Balin reissut

Valioitumista valioitumisen perään

2011-08-15T11:48:00.002+03:00

Huippua, Balista tuli eilen Tampereen TAKUT:n kisoissa hyppyvalio. Tehtiin tuomari Minna Räsäsen hyppyradalla nolla ja sijoituttiin toiseksi kisassa. Voiton vei jackrusselinterrieri Luna Balia noin 0,30 sek nopeammalla ajalla. Nyt on siis Balilla kaksi valionarvoa agilityssä, tosin Kennelliitossa titteleiden vahvistamiseen menee jokunen viikko. Hauskaa on myös se, että näiden kahden valionarvon saavuttamisen välillä ei ole edes kuukautta väliä toisiinsa. Raumallahan heinäkuussa Balista tuli agilityvalio.

Viikonloppuna kisasin yhteensä 4 kisaa Balin kanssa Tampereella. Ulpukka ei päässyt kisailemaan juoksujensa takia. Tuloksiksi saatiin 5, hyl, hyl ja 0. Tuossa sitä taas huomasi, kuinka herkkä laji tämä agility on, nimittäin kaikissa kolmessa muussa radassa oli niin pienistä jutuista kiinni se, että miksi ei saatu nollaa. Mutta aina sitä vaan tuon koiran kanssa tekemisestä tulee hyvä mieli, vaikka tuloksissa lukeekin useinmiten sana HYL. Ja se on myös hienoa, että Balista löytyy kaksi erilaista puolta: toinen on hurja agility menijä ja toinen on kiva rapsuteltava sylikoira, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja tykkää olla rapsuteltavana ihmisten sylissä <3

Takaisin taas!

2011-07-26T14:42:00.006+03:00

Edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt ”pieni” tovi, jospa sitä aktivoituisi tällä blogin pitämisenkin saralla taas. Viime syksynä kävin itse polvileikkauksessa lokakuun lopussa, joten agility oli tauolla kisojen osalta 6 kk ja treenaamisenkin osalta 5kk. Tämä polvileikkaus tieto tuli syyskuussa, joten ei isommin jaksanut kirjoitella blogia agilitystä, kun ei oikeasti ollut varmuutta kuinka toivun, juoksisinko enää koskaan rakkaiden kiitureideni kanssa. Tosin halukkaita treenaajia ja kisaajia olisi koirilleni löytynyt sairaslomani ajaksi, mutta koirani eivät suostu muiden kanssa suorittamaan esteen estettä. Tämä on kokeiltu ihan meidän treeneissä koutsin kanssa, kun hän on joskus yrittänyt havainnollistaa Balin tai Ulpun kanssa jonkun jutun, mutta nämä ovat katsoneet vaan pöljänä vieressä tyyliin: ”suoritan esteitä vain mamman ohjauksessa”. En myöskään halunnut, että mikään tai kukaan olisi tullut sekoittamaan jo tekemääni työtä koirieni kanssa. Mielipiteitä on varmasti monia, mutta näin mennään meillä.

No, polvileikkaus ja toipuminen meni oikein mukavasti, oikeastaan juoksemista olisin saanut kokeilla pari viikkoa normi aikataulua aikaisemminkin. Agilitytreeneissä aloittelimme jälleen maaliskuussa tutun koutsimme ohjauksessa. Ryhmässämme oli vapautunut yksi koirakon paikka, joten Ulpukin pääsi samaan ryhmään harjoittelemaan, mikä onkin osoittautunut äärettömän hyväksi asiaksi. Hiukan mua jännitti ennen ekoja treenejä tauon jälkeen, että mitäs jos tytöt ei enää osaakaan tai haluakaan mennä agilityä. Mutta tuo pelko osoittautui ihan aiheettomaksi, nimittäin molemmat olivat niin fiiliksissään jo halliin sisälle mennessään. Ja kun esteille pääsivät, niin näyttivät kyllä, että kaikki hommat osataan ja muistetaan ja on kivaa kuten aina ennenkin. Voi miten onnellinen olinkaan nähdessäni tyttöjen treeniriemun taas :)

Kisailtu ollaan molempien tytteleiden kanssa vaihtelevalla menestyksellä pääsiäisestä lähtien. Lyhykäisyydessään: Ulpu nousi vappuna mini2-luokkaan nollavoitolla, siitä viikon kuluttua onnistui 2 nollaa kakkosissa ja nyt viime lauantaina 23.7.2011 Ulpu nousi nollavoitolla kolmosiin Raumalla! Bali puolestaan voitti Raumalla samoissa kisoissaan 41 koirakon luokan kolmosissa ja hankki näin kolmannen agilitysertinsä ja siten valioitui. Alkeiskurssillani asettamani tavoite saavutettiin, mikä on huippu juttu mulle. Nyt on hyvä, että molemmat kisaavat samassa luokassa, niin ei tarvitse katsella eri päiville kisoja tai viettää koko päivää kisapaikalla sen takia, että toinen kisaa alemmassa luokassa.

Laumaani saapui lokakuun alkupuoliskolla myös uusi jäsen, musta keskikokoinenvillakoira narttu Damocan Grazia ”Zelda”, jonka kanssa on tullut käytyä näyttelyissä.Agilityesteitä olen Zeldalle näyttänyt noin 2-3 kertaa, mutta uskon tosiaan, että Zeldan juttu on ennemminkin nuo näyttelyt. Lenkillä vapaana juostessa tytöltä ei vauhtia puutu, kuten ei puutu laumani pienimmältäkään Tyyneltä. Mutta kovin suurta poltetta ei nämä tytöt agilityä kohtaan pode, ja ei tietysti tarvitsekaan. Meillä voi olla sellainen kun on :)

Tässä on muutamia tauon jälkeen suorittamiamme kisaratoja:

Hämeenkyrö Bali 8.5.2011: http://www.youtube.com/watch?v=X3FxMnoEbsA&feature=related
Hämeenkyrö Bali 8.5.2011: http://www.youtube.com/watch?v=3yErrXTIxQU&feature=related
Tuorla Bali 25.6.2011: http://www.youtube.com/watch?v=AC6x287WDE8&feature=related
Tuorla Ulpu 25.6.2011: http://www.youtube.com/watch?v=TO6dmr9VxcM&feature=related
Rauma Bali 23.7.2011: http://www.youtube.com/watch?v=ub3hVZNW8EA

Ja tässä Sirpa Saaren ottamia kuvia Balista TSAU:n juhannuskisoissa 2011:

Nollavoitto Nokialla!

2010-09-13T20:15:00.003+03:00

Ulpun rusakkohyppy Lohjan kisoissa 22.8.2010 kuva: Sarianna Junnila

Viikonlopun kisailujamme voisi kuvata vähän jo kliseiselläkin sanonnalla että "vaikeuksien kautta voittoon". Lauantaina kisattiin 3 kisaa naapuriseura ATT:llä. Ja ensimmäisellä radalla ei päästy Balin kanssa edes matkaan, kun tämä päätti varastaa lähdössä. Jätin Balin lähtöön ja kävelin parin esteen taakse. Yleisöstä kuuluu, että "tulee jo" ja käännyin katsomaan, niin Balihan sieltä oli singahtanut jo radalle. Karjasin, että "hyi olkoon!" ja otin Balin nätisti kainaloon ja lähdettiin radalta pois. Vein Balin suorinta tietä autoon ja otin vasta seuraavan radan verryttelyyn sen autosta. Kyllä harmitti, mutta tiesin kyllä tehneeni oikein. Balille on palkka jo agilityesteiden suorittaminen, niin kova palo sillä on tähän touhuun. Niinpä mun oli palautettava tällä tavalla sen mieleen, että kuka meistä määrääkään suunnan ja tahdin radalla. Mua jännitti tokalle radalle lähtö. Mielessä pyöri, että mitäs jos Bali varastaa taas, tuleeko tästä useita kisoja kestävä noidankehä. Pelkoni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, kun Bali pysyi hienosti lähdössä. Tarkoituksella en kuitenkaan mennyt ylettömän kauaksi tässä kohtia, sillä tavoitteenani oli saada onnistuminen ja Balille agiradan suorittaminen palkaksi mielensä malttamisesta lähtötilanteessa. Voi kuinka iloinen olinkaan tässä kohtia :) Ei haitannut vaikka hylky radalta tulikin väärän radan vuoksi. Seuraavan radan lähdön Bali malttoi taas, ja rata menikin todella mallikkaasti kunnes Bali singahti väärään putkeen. Kaveri sanoi, että sä ohjasit sen sinne putkeen. Mutta en ohjannut, en. Mulla näytti vaan kroppa sinne putkeen päin ja kun Bali hyppäsi vielä hypyn putken suuta kohti, niin lukitsi sen ja meni sinne. Harmi juttu, mutta toisaalta ei sittenkään. Bali teki niin hienon radan, että iloinen saan olla :)
Liedosta suuntasin auton nokan kohti Karkkua ja äitini tiluksia, jossa yövyimme ja vietimme rentouttavan lauantai-illan tyttöjen kanssa.

Sunnuntaina saatiinkin nukkua pitkään, sillä kisat Nokialla alkoivat minikolmosten osalta vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Kisoissa tuomarina toimi kaikilla radoilla Eija Berglund, jonka radat ovat kivan haastavia. Ekan radan lähtö jännitti, kun mietin taas, että pysyyköhän Bali uudessa paikassa lähdössä. No, pelko oli turha, koska tyttö pysyí lähdössä niin kuuliaisen kiltisti: "Joo mamma, mää odotan täällä sun lupaa, niin sitte mennään yhdessä". Rata meni kivasti mutta taas tuli se pieni mutta: putkelta kielto ja siitä viitonen, ja pian sen jälkeen eräs hyppy väärään suuntaan, kun oma keskittyminen virheen jälkeen herpaantui, joten hylky siitä seurasi. Seuraavan radan lähtöä jännitin mielessäni taas: Mitäs jos Bali varastaisi nyt lähdön? Näitä ajatuksia kuitenkin helpotti, kun sanoin itselleni, että siitä puuhasta otan Balin kainaloon ja vien jäähylle autoon, ei siinä sen kummempaa. Ja niin oli tälläkin radalla pelkoni varastamisesta aiheeton: Bali pysyi hienosti lähdössä jälleen ja kaiken kukkuraksi tehtiin nolla ja voitettiin. Ihan huikeeta! En ollut ollenkaan varma tuosta voitosta ennen tuloslistan näkemistä, koska kisassa oli mukana muitakin nopeita, joiden nollat näin ja joiden suorituksia ihailin. Tuosta voitosta Bali sai myös toisen agilitysertinsä, joten enää Balilta puuttuu yksi agilityserti samoin kuin yksi hyppyserti puuttuu hyppyagilityvalioitumisesta. Uskomatonta. Viimeinen hyppyserti me saadaan vastaanottaa aikaisintaan 28.2.2011 ja agilityserti 28.6.2011, jolloin tuolee vuosi täyteen ekojen sertien saannista. Viimeinen hyppyrata ei mennyt nappiin, kun Bali bongasi putken ja singahti sinne, ihan kun meitä edelläkin startannut nopea borderterrierikin. Harmi sinänsä, mutta iloita sain jälleen Balin lähdössä pysymisestä, jee!
Tällä viikolla saankin siten tarjota Balin treeniryhmässä jotain limpparia ja keksejä tai muuta herkkua, kun tuli menestystä kisoissa. Ja sehän sopii, koska herkkujen syönti on kivaa :) Ensi viikonloppuna kisataan Raumalla, lauantaina Ulpun kanssa 2 kisaa ja sunnuntaina Balin kanssa 2 kisaa myös.

Tyynen kanssa möllikisojen talkoissa

2010-09-10T09:27:00.007+03:00

Eilen oltiin oman seuran epävirallisissa kisoissa talkoilemassa. Sen vuoksi meillä ei ollut treenejä laisinkaan, kun koko ilta oli hallillamme pyhitetty epävirallisille kisoille ja kaikki torstaisin treenaavat olivat tietenkin velvollisia osallistumaan kisatalkoisiin. Meikäläisen talkootyöksi koitui kuuluttaminen: homma jota ei kukaan halua. En olisi halunnut minäkään sitten millään, mutta pakko oli. Mulla olikin siinä Tyyne kuuluttaja kaverina kainalossa. Yhdessä istuttiin radan vieressä palkintopallien päällä kuuluttamassa koirakkoja radalle. Tyynen mielestä oli kivaa hommaa, koska sai seurata ihmisiä ja olla kainalossa rapsutettavana. Toisinaan sai olla narussa maassa ja bongailla tapansa mukaan kivan näköiaiä ihmisiä, joilta voi kerjätä huomiota ja rapsutusta. Tyyne on nimittäin sellainen bongailija. Kun huomaan kivan vieraan ihmisen, niin alkaa kuulumaan tuttu viik-viik-ääni kun tyttö pyrkii häntä heiluen mielestään kivan ihmisen luokse :)
Rataantutustumisten aikana treenasin Tyynen kanssa ulkona hiukka hyppyjä, putkea ja rengastakin otettiin pari kertaa. Voi että Tyllerö oli innoissaan pitkästä aikaa. Mulla ei ollut Ulpun palkkaräsyä taskussa, ainoastaan nameja ja auton avainten pieni pehmolelu avaimenperä. Niinpä palkkasin Tyyneä enimmäkseen sillä lelulla ja tappoi sitä niin onnessaan. Mun pitää nyt Tyynenkin kanssa treenailla aina kun hallille mennään, koska näyttäisi, että Tyyne voisi jopa innostua agilitystä. Mun pieni kainaloiseni <3
Ulpun ja Balin kanssa kisasin avoimen luokan kisat. Balin sain varastamaan lähdön ja napattua sen torumisen jälkeen kainaloon ja vietyä ulos hallista. Oli Bali melko hämmästynyt, kun ei radalle päässytkään. Hetki tuon jälkeen mentiin ottamaan pihaan parin esteen sarja ja huippu kehut paikalla olosta ennen liikkeelle lähtöä. No, koska oltiin toiseksi viimeisiä lähtijöitä ja koko luokka oli kisojen viimeinen, niin eikun takaisin halliin ja lähtö ja rata uudelleen Balin kanssa. Kyllä oli tyttö tarkkana lähtöviivan takana, ei nykinyt vaan odotti niin kiltisti mamman lupaa lähteä radalle. Se menikin kivasti se rata. Toivon tosi paljon, että Bali hoksasi sen, että varastaminen lähdössä ei kannata. Sen näkee oikeastaan huomenna, kun kisataan naapuriseuran kisoissa. Toivotaan, että päästään radalle saakka, eikä tarvitse viedä Balia autoon jäähylle heti kättelyssä.
Ulpun kanssa kisasin avoimen kisat myös. Tyttö meni oikein kivasti, ainut vaan että itse en ottanut sitä riittävän hyvin haltuun putkesta hypylle, joten meni hypystä ohi ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Muuten olen oikein tyytyväinen punapään menoon radalla.
Viikonloppu kuluu kisailun merkeissä, nimittäin Bali kisaa huomenna Liedossa 3 kisaa ja sunnuntaina Nokialla 3 kisaa. Lähdetään jo lauantaina heti kisojen jälkeen äitini tiluksille Sastamalan Karkkuun, maaseudulle siis. Siitä ei ole kovin pitkä matka Nokian kisapaikallekaan.
Ai niin, Tyynen viimeinenkin poika Trucker`s Mr Bean löysi oman ihanan perheensä Paraisilta. Sinne poika muutti 1.9. Tulevaisuudessa tämäkin poika nähtäneen agilityä harjoittelemassa, joten aktiviteettiä ei tule puuttumaan. Kutsumanimekseen hän sai Toffe.

Rosvoja liikkeellä!

2010-08-23T10:09:00.006+03:00

Meidän perheessä asustaa pari rosvoa, nimittäin Bali ja Ulpu. Bali varasti kisoissa pari starttia ja Ulpu yhden kontaktin. Ulpu lähti autoon suoraan kontaktin korjauksen jälkeen radalta. Ulpu kyllä nimittäin tietää ja osaa varsin hyvin pysähtyä kontaktit ja lähteä luvalla liikkeelle, mutta nyt hyppäsi puomin alastulon yläpuolelta tasajalkaa maahan. Korjasin sen alastulon ja vein Ulpukan autoon jäähylle hetkeksi ennen verryttelykävelylle lähtöä.
Bali lähti varkain liikkeelle parilla radalla neljästä Lohjan kisoissa, enkä sitä vienyt pois radalta vaan jatkoin. No, mutta jatkossa odottaa tätäkin rosvoa kurinpalautus, nimittäin vien pois radalta ensikerralla. Saa luvan oppia, kuka määrää radalla. Kontaktit on kuitenkin tällä typyllä niin mallillaan, kiitos sen, kun vein ykkösluokassa pois radalta roiskimisen takia. Uskon Balin olevan sen verran fiksu ja miellyttämisenhaluinen, että tajuaa pian tuon lähtöhomman. Kontaktitkin tajusi aikanaan varsin pian. Lähdössä on vaan niin ikävä koira hyllyttää, mutta koska kolmosen radat on teknisesti niin vaativia, on pakko pystyä pääsemään ohjaamaan oikeaan paikkaan jo radan alkukin, ja silloin ei voi koira varastella.
No tuli meille ihan kivoja tuloksia kisoista, vaikka vähän ongelmia oli. Ekalta agiradalta lauantaina Bali teki nollan ja sijoittui kolmanneksi pitkillä kunnon kontakteilla. Serti meni ensimmäiselle, mutta koska Balilla on jo Anne Saviojalta agiserti, niin ei olisi sitä kuitenkaan saanut vastaanottaa. Muuten tuo oli aikasen mukavan sujuva suoritus meiltä. Parilta seuraavalta radalta hommasimme Balin kanssa hylyt väärän radan takia, mutta viimeiseltä hyppyradalta teimme nollan, tosin ei mikään sujuva nolla, paljon pelasteluja ynnä muuta sählinkiä. Mutta nolla kuitenkin :) Onpahan arvokisanollien metsästys 2011 kisoihin aloitettu.

Ulpun kanssa tehtiin sunnuntaina hyppyradalta viitonen, joka tuli kiellosta. Olisi pitänyt viedä vähän tarkemmin se yhdelle hypylle, jotta ei olisi mennyt siitä ohi. Tuolla suorituksella sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi. Parilta seuraavalta radalta tuli hylyt, toinen niistä oli se mun hyllyttämä. Tosin siinä tilanteessa meillä oli viitonen kepeiltä alla.

Lauantaina meiltä lähti yksi pentunen maailmalle, kun Karhu eli Trucker`s Monsieur Mosse lähti Seinäjoelle Ulpun veljen Milon ja omistajan iloksi. Nimeksi ei sentään tullut Karhu tai Mosse vaan Alvin. Hyvin heillä on siellä elo alkanut sujumaan ja vauhtia on riittänyt. Vielä meillä asustaa Olvi eli Trucker`s Mr Bean, jolle kovasti yritän etsiä myös aktiivista harrastuksista kiinnostunutta kotia. Mielestäni villakoira on parhaimmillaan nimenomaan erilaisissa touhuissa, ei missään nimessä sohvakoristeena. Siitä ei hyvää seuraa, jos villakoira päätyy sohvan koristukseksi, saattaa mennä erinäisiä kodin sisustuselementtejä rikki, kun puudeli alkaa niitä rikkomalla itseään viihdyttämään. Viittaan tällä nyt erään tutun kasvattajan 6kk ikäiseen keskarin pentuun, joka oli laittanut ison seinäryijyn alaosan "hienoon" kuntoon :D Minkäs koira sille mahtaa, jos omistaja ei tarjoa aktiviteettia ja ulkoilua riittävästi :D

Raision näyttelyssä

2010-08-16T22:59:00.002+03:00

Viikonloppuna olin Raision näyttelyssä Ulpun kanssa. Oli kiva, kun näyttelypaikalle kesti ajaa vajaat 10 minuuttia. Niinpä saatoinkin pestä ja föönata Ulpukan vasta aamulla aamukävelyn jälkeen, jotta ei tarvinnut varoa jalkojen kastumista märässä nurmikossa aamupissareissulla. Näyttelystä tulikin ihan kiva tulos, nimittäin laatuarvostelusta ERInomainen ja kilpailuluokassa oltiin sitten 5 koiran joukosta avoimen luokan ykkösiä ja edelleen paras narttu kisassa neljänsiä. Ei tosin sitä viimeistä sertiä saatu vieläkään, mutta en isommin odottanutkaan sitä. ERI oli kiva saada kahden EH:n jälkeen. Oli kiva huomata Ulpun kulkevan iloisesti ja ryhdikkäästi nyt, kun Karjaalla toinen oli kuumuuden takia häntä ja pää alhaalla kehässä. Ei ollut onneksi niin kuuma.

Kehässä oli eräs kilpakumppani, jonka handleri yritti häiritä Ulpun esiintymistä ilmeisen tarkoituksella. Tuli kilpailuluokassa ja paras narttu kehissä ihan meidän kannoille ja sisäkautta rinnalle. Onnneksi tuli testattua Ulpun hermot viime kesänä tällaisien tilanteiden varalle. Tehtiin nimittäin kaverini kanssa sellainen harjoitus, että kuljettiin ympyrää koirien kanssa, kuten näyttelyssä ja mentiin tahallaan ihan toistemme kannoille ja sisäkautta ohi ja rinnalle. Todettiin, että meidän koirat ei ole moisesta moksiskaan, mikäli itse vaan pidämme iloisen normaalin mielialamme. Koiria ei haittaa siis lainkaan. Niinpä pidin tämän näyttelyssä mielessäni, kun toinen koko ajan oli ihan kannoissa kiinni. Ulpu kulki niin huipusti. Niin iloisesti ja mielenkiinto täysin meidän jutussa eikä kannoilla roikkuvassa parissa. Että ehkäpä meni ihmisille perille, että meidän kannoilla ei ole mitään hyötyä roikkua, voi pitää ihan normi välit, kun itselleen siitä ei mitään hyötyä saa, eikä varsinkaan sympatioita katsojilta. Ainoastaan näyttää heidän silmissä todella röyhkeältä kilpakumppanilta, koska kaikkihan heistä tuon näkevät ja tietävät mitä siinä haetaan.

Perjantaina käytiin pikku pentujen kanssa eläinlääkäriä moikkaamassa, kun pojat täyttivät 8 viikkoa jo. Karhu ja Urho painoivat 1600g ja Olvi painoi 1300g eli potran kokoisia ovat kaikki. Kaikilla tuntui jo kivekset ja muutekin oli kaikki ok. Ainoastaan Urholla on selvä alapurenta, joka tuskin tulee korjaantumaan. Sääli sinänsä, sillä poika on ihan superlupaavan ulkonäön omaava hurmuri. Urholla tosin kävi flaksi, nimittäin pääsi ison veikkansa Nekun (Trucker`s Iron Maiden) kaveriksi Raumalle ja näin Urhosta tuli sitten Paavo (Trucker`s Me Myself And I). Karhu (Trucker`s Monsieur Mosse) ja Olvi (Trucker`s Mr Bean) vielä etsivät kotejaan, mutta sehän on vaan kivaa, nimittäin mä saan näitä suloisia riiviöitä vielä rapsutella ja hoidella. Tyyne, Bali ja Ulpu tosin näitä vähän opettavat, miten meillä ollaan. Välillä nämä kokeilevat tyttöjen pinnoja aikaslailla tempauksillaan. Mutta osaa se Tyynekin, nimittäin kokosi olkkarista kaikki lelut pojilta itsensä viereen. Ja niihin leluihin ei sitten pojilla ollutkaan asiaa koskea :D

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on meillä ohjelmassa kisat Lohjalla. Lauantaina on Balilla peräti 4 kisaa ja sunnuntaina Ulpulla 3 kisaa. Niitä siis odotellessa :)

Balille sporttitrimmi

2010-08-08T22:29:00.003+03:00

Bali oli kolmessa kansainvälisessä näyttelyssä Kuopiossa kasvattajansa kanssa viikonloppuna. Bali lähti reissuun jo torstaina päivällä, kun kasvattaja kävi hakemassa Balin matkaan mukaan asunnostani, kun itse olin töissä. Noista näyttelyistä haettiin vain riittävää tulosta agilityvalioitumista joskus silmällä pitäen. Bali on ollut viimeksi näyttelyssä keväällä 2007, juuri vuoden täyttäneenä. Tuolloin se raaputti päätukkansa vallan poikki edestä, joten siksi ei Bali ole näyttelyyn päässyt aikoihin. Välillä oli lyhyessä terrieri trimmissäkin. Vuosi sitten toukokuussa konetin pepun, hännän ja jalat kaljuiksi ja päätin: Nyt kasvatetaan näyttelyturkki takaisin ja mennään näyttelyyn. Ja nyt oli turkki valmis siihen hommaan, ollut tosin jo hetken, mutta tuo Kuopion 3 näyttelyä vaikuttivat sopivilta näyttelyiltä, kun kasvattaja lupasi Balin ottaa mukaan, kun itse hoidan Tyynen pentusia kotosalla.
Torstaina siis puoliltä päivin kasvattaja tuli Balia hakemaan reissuun kotoani, ja tämä oli kuulemma ollut heti innolla mukaan lähdössä asenteella, että "mä lähden nyt, jääkää te muut vaan tänne". Ulpua hiukka potutti, että ei päässyt mukaan, olisi kuulemma ollut kovin innoissaan lähdössä reissuun. Kun tulin töistä kotiin ihan normaaliin aikaan, niin minua odotti haiseva vastalause olohuoneen lattialla parvekkeen oven edessä. En voinut muuta kuin nauraa, koska Ulpu oli kakannut aamulla ihan normaalisti ja päivä oli ollut muutenkin ihan normaalin työpäivän mittainen päivä ja ruokavaliossakaan ei ollut mitään poikkeavaa, joka olisi saanut aikaan sen, että Ulpulla olisi ollut hätä. Ja yhtään ei ollut myöskään vatsa ollut lysällä, joten tuo Ulpun pökäle oli niin piruuttaan ja huvikseen lattialle väännetty, kun olla ja vaan voi. Ihan kuin tuo olisi ajatellut että "siinä sitten sulle, kun et mua reissuun päästänyt" :D
Perjantaina olikin ensimmäinen kehä Balilla ja tulos oli EH. Lauantaina tulos oli H ja sunnuntaina jälleen EH. Arvosteluissa oli mainittuina ne virheet mitä Balissa on, että sikäli ihan ok: liian pitkä kroppa, liian vähäiset kulmaukset ja ahdas etuosa ja lyhyt kaula. Yhden tuomarin mielestä Bali oli lihavassa kunnossa. No, onhan sillä kokoa, mutta en ollut ajatellut, että läskejä koiria suosivassa näyttelymaailmassa se olisi ollut mikään ongelma. No, mutta siitä päätinkin laittaa Balin dietille, koska agilityssä on hyvä olla hiukka kevyempi. Lauantaina Bali ei ollut jaksanut edes esiintyä kunnolla vaan oli kiskonut hiukan edellä narussa ja ei ollut kulkenut häntä ylhäällä. Balia ei kiinnostanut koko näyttely pätkän vertaa. Muuten Bali kyllä nautti reissusta ja kasvattajansa huolenpidosta ja huomiosta sekä muun reissuporukan rapsutuksista. Balille leikattiin sunnuntaina kehien jälkeen sporttinen terrieritrimmi, koska Balin juttu on tuo agility ja siellä ei ole karvoihin katsominen. Bali sai myös hienon pinkin timanttipannan, kun enää ei tarvitse niskatukkaa varjella.

Ulpun kanssa kisattiin lauantaina Lempäälässä 3 kisaa ja sunnuntaina kisattiin oman seuran seuranmestaruuksissa. Lauantaina tulokseksi tuli ekalta radalta hylkäys heti radan alussa väärän radan vuoksi. Toka rata meni aikasen kivasti, tehtiin nimittäin 0 ja todella nopea sellainen. Aika oli jotain - 15,85 muistaakseni ja tuolla tuloksella olisi voitettu niin medien kuin maksienkin vastaava rata ja kisa. Pari kurvia meni meillä aavistuksen pitkiksi tuolla radalla, mutta muuten olen tosi tyytyväinen tuohon suoritukseen. Palkinnoksi saatiin ruusuke tietenkin sekä lelu ja ihana vehnätyyny, jonka voi lämmittää tai viilentää pakastimessa ja käyttää lihasten hoitoon niin itselle kuin koirallekin. Talvella varmasti tosi hyvä juttu treenien ja kisojen jälkeen koirien lihaksille lämmitettynä. Viimeiseltä radalta tuli hylkäys kun Ulpu kiipesi A:lle puomin sijasta. Nuo olivat saman suuntaisesti nuo esteet ja en ottanut tarpeeksi katsekontaktia Ulpuun putkesta tullessa kun käskin kiipeämään. Sunnuntaina oltiin seuranmestaruuksissa, ja niistä myös tuloksena hylky, kun en korjannut keppejä, joista Ulpu jätti pujottelematta viimeisen keppivälin. Treeniä lisää vaan...

Seuraavat kisat taitaa meillä olla Balilla Lohjalla 21.8, kun siellä on tarjolla peräti 4 kisaa. Ulpulla mietin seuraaviksi agilitykisoiksi vasta naapuriseuran kisoja syyskuussa, koska kiire ei ole minnekään tuon kanssa, treenaillaan lisää. Ensi lauantaina on Raisiossa näyttely, jonne Ulpu on ilmoitettu, joten sinne suuntaamme kyllä. Toivottavasti helteet hellittävät, koska Ulpu ei liian kuumassa esiinny.

Tyyne ja pentuset voivat hyvin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pennut vierotetaan äidinmaidosta pikkuhiljaa ja Tyyne saa olla normaaleilla lenkeillä mukana. Melkoisia epeleitä ovat pojat, nimittäin kun vaihdan niiden pissalaatikon hiekan, niin puhtaassa hiekassa painitaan, piehtaroidaan ja sitä roiskitaan ja ruovitaaan. Hiekkaa olen saanut imuroida aitauksesta päivittäin. Tosin tässä on se hyvä puoli, että pojat ovat hyvin tottuneet imuriin. Ensi perjantaille olen tilannut pojille lääkärin tarkastuksen, kun täyttävät tuolloin jo 8 viikkoa. Madotus on myös tuolloin ohjelmassa jälleen kuten myös kylvetys, föönaus, konetus ja trimmaus. Mun pienet vauvat alkavat olla valmiita kohtaamaan maailman ilman toistensa ja emänsä läsnäoloa. Haikeeta.

Karhukopla 6 viikkoa!

2010-07-30T08:14:00.012+03:00

Kuvassa pennut 6 viikkoa, kuvaaja: Sanna Koponen

Tyynen ja Pedron pojat täyttivät jo 6 viikkoa. Vastahan ne syntyivät ja olivat sokeita ja kuuroja rotan näköisiä mönkiäisiä. 6-viikkoissynttäreiden kunniaksi oli ohjelmassa madotus sekä kasvattaja-kennelneuvojan toimesta mikrosirutus sekä polveutumismääritystä ja dna-tunnistetta varten irtosolunäytteiden otto poskien sisäpinnoilta harjaamalla. Näin ollen viralliset nimetkin päätettiin, tai siis se, kuka on kukin. Itse nimet on olleet päätettynä jo viimeiset 2 viikkoa ja nehän ovat Trucker´s Monsieur Mosse, Trucker´s Mr Bean ja Trucker´s Me Myself and I. Pojilla luonnetta tuntuu olevan, tosin mikrosirut antoivat laittaa ja posket harjata hyvin vähäisillä äänillä ja vastarinnalla. Käsittelyyn pojat ovat muuten tottuneet, sillä ne ovat käyneet jo 3 kertaa kylvyssä sekä föönattavana ja konetyötkin on tehty kahdesti ja trimmattu hiukan jo pepun päältäkin. Kiltisti ovat olleet noissa hommissa, vaikka sitä ei ihan ensinäkemältä uskoisi, kun niiden touhuja keskenään seurailee muuten. Ihanan vilkkaita kavereita.

Keskiviikkona kävin treenailemassa Balin ja Ulpun kanssa hallilla ekan kerran karsintojen jälkeen. Mentiin ennen meidän vuoroa treenanneen ryhmän rataa, joka sujui molemmilta aikas kivasti. Lopuksi otettiin keppejä avokulmasta, jossa treenasin Balin kanssa erilaisia sisään menoja, joiden osaamisesta olen havainnut kisoissa olevan hyötyä. Esim. sellainen sisäänmeno avokulmakeppeihin, jossa ohjaan itse ulkopuolella koiran keppeihin. Onnistui hyvin, mutta en olisi sellaista kisoissa uskaltanut yrittää vielä, mutta harjoitellaan lisää vielä, niin uskallan kisoissakin toteuttaa sen Balin kanssa. Ulpulle näytin avokulmaa ekan kerran, kun nyt kepit ovat molemmilta puolilta aikas kivassa mallissa. Ulpu tajusi heti, että miten kuuluu avokulmakeppeihin mennä. Varmaan ajatteli pienessä punaisessa päässään, että tyhmänäkö minua pidät, osaanhan mä nämäkin vaikka et oo ennen näitä laittanut tekemään. No tulinpas sitten ilmoittaneeksi Ulpun virallisiin kisoihin Lempäälään 7.8, jossa on ohjelmassa kolme kisaa peräti. Bali on tuona viikonloppuna torstaista sunnuntaihin kasvattajansa mukana näyttelyreissussa Kuopiossa. Seuranmestaruuskisat on puolestaan sunnuntaina 8.8. Liedossa, jonne ilmoitin molemmat tytöt, mutta tajusin vasta hetken kuluttua, että Bali on siellä Kuopiossa, eli pitää perua sen ilmoittautuminen tuolta.

Viikonloppuna oltiin Tyynen ja Balin kasvattajan treffeillä elikkäs Trucker`s treffeillä. Siellä oltiin vaan ihan suht pikaisesti käymässä, kun pennut ja Tyyne jäivät kotiin. Kiva oli nähdä ihmisiä ja omien koirien sukulaisia. Osallistuin näyttelytrimmauskurssille, josta sai uusia hyviä vinkkejä näyttelytrimmauksen tekoon. Jotkut kohdat kun trimmistä on vähän olleet vaikeita minulle ja en ole tyytyväinen tekemiini trimmeihin juuri koskaan. Nyt on vaan kaikki koirat niin hyvissä trimmeissä, että ei tarvitse ketään trimmata nyt ihan heti. Sormet kuitenkin syyhyäisivät trimmata joku liiassa karvassa oleva näyttelypuudeli ja katsoa saanko yhtään miellyttävämäpää jälkeä aikaiseksi kuin aikaisemmin.

Sunnuntaina oli ohjelmassa TSAU:n valmennusryhmän epäviralliset agikisatalkoot. Kisasin talkoiden lomassa kaikki kolme kisaa Ulpun kanssa möllit, 1-luokkalaiset ja avoimen kisat. Möllit meni vähän persiilleen, kun oli niin kova kiire siinä kohtia vielä ilmoittautumisessakin, että en nyt itsekään niin hyvin keskittynyt. Palautin Ulpun A:n kontaktille, kun ei pysähtynyt siinä kunnolla, joten siitä tuli hylkäys. Toka rata meni paremmin, nimittäin 10 virhepistettä ja sillä sijoituttiin kolmansiksi. Eka kielto tuli kepeiltä, kun Ulpu aloitti väärältä puolelelta pujottelemisen ja toka kielto oli tosi tyhmä moka multa, kun en vienyt tarpeeksi huolellisesti sitä yhdelle hypylle, niin Ulpu tuli siitä ohitse. Tällä radalla kontaktit sujui oikein kivasti. Avoimen radalla hylkäännyttiin, kun Ulpu peruutti pylly edellä A:n alasmenokontaktille :D Ulpu tuli hiukka roiskaisten alas, tosin kontakti olisi ollut ihan hyväksytty, mutta itse en liikkunut minnekään, vaan katsoin Ulpua. Punapää tajusi, mitä tuli tehtyä ja laittoi äkkiä molemmat takajalat kontaktille takaisin :D Saapas nähdä kuinka me selvitään ensi lauantaina Lempäälässä virallisista kisoistamme Ulpukan kanssa.

Karsiuduttiin karsinnoista

2010-07-21T11:26:00.002+03:00

Tyynen pennut ikää hiukan yli 4 viikkoa kuvassa. Kuva: Sanna Koponen

En ole ehtinyt kirjoittelemaan juurikaan tänne viimeaikoina, kun on ollut niin paljon tekemistä. Pennut ovat nyt siinä iässä, että niissä riittää puuhaa ja katseltavaa. Sitten kun on nämä aikuisetkin, joiden turkit pitää hoitaa, lenkit lenkittää ja treenatakin pitää välillä, niin ei ole vapaa-ajan ongelmia.

Karsinnat tuli kisattua, mutta ei mennyt hyvin. Saatiin hylyt molemmilta lauantain radoilta, joten asiaa ei siten ollut sunnuntain radoille. Harmi juttu, mutta kun miettii tätä meidän uraa ja sen kestoa, niin ylipäätään mahtava juttu, että päästiin karsintoihin ekana mahdollisena vuonna mukaan. Se kun ei ole mikään helppo homma sekään. Välillä sitä itsekin unohtaa sen tosiseikan, että Bali on ensinnäkin mun ensimmäinen kisakoira agilityssä, ja toiseksi ollaan vasta alle vuosi kisattu kolmosissa. Että nyt lepotauon jälkeen vaan ahkeraa treenausta ja kisaamista molemmilla niin Balilla kuin Ulpullakin, lepoa ja tavallista rentouttavaa ulkoilua unohtamatta. Balin ensi kauden valmennusasiat ehdinkin jo tällä viikolla heti laittaa kuntoon, nimittäin otin yhteyttä Janita Leinoseen ja ilmaisin halukkuuteni treenata hänen, Elina Jänesniemen tai Jaakko Suoknuutin opissa kerran viikossa syksystä alkaen. Jaakolla aloittelemme 15.9 keskiviikkona :) Tietenkään emme jätä nykyistä koutsiamme ja pienryhmäämme, mutta lisäksi on hyvä olla myös näiden taitureidenkin opissa. Varmasti saan uusia eväitä molempien koirieni ohjaukseen, vaikka olenkin ryhmässä vain Balin kanssa.

Tyynen pennut vaan kasvavat ja komistuvat, ikää on jo vähän yli 5 viikkoa. Painoa eniten Urholla joka on mennyt Karhun ohitse muutamalla kymmenellä grammalla. Painoa on Urholla vähän yli kilon ja Karhulla vähän alle kilon. Olvi painaa vähän päälle 800g. Pojat oppivat alle viikossa tekemään tarpeensa hiekka-astialle niin, että 4 viikon ikäisinä asiat tehtiin jo hiekkikselle. Hiekkalaatikko on siis noin 40 cm halkaisijaltaan oleva puutarhaliikkeestä ostettu muovinen kukkaruukun alunen, jossa on noin 7 sentin reunat. Hiekkana on puhdan luonnon hiekka, joka on haettu hiekkamontulta ja on erittäin hienojakoista hiekkaa ilman kiviä ja epäpuhtauksia. Näin pennut eivät ole kiinnostuneita laittamaan mitään ylimääräistä suuhunsa hiekan joukosta, kun siellä ei ole houkuttimia. Hiekan etu on se, että näin pennut oppivat heti sen, että asiat tehdään maa-ainekselle. Tämä helpottaa huomattavasti uusissa kodeissa sisäsiistiksi oppimista ja opettamista. Idea on peräisin Tuire Kaimiolta. Tyynen kasvattaja ja puoliomistaja oli hänen luennollaan taanoin ja sieltä tämä idea jalkautui meillekin.

Pojat ovat olleet jo kylvyssä kahdesti ja konetyöt ja ensimmäinen leijonaleikkauskin on trimmattu. Pieniä leijonia :) Luonnekin on kaikilla kuin leijonilla, niin rohkeita ja eloisia, mutta välillä on siestan aika, että jaksaa kohta taas painia :D Mulla on todellisia vaikeuksia itseni kanssa, koska haluaisin kovasti jättää itselleni yhden näistä pienistä leijonamielistä, mutta koska ovat uroksia, niin ei ole mitään järkeä ja mahdollisuutta jättää narttulaumaani. Tylsää.

Ulpukka kävi Karjaalla näyttelyssä 11.7., mutta tulokseksi tuli vain EH. Ja ihan ansiosta, sillä Ulpu oli helteen vuoksi ihan läkähtynyt kehässä. En ole Ulpua koskaan nähnyt sellaisena näyttelyssä. Tuomarikin kirjoitti arvosteluun, että ei selvästi nauti tästä helteestä, haluaa viileään. Haluttomat liikkeet. Oli kuin olisin lehmää taluttanut kehässä, tyttö kulki häntä alaviistossa ja pää alaviistossa. Viimeksihän arvostelussa oli maininta liian iloisista liikkeistä. Jos olisin tiennyt, että toinen kärsii helteestä noin paljon, en olisi lähtenyt aamulla tuonne näyttelyyn, koska kunnon hellettä luvattiin. Ulpulle tarjosin kuitenkin vähän väliä vettä juotavaksi ja tyttö joikin, joten siitä ei tämä uupumus johtunut. Telttakin oli auringon suojana, mutta ei se auttanut paljoa. Heti kehän jälkeen pakkasin kamat nopeasti kasaan ja roudasin kamani autolle nopeasti. Kiire autoon oli siksi, että siellä on ilmastointi, joka viilenee hetken ajon jälkeen tuonne 18 asteeseen, joten ihanan viileää oli siellä alun saunan jälkeen. Ulpua mun kävi todella sääliksi, lupasin Ulpukalle, että toiste ei tulla ainakaan näyttelyyn helteellä. Agilityssä onneksi voi koiran kastella ja pitää froteemärkäloimea päällä.

Eilen, kun oltiin iltakävelyllä Balin ja Ulpun kanssa, niin Bali jäljesti hienosti tuoretta rusakon jälkeä maavainulla metsässä. Mä näin rusakon reitin, mutta koirat eivät sitä eläintä nähneet. Bali löysi kohdan josta rusakko läksi liikkeelle hetkeä aikaisemmin ja meni hienosti jälkeä myöten ylös mäkeen metsässä. Jäljestäminen olis jatkunut, mutta käskin Balin takas kun mentiin kuitenkin polkua toiseen suuntaan. Tästä tulikin jälleen mieleeni, että olisi aikas hienoa kokeilla MEJÄ:kin tuon kanssa, kun tuntuu olevan luonnon lahjakkuus tuossakin touhussa. Paljoa treeniä ei tarvittaisi, kun voisi mennä jälkikokeeseen. Olisihan se hienoa, kun tuollainen pikkupuudeli siellä jäljestäisi, kun mikäkin kunnon metsästyskoira konsanaan :D

Agirotureissu

2010-07-07T13:59:00.000+03:00

Viikonloppuna oltiin Balin kanssa Ylöjärvellä agirodussa kisailemassa joukkuekisassa. Ulpu oli mukana kisaturistina Tyynen puolestaan hoidellessa vauveleitaan kotona. Kyydissämme matkasi myös Balin Purri-isukki omistajansa kanssa, kun olivat kanssamme samassa joukkueessa. Oltiin siis Trucker`s kennelin toisessa joukkueessa, johon kuului Reina, Bali, Luukas ja Purri. Ulpu oli varakoira, mikäli joku olisi estynyt osallistumaan. Ilma oli tosi kuuma ja aurinkoinen, taisi olla peräti 27-28 astetta lämmintä. Onneksi meillä oli teltta auringon suojaksi, sekä häkkituuletin ja kasteltavat froteeloimet koirille. Sen lisäksi kasteltiin koirat kyllä muutenkin kastelupaikalla. Bali teki hyvän radan, mä myöhästyin yhdessä liikkeelle lähdössä radan alkupuoliskolla, josta seurasi se, että Bali hyppäsi suoran putken jälkeen takaahypyn väärästä suunnasta, koska en ollut hyppyä oikeassa kohdassa ohjaamassa. Kiva rata oli kyllä. Oli myös taas kerran kiva huomata radalla, että kyllä villakoiriin agilityssä ja muutenkin kohdistuu melkoisia ennakkoasenteita ja luuloja. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että villakoirasta ei ole huippusuorituksiin ja vauhtiin agilityssä. Käsitys narussa sipsuttelevasta räksöttävästä tyhmäpuudelista tuntuu olevan ihmisissä aikas vahvasti. On jotenkin kiva huomata Balin kanssa kisaillessa ja treenatessa, että kummasti ne asenteet ja käsitykset ihmisillä muuttuvat Balin näkemisen myötä. Toki on muitakin huippuja puudeleita kuin Bali, mutta ei niitä kaiketi ihan joka kisassa tule vastaan. Kun oltiin Balin kanssa radalla agirodussa, niin kuuluttaja ihmetteli mikrofoniinsa Balin vauhtia, sanoi, että tässä ei mene mikään villakasa, vaan tässä menee villaliitäjä. Ja kaikkea muuta ylenpalttista kehumista, joita en edes muista tai suoritukseeni keskittyneenä edes kuullut. Olen kyllä superonnekas ihminen, että olen ensinnäkin saanut Balin ja toiseksi vielä ikäänkuin boonuksena Ulpun.

Ja mun yhtä aarrettani ei tietenkään saa unohtaa, nimittäin mun taskutyttö Tyyne-tylleröistä. Mun pieni täpäkkä tyttö, joka tietää olevansa sievä ja älykäs, vaikka välillä vaikuttaakin aikasen blondilta tapaukselta. Tyyne ja pennut voivat hyvin, nyt kun ikää on pennuilla jo 2,5 viikkoa. Silmät aukesivat ja kynnetkin on jo ensikertaa leikattu pojilta. Karhu on edelleen suurin, sitten Urho ja pienin poika on edelleen Olvi. Hiukan siellä jo noustaan jaloilleenkin, tosin on honkkelin näköistä touhua. Mutta harjoitus tekee mestarin tuossakin asiassa.

Kuva: Sanna Koponen Karhukoplalla ikää kuvassa 2 vko+2päivää
Kasvattaja kävi katsomassa niitä tuossa sunnuntaina ja ottamassa kuviakin. Urholla näytti tässä vaiheessa olevan sievin pää. Maitoa tulee hyvin nisistä ja hännät heiluvat aina, kun menevät imemään, joten iloisia tapauksia ovat. Tyynen syötän kädestä edelleen, kun tämä ei kupista käy syömässä itse vielä, vaikka muuten kyllä pentulaatikon ulkopuolella huilailee ja käy vettäkin juomassa. Ruuaksi Tyyne saa koirapuuroa ja lihaa höystettynä raejuustolla ja kermaviilillä sekä vitamiineilla ja ravintoöljyllä. Päivässä on myös pullahetki, jolloin Tyyne nauttii naudanmahapullia kädestä ja jälkkäriksi Nutri-plus geeliä päivän annos. Kerran päivässä Tyyne syö myös joko pienen siankorvasiivun tai sitten Dentastixin. Perjantaina kun pennut täyttivät 2 viikkoa, pesin föönäsin trimmasin ja konetin Tyynen. Siinä oli oikea urakka, nimittäin takkua oli enemmän kuin laki sallii. Pentujen synnytyksen jäljiltä jalat olivat menneet takkuun, samoin kuin iso turkkikin makoilun takia. Tuosta hommasta kuitenkin selvittiin kunnialla, mutta takkujen selvitykseen meni kokonaiset 2 tuntia. Mutta se selvitys ei ollutkaan mitään takkujen repimistä, vaan kohtakohdalta varovasti harjausnesteen kanssa takkujen selvittämistä. Harjausnestettä kului kokonaista puoli pullollista. Mutta eipä tullut mitään karvakatoa. Välillä Tyyne kävi imettämässä ja taas jatkettiin pesulla ja föönauksella. Taas imettämään ja sitten jatkettiin konettamisella ja saksimisella. Kyllä oli tuon urakan jälkeen NIIN ilo katsoa sievää Tyyneä, joka selvästi itsekin nautti ollessaan taas puhdas ja siisti prinsessa. Nyt helpottaa, kun saa taas pestä normaaleilla pesuväleillä, niin ei tule näitä takkuja.

Maanantaina oltiin Balin kanssa karsintakilpailujen omaisissa harjoituksissa omalla hallilla. Tehtiin rata 2 kertaa, ensin hylyllä ja sitten nollalla läpi, kilpailun omaisesti. Omaa vuoroa odoteltiin lähtökarsinassa, kuten karsinnoissakin on tapana. Saaren Sirpa oli kuvaamassa noissa treeneissä, joten iso kiitos Sirpalle jälleen kerran näistä mestariotoksista.

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Nyt lauantaina on ohjelmassa kisat Liedossa omalla hallilla Balin kanssa ja sunnuntaina näyttely Karjaalla Ulpun kanssa. Näyttelystä en suoraan sanottuna odota mitään, koska on kotimainen tuomari ja tunnetumpia tuomareiden suosiota nauttivia kasvattajia kilpakumppaneina. Mutta mennään nyt paikan päälle toteamaan itse, että tuolle ei toiste kannata koiraa viedä.

Juhannuskuvia Tuorlasta

2010-06-30T09:30:00.006+03:00

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Tanja Malmberg

Kuva: Tanja Malmberg

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Laitetaan AVA-kellot käymään, laitetaan taas....

2010-06-27T22:15:00.005+03:00

Bali ja eka agility serti

Nyt on juhannukset juhlittu ja juhannuskisat kisailtu. Balille tuli saldoksi kisoista ensin neljä harmittavaa hylkyä, kaikki niin lähellä, mutta sitten aina jotain... ja tänään NOLLAVOITTO kera AGI-Sertin! Kyllä tulin niin hyvälle tuulelle taas tästä onnistumisesta hylkyjen jälkeen. Ensimmäinen ratamme perjantaina (hyppyrata)kaatui alussa väärään rataan, kun välistäveto ei onnistunut, vaan Bali hyppäsi hypyn takaa eli väärästä suunnasta. No siitä sitten jatkettiin kuitenkin loppuun rata ihan mallikkaasti. Tosin tuolla radalla liukastuin oikein lahjakkaasti märällä nurmikolla. Nurmikko oli tosi liukas sateen jäljiltä, ja mulla oli kiire ohjaamaan Balia takaa hypylle. No ehdin sinne ajoissa, mutta liukastuen persaukselleni hypyn viereen. Bali ohjautui oikealle puolelle hyppyä, mutta pysähtyi ihmettelemään hypyn taakse, että mitäs sä siellä keräilet. Onneksi ei mua ei sattunut mitenkään. Paljon tuolla nurmikolla menikin porukkaa päivän mittaan nurin. Pitää varmaan hankkia ruohonappikset nurmialustoja varten, koska näköjään mun hiekkanappikset eivät nurmella pidä. Oikeastaan tyhmä olin, että luulin niiden märällä nurtsilla pitävän. Ei tietenkään ne pidä, kun nurmikkoa varten on oma kenkänsä :D
Toka rata perjantaina kaatui niinikään väärään rataan, kun Bali singahti suorittamaan putken väärästä päästä. Oikeastaan tämä hylky johtui mun omasta kettuuntumisesta hetkeä aikaisemmin pudonneesta rimasta. Rata oli mennyt hyvin tuohon saakka, ja rata oli mielestäni helppo ja kiva, joten olin niin fiiliksissäni siinä nollaa tekemässä, että riman putoaminen harmitti.
Lauantaina eka rata kariutui radan viimeisillä esteillä, kun käskytin Balia inasen liian aikaisin. Radassa oli nimittäin puomilta tullessa pari hyppyä ja sen jälkeen takaa hyppy mua kohti ja sen takana oli tyrkyllä yksi hyppy, joten Balin huomio piti saada ajoissa muhun, kun se hyppää sen jälkimmäisen hypyn musta poispäin, jotta kääntyy hyppäämään seuraavan hypyn mua kohti. Sanoin "Bali" ennen kuin se hyppäsi sitä hyppyä poispäin, jolloin Bali kääntyi katsomaan, että NIIN, mitä? No siitähän tuli kielto viitonen. En saanut itseäni koottua ohjaamaan rataa mallikkaasti loppuun, vaan mä haahuilin harmituksissani ja Bali haahuili hyppäämään hypyn väärästä suunnasta, ja taas tulokseksi hylky. Seuraava rata kaatui oikeastaan keppien väärään aloitukseen ja siitä siis pariin kieltoon. No, 10 virhepistettä harmitti radan loppupäässä siinä määrin, että ei paljoa haitannut, että mistä päästä Bali putken ottaa, joten väärästä päästä se, ja hylky.

Noiden eilisten hylkyjen jälkeen juttelin erään meidän seuralaisen vuosia lajia harrastaneen ja kouluttaneen kanssa, joka sanoi, että niin pienistä jutuista on meidän onnistumiset enää kiinni, ja lohdutti mua siinä, että kyllä se sieltä vielä kohdalleen loksahtaa. Ajoitukset vaan kohdilleen. Mun pitää hioa niitä mulle vaikeita ohjauskuvioita itsekseni ihan muutaman esteen pienissä pätkissä, jotta oppisin niitä ajoituksiakin näkemään. Mun olisi myös hyvä listata paperille mun ongelmakohdat ja miettiä miten niitä parantaa. Balilla ei ole ongelmia, se osaa ja tekee. Unelmakoira, ja sen kyllä allekirjoitan ja alleviivaankin täysin.

No, näitä juttujahan mä mietiskelin sitten lauantai iltasella yksikseni. Sunnuntaina lähdettiin kisapaikalle puolilta päivin. Kisapaikalla totesin radan olevan jälleen kerran kivan näköinen, meille sopiva. Mutta siinä samalla totesin eräälle meidän seuralaiselle, että kivalta näyttävä rata tietää yleensä paskaa tulosta meille, että mennäänköhän tässä nyt sitä viidettäkin hylkyä hakemaan, vaikka rata oli just kiva. Radalle mennessä ajattelin, että olisi niin kiva tehdä tältä radalta nolla ja vielä kivampi voittaa koko kisa. Mutta samalla mielessä pyöri hylkymahdollisuus ja kaikki ne kimurantit kohdat, mitkä on niitä ansan paikkoja, missä siis pitää olla tarkkana. Sain onnistumaan kivasti välistävedot A:n jälkeen. Keppeillä kokeilin ensimmäistä kertaa kisoissa vedättämistä, että juoksin itse Balin edelle keppien loppuun Balin pujotellessa. Tuossa oli pakko tehdä noin, koska molemmin puolin keppejä oli hypyt tyrkyllä ja hyppy joka piti seuraavaksi suorittaa, oli suoraan edessä. Näin sain tuon kohdan onnistumaan ja matkan jatkumaan. Niin sitä vaan jatkettiin nollalla rata maaliin saakka. Aika oli hyvä. Esimerkkinä, että eräs bortsu veti makseissa sadasosasekunnilleen saman ajan, jonka kuuluttaja sitten kuuluttikin, että tämä aika oli täysin sama, kuin juuri minien voittajalla Balilla :D Bali on bortsu, puudelin asussa vaan :D Olihan siellä sitten nopeampia bortsuja, mutta mikään hidaskaan bortsu tuo ei ollut kuitenkaan. Teki kontaktitkin pysähtyen, kuten Balikin.
Palkintojen jaossa meinasi meidän serti unohtua jakaa meille. Havahduin asiaan, kun meidät oli jo palkittu ja tuomari Anne Savioja jutteli mun vieressä seisovalle kolmanneksi tulleelle, että harmi, kun hän ei nyt tällä osallistujamäärällä voi heille sertiä siirtää. Kysyin, että mitenkä niin, sertihän kuuluu meille. Tuomari siihen sitten, että teillähän on nyt sertit täysi ennen kuin saatte ottaa viimeisen sertinne ensi kevättalvella. Sanoin, että juu hyppysertit kyllä, mutta agilitysertejä meilä ei ole ainuttakaan. Asia tarkastettiin meidän kilpailukirjasta ja todettiin mun puhuvan totta :D Ja ei mennyt kauaakaan, kun sertiruusuke ojennettiin meille ja merkintä korjattiin meidän kilpailukirjaankin. Eli nyt on laitettu viimeinkin AVA-kellokin käymään.

Ulpu oli mulla kisoissa mukana turistina. Ulpu sai treenata hiukan joka päivä lämmittelyesteillä. Otettiin keppejä, rengasta, keinua, puomia ja A:ta sekä jotain hyppykuvioita, välistävetoa ja takaa hyppyä. Tänään osallistuttiin leikkimieliseen pujottelukisaan. En tiedä vielä, että miten me siinä sijoituttiin, mutta ei ainakaan kolmen parhaan joukkoon. Nettiin tulee TSAU:n sivuille jossain vaiheessa loput tulokset tuostakin kisailusta. Sellainen olo tuli nyt tuon Ulpukankin edistymisestä, että en taidakaan malttaa Ulpua pennuttaa vielä ensi kesänä. Jotenkin sitä haluaisi nyt senkin kanssa kisailla, kun tuollainen kiva menijä kans.

Tyyne ja pennut voivat hyvin. Painoa tulee pennuille edelleen hyvin lisää. Tyynen nisätkin ovat sen näköiset, että maitoa riittää. Toki mä huolehdin siitä, että Tyyne syö joka päivä riittävästi. Tyynessä on hiukka sellaista prinsessaa, että ei malttaisi käydä kipolla syömässä itse, vaikka muuten kyllä menee pentulaatikosta välillä viettämään omaakin aikaa laatikon ulkopuolelle ja jopa mun sänkyyn petailemaan. Siten mun onkin syötettävä Tyyneä kädestä. Nutriplus -geeliä Tyyne saa myös pari kertaa päivässä. Siinä on runsaasti vitamiineja ja energiaa.
Pennut kuvissa ikää tasan 1 viikko

Ensi viikolla pitää muistaa ilmoittaa Bali Kuopion KV-näyttelyihin elokuun alussa, jonne Bali lähtee kasvattajansa mukana ja händläämänä. Sitten pitää ilmoittautua maajoukkuekarsintoihin sekä TSAU:n kisoihin Lietoon 10.7. Viikon kuluttua sunnuntaina matkataan Balin sekä Balin isukin Purrin sekä Katan kanssa Ylöjärvelle Agirotu -tapahtumaan kisailemaan. Toivottavasti olisi hyvä sää, mutta ei helle. Maanantaina 5.7. seuramme järjestää maajoukkuekarsintoihin osallistuvia ajatellen karsintojen systeemiä matkivat kisatreenit. Tarkoittaa siis sitä, että yhden suorittaessa rataa 5 koiraa odottaa karsinoissaan ohjaajineen vuoroaan, ja siellä ei saa koiraa enää mitenkään esimerkiksi palkata. Onneksi on tullut jo viimekisoissamme harjoiteltua sitä, että seistään radan tuntumassa tekemättä mitään odottamassa vuoroamme.

Koska harvoin tulee otettua videolle mitään, niin laitan näitä meidän vanhoja agivideoita tähän, niin saa halukkaat katsoa meidän touhuja.
http://www.youtube.com/watch?v=82nfNAn-arA
http://www.youtube.com/watch?v=LicRJTEBMH4
ja tässä vielä Ulpukan treeniä keväällä hallilla:
http://www.youtube.com/watch?v=J5aZQtkpTI8

Huomenna viimeinen kesälomapäivä, ja siitähän pitää nauttia täysin siemauksin. Kaunista säätäkin on onneksi luvattu :)

Juhannuksen alkua

2010-06-24T21:30:00.005+03:00

Niin sitä vaan on juhannus ovella! Huikeeta, kun vastahan oli joulu. Juhannus tietää tietenkin juhannuskisoja Balin kanssa. Meillä on huomenna aattona 2 kisaa, juhannuspäivänä 2 kisaa ja sunnuntainakin 1 kisa Piikkiön Tuorlassa. Siellä oli peräti 60 miniä ilmoitettu mini3.-luokkaan. Me ollaan Balin kanssa onneksi ihan alkupäässä lähdössä, joten ei tarvitse kauaa kytistellä omaa vuoroa rataan tutustumisen jälkeen. Ulpua en ilmoittanut mukaan, koska ajattelin että sillä saattaisi olla juoksut ja toisaalta haluan hiukka treenata sitä vielä valmiimmaksi paketiksi ennen kuin alan oikein urakalla kisailemaan. No ei sillä juoksuja ole nytkään, mutta ei nyt tullut ilmoitettua. Toisaalta hyvä, koska päivästä tulisi kisapaikalla pitkä ja mulla on kuitenkin täällä Tyyne ja pentuset kotona. Ei mene sitten siellä niin kauaa.

Nyt on pakko kertoa elämäni kirppislöydöstä tänään: Löysin peräti 12 litraisen kuparikahvipannun kirpputorilta. Se on siksi niin erikoinen kun se on niinkin iso. Pieniä 1,5-3 litraisia tulee vastaan joka kirppiksellä useitakin parhaimmassa tapauksessa, mutta näitä isoja ei koskaan. Hetken mietin, ja sitten päätin tämän pannun ostaa, vaikka se kukkarossa kirpaisikin hiukkasen. Tässäpä kuva tuosta löydöstä kera Ulpun poseerauksen, niin saa jotain kuvaa siitä, kuinka isosta kapistuksesta on kyse. Ulpuhan on säkäkorkeudeltaan 31 cm ja noin 4,5 kg painoinen normaali kääpiövillakoira narttu siis.

Tyynen ja Pedron Karhukopla kasvaa ja komistuu. Painoa tulee hyvin lisää kaikille. Karhu on siis se suurin kaveri, keskimmäisiksi suurin on Urho ja pienin kaveri on Olvi. Olen saanut jo muutaman yön nukkua joutumatta nousemaan pentulaatikkoon kertaakaan. Niin hyvä juttu. Huomenna tämä kopla täyttää jo viikon. Pitää ottaakin heistä uusia kuvia, jotka toivottavasti on parempia, kun mun edelliset ottamani kuvat. Tässä on kasvattaja Sannan pennuista 3 päivän ikäisenä ottamia kuvia, jotka onkin hyviä ja tarkkoja.

kuva: Sanna Koponen

Kuva: Sanna Koponen

Viikolla tuli pyykättyä ja konetettua Bali ja Ulpu, koska olivat likaisia. Tässä on Balista kuva trimmauspöydällä makoilemassa ennen korvamuovien laittoa.

Balin ja Ulpun kuvia

2010-06-20T16:42:00.006+03:00

Tuli otettua kamera mukaan lenkille ja otettua Balista ja Ulpusta uusia kuvia.

Tyynen ja Pedron kolme potraa poikaa

2010-06-19T20:16:00.004+03:00

Viimeinkin kolmoset päättivät tulla maailmaan eilen 18.6.2010. Ensimmäinen poika syntyi klo 20.40 ja seuraava poika heti perään klo 20.50. Viimeistä villahousua saatiinkin sitten odottaa pari tuntia. Tuossa välissä sitä ehti toivoa, että viimeinen lapsukainen olisi tyttö, mutta ei ollut. Tuli kolmas poika. Mutta ei sillä väliä ole, pääasia, että kaikki meni hyvin Tyynellä ja tuli eläviä pirteitä pentusia. Koko perjantaipäivä siinä meni kotosalla pentujen syntymää odotellessa. Aamulla oli nimittäin Tyynen ruumiinlämpö tasan 37 astetta. Pari tuntia myöhemmin se oli jo 36,4, joten siitä tiesin, että tänään ne syntyvät. Kaikki meni helposti, ei ollut mitään vaikeuksia. Tosin kännykän ehdin ottaa viereeni ja selata sieltä valmiiksi eläinlääkärin puhelinnumeron, kun alkoi kaksi tuntia edellisen pennun syntymästä lähetä. Mutta Tyyne vaan huilasinkin välissä ja puski pihalle kuopuksenkin ajoissa. Tarjosin Tyynelle heti lihalientä juotavaksi, jotta saa nestettä. Kun viimeinenkin pentu oli tullut maailmaan, pití käyttää Tyyne ulkona. Ei olisi millään lähtenyt pois lastensa luota, vaan sain kantaa rappuset ulos vinkunan säestämänä. Äkkiä pissat ja lujaa takaisin pienokaisten luokse. Tämän jälkeen annoin ruokaa Tylleröiselle, joka oli suostunut viimeksi aamulla syömään yhden pienen siankorvasiivun, mutta ei ruokaa sitä ennen lainkaan. Nyt kelpasi possunjauheliha, puuro, raejuusto ja kermaviili ja lihalientä lisää palan painnikkeeksi. Balin ja Ulpukan vein pihalle pikaisesti ja painuin nukkumaan. Nukkuminen olikin sitten mulla katkinaista, sillä pentusia piti käydä laittamassa tisseille aina välillä, kun alkoi piipitystä kuulua. Aikaisemmin on ollut parit ekat yöt tällaista, mutta sitten pennut oppivat itse hakemaan tissin ja pitämään itsensä tyytyväisinä.

Vauvojen odottelua

2010-06-16T22:41:00.003+03:00

Tänään tuli 59 vuorokautta täyteen Tyynen ensimmäisestä astutuksesta, joten pitää mittailla ruumiinlämpöjä ja tarkkailla Tyynen syömisiä. Ruoka on maistunut tänään, ja aamupäivällä ruumiinlämpö oli 38 astetta. Uskalsin lähteä käymään kaupoilla ja jättää Tyynen huoletta yksin siksi ajaksi. Tuli käytyä Ikeassa ja Bauhaussissa matto ja naulakko ostoksilla. Nyt on huusholli viimeinkin järjestyksessä asumista ja olemista varten. Eteiseen päädyin hankkimaan koko eteisen kokoisen terassimaton, jonka leikkasin jämptisti eteisen kokoiseksi. Se on helppo pitää puhtaana ja siinä ei kuratassujen jäljetkään näy. Hiekka ja rapakin jää siihen, josta ne on helppo imuroida pois. Ja kun se on jämptisti eteisen kokoinen, se ei mene kasaan, kun nämä kahjopuudelit koheltavat keskenään :D

Nyt kun muutto on takana, voi pakastimiakin täyttää huoletta. Ennen muuttoa en kokannut koirille mitään lisää, jotta ei olisi liikaa muutettavaa niissä. Nyt valmistin porkkana-kesäkurpitsa-tomaatti-pinaatti-persilja-tilli -sosetta pakastimeen. Mielessä on käynyt myös hakea voikukanlehtiä ja nokkosia jonkin toisen kasvismössön raaka-aineeksi, mutta en oikein tiedä sopivaa paikkaa täällä. Ainut paikka, jonka tiedän, on mun edellisen osoitteeni vieressä olevan pellon laita, mutta siinä käy koiria niin paljon asioillaan, että ei kiitos sieltä. Puuroa pitää myös joku päivä valmistaa ja samoin tehdä heinäkuulle lihatilauskin Kennel-Rehulle.

Nyt illalla, 12 tuntia aamulämmön mittaamista Tyynen ruumiinlämpö oli 37,6 astetta, eli alaspäin on menossa, kuten synnytyksen lähestyessä pitääkin. Jännitetään ja odotetaan vaan siis.

Massukuva

2010-06-15T08:34:00.004+03:00

Eilen käytin Tyynen aamulla eläinlääkärissä tiineysröntgenissä kun tiineysvuorokausia oli jo 57. Hyvä se on tietää, montaako pikkuvauvelia sieltä odottelee. 3 asukastahan sieltä löytyi, kuten tuosta kuvasta hyvin voi sen todeta: 3 selkärankaa ja kalloa siinä näkyy. Kiva juttu tuo kolme, sillä toivoinkin kolmea. Se on sopivan kokoinen porukka, ei liian suuri, mutta kuitenkin jo kunnon porukka. Painoa Tyynellä oli 5,15kg, joten 1,15kg on tullut lisäystä normaalipainoon. Eilen rakennettiin myös pentuaitaus mun makuuhuoneeseen Tyynen kasvattajan kanssa, siitä tuli huippuhieno, kokoa 280cmx140cm, joten siellä kelpaa telmiä pienokaisten sitten kun alkavat liikkua pentulaatikosta. Tuo on erilainen aitaus, mikä meillä on aikaisemmin ollut, nimittäin Tyynen kasvattaja sai tuohon idean Tuire Kaimion luennolla taanoin.

Viikonloppu oli kiireinen, nimittäin me muutettiin puudelityttöjen kanssa. Samat lenkkimaastot toki meillä säilyi, sillä tämä uusi paikka on vaan noin 700 metrin päässä vanhasta. Hienosti ovat mun tytöt tänne sopeutuneet, mistä olen iloinen. Kai nuo tutut tavarat tekevät sen, että olivat heti niin kotonaan. Balin ja Ulpun lenkitykset on tän muuttorumban johdosta olleet hiukkasen lyhyehköjä, ja sen huomaa näistä kahdesta: Sellaista leikkipainia ja sohva-agilityrataa sisällä, että huh :D Heikompihermoista hirvittäisi :D Tyyne onkin mieluiten omissa oloissaan, taitaa tietää että saa vauvoja ja pitää olla rauhassa. Tai ainakin olo lienee sen verran tukala tuon ison pallomahan kanssa, että ei tee mieli koheltaa.

Sunnuntaina olin Balin kanssa heti aamusta Juha Oreniuksen valmennuksessa. Oli oikein antoisa valmennus. Itse en ollut tosin parhaassa mahdollisessa terässä, sillä lauantaina olin koko päivän tehnyt muuttoa, joten oli lihakset aikas tukossa. Lisäksi olin vielä väsynyt, kun en saanut nukuttua uudessa paikassa kovinkaan hyvin. Parin uuden ohjausterminkin opin: Läpijuoksu ja saksalainen. Ehkä olen niitä voinut joskus vahingossa tehdäkin, mutta en ole tiennyt, että nyt teen läpijuoksua tai saksalaista. Juha sanoi, että paljon olen mennyt ohjaajana eteenpäin viime syksystä, mutta vieläkin on ongelmana mun ajoitus. Pääsen kyllä hyvin liikkumaan, mutta väärissä kohdissa lähden liian myöhään liikkeelle, jolloin ehtiminen seuraavaan radan kohtaan käy mahdottomaksi Balin nopeuden vuoksi. Mun pitää saada mun ajatusta yhdestä seuraavaksi suoritettavasta esteestä laajennettua useampiin seuraavaksi suoritettaviin esteisiin, jotta tulisi sujuvammaksi meno. Yrittää ajatella yhden seuraavaksi suoritettavan esteen sijasta kahta-kolmea seuraavaksi suoritettavaa, ja kun se alkaa onnistua, niin aina lisätä, jotta opin ajattelemaan paremmin rataa kokonaisuutena, mikä se tietty onkin. Balia Juha kehui jälleen super-mega-makeaksi menijäksi, nopea koira, joka kääntyy hyvin :) Ja sitähän Bali onkin, mun aarteeni armain :)

Lisää kuvia vielä Salon kisoista

2010-06-10T21:16:00.004+03:00

Pakko laittaa tännekin, kun löytyi lisää ihania kuvia Balista Salon kisoista. Ihanaa, että löytyy ihmisiä, jotka ottavat kaikista kilpailijoista kuvia.

Kuva: Jaana Hakola

Kuva: Jaana Hakola

kuva:Jaana Hakola

Kuva: Jaana Hakola

Kuva: Jaana Hakola

Kuva: Jaana Hakola

Kuva: Jaana Hakola

Kesän riemuja

2010-06-09T18:42:00.005+03:00

Tänään otin pitkästa aikaa kameran lenkille mukaan, kun päästin Balia ja Ulpua juoksemaan puistossa. Tyynellä on jo niin valtava vauvamassu, että en ota sitä enää mukaan pidemmille kävelyille, saa lepäillä kotona sillä välin kun me tehdään pidemmät lenkit. Maanantaina onkin sitten Tyynellä tiineysröntgen heti aamusta, joten sitten tiedetään minkä kokoinen perhe maailmaan tuloa massussa odottaa. Hurjan jännää. Mutta pidemmittä löpinöittä tässä noita tänään otettuja kuvia. Hiukan oli hauskaa katsottavaa, kun tämä äiti-tytär parivaljakko intoutui pientaroimaan nurmikolla :D

Menolippu SM-kisoihin ja karsintoihin viimeinkin!

2010-06-06T21:15:00.005+03:00

Ihan huikea viikonloppu takana Salon kisoissa. Kerrotaan ne parhaat palaset ensin, eli Bali sai tänään toisen hyppysertinsä nollavoitolla Marjo Heinon hyppyradalta. Toiselta Marjon radalta saatiin myös nolla, joka riitti neljänteen sijaan. Oli ehkä turhan pitkät kontaktit meillä. Serti meni kolmanneksi sijoittuneelle joka oli meistä muistaakseni neljän sadasosan päässä. Mutta mikä tärkeintä, tällä agiradan nollalla me saavutettiin vihdoinkin se menolippumme Sm-kisoihin ja MM-karsintoihin. Ja tuohan oli siis perättäiset kisat, eli se on tuplanolla myös näiden kisojen saldo sen myötä. Kolmas rata meni sen sijaan hylylle, kun Bali bongasi puomin keinun sijasta, jonne olisi kuulunut mennä. Nuo esteet kun olivat saman suuntaisesti. Olisi voinut vielä tiukemmin ottaa Balin haltuu putkesta tulon jälkeen, niin olisi ehkä saanut tämän korjattua. Mutta muuten oli tämäkin ihan kelpo menoa jo. Koutsiltamme saatiin myös hyvää palautetta, joten hyvä mieli tuli kyllä näistä kisoista. Pidin myös siitä, kuinka tuomari puhuttelussaan korosti koiran fyysisen ja henkisen kurituksen ehdotonta kieltoa. On kuulemma nähnyt niin ikäviä juttuja viimeaikoina kisoissa, että ei hyväksy sellaista toimintaa, ja puuttuu siihen välittömästi. Hienoa, että tuomari noin hienosti pitää koirien puolta, kun meitä ihmisiä on niin moneen junaan.

Eilen oltiin myös Salon kisoissa, jossa Ulpukallakin oli startti. Hienosti jaksoi Ulpukka-tyttö keskittyä. Mun oma arviointi virheeni sai aikaan Ulpulle radan loppupäässä kiellon. Lähetin Ulpun putkeen ja tarkoitukseni oli ottaa tyttö persjätöllä haltuun. Kun käänsin pääni bongatakseni putkesta tulevan Ulpun ei ketään näy siellä päinkään. Apua! Kuka mun puudelin putkesta pölli vai imasko putki sen. No Ulpuhan olikin jo sitten mun toisella puolen tullut jo sieltä putkesta. Sain sen otettua siitä haltuun ja vietyä radan loppuun ja saldona sen viisi virhepistettä. Se riitti näissä kisoissa kolmanteen sijaan. Oikein mukava juttu Ulpukan kanssa :)
Balin kansa oli eilen myös kaksi rataa: agirata ja hyppyrata. Agiradalta tuli harmittava viitonen, kun heti ensimmäinen rima putosi. Muuten rata meni niin nappiin. Eka rima putosi ehkä sen takia, että eka este oli vinosti. Asetin Balin kuitenkin sen taa siten, että tulisi suora linja kakkos hypylle. Olisi kuulemma pitänyt tehdä vekillä tuo homma. Bali myös hiipparoi itse ja annoin luvan (pönttö mikä pönttö) lähteä. Seuraavassa hyppiksen lähdössä kävinkin sitten Balin pepun laskemassa hellästi maahan 3 kertaa, ennen kuin hän tajusi, että tosissani olen. Sitten päästiin matkaan. Alku meni lupaavasti, mutta jäin itse jälkeen yhdellä hypyllä. Seuraavat kaksi hyppyä meni vielä oikeasta suunnasta tässä hyppyjen sarjassa, mutta sitten Bali hyppäsi väärästä suunnasta kun olin perässä liikaa.

Ihan tosi kivoja kuvia Balista otti eilen Korhosen Taina, joka treenaa Balin ryhmässä schipperke uros Tarmon kanssa. Kiitos Tainalle näistä otoksista vielä kerran.

Harkat möllikisoissa ja hyvät uutiset

2010-06-01T22:43:00.002+03:00

Tänään olin Balin ja Ulpun kanssa möllikisoissa naapuriseuralla. Jätin Tyyne-tylleröisen kotiin ison massunsa kanssa, koska oli ensinnäkin aurinkoinen ja lämmin sää, joten Tyynen olisi ollut tuskallista siellä hengailla ison massunsa kanssa. Annoin pikku-rouvalle ruuan ja livistin ovesta autolle kahden muun kanssa sillä välin kun tämä jäi aterioimaan. Tyyne on sellainen ruuasta nautiskelija ruokalija. Nimittäin hänen ruokatuokionsa kestävät. Ruokaa levitellään lattialle ja syödään sieltä sitten sopivassa järjestyksessä. Välillä ihmetellään ja taas syödään. Ja välillä vahditaan, että muut koirat eivät vaan tule lähellekään :D

Ilmoitin Balin ja Ulpun vain mölliradalle, koska Tyyne jäi kotiin odottamaan, enkä halunnut Tylleröisen joutuvan olemaan koko iltaa yksin. Ja tuo möllikisakin on näille ihan riittävä epävirallinen kisa muutamien asioiden vahvistamiseen. Molempien kanssa harjoittelin lähdöt ja kontaktit. Ulpu perskule varasti lähdössä. Jäi kyllä ihan kiltisti sinne kahden esteen taakse ja odotti. Mutta kun menin omiin asemiini, niin tämä neiti ampaisi välittömästi rataa suorittamaan, kun katsoin silmiin ja olisin kohta antanut luvan. Ei muuta kuin Ulpukka takaisin ykkösesteen taakse ja uudelleen. Sitten lähtikin jo kivasti vasta luvan saatuaan radalle. Kivasti menikin rata. Puomin kontakti hyvä ja A:n kontakti ookoo hyvä, tosin laitoin A:lle sen pepun takaisin, kun pikkasen tuli liian pitkälle alas siinä, että oli jo tavallaan pois siltä, tosin pysähtyneenä kuitenkin. Palkkasin herkkupalalla kontaktit ja hetin räsyn heti vikan esteen jälkeen.

Balin kanssa meni kivasti myös. Menin samalla tavalla kahden esteen taakse ottamaan vastaan, mutta Balin peppu nousi maasta ennen kuin sanoin tai tein mitään siellä asemissani. En tehnyt kuten yleensä, eli en karjaissut tai murahtanut sille. Olin vain hiljaa ja palasin lähtöön Balin luokse hyvin rauhallisena ja rauhallisesti ja laitoin hellästi Balin takapuolen maahan. Palasin takaisin asemiini, odotin hetken ja katsoin Balia. Sitten annoin selkeästi luvan käskyllä ja käsillä. Ja sitten mentiin. Bali taisi jotenkin järkyttyä sitä, että en murissut tai komentanut mitenkään, minkä teen aina treeneissä, jos peppu nousee tai hiipparoi hiukankin. Tämä pitää tehdä näin toistekin, mikäli peppu nousee tai hiipparoidaan. Kontaktit onnistui kunnon pysäytyksillä ja niistähän Bali sai kans herkkupalat palkaksi.

Tuli hankittua treenitaskut Helsittarelta möllikisoista, kun oli siellä myymässä tuotteitaan. Olen jo pitkään tuskastellut kesäaikana sen kanssa, että ei ole taskuja avaimille, puhelimelle, kakkapusseille ja nameille, kun lähtee koirien kanssa ulos lenkille. Nyt mahtuu kaikki tarpeellinen mukaan meille.

Sain päivällä hyviä uutisia koskien muuttoani. Mua mietitytti se, että mahdanko saada hyvissä ajoin ennen Tyynen synnytystä avaimet, kun siinä asunnossa tehdään pientä pintaremonttia. Mutta saanhan mä, nimittäin 11.6 perjantaina iltapäivällä. Muutan siis sen viikonlopun aikana, joten tässähän täytyy alkaa pakkailemaan kamoja laatikoihin jo pikkuhiljaa.

Hassu Ulpu Hassu :)

2010-05-30T22:24:00.003+03:00

Ulpu ja Jossu Järvenpäässä. Kuvaaja: Sanna Koponen

Järvenpään näyttely reissu tehty ja ei mitään erityistä mainittavaa EH 1/1 oli meidän tulos. Tuomarina toimi Unto Timonen ja arvostelussa sanotaan näin:
"Hyvät mittasuhteet, hyvä piirteinen pää, jossa hieman korostuneet poskikaaret. Hyvä etuosa ja runko. Hyvät raajat ja kaunis ylälinja. Hyvä kinnerkulma. Liikkuu reippaasti, etuliike voisi olla hieman rauhallisempi."
Tuomari sanoi meidät luokassamme sijoitettuaan, että olisi saanut ERI:n mikäli ei olisi ollut ihan näin iloisilla etuliikkeillä varustettu, että pitäisi saada sitä rauhotettua. Jotenkin petyin tuosta EH:sta, koska odotin Ulpulle ERIä sen perusteella, mitä tuomari muille villakoiramuunnoksille oli päivän mittaan jakanut. Tosin pieni epäilys EH:sta heräsi, kun heitti yhden iloisen tapauksen uroksissa EH:lla pihalle. Ajattelin, että tuo voi olla Ulpunkin tulos. Ulpu on semmonen töhöttäjä liikkuessaan kehässä, kun ottaa muhun kontaktia ja haluaa ihan kauheasti miellyttää. Olenhan mä toki tuota kontaktihommaa Ulpulle vahvistanutkin, että varmaan siitä johtuu. Pitää varmaan kokeilla, jos kaverini esittäisi joku kerta Ulpukan, että saisko sillä tuota etuliikkeiden iloisuutta ja liiallista kontaktin ottoa pikkasen vähemmälle. Itse kuitenkin pidän Ulpun iloisuudesta ja touhukkuudesta, enkä halua sitä mitenkään rauhoittaa näyttelyiden tähden. Toinen kun kuitenkin kulkee ihan nätisti löysässä hihnassa ravaten.

Muuten kiva reissu oli, joskin pitkä päivä ja vähäiset yöunet. Sää oli vaihtelevan aurinkoinen, mutta ei mitenkään kuuma, ja tuuli välillä kylmästi. Ennen kotiin lähtöä saatiin sadettakin niskaan. Telttahan siinä kastui, ja se piti tietenkin sitten kuivata parvekkeella kotopuolessa. Kahvillakin poikettiin puolessa välissä matkaa, ja makean himo piti tyydyttää: Meikä mussutti tuoreen munkin, juustokakun palan ja jätskiä :D:D:D Eikä Ulpukaan ilman herkkuja jäänyt, kun näyttelypaikalla sai mun ja kamujen caesar salaatista kanaa. Kurkkuakin söi salaatista, kun annettiin maistaa. Kokosi niitä kurkun palasia yhteen samaan kohtaan maahan salaattirasiasta. Ne oli jotenkin mielenkiintoisen näköistä syötävää Ulpukan mielestä, joita piti tarkastella tarkemmin :D

Kivaa harkoissa

2010-05-27T21:20:00.002+03:00

Olipas kivat treenit tänäänkin. Kokeilin alusta saakka yhden kohdan tuolla meidän radalla viedä sillä eilen oppimallani tekniikalla, ja meni niin nappiin heti ekasta kerrasta se juttu. En tiedä onko toi ohjausliike nimeltään sylkkäri vai mikä se on. Mutta samalla tavalla otin koiran edestäni, ohjasin käsilläni toiseen suuntaan hypylle ja liikuin seuraavaa estettä (puomi) kohti. Tuollaisista onnistumisista vaan tulee niin hyvälle mielelle :) Hiottiin taas meidän kaarroksia, kun tuppas vähän leviään, kuin ne kuuluisat "jokisen eväät" meidän kaarteet. Mutta viimeisellä kerralla, kun mentiin koko rata ja muistin käskyttää ja pitää kontaktia paremmin Baliin, saatiin kaarrokset ihan näppäriksi. Iloitsin myös siitä, että ehdin kahden suoran putken jälkeen ohjaamaan seuraavan hypyn, joka ei ollut linjassa putkien kanssa, vaan sivussa. Mä en ole urheillut kohta neljään vuoteen säännöllisesti mitään, ainoastaan kävellyt koirien kanssa. Nyt olen kuitenkin hiukka innostumisen vaiheilla, kun seuraan kaverini blogia ja hän on aloittanut juoksukamppiksen. Tietty toi mun polvi, jossa on toinen ristiside kokonaan poikki on aikas arvoitus. Se voi kipeytyä tai sitten ei. Viime syksynä kipeytyi 10 minuutin juoksusta, mutta talvella 45 minuutin juokseminen ei tehnyt mitään. Kivampihan sitä olisi koiraa ohjata radalla, kun olisi peruskunto hyvä.

Ulpun kanssa otin ennen Balin treenejä tuttua settiä: keppejä, A:ta, puomia ja keinua ja rengasta. Keinun veti kaksi kertaa lentokeinuna toi mun punapää-intiaanini. Huh heijaa sen kanssa. Intoa ja vauhtia piisaa, sen mukana noita vaarallisia tilanteitakin näköjään. Huomenna olisi illalla Ulpukan oman ryhmän treenit, kiva päästä taas vähän ohjatusti tekemään tuonkin kanssa.

Ai niin jäipäs tuossa aiemmin kertomatta tämän viikon hassu tapahtuma. Nimittäin tiistaina leikin aamulla Tyynen kanssa semmosella solmulelulla olohuoneessa, Balin ja Ulpun ollessa keittiössä, eteisessä ja makkarissa porttien takana. Leikin jälkeen otin Tyynenkin aitojen toiselle puolelle ja lelu jäi olkkariin. Mä lähdin koulun pääsykokeisiin. Kun tulin sieltä, päätin ottaa päivänokoset, avasin kotiin tultuani molemmat olohuoneen portit, kuten aina teen. Menin sänkyyn, jonne käskin koko lauman kainalooni. Kaikki tulivat, viimeisenä Bali olkkarista. Bali oli ottanut sen solmulelun, jolla leikin Tyynen kanssa aamulla ja piti sitä ylpeänä suussaan. No eihän tässä mitään, mutta kun tuo kyseinen solmulelu ei mitenkään ole kuulunut Balin tai Ulpun top-5 leluihin. Se on enemminkin ollut semmonen lattialla lojuva lelu, kuin sellainen mikä olisi aina menossa mukana. Balin ja Ulpun kanssa mä en leiki muualla kuin treeneissä treenileluilla. Oliskohan Bali ajatellut, että jos mä suostuisin hänenkin kanssaan leikkimään edes pikkasen kotona tuolla solmulelulla, kun Tyynenkin kanssa sillä suostuin kotona leikkimään :D Balilla oli semmonen syyttävä reppanailme, kun se lelu oli suussa. Tunsin itseni tuolloin niin ikäväksi ihmiseksi :D Mutta niihän se on, että lauman päällikkö päättää, koska leikitään, joten siksi ei Bali saanut musta tuolloin leikkikamua.

Puudeli, joka on sisältä BeeCee

2010-05-26T22:51:00.005+03:00

Tyynen masu vaan kasvaa. Nyt sen huomaa jo oikein kunnolla. Nappasinkin siitä oikein kuvan tänään koko komeudesta. Tänään tulee kuluneeksi jo viisi viikkoa viimeisestä astutuksesta. Hui miten nopeasti aika onkaan kulunut. Mä odotan niin, että saan paijata taas pienokaisia.

Harjoiteltu ollaan agilityä, ja puudelimestaruuksienkaan vastoinkäymiset ei tunnu enää niin pahalta. Viime viikonloppu meni kotikonnuillani, kun oli mun Pappan hautajaiset. Oltiin perjantaista sunnuntaihin Nokialla.

Säät olivat viimeviikolla aikas lämpöiset, ja se on koiralle aikasmoinen rasite harkoissa. Siksipä ei otettu mitään hinkkaavaa juttua, vaan tehtiin harjoitukset nopeammalla kaavalla. Mä sain tosin juosta, kun olin molemmilla tytöillä Balin ryhmässä. Kaikki eivät olleet paikalla, joten sain luvan ottaa Ulpullakin samaa rataa. Bali meni aikas ihanasti puomille, nimittäin otin sen takaa leikkauksella paljon Balin puomille lähtöä myöhässä. Olin koko puomin kaukana sivulla juoksemassa. Olin tosi iloinen, kun Bali ei vilkuillutkaan mua tai hidastellut mitenkään, vaikka olin leikannut takaa ja paljon jäljessä. Hienosti jatkoi kohti kontaktia jonne sitten pysähtyi kun käskin. Kun oltiin treeni saatu päätökseen ja heitin Balille palkkapallon, niin tämä meni "aarteensa" kanssa varasto kopin varjoon maate, kun viellä keskustelin meidän koutsin kanssa. Ei mikään hölmö otus, vaan fiksu kun tietää oman parhaansa :)

Ulpun keskittymiskykyyn näytti kuumuus vaikuttavan, nimittäin sai kauheet hepulit treenin jälkeen ja juoksi ja pinkoi esteitäkin minkä kerkesi. Hyvin treenit meni tällä punapäälläkin, mutta esimerkiksi kepit oli radassa avokulmasta, joten ne vaati multa oiken tarkan niihin sisään ohjaamisen, kun ei tuo höppänä viellä noita "isojen tyttöje ja poikien" juttuja osaa. Kepit menee jo ihan ok:sti Ulpukalla noin muuten oikealta puolen. "Väärältä" puolenkin osaa niihin mennä kivasti sisään, mutta jostain ihmeen syystä saattaa ottaa keppien puolessa välissä tai loppupuoliskolla kaksi keppiä kerralla. En tiedä, mistä voi johtua. Jos näin käy, niin mennään uudelleen alusta kepit, palkkaräsy ei lennä tuosta väärästä suorituksesta.

Valmennusryhmän treeneissä oli kiva rata, jonka alku meni ihan mallikkaasti Balin kanssa. Hiottiin radan puolessa välissä ollutta hyppyjen ryhmittymää ja niihin menoa keinulta. Keinun jälkeen oli takaahyppy, johon mun piti tietenkin Bali työntää ja siirtyä sivuun näyttämään valssin kautta seuraavaa hyppyä. No eihän sitä millään meikäläinen siihen ehtinyt. No seuraavaksi kokeilin persjätöllä. Valmennusryhmän koutsi oli samaa mieltä, että ei ole mitään mahkuja sillä valssilla tuohon ehtiä tuolla koiralla, mikä onkin hyvä, että sekään ei niitä valsseja meille enää jokakohtaan tyrkytä, kun niihin ei aina ehdi. No ei ehtinyt persjätölläkään, koiruli meni hypystä ohi sillä systeemillä. No sitten koutsi sanoi, että tuota koiruutta pitää viedä hyvin bortsu-tyylisesti. Eli tuo kohta siten, että Bali tulee mun edestä takaahypyn jälkeen hypylle ja sieltä kepeille ja näytän vain hitaasti molemmin käsin suunnan ja liikun jaloista sinne keppejä kohti jo. No siten sitten tehtiin, ja voi että se menikin hienosti sillä systeemillä. Olin tosi iloinen tuosta kohdasta. Pitää vaan rohkaistua käyttämään ja harjoittelemaan tuontyyppisiäkin ohjauksia.

Ulpun kanssa otin ennen Balin vuoroa keppejä, keinua, A:ta ja puomia sekä rengasta. Lisäksi ihan muutaman välistä vedon hypyllä ja takaa kiertoa aloin opettamaan myös. Hyvä juttu oli, että viereisellä kentällä ei ollut ketään, joten pääsin Ulpulla odotellessani treenaamaan.

Ilmoittauduin seuraaviin kisoihinkin jotka on siis 5.-6.6.2010 Salossa. Menen molempien agilitytyttöjeni kanssa sinne. Ulpulla on lauantaina yksi rata ja Balilla lauantaina kaksi rataa. Sunnuntaina on Balille luvassa kolme rataa. Siinäpä sitä menee tuo viikonloppu kivasti agilityn merkeissä. Nyt sunnuntaina on luvassa Ulpun kanssa pitkästä pitkästä aikaa näyttely Järvenpäässä. Tuomari on tosin muuttunut siellä, mutta ei paljon haittaa. Tykkää jos tykkää tai jos ei niin sitten ei.

Puudelimestaruus on varastettu, jeparit on ovella!

2010-05-16T17:35:00.003+03:00

Ylhäällä: Ulpu vauhdissa mamman kanssa ekoissa virallisissa kisoissa Kirkkiksellä 15.5.2010. Kuva: Jukka Pätynen

Ylhäällä: Bali vauhdissa Kirkkisellä 15.5.2010 Kuva: Jukka Pätynen

Huh huh, laitoinpas tuollaisen otsikon, koska se kuvaa tällä hetkellä osuvasti mun oloa eilen käydyistä villakoiramestaruus agilitykisoista. Mulla on ollut niin ryöstö olo eilisen johdosta, että ei mitään rajaa. Bali teki huippuradan virheettömästi, ja tuomari hylkäsi sen, koska emme olleet odottaneet lähtölupaa. Tilanne olikin lähdössä todella koominen, kun tuuli kaateli radalla esteitä itsellään. Näin oli käynyt meitä edeltävälle koirakollekin. Odottelimme Balin kanssa esteiden korjausta, tuulen laantumista ja radalle kutsumista. No, meidät kutsuttiin radalle, seurasin tuomarin viittomiset ajanottajiin ja sihteeriin päin. Kaikki olivat paikallaan, kukaan ei tehnyt enää mitään, katsoin suoraan tuomariin ja tuomari katsoi suoraan minuun, tulkitsin sen luvaksi lähteä, kun tuulikin oli siinä kohtia olosuhteisiin nähden sopivan vähäinen. Mäkihyppääjän lailla odottelin sopivan pientä tuulta suoritukseen lähtöön siis. Aloitettiin rata mallikkaasti, ja suorittaessamme viidettä estettä eli puomia, näin sivusilmällä tuomarin laittavan kätensä ristiin hylyn merkiksi. Ajattelin tämän olevan joku erehdys ja jatkoin rataa ihan kuten olisin muutenkin jatkanut. Rata olikin meiltä huippu, ainoastaan loppusuoralla olisin voinut olla sijoittuneena toiselle puolelle ohjaamaan. Maaliin tultuani kävin kysymässä, mikä tuossa oli ongelmana, niin kuulemma ilman lupaa lähteminen. Olin, ja olen vieläkin NIIN vihainen, että enpäs ole aikoihin ollut. Kun meillä ei ole noita nollia muutenkaan viimeaikoina tullut, niin olisin sen nyt enemmän kuin mielelläni ottanut ja samoin villakoiramestaruudenkin siihen kaupan päällisiksi. Mistä tätä huonoa tuuria oikein tulee? Saunalahdeltako, kuten mainoksessa kaikki tulee Saunalahdelta? En mä oo enää ollu niiden asiakaskaan hetkeen…

B-Radallakin jatkui meidän huono tuuri, nimittäin ei nollaa sieltäkään, vaan kielto viitonen. Lisäksi tuuli kaateli esteitä meidän suorituksen aikana niin, että jouduimme suorittamaan radan 3-4 kertaa ennen kuin pääsimme maaliin. Selvähän se, että aika ei ollut mikään paras mahdollinen siellä helteessä, ja toisaalta annoin Balin istua A:n alastulolla ihan kunnon hetkosen. No, mutta on tässä nyt se ilo, että voin ajatella meidän suorittaneen näissä kisoissa nollan ja viitosen. Ja onneksi tuo hienon nollan ystäväni sai taltioitua videolle ja hän laittaa sen YouTubeen. Eka sujuva taltiotu nollarata siis, ainahan on ollut niin, että on taltioitu niitä vähän huonompia suorituksia :D Minulle Bali on villakoiramestari vuosimallia 2010, vaikka se ei sitten sitä virallisesti olekaan, koska KAIKKI olivat paikalla ja näkivät tuon homman. Ja Baliahan multa ei ole viety, joten siksi tämän harmituksen voisinkin jo unohtaa ja miettiä jotain meidän kivoja tulevia juttuja.

Ulpukin osallistui puudelimestaruuksiin ja B-kisaan, ja ne menivät ensikertalaiselle kisaajalle oikein hyvin. A-kisasta meille tuli ensin kepeiltä viitonen, kun Ulpu aloitti ne väärältä puolelta ja korjasin. Sitten jatkettiin rataa ja jotenkin viitosesta harmistuneena en ohjannut huolellisesti putkeen, ja Ulpu meni siitä ohitse. Onneksi Ulpu tuli takaisin, eikä ottanut mitään väärää estettä, joten mentiin se putki ja jatkettiin. Radalla oli pussi, jota Ulpu on suorittanut vain sillä kevyen ihanalla pussikankaalla, joka löytyy meiltä halliltakin, joten mua etukäteen jännitti se, tuleeko Ulpu pussista pois, kun huomaa kankaan olevan paljon raskaampaa kuin mihin on tottunut. Kun huomasin möykyn etenevän pussissa, niin kehuin ihan tosi paljon, jotta Ulpu tottuisi siihen, että raskaasta pussistakin kannattaa tulla pois, mammaan voi luottaa. Loppuun mentiin mallikkaasti, ja lopputulokseksi tuli 10 virhepistettä ja sijoitus kuudes. Toinen rata oli Ulpulla tulokseltaan hylky, mutta sen tein minä tahallaan. Tuossa kohtia meillä olisi ollut 15 virhepistettä kasassa, eikä siinä mitään, jos ne olisivat olleet esim. jotain riman pudotuksia tail Ulpun ”hömpsötys” kieltoja. Eka viitonen tuli esteen ohi menemisestä, toka viitonen tuli riman pudotuksesta ja kolmas lentokeinusta. Sen keinun halusin ottaa uudelleen, joten se oli sitten radalta pois ja hylky. Mutta tällä konstilla olen Balinkin opettanut kontakteille, joten Ulpullekin tämä oli sellainen opin paikka. Saihan hän palkaksi sitten hypätä tiellemme osuneen hypyn, kun poistuimme radalta. Pitää opetella pikku-punapään kanssa vähän lisää juttuja ennen seuraavia kisojamme :D Ihan hyvällä mallilla kuitenkin ollaan. Iloinen olen siitä, että mulla tosiaan on kaksi kisakamua nyt.

Tyyne sai kisapaikalla olla sylissä rapsuteltavana suorituksia katselemassa välillä. Ja siitähän tämä pikku kainaloinen nauttikin. Ilme oli tällä pikku-rouvalla sitä luokkaa, että hyppikää te hölmöt siellä, minä nautin elämästäni tälleen :D Pieneläinhoitaja ystäväiseni käskin masua katsoa, ja kyllähän siinä pieni pömppö ja suurentuneet tissit on havaittavissa, kun ekasta astutuksesta tulee tänään kuluneeksi 4 viikkoa. Jännitetään siis :)

Toi oli aikas pitkä päivä Kirkkonummella, kun lähdimme ajamaan aamulla jo klo 5.45, koska inhoan kiirettä ja myöhästymistä. Heräsin aamulla jo klo 4.30 aamupalalle. Aika paljon väsytti, kun oli hiukka noita univelkoja. Ajoissa olin kisapaikalla telttaani pystyttämässä. Ulpulle piti tietenkin hankkia kisakirja ja tuomarin varmennus siihen. Tuomari ei edes mitannut Ulpua, koska on niin selkeä mini. Näyttelyssähän on tuomari saanut Ulpusta 31 cm. Ennen kotiin lähtöämme kävelyllä kisapaikan vieressä jäin sattumalta juttusille kokeneen villakoirien kanssa eri lajeja vuosia harrastaneen henkilön kanssa. Hän oli pitänyt kovasti Balin ja minun menosta radalla. Balin kaltaisia villakoiria hän ei ole elämänsä kanssa yhtään saati kovinkaan montaa nähnyt. Usein kuulemma hän myös näkee koiria ja ohjaajia, jotka ovat keskenään eri paria, eri rytmissä keskenään, ”keskustelevat” eri kieltä keskenään. Meillä kuulemma on Balin kanssa sama aaltopituus hommassa, sama ”kieli”, olemme samaa paria siis :) Voi että, kun nuo sanat lohduttivatkin mua niin paljon, ja antoi uskoa siihen, että oikeita asioita on tullut tehtyä ja opeteltua ja suunta lienee oikea, vaikkakin on paljon oppimista ja kehittämistä. Kotona oltiin takaisin illalla vähän yli kuuden, kädet aurinkoa saaneina ja kihelmöivinä.

Ai niin, oltiinhan me naapuriseuran kisoissakin Balin kanssa helatorstaina kolmella radalla, joista saatiin viitoset agiradoilta ja hyppikseltä hylätty. A agiradan viitonen oli todella harmi riman pudotus, radan muuten ollessa hieno. Tokan radan keinulle ohjasin Balin ilmeisesti jotenkin hassuhkosti, kun Bali pomppasi keinulle menosta alas. Tällöin otin keinun uudelleen ja pidin kontaktilla ihan kunnollisen hetken, joten parisen sekuntia meni yliajalle tämä rata. Ei ollut muutenkaan mikään erityisen hieno suoritus, mutta tulos kuitenkin. Viimeisen radan pyöritys-takaahyppy alku meni mallikkaasti, mutta kepeiltä tullessa Bali otti väärän hypyn, kun piti mennä putkeen. Balilla oli myös 4-vuotissynttärit tuolloin. Olikin oikein kiva juttu Balille, että Balin keinoemo tuli morjestamaan meitä kisapaikalle. Bali sekosi ihan täysin, kun näki hänet. Bali selvästi muistaa, niin oli riemua täynnä prinsessa :)

Seuraavia kisoja tässä mietin, että minne sitä suuntaisi, kun tässä ei nyt omilla halleilla ole mitään. Ehkä Rauman ja Salon kisat voisivat olla sopivat meille. Ulpulle on tulossa varmasti kohta juoksut, joten sitä en ilmoita hetkeen minnekään. Nyt lähden nauttimaan kauniista säästä ulos tyttöjen kanssa.

Surullinen Vappu ja elämä sen jälkeen

2010-05-07T11:52:00.002+03:00

Kännykällä otettu kuva Muumimaailmasta, jossa käytiin kävelyllä.

Meillä oli surullinen Vappu: Sain perjantaina Vappu-aattona puhelun isältäni klo 15.20, että rakas pappani oli nukkunut pois. Oltiin juuri tultu tyttöjen kanssa pitkältä lenkiltä sisälle kun tuo puhelu tuli. Vappufiilis katosi sillä sekunnilla taivaan tuuliin ja tilalle tuli suuri suru. Seuraavana yönä näin unta, että menin katsomaan pappaa sairaalaan, kun hänet oli todettu kuolleeksi. Menin siinä unessa yksin huoneeseen, jossa Pappa makasi pöydällä viltti päällään. Ihmettelin, että miten hoitohenkilökunta saattoi sanoa, että tuo on kuollut, kun hän hengittää ihan selvästi. Menin Pappan viereen, jolloin hän avasi silmänsä ja hymyili ja sanoi: "kato Jossu tuli!" Ihan samalla tavalla kuin viimeksi kun näin pappan virkeämmässä kunnossa. Pettymys oli aamulla iso, kun tajusin, että se oli unta: Pappa ei enää elä :`(( Hautajaiset on 22.5.
Koirat onneksi pitävät mut arjessa kiinni. Siitä olenkin näille karvaturreilleni ikuisesti kiitollinen. Myös hyvien ystävien läsnäolo on auttanut, kiitos ystävät.

Surusta huolimatta kisasin Balin kanssa sunnuntaina 2.5.2010 oman seuran kisoissa 3 starttia, koska tiedän, että Pappa ei olisi iloinen, jos murjottaisin kotona yksin. Pitää jatkaa elämää, niin hänkin teki aina. Surusta ja vaikeuksista läpi vaan aina. Mihinkään tuloksiin ei Balin kanssa ylletty, 3 hylkyä tuli saldoksi. Viimesen radan hylky harmitti, koska se oli hienoa rataa koko ajan hylkyyn saakka. Hylky tuli takaa hypyn väärästä suunnasta suorittamisesta. Itse en ottanut Balia puomilta mukaan kunnolla takaa kierto hyppyyn joten siksi luuli, että tää mennään suoraan. Mutta tää on tätä. Josko sitten joskus toiste onnistuis....

Maanantaina tuli käytyä pitkän pitkällä lenkillä Naantali Muumimaailmassa, kun se ei ole vielä auki yleisölle. Istuttiin tyttöjen kanssa meren rannalla penkillä ja katseltiin merta. Kun istuin penkille, niin ensin syliin tuli Tyyne, sitten Bali ja Ulpu. Tuli todettua, että syliini mahtuu jalkojeni päälle 3 pikkupuudelia :)Kävelyllä pysähdyin seuraamaan myös kurassa kaislikon reunassa kurnuttavia sammakoita. Niitä oli paljon. Joutsenpari bongattiin myös Nunnalahden rannassa, ja kun menin lähemmäksi rantaa ottamaan kännykällä kuvaa, niin toinen sähisi meille jo :D Selkeesti ei pitänyt meistä :D

Maanantaina oli myös Balilla hieronta/osteopaatti aika Piiralla. Oli taas tyttö jumissa samoista kohdista kuin viimeksi, lantiosta ja vasemmalta edestä. Kuulemma oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin edellisellä käynnillämme. Olin laittanut merkille, että Bali peitsasi lenkillä hitaassa vauhdissa enemmän, kuin tavallisesti, joten ajattelin olevan samoista kohdista jumissa kuin viimeksi. Viimeksikin oli sama juttu, että peitsasi paljon narulenkeillä. Seuraavan ajankin tilasin valmiiksi Balille ja Ulpullekin ja saatiin lokakuun alkuun aika. Välissä pitää kyllä käydä hieronnassakin ainakin kerran jollain toisella fyssarilla tai hierojalla. Ohjeeksi saimme, että Balille ei tällä viikolla muuta kuin normaaleja lenkkejä, jotta Bali tottuu auenneeseen kroppaansa taas.

Keskiviikkona suuntaisin Ulpun kanssa ekoihin epävirallisiin kisoihimme kisailemaan naapuriseura ATT:lle. Osallistuttiin mölleihin ja avoimeen. Mölleissa tuli 10 tulokseksi ja avoimessa hyl. Mölliradalla Ulpu meni parista esteestä ohi innostuksissaan ja palasi mun luo suorittamaan esteet. Kontaktitkin tyttö malttoi mölliradalla hyvin ja avoimella radalla todella hyvin. Avoimen radalla oli kepit avokulmasta ja niitähän tämä raakileressukka ei vielä osaa, joten niistä tuli kieltoja. Mutta kepitkin meni sitten sujuvasti, kun sain Ulpun ohjattua niihin sisään. Lähdöissä malttoi myös hyvin ja vauhtia sekä intoa piisaa samalla mitalla, kuin Bali-äidilläänkin :D Joten sen verran iloinen oli näistä suorituksista, että uskalsin ilmoittaa Ulpun ekoihin virallisiin kisoihin Kirkkonummelle 15.5 Villakoiramestaruuksiin. Se onkin kivaa, kun nähdään paljon tuttuja siellä. Päivästä tulee pitkähkö, kun kisaan 1-luokassa Ulpulla 2 kisaa ja Balilla 2 kisaa 3-luokassa. Pitää ottaa teltta ja evästä mukaan.

Torstaina eli eilen olin seuramme kevättalkoissa, alkaa nimittäin ulkonaharjoittelu kausi ensi viikolla. Tuli hankittua eläintarvikeliikkeestä myös Ulpulle puinen pieni noutokapula, josko saisi tuolle tärpäkkeelle hiukka opetettua noutoa kotitokotreeneissämme. Ainakin jo kanniskelee sitä ja on innoissaan. Tästäkin namin saantileikistämme :D

Ensi viikolla on siis ohjelmassa naapuriseuran viralliset kisat torstaina Balin kanssa. Balilla onkin tuolloin 4-vuotissynttärit samana päivänä, joten prinsessakakkua varmasti nautimme kisojen jälkeen kotona. Siis minä nautin sitä ja Bali, Tyyne ja Ulpu saavat jotkut muut herkut. Lauantaina onkin sitten ne villakoiramestaruudet siellä Kirkkiksellä, jonne lähtee mukaan Balin Purri-isukkikin kisailemaan omistajansa kanssa. Ootan niin kaikkien ihmisten tapaamista ja kuulumisten vaihtoa kisaamisen lomassa :)

Tyynen ekasta astutuksesta tulee pian 3 viikkoa. Tiineys ei kaiketi vielä oikein näy, mutta mulla on jotenkin hyvin vahva tunne siitä, että Tyyne odottaa pienokaisia. Ehkä tää on jotain Tyynen äipän vaistoa :D Ja osittain sitäkin, että kun näin astutusten onnistuvan niin hyvin.

Mulla on pentukuume, mutta ei enää niin voimakas, kuin jokin aika sitten. Luulen, että pystyn elämään ilman pentua seuraavat 5 vuotta. Jotenkin sen voimalla voin olla ilman, että osaan ajatella asian myös niin, että mulla on nyt tosi kiva kolmikko kotona, niin sitä tahtoo tarjota niille kaikkea mahdollisimman hyvää ja parasta :) Koiratanssiharrastuksen aloitus syksyllä Tyynen kanssa sekä Balilla ja Ulpulla kisaaminen, treenaus ja huolto vievät aikansa. Näyttelyissäkin pitää piipahdella välillä. Lisäksi mielessä on työn ohella opiskelu syksystä lukien seuraavat 3 vuotta etäopiskeluna, joten tekemisen puutetta ei mulla taida olla. Ainoa, että olen miettinyt Tyynen pennun sijoittamista, mikäli narttuja tulisi useampi. Tosin sijoitus arveluttaa minua suuresti, kun aina kuulee niistä epäonnistuneista sijoituksista. Mutta Tyynestä ja Pedrosta pidän niin paljon, että haluaisin siitä yhdistelmästä jotain säilyttääkin.

Mietitään, mietitään, mikäs kiirus tässä mitään on päätellä :)

Kaikenlaista suhinaa tiedossa

2010-04-23T23:35:00.002+03:00

Tyyne kotiutui miehelästä Pedron luota eilen. Astutukset menivät kaikki aikas loistavasti, tosin Pedron omistajilla oli hiukan pitkät astutushetket, kun tämä lemmen pari oli kiinni toisissaan maanantaina 40 minuuttia, tiistaina 45 minuuttia, keskiviikkona 45 minuuttia ja huippuna torstaina, kun mentiin Tyyneä hakemaan 50 minuuttia. Aivan uskomattomia lemmenhetkiä, kun yleensä noista 20 minuutissa on selvitty ja kaikki on mennyt aina hyvin. Tyyne ja Pedro on vaan jotenkin niin kiintyneitä toisiinsa :D Mä odotan niin innolla pentuetta ja toivon ensinnäkin, että sellainen tulee ja kaikki menisi hyvin pienokaisten kanssa. Kesäkuun 16. päivä tulee 59 vuorokautta täyteen ensimmäisestä astutuksesta. Tuntuu, että siihen on vielä tuskallisen pitkä aika :P Mun mielestä ne sais syntyä tässä nyt ja heti :D En mä yhtään ole kärsimätön ja utelias en :D

Eilen sain myös mukavaa postia: Olen saanut asunnon tuosta vähän matkan päästä. Tässä on huippua se, että taloa vastapäätä on kauppa, leipomo 100 metrin päässä, kuten myös bussipysäkki 100 metrin päässä ja Tyynen ja Balin kasvattaja asustaa puolet lähempänä meitä kuin nyt tällä hetkellä. Lisäksi tuo on edullinen asunto asustella. Asunto vapautuu 1.6., mutta sinne joudutaan tapetit vaihtamaan, kun ovat niin kamalan vanhat ja kamalassa kunnossa. Todennäköisesti myös lattiamatto uusitaan, ainakin eteiseen, jossa se oli hiukan rikki. Nykyinen asukas tosin muuttaa 15.5 alkaen pikkuhiljaa joten elän toiveissa, että asunto vapautuisi jo hyvissä ajoin ennen kuun vaihdetta ja päästäisiin muuttamaan hyvissä ajoin ennen Tyynen synnytystä. Jos ei päästä muuttamaan ajoissa, niin sitten siirtyy suosista heinäkuun alkuun muutto.

Tänään oltiin treenailemassa, kun oli Ulpun treenit. Otin Balin kanssa ennen treenejä putkijarrutuksia ja ne tuntui menevän kivasti. Otettiin ihan suoralla putkella ja samalla idealla, kuin viikko sitten Elinan kurssilla. Bali kääntyikin jo tosi pienesti mua kohti sieltä putken päästä. Tietty otettiin vaan pelkkää putkea ja yhden hypyn jälkeen putkeen. Helpoilla harjoitteilla ton kanssa on pakko aloittaa.
Ilmoitin Balin tänään oman seuran Vappu-kisoihin ja naapuriseuran helatorstain kisoihin. Molemmissa on 3 kisaa. Ensi viikolla pitää muistaa ilmoittaa Bali villakoirien mestaruuskisoihin Kirkkonummelle, jotka on siis 15.5. Kova hinku olisi Ulpu laittaa myös kisaamaan, mutta siinä ei olisi mitään järkeä tulevaisuuden kannalta aloittaa jo nyt. Pitää malttaa, jotta en tee samoja virheitä, kuin Balin kanssa kontaktien kanssa.

Ulpukan treenaus se vaan sujui kivasti kans. A-lle mennessä kouluttaja käski mun kokeilla takaa leikkausta, mutta Ulpu ei vielä sitä kestä kontaktiesteillä. Se pysähtyi kuin seinään, että mitäs helkuttia meinaat. Niinpä pari kertaa koitettuani otin valssin kanssa kuten olin suunnitellutkin. Toki tätä on harjoiteltava. Muistelisin, että Balilla oli samanlainen vaihe joskus, että ei kestänyt tämän tyyppistä takaa leikkausta, vaan teki kiellon. Mutta kun estevarmuus kasvaa, niin tämä korjaantuu takuulla. Treeneissä oli myös teemana putkeen kaukaa lähetys ja takaa hypyt. Ne meni hyvin. Pussin kanssa ei ole enää minkäänlaista ongelmaa, vaan se suoritetaan jo rutiinilla. Renkaan reunaan Ulpu törmäsi pahan näköisesti. Rengas oli sijoitettu A:n suuntaisesti, ja se hypättiin siihen suuntaan, josta A:lle tultiin. Mutta ei Ulpua hetkauttanut tippaakaan, vaikka törmäsi siihen renkaaseen, kun jatkoi hirveällä innolla kohti seuraavaa putkea ja suoritti senkin. Tässä ohjaaja ja muut treenaajat, jotka katselivat treenejä, olivat enemmän säikähtäneitä kuin Ulpu. Otettiin rengasta sitten uudelleen ja Ulpu suoritti sen törmäämättä reunaan, jee :) Kouluttajamme sanoikin, että onpas siinä kovaluontoinen elukka, kun ei tuosta hätkähtänyt, riepoo ja roikkuu palkkaräsyssä ja nappailee mua persauksistakin kun mennään radalle. Epäili, että Ulpu todettaisiin luonnetestissä kovaksi luonteeksi. Itse en usko, koska Ulpussa on sellaista pehmeyttä luonteessa, kuten on Balissakin. Ulpussa on hiukka sellaista "vöhhyttäjää", mikä kielii siitä pehmeydestä. Agility on kuitenkin näille koirille tuttua puuhaa, tuttu tilanne, jossa he tietävät miten ollaan ja tehdään. Luonnetestissä koirat ovat täysin vieraassa uudessa tilanteessa. Voisin ajatella, että vuoden kuluttua suunnilleen luonnetestaisin Ulpunkin, jolloin ikää olisi saman verran, kuin silloin kun Bali luonnetestattiin.

Miehelän reissuun

2010-04-18T22:53:00.003+03:00

Kuvassa lemmenpari Pedro(vasemmalla)ja Tyyne

Eilen illalla päätin laittaa Tyynen nätiksi tän päiväistä miehelään lähtöä varten. Pesin, konetin ja trimmasin Tylleröisen. Laitoin oikein punaiset rakkaus-väriset korvamuovit ja kumilenksutkin :D Tyyne on kyllä ollut koko tän sen juoksujen ajan enenevässä määrin rasittava, nimittäin ihan jatkuvaa nylkytystä Ulpun kanssa, vuorot vaan vaihtelee: välillä Ulpu alla ja Tyyne selässä ja päinvastoin. Huhheijaa niiden junaleikkejä :D

Tänään lähdettiin Tyynen kanssa matkaan kohti Nummelaa jossa Tyynen sulhasmies Pedro asustaa perheineen. Päästiin vasta iltapäivästä lähtemään, kun Pedro kävi vähän mätsärissä treenailemassa. Mulla olikin siten hyvää aikaa pestä ja konettaa Ulpukka aamupäivästä, joka olikin aikas kälähtäneen näköinen. Matkaa vaikeutti Turku-Helsinki moottoritien tunneleiden huoltotyöt, joiden vuoksi uusi motaripätkä oli suljettuna Muurlasta eteen päin. Piti siten ajella hiukka pidempi matka hitaammalla vanhalla tiellä. Perille päästiin turvallisesti ja Pedro tulikin heti katsomaan ulos omistajiensa kanssa kuka saapui taas kylään. Tyynellä ja Pedrolla on nähkääs tälläinen vähän pidempi suhde, kun heillä on jo yksi pentue keskenään ennestään. Oli sen verran kiva pentue, että päätettiin kokeilla uusia tämä yhdistelmä. Pedrolle oli kerrottu jo sisällä, että Tyyne tuli. Siitähän tämä poika oli riemastunut, oli alkanut vinkumaan heti sisällä :D Sama juttu oli erikoisnäyttelyssä, kun kuuli sanan Tyyne ja Tyyne tuli ulos boksistaan. Astutus sujui nytkin oikein hyvin. Kaksikko oli kiinni toisissaan 20 minuuttia. Nyt Tyyne vietttää Pedron luona muutaman päivän. Ja mun on jo nyt ikävä pikku-Tyyne-kainaloista.

Balin kanssa Elina Jänesniemen valmennuksessa

2010-04-17T13:42:00.004+03:00

No niin, Elinan treenit takana, ja niin hyvä mieli itellä ja Balilla. Todella haastavan radan hän olikin meille laittanut jossa oli peräti 31 estettä. Tosin me ehdittiin Balin kassa esteelle numero 25 saakka treenata sitä meidän vuorolla. Mutta siinäkin pätkässä tuli monia juttuja, joihin kiinnittää huomiota ja joita opetella. Mistäs sitä aloittais kertomaan.... No, vaikka siitä, että ajoissa liikkeelle itse Balin kanssa. Jos olen samassa kohtaa Balin kanssa, niin olen jo myöhässä. Mun pitää olla aina Balia sen askeleen edellä ohjaamassa radalla. Tajusin, että tässä agilityssä on jotain samaa kuin nyrkkeilyssä, tai kuten nyrkkeilyä verrataan shakkiin. Shakissa pitää ennakoida vastustajan seuraava siirto ja tehdä temput laudalla, jotta se toinen ei pystyisikään tekemään sitä omaa siirtoaan kuten oli suunnitellut. Nyrkkeilyssä pitää ajatella, mitä se vastustaja meinaa. Pitää tietää mitä se siellä kehässä "harrastaa" jotta voi suunnitella sitten vastalääkkeet niihin sen "bravuurinumeroihin" eli vahvoihin tekniikoihin, jotta saa toteutettua niitä omia bravuurejaan ja voittaa siten ottelu. Ja tästä pääsenkin takaisin agilityyn, eli siellä ajoissa liikkumisella, oikein sijoittumisella ja ajoituksilla saadaan aikaan se, että koira ohjautuu pienimmillä ja nopeimmilla teillä oikeille esteille. Erona näissä kolmessa lajissa on se, että agilityssä tää ennakointi tehdään yhteistyön onnistumisen vuoksi, kun taas nyrkkeilyssä ja shakissa toisen päihittämisen vuoksi.
Sitten kokeiltiin Balin kanssa vähän niistoja. Ne toimii Balilla tosi hyvin sellaisissa kohdissa, joissa käännytään hypyn jälkeen 180 astetta kohti seuraavaa tehtävää, jotta saadaan mahdollisimman pieni kurvi. Niitä mun kannattaa alkaa käyttämään enemmän ja hioa paremmiksi, koska ne toimii.
Suoralla 3 hypyn pätkällä mietittiin, että miten kolmannen hypyn kaarteen saisi lyhyemmäksi ja Balin tulemaan mukaan seuraavaan takaa suoritettavaan hyppyyn, joka oli sijoittettu saman suuntaisesti, kuin se viimeinen hyppy, mutta ei ollut täysin vierekkäin keskenään, vaan seuraava hyppy oli kauempana, ei linjassa vierekkäin siis. Ekaksi yritin kääntymisellä hyvissä ajoin, mutta sillä systeemillä tuli hurjan pitkä kaarre. Sitten Elina kertoi yhdestä kanadalaisesta agikoutsista, jonka valmennuksessa oli ollut, ja siitä, miten se vei tuollaisia kohtia nopeita ja herkkiä koiria. Ennen sitä viimeistä hyppyä itselle ohjatessa tiukka ihan sekunnin sadasosan pysähdys kuin seinään ja koiran kutsuminen nimeltä. Välittömästi tän jälkeen liikkeelle kohti oikeaa suuntaa ja ohjaamaan. Sillä oli nopeilla koirillaan kuulemmma ihan uskomattoman pienet kaarteet. Balille voisi sopia tuo sama menetelmä. Toimi ainakin noissa treeneissä. Tää oli tosi jännä oppi mulle, kun on opetettu sitä, että töksähdykset pois mun ohjauksesta ja liikkeessä kokoajan valssaten. Ei se aina vaan niinkään ole se asia.
Tuli myöskin tulevaisuudessa Balille uusi opetettava asia, nimittäin putkijarrutus. En ole opettanut, kun en ole tiennyt kuinka se opetetaan. Mutta nyt tiedän. Eli suoran putken jälkeen, jossa vauhti kasvaa koiralla kovaksi, on hyvä tehdä putkijarrutus, jotta koira on heti putken jälkeen tarkkana, jolloin saadaan kurvi pieneksi, kun koira tietää himmata hiukka putkella, koska ohjaaja kertoi, että jotain erityistä seuraa. Tämä opetetaan siten, että ensin annetaan "putki" -käsky hyvissä ajoin ja juuri ennen kuin koira sinne putkeen menee, niin "shhhhh" tai mikä tahansa muu käsky, että koira tietää. Kun koira on putkessa, niin kutsutaan koiraa. Kun koira tulee putkesta pihalle, niin kutsutaan edelleen koiraa. Tän alkuun opettamisessa ei tarvitse eikä kannata liikkua minnekään putken lähetyspäästä, jotta koiralle tulee tiukka mutka sieltä putken päästä. Kun koira tulee ohjaajan luokse käskystä putken jälkeen, niin se saa palkan. Tätä tarpeeksi hiomalla päästään siihen, että kun koira kuulee radalla "shhh", niin se tietää, että nyt tarkkana, jonnekin käännytään. JEE! Tää auttaa sitten valmiina niin paljon mua noissa suorissa putkissa, joissa mulla on todellisia vaikeuksia Balin kanssa ehtimisessä.

Kyllä tuli niin hyvin uusia ideoita tuolta kurssilta, että todella tyytyväinen olen. Nyt vaan treenailemaan näitä läksyjä itsenäisesti niin Balin kuin Ulpunkin kanssa ja tekniikat käyttöön sitten harkoissa ja kisoissakin.

Huomenna olisi sitten ohjelmassa Tyynen vienti lempi-tiettynsä eli Pedron luokse Nummelaan. Nyt on nimittäin Tyynen juoksut siinä mallissa, että on aika astuttaa jos aikoo. Tyyne viettää siten siellä muutaman päivän "seksilomalla". Mun tulee kyllä kainaloista ikävä. Yritän saada tästä kaksikosta jonkun fiksun kuvan, molemmat esim. mun sylissä, jotta saisin tänne blogiin laitettua. Mutta jotenkin mulla on nyt semmonen fiilis, että se ei välttämättä onnistu nyt kun on tärppipäivät ja molemmilla on kauhea hinku päällä :D Pitäisi tänään pestäkin Tyyne ja mielellään Ulpukin, mutta ulkona sataa, ja sehän syö rutosti mun motivaatiota kyseistä hommaa kohtaan. Katsotaan, jos saisin aikaiseksi.

Treeni videoo

2010-04-17T00:28:00.002+03:00

Tämä viikko menikin hiukka erilailla treenien osalta,kuin oli alunperin suunnitelmissa. Keskiviikkona jäi Balin valmennusryhmä meiltä väliin,kun ilmaantui muuta menoa, jota ei voinut mitenkään siirtää. Torstaina puolestaan missattiin pienryhmän treenit, kun oli työpaikan virkistäytyminen TPS-JYP jääkiekko-ottelun merkeissä ruuan ja juoman kera. Mutta kivaa on se, että meillä on tosiaan huomenna se Elina Jänesniemen valmennus Hitti-areenalla heti aamusta. Sillai ihan kiva, että Balilla on ollut treenien osalta muuten kevyempi viikko ennen tätä kurssia. Ulkoiltu toki ollaan paljon, kun ilmat ovat suosineet.

Tänään oli Ulpun treenit ja kivaa oli jälleen. Tässä niistä pätkää, kun kerrankin sain jonkun filmaamaan kentän reunalla. http://www.youtube.com/watch?v=J5aZQtkpTI8 Ei voi todeta kuin sen saman vanhan kuluneen: äiteensä tytteli on tämä pikkuinen punapää :) Mutta enempää en nyt tähän kohtia jorise, kun pitää painua nukkumaan, jotta jaksaa huomenna aksailla Balin kanssa. Öitä ja viikonloppua kaikille.

Apua, takkini taskussa roikkuu puudeli

2010-04-11T23:00:00.002+03:00

Perjantaina alku-illasta sain puhelinsoiton Ulpun kouluttajalta, että hän on sairaana, flunssassa petipotilaana, joten ohjatut treenit on peruttu tältä päivältä. Kuulostikin kyllä niin kipeältä, että sanoin, että kannattaakin kyllä pysyä poissa ja levätä. No päätin mennä kuitenkin Ulpun kanssa hallille treenaamaan itsenäisesti eri esteitä varmemmiksi. Vanhaa tuttua settiä kerrattiin. Pussi ei tarvinnut enään auki pitäjää, vaan Ulpukka tuli aina niin hienosti siitä lävitse. Jee, edistystä jälleen. Keppejä treenatiin myös, ja oikealta puolelta ne jo tosiaan menee, mutta väärä puolessa onkin sitten vielä tekemistä. Tehtiin taas 12 kepillä ja 6 kepillä molempia puolia. Kontaktiesteitä eli keinua puomia ja A:ta treenatiin myös, ja keinun edistymisestä olen jälleen iloinen. Ulpu ei arastele kyseistä estettä enää yhtään. Sain sen kuntoon siten, että sillä hetkellä kun keinu lähtee alaspäin ja tulee tömähdys, niin Ulpulla on nakkia tai muuta herkkua mun kädestä nautittavanaan :D Varmaan tähän systeemiin on monia mielipiteitä, mutta tää toimi Balilla ja näköjään Ulpullakin :) Mutta hitto tuo Ulpukka on mahdoton, nimitääin hyppii ja välillä näykkii housujen kankuista mua tai sitten vastaavasti tarraa avonaisen taskun reunaan, kun ollaan menossa radan reunalta radalle. Elä ja ole sitten tuollaisen kanssa. Pitää varmaan alkaa uhkailemaan kotiarestilla :D

Sunnuntaina tokoilin pitkästä aikaa Ulpun kanssa kotona. Vanhoja tuttuja juttuja tehtiin. Ei siitä luoksetulon ääntelystä vaan tunnu pääsevän eroon, kun se haukahdus sieltä aina täällä kotona tulee. Mutta enpä jaksa stressata siitä, kun en ole varma, tuleeko tokokokeeseen valmista tästä treenauksesta. Pakko vaan tehdä näitäkin, kun toinen tykkää. Seuraamisessa alkaa suurimmaksi osaksi askellus sujua neljän tassun varassa, eikä kahden, kuten syksyn PETO-kurssilla, jossa Ulpun seuraus oli sirkushyppelyä enimmäkseen. Tokoilujen jälkeen päätin lähteä Ulpun kanssa Turkuun Villakoirakerhon match showhun muistelemaan, miten siellä näyttelyssä mennäänkään. Hyvin se Ulpu muisti, oikeastaan meni paremmin kuin viime näyttelyssämme marraskuun lopussa, jossa Ulpulla oli kehässä vähän liikaa energiaa liikkeessä. Saatiin sininen nauha ja ei sijoituttu. Mutta muuten tämä oli oikein hyvä harjoitus, kun tuomari katsoi tarkkaan kaikki parit ja sitten parhaiden valinnassakin kehä kesti ja oli liikutusta ja seisotusta paljon. Tuollaista mun mielestä mätsärissä pitääkin olla, että porukka saa sitä harjoitetta mahdollisimman paljon, kun ovat sitä tulleen hakemaankin sieltä suurin osa kuitenkin. Lopuksi oli vielä Viilein Villis-kisa villakoirille. Sielläkin tuli hyvää paikalla seisotusharjoitusta Ulpulle. Tuomaristo joka koostui kolmesta tuomarista päätti, että jokaisen pitää esittää jotain sellaista koiransa kanssa, minkä takia se olisi omasta mielestä viilein villis. No, eipä meillä niitä erikoisia temppuja ole taskussa, mutta otinpas sitten Ulpun kanssa sivulta luoksetulon sivulle. Ajattelin, että josko tähänkin tulisi niitä samoja ääniefektejä, kuin aamulla kotona, mutta ei tullut mitään ääntä, vaan Ulpu malttoi :D Viilein villis oli lopulta tanssimis-liikettä esittänyt musta kääpiövillakoira. Kiva mätsäri oli pitkästä aikaa :)

Olipas meitillä kivat harkat

2010-04-08T21:44:00.003+03:00

Voi että, kun olikin kivat harkat tänään Balin kanssa meidän omassa pienryhmässä. Sopivat radat jotenkin. Iloinen olen siitä, että olen nyt pikkuhiljaa omaksunut käyttöön yhden ohjauskuvion lisää. Siis se on persjättö, joo, mutta se on hyvä, jos on pari estettä rinnakkain ja jälkimmäinen hyppy hypätään siihen suuntaan mistä ekalle hypylle tultiin. Ite oon siinä välissä ja otan koiran selkäni takaa, vaihdan vain ohjaavaa kättä. En oo nyt varma, oonko tästä nyt kirjoitellut aikaisemminkin tänne, mutta kirjoittelen nyt uudelleen vielä, kun musta vaan on kivaa, että huomaa jonkun asian menneen jo sillai "kaaliin" että alkaa suunnittelemaan ohjausta jo sillä menetelmällä ja toteuttaakin jo niitä. Se antaa jotenkin uskoa siihen, että mahkuja on koko ajan oppia uutta, jos haluaa. Kivaa on myös se, että kesä tulee ja enää ei palele treeneissä, kuten vielä tässä vähän aikaa sitten teki.

Oltiin muuten pääsiäisenä siellä ATT:n kisoissakin Balin kanssa, mutta ei mitenkään erityisellä menestyksellä. Eka rata hyvä, mutta vahinko hylkäys. Piti ottaa Bali välistä vedosta hypylle, mutta aavistuksen liian aikaisin päästin koiran "käsistäni" ja Bali otti sitten sen hypyn väärästä suunnasta. Tokalla Radalla tuli kepeiltä virhe tokasta välistä, joten otin sen alusta. Se jotenkin herpaannutti rytmiä, ja sitten niistä mentiin renkaalle takaisinpäin keppien suuntaisesti, josta Bali juoksi ohitse. Kun palattiin hyppäämään se, niin Bali hyppäsi sen väärästä suunnasta. Viimeinen rata oli lähellä onnistua, mutta mun tyhmyydellä ja tuurilla ei onnistunut. Melko lopussa jäin puomin jälkeen väärälle puolen ohjaamaan, ja tuli kielto. Siitä harmistuneena en ohjannut loppua huolella ja tuli toinen kielto pussin jälkeiseltä putkelta. Radalta tullessani olin uskossa, että 10 virhepistettä, mutta yllätys oli melkoinen, kun huomasin, että meille tuli vain viitonen, siltä putken kiellolta. Tuomari ei nostanut kättä siltä hypyn kiellolta, mikä oli kyllä niin ilmiselvä, että olisi pitänyt. Olisiko tuomari ollut sen hetken untenmailla :D Mulle tuo on kuitenkin 10 virhepisteen rata, vaikka tuloksissa muuta lukeekin. Toki, tässä tullaan taas siihen, että ohjaa koira AINA loppuun saakka radalla. Mulla tuppaa jotenkin tää unohtuun.

Ensi viikolla onkin sitten monenmoista ohjelmassa meidän perheellä. Balin valmennusryhmän treenit keskiviikkona, torstaina olisi Balin pienryhmä, mutta näillä näkymin on mun töistä virkistys illallinen ja TPS:n jääkiekko peliin meno ruuan jälkeen. Bali saa siten lomaa näistä treeneistä, mikä on oikeastaan hyvä, koska ilmoitin Balin ensi lauantaille Elina Jänesniemen valmennukseen Hitti-Areenalle. Saadaan vähän uutta näkökulmaa meidän touhuihin radalla. Perjantaina on tietenkin Ulpukan treenit, kuten on myös muuten huomenna perjantainakin. Loppuviikosta, varmaankin lauantaina tai sunnuntaina pitää viedä Tyyne miehelään sulhasen luokse, kun juoksut alkoi tänään. Toiveissa olisi siten saada semmosia keskikesän puudelivauveleita perhettä sulostuttamaan. Jännät ajat on siis edessäpäin taas tässäkin huushollissa :)

Lahjattomat treenaa

2010-04-03T09:48:00.002+03:00

Niin se vaan on, että se kevät sieltä näyttää tulevan sittenkin. Lumet on sulaneet ihan hurjasti tosi lyhyessä ajassa. Meidän vieressä olevan pururadan hiihtolatukin on sulanut siihen malliin, että purut pilkottavat jo paikoitellen, joten uskaltauduin tänä aamuna latupohjalle koiria juoksuttamaan, koska baana on siinä kunnossa, että kukaan himohiihtäjä ei sinne enää suksiansa mene pilaamaan. Olikin muuten kivaa, kun oli vielä pakkasta, niin koirat eivät olleet sotkuisia yhtään kun tultiin kotiin. Päiväsaikaan kun ollaan lenkkeilty, niin koirat ovat tosi törkyisiä, kun kura roiskuu jalkoihin ja mahojen alle. Niitä saa sitten suihkutella puhtaiksi. Kurapuvutkin toki kaikille löytyy kaapista, mutta olen todennut niiden huopaavan turkkeja, joten siksi koen pääseväni helpommalla kun en niitä käytä, vaan suihkuttelen sotkut vedellä. Vaikka en föönaa, niin huopatakkuja ei kuitenkaan synny, kun turkki on saanut olla vapaana, eikä puvun alla. Odotan niin, että kaikki lumi on sulanut, jotta koirat pysyisivät siistimpinä.
Keskiviikkona treenattiin Balin kanssa valmennusryhmän treeneissä. Radalla oli pöytä, mikä olikin hyvä juttu, jotta sekin este pysyisi mielessä. Tosin en vaan pidä siitä esteenä sen vuoksi, että se on vähän epätasa-arvoinen, mikäli ei ole kelloa laskemassa sitä viittä pöydälläolo sekuntia. Rata oli jälleen kerran vaikea, oikeastaan vaikeuksia Balille ja mulle aiheutti jälleen ne kohdat, joissa Bali olisi pitänyt tulla mun lähelle. Avokulma kepit sen sijaan sujui joka kerta mallikkaasti, mistä tietenkin olen iloinen. Näitä kaarteita ja lähelle tuloja sitten hiottiin siten, että otin palkkapallon ja ohjasin sillä. Se oli mullekin vaikeaa vaihtaa se pallo oikealla hetkellä aina ohjaavaan käteen. Mutta se toisaalta kehittäisi kuulemma sitä mun käsieni käyttöä. Palkkapallolla sitten palkkasin Balin muutamaan kertaan siitä, että se tuli lähelleni ohjaukseen. Heitin pallon palkaksi heti vastakkaiseen suuntaan kaarteesta Balin käännyttyä pienesti mua kohti. Kyselin myös kouluttajalta, että olisiko makupala tässä kohtia sopivampi tapa palkata tällaisessa harjoitteessa. Hänen mielipide oli kuitenkin se, että näin vietikkäällä ja edistyneella koiralla ei. Sopii kuulemma aloittelevalle ja vähemmän vietikkäälle koiralle palkaksi, mutta Balin tapauksessa on yhtä tyhjän kanssa. Vietikkään koiran paras palkka on saalistus ja/tai taistelu. Eli hiukan sitten meikäläisellekin ajatustyötä sen suhteen, että mihin suuntaan se pallo kannattaa aina heittääkin missäkin harjoitteessa.
Torstaina oli Balin pienryhmän harkat, mutta meidän koutsi ilmoitti jo alkuviikosta, että kiirastorstaina ei ole ohjattuja treenejä. Niinpä suuntasin itsenäisesti harjoittelemaan hallille Balin ja Ulpun kera. Otin ensin Ulpukan kanssa treeniä, jossa harjoittelin Ulpun kanssa hypyillä samoja juttuja, kun Balin kanssa edellisenä päivänä valmennusryhmässä, koska Ulpuhan on niin samantyyppinen. Pidin Ulpun palkkaräsyä aina ohjaavassa kädessä ja palkkasin lähelletulosta tiukissa kohdissa. Lisäksi treenattiin tietenkin kaikkia kontaktiesteitä ja keppejä molemmilta puolilta. Keppejä otetiin aluksi kuudella kepillä, jotta saisi paljon onnistuneita toistoja ja palkkauksia. Hetken kuluttua sitten lisäsin toisetkin kuusi keppiä sarjaan ja ilokseni totesin, että oikealta puolen kepithän perskules sujuu jo. Okei, ei ihan vielä niin kuin äiteellänsä, mutta sillai, että kehtaisi ihan hyvin jo ykkösissä tommosilla kepeillä kisailla. Pussia treenattiin pitkästä aikaa myös. Ajattelin kokeilla ensin ihan kylmästi vaan, että menisikö sinne ilman avitusta, kun kuitenkin sinkoaa putkeen niin mielellään aina. No eihän Ulpu sinne mennyt kuin katsomaan, ja toteamaan, että ei tää ollutkaan putki. Pyysin sitten treenikaveriani pitämään muutaman kerran pussin suuta hiukka auki, että Ulpu muistaisi, että tästä voi mennä läpi. Tämän jälkeen mentiin sitten ilman avustajaa, ja nekin sujui, muutamaa satunnaista kieltoa lukuun ottamatta. Lisää vaan varmuutta tähänkin toistojen kautta, niin se menee. Pitääkin toivoa tuota estettä meidän seuraavien treenien rataan, jotta tulee harjoitusta lisää. Kohta Ulpun voisi periaatteessa ilmoittaa hyppyradalle, jos jossain olisi ykkösluokalle hyppyrata. Niitä ei niin samalla lailla ole alemmille luokille tarjolla, kuin kolmosluokkalaisille.
Ai niin, Ulpulla olikin muuten uusi räsy bai the vei. Ostin mokkanahkaisen uuden räsyn viikko sitten erikoisnäyttelystä, ja se tuntuu olevan Ulpukalle yhtä mieluinen, kuin se rikottu minkkiräsykin.
Balin kanssa tehtiin sitten Ulpun jälkeen treeniä. Otettiin ihan suht lyhyt treeni, jossa keskityin meidän valmennusryhmässä saatuihin kotiläksyihin. Eli toisinsanoin jatkoin niistä lähelletulo palkkaus -jutuista sekä takaakierto hypyn ohjauksesta, joita edellisenä päivänä tehtiin. Lisäksi hioin keppien avokulmaa, ja yritin olla itse vielä tavallista kauempana sivussa ohjaamassa. Yritin olla myös keskemmällä keppejä antamassa käskyä, mutta parit kerrat Bali meni vasta tokasta välistä sisään niihin. Kun sain onnistumaan oikein tämän sisään menon, niin kehuin heti oikeasta sisään menosta ja jatkettiin kepit loppuun ja sitten palkkaus. Kun oltiin saatu treeni vietyä loppuun, niin mentiin tyttöjen kanssa kävelylle ja kotiin.
Perjantaina käytiin kunnon lenkeillä vapaapäivän kunniaksi. Lisäksi tein kunnon pääsiäissiivousta ja pesin pyykkiä. Meillähän alkaa treenit perjantaisin klo 20 joten päätin ottaa pienet päivätorkut ennen treenejä. No, nukahdin sitten ja heräsin klo 19.45. Hiukan otti päähän huomata, että ei ehditä. Treeneihin Lietoon kun ajaa tästä lähes 30 minuuttia. No, päätin siinä sitten, että jää väliin. Totesin kuitenkin vanhan kuluneen sanonnan, että lahjattomat treenaa. Ulpulla meni kuitenkin niin kivasti edellisen päivän itsenäinen harjoittelu, että sikäli ei isosti haittaa kuitenkaan tämä kömmähdys.
Huomenna olisi sitten ohjelmassa heti aamusta Balin kanssa pääsiäiskisailut naapuriseura ATT:llä. Siellä onkin oikein kunnon kisojen tuntua, kun minejä oli ilmotettu peräti 62. Kaikkia hyviä koirakkoja näytti olevan ilmoitettuina, joten saa sitten katsoa hyviä suorituksiakin oman kisailun lomassa. Ja tuttujakin siellä tavataan, jee! Nyt kun ei ole niin kylmäkään, niin saatan poiketa kisojen jälkeen treenaamassa Ulpun kanssa oman seuran hallissa, joka on ihan kisapaikan vieressä.
Hyvää ja munarikasta pääsiäistä kaikille:)

Tyynen harrastus: Naisten reissut

2010-03-28T18:26:00.006+03:00

Kaikki kuvat: Katariina Koivusalo

Tulipas sitten poikettua eilen Tyynen kanssa Helsingin kaapelitehtaalla villakoirien erikoisnäyttelyssä. Olikin oikein kiva näyttelypäivä hyvässä seurassa Tylleröisen kanssa. Lähdettiin tosiaan bussilla matkaan Turun Ravattulasta aamulla klo 7 jonne menin tästä kotoa kaverini kyydissä. Ulpua selvästi potutti aamulla, kun ei päässyt mukaan. Laitoin kotona Tyynen boksiin ja aloin roudata tavaroitani ulos ja sanoin heipat Balille ja Ulpulle. No, ulos saakka kuului, kun Ulpu kiekui täällä asunnossa. Meillähän ei koirat kieku muuten eivätkä ole eroahdistuneita myöskään. Mutta Ulpu on tuossa kohtia kuin isänsä: pitää kiekua, jos joku muu pääsee jonnekin ja itse ei pääse. Kaverini tuli autolla pihaan ja sanoin meneväni ojentamaan Ulpua vielä kun kiekuu siellä. No, kun tulin talon nurkalle, ei enää mitään ääntä kuulunutkaan asunnosta. Kuuntelin hetken, ja totesin Ulpun alistuneen kohtaloonsa olla pääsemättä tälle reissulle mukaan. En mennyt sitten häiritsemään, vaan palasin autolle ja lähdettiin matkaan.

Helsinkiin Kaapelitehtaalle päästyämme meillä olikin runsaasti luppoaikaa, nimittäin aprikoosi-harmaa-punaisten kääpiönarttujen kehän oli määrä alkaa aikataulun mukaan vasta klo 16. No, siinä tuli sitten vietettyä aikaa turisten kavereiden kanssa ja kehiä seuratessa. Seurasin lähinnä musta-ruskea-valkoisten isovillakoirien kehää sekä aprikoosi-harmaa-punaisten keskareiden kehää. Tuli myös tavattua Tikkurilassa asuva ystävä, jonka olen tuntenut 13-vuotiaasta saakka, kun oltiin yläasteella samalla luokalla. Oli niin kiva nähdä ja turistä hänenkin kanssa.

Vihdoinkin alkoi kello olla sen verran, että piti alkaa Tyynen turkin viimeistely kehää varten. Onneksi kasvattaja-omistaja-ystävämme oli viikko sitten tehnyt pohjatrimmin, niin riitti pelkkä tasoittelu ja päätukan tuperrus ylös. Oltiin kehän laidalla katsomassa Tyynen kanssa, kun ystävieni Tanskasta tuotu aprikoosi-kääpiöpentunen oli ROP-pentu. Hienoa! Eikä sitten enää mennyt kauaakaan, kun me päästiin Tyynen kanssa kehään. Tuomari oli tosiaan saksalainen, ja odotin, että se heittää meidät jollain H:lla pihalle puuttuvien välihampaiden takia. Tyyneltähän niitä jokunen puuttuu.... Tyllerö esiintyi hienosti ja olin oikein iloinen, kun saatiin erinomainen laatuarvostelussa. Tuomari katsoi kyllä hampaat, mutta hänelle ei ollut välihammaspuutokset onneksi mikään ongelma. Jatkettiin kilpailuluokkaan, jossa olikin paljon ERIn saaneita avoimen luokan narttuja, ja ylläri oli, kun tuomari otti meidät neljän parhaan joukkoon, jossa sitten sijoituimme kolmansiksi. Tulos oli siten samanlainen, kuin viimevuonnakin puudelierkkarissa Tyynellä: avoimen luokan kolmas. Olen oikein tyytyväinen, että Tyyne on molemmilla kerroillaan rodun erikoisnäyttelyssä palkittu laatuarvostelulla erinomainen. Arvostelu oli kirjoitettu saksaksi huonolla käsialalla, joten vaikeuksia oli sen suomentamisessa. Sen verran, mitä siitä sain selvää, niin oli oikein totuuden mukainen arvostelu. Mainittu oli Tyynen hyvät puolet ja puutteet.

No tätä meidän porukan menestystä, erityisesti Marsu-pennun ROP-pentu sijoitusta piti sitten juhlistaa oikein kuohuviinillä, jota minulla oli mukana kylmälaukussa. Mukana oli myös muuta syötävää ja juotavaa, koska viimevuodesta viisastuneena tiesin, että kunnon ruokaa ja juomaa ei lähistöllä olisi tarjolla. Ja Tyyne tietenkin sai lihapullia palkinnoksi hienosta esiintymisestään. Loppukilpailut tuli sitten siinä syöminkien ja juominkien lomassa katsottua. Minulle oli pettymys, että kavereideni pennut eivät sijoittuneet. Jotekin BIS-pentu kehää katsoessani olin varma että tuomari sijoittaisi molemmat neljän parhaan pennun joukkoon, mutta ei. Oli todella ihmeelliset valinnat. Voittajasta olin yhtä mieltä, mutta ne seuraavat kolme sijaa meni mielestäni vähän pepulleen. Harmittaa kavereiden puolesta tää homma.

Näyttelyssä julkistettiin myös vuoden 2009 voitokkaimmat näyttely, agility ja toko villakoirat sekä toko ja agility-tulokkaat. Bali sijoittui kolmanneksi vuoden agility-tulokas kisassa ollen samalla paras mini-luokkalainen agitulokas, koska kaksi parasta olivat medi-luokassa kisaavia. JEE!

Näyttelypäivä oli ohitse ja kotimatka bussilla kohti Turkua alkoi. Matka vaan sujui nopeasti hyvässä seurassa, ja istuminenkin oli mukavaa, koska oli koko päivän seissyt ja ollut jalkeilla näyttelypaikalla. Kotona oltiin Tyynen kanssa siinä 21.30-22 aikoihin. Eli tulipas noin 16 tuntinen reissu tehtyä. Ei me Balia ja Ulpua kotiin yksin tuoksi ajaksi tietenkään jätetty, vaan heitä oli hoitanut ystäväperheeni, joka asustaa tässä meistä muutaman sadan metrin päässä. Kyseessä on Tyynen äidin Olgan omistajat, eli tunnen heidät ihan sitä kautta, että Tyyne on heillä syntynyt ja heiltä haettu. Bali ja Ulpu olivatkin olleet heillä iltaa viettämässä heidän puudeleitten Olgan ja Sanin kanssa. Olivat oikein hyvin tulleet juttuun keskenään, ei mitään ongelmaa tai kähinää. Bali ja Ulpu olivat touhunneet samoja juttuja heillä kuin täällä kotonakin: karhunpainia :D Ulpu oli kuulemma spurttaillut sohva-lattia väliä, kuten se tekee välillä täälläkin. Bali oli kuulemma lenkiltä tullessaan merkannut mun postilaatikkoni. Täällä mun talossahan on postilaatikot tuossa talon päädyssä. Bali oli vetänyt kovasti narussa postilaatikolle päin ja pysähtynyt mun postilaatikon kohdalle :D Ihan uskomatonta, koska mä en ole tuollaista huomannut. Mutta se johtuu siitä, että kurkkaan lähes aina siitä ohitse sisälle mennessäni sinne, että jos siellä olisi jotain. Bali on siis tottunut, että sinne kuuluu katsoa ja siinä pysähtyä :D

Tyyne kyllä nauttii selvästi tuollaisesta kahdenkeskeisestä näyttelymatkasta, siitä että saa huomiota, rapsutusta, herkkuja ja kehuja. Tyyne on ollut kasvattaja-omistajansakin kanssa muutamilla reissuilla ilman mua, ja on kyllä käyttäytynyt sielläkin kuin suurinkin maailman matkaaja champiooni. Että vaikka saisin Tyynelle sen viimeisen puuttuvan sertin, niin taidanpa silti käydä sen kanssa näyttelyissä, naisten reissuissa, kuten meillä on tapana sanoa. Pitää katsoa, josko löytyisi vielä tälle keväälle joku sopiva näyttely, mihin mennään Tylleröisen kanssa.

Perjantaina tuli muuten käytyä treenaamassa agilityä Ulpun kanssa illalla meidän ryhmässä. Ulpu oli varmasti taas mielikuvaharjoitellut tai jotain, koska oli ihan mahtava. Voi että kun oli iloista menoa. Tehtiin ihan kunnon rataa, mutta toki palkkasin usein. Radassa oli putkia, A, puomi, rengas, kepit ja hyppyjä. Mentiin jopa pimeää putkikulmaa, ja sinnehän Ulpukka meni mun yllätykseksi ilman ihmetyksiä. Renkaalla Ulpu mietti sekunnin sadasosan, että mistäs välistä mun kuuluikaan hypätä, mutta hyppäsi aina renkaasta, kuten kuuluukin. Mua nauratti, kun toinen selvästi oivalsi, että tää olikin tää keskeltä mentävä juttu :D Vahvistettiin sitten tuota meidän kouluttajan kanssa siten, että hän oli renkaan toisella puolella antamassa heti räsyn oikeasta suorituksesta. Kokeilin myös takaa ohjausta kouluttajan kehoituksesta yhdessä kohtia, ja Ulpuhan perskules toimi siinä, kuten Bali. Se meni niin nappiin, että voi kun olinkin iloinen harjoitusten jälkeen kehitykseen. Kouluttajamme sanoikin, että keppejä treenaat vaan lisää ja pussi kans treenauksen alle ja kuntoon ja kisoihin. Kehui Ulpua lahjakkaaksi, ja tottahan se onkin että Ulpulla on lahjoja. Ohjaajalle niitä lahjoja ei ole ihan samalla mitalla suotu :D En kuitenkaan starttaa Ulpun kanssa virallisissa kisoissa, ennen kuin meillä on varmat pysäytyskontaktit ja voin luottaa siihen, että Ulpu ei niistä ilman lupaa lähde. Kiirettähän ei ole minnekään, joten harjoitusta vaan. Möllikisa varmaan voisi kohta olla ajankohtainen asia Ulpukalle.

Ensi viikolla meillä on ohjelmassa agilityn treenausta valmennusryhmässä sekä omissa pienryhmissämme. Perjantainahan on vapaata töistä, kun on pitkäperjantai. Sunnuntaina kaahataan Balin kanssa naapuriseura ATT:n pääsiäiskisoissa kolme starttia. Siellä olikin mini3-luokkalaisia peräti 60 jotain. Paikalla paljon hyviä koirakoita, huippuna vuoden 2009 maailman mestarit Carolina ja Kerttu-sheltti. Pääsiäis-maanantaina kisaavat puolestaan ykkös ja kakkosluokkalaiset. Balin isukki on ilmoitettu ykkösluokkaan, joten voi olla, että menen katsomaan.

2010-03-26T16:19:00.003+02:00

Kuvassa serkukset Bali ja Tyyne

Oltiin eilen treenaamassa agilityä Balin ja Ulpunkin kanssa. Eilenhän oli Balin ryhmä, mutta koska toisella kentällä ei ollut ketään, treenasin odotusajalla Ulpun kanssa. Radan rakennuksessa mua taas huvitti se sama lihapullarepun vahtiminen, kuin tässä viimeaikoina muutenkin. Bali oli taas hiiren hiljaa "köttebulliansa" vahtimassa. Mun oli pakko palkita se lihapullalla, kun tulin rataa rakentamasta, kun toinen oli niin hienosti käyttäytynyt:)

Meidän kouluttaja oli taas kerran keksinyt oikein kivan radan. Heh, oikein pirullisen kivan, jos näin voi sanoa. Pitkää suoraa ja sen jälkeen mutkaputkeen. Ei meinannun millään oikea putken pää löytyä kummassakaan kohdassa. Lisäksi Bali oli ekalla radalla sitä mieltä, että osaa ja tietää nää jutut ilman muakin :D Radan lopussa oli samanlainen kohta kuin viimeviikon treeneissä ja päätin heti tutustuessani viedä sen kohdan persjätöllä, eli ilmeisesti oma päänuppinikin alkaa pikkuhiljaa tottua siihen kuvioon. Eli kyseessä oli kaksi vierekkäin olevaa hyppyä, jossa mun sijaintini oli noiden hyppyjen välissä näyttämässä. Harjoittelin Balin kanssa viereisellä kentällä myös avokulmasta keppejä sekä siitä takaaleikkauksia. Se on kyllä vaikea tolle vielä, kun siinä mä "katoan" hetkeksi, kun vaihdan puolta. Pitää vaan treenata tuota useammin, niin eiköhän siihenkin varmuus löydy.

Ulpun kanssa treenasin putkia, hyppyjä, keinua, keppejä, A:ta ja puomia. Kepit oikealta puolelta alkaa sillai jo sujua, että mun käden ei tarvitse olla näyttämässä enää nenussa kiinni makupalan kanssa, vaan riittää, että heiluttelen kättäni keppien välissä. Nurjalta puolen ei sitten noin hyvällä mallilla olekaan, joten paljon on työtä. Tänään illalla on Ulpun oman ryhmän treenit, joten katsotaan miten siellä menee. Kun tullaan sieltä iltasella kotiin, niin pitää pestä ja föönata Tyyne. Nimittäin huomenna aamulla on klo 7.00 lähtö Ravattulasta Helsinkiin Kaapelitehtaalle villakoirien erikoisnäyttelyyn. Onneksi Balilla ja Ulpulla on hoitajat, jotka käyvät tytöt hoitamassa, koska tuo on aikas pitkä päivä näyttelyssä. Mutta onneksi ei tarvitse ajaa sinne autolla :)

Viikonlopun touhut

2010-03-21T16:13:00.006+02:00

Tässä on viikonloppu mennyt koiratouhujen parissa aikas tiiviisti. Perjantaina oli kiirus töistä kotiin, kun piti pestä ja föönata Tyyne valmiiksi trimmausta varten. Yleensähän mä itse trimmailen, mutta koska omistan Tyynen puoliksi kasvattajan kanssa, niin hän saa kunnian trimmata Tyllerölle kaikki näyttelytrimmit, jotta tulee oikein tehtyä. Tyynessä olikin sellaiset 3 kuukauden karvat leikattavana. Naurettiin, siinä on yhden toyvillakoiran karvat, mitä Tyynessä oli ylimääräistä. Mutta tää on oikeastaan sen syytä, että päätin erikoisnäytelyyn lähtevän koiran ihan viime tingassa. Ja kun päätin, että Tyyne lähtee sinne reissuun, niin ajattelin, että nyt en sitten trimmaakaan itse, kun kuukauden päästä on se erkkari, niin saa kasvattaja trimmata, jotta en ota mistään väärästä kohtia karvaa vahingossakaan.

Ulpun treenit jätin perjantaina ihan suosista väliin, koska olin tosi kiukkusella päällä ollut koko päivän. Koko ihanan päivän kruunasi vielä se, että olin autoni kanssa poikittain eräässä liukkaassa yksityistien mäessä ennen treeneihin menoa. Ajattelin, että en kiusaa koiraani sillä, että se joutuu mua katselemaan ja kuuntelemaan silloin treeneissä, jos on pienikin mahdollisuus sille, että en jaksa itse olla kunnolla.

No, nukuttiin yön ylitse ja käytiin aamulla lenkillä tavalliseen tapaan tuossa lähistöllä, jonka jälkeen pakkasin Balin ja treenirepun autoon ja suunnattiin oman seuran kisoihin Lietoon. Meillä oli ohjelmassa 3 rataa, ja hommat alkoi hyppyradalla. Ihanne ajan tuomari määritti todella tiukaksi sille radalle, se särähti korvaani jo tuomarin puhuttelussa ennen rataan tutustumista. Se särähti siksi korvaan jo siinä vaiheessa, koska olin jo hiukan rataa katsellut ja todennut sen sisältävän paljon pimeitä putkia, takaa hyppyjä ja muuta pyöritystä, jossa todellakin saisi olla koiraa nenässä kiinni ohjaamassa. Meille tuli kielto ekalta pimeältä putkelta, joka oli este numero 2. Olisin saanut olla hiukan kauempana kääntämässä Balia putkeen, jotta olisin saanut liikkua kohti putken suuta ja sillä tavalla kertonut Balille oikean putken pään ja sen, että sinne nyt kuuluu mennä. No Bali meni putkeen ja homma jatkui ilman virhesuorituksia. Tulokseksi tuli siis 5 sekä yliaikaa 2,54 sekuntia. Kukaan ei päässyt tuolla radalla alle ihanneajan, mikä oli todella koomista, kun ottaa huomioon, että mukana oli todella nopeita koiria muutamakin, jotka tekivät nollat. Tuomari korjasi ihanneaikaa jo kolmannen kilpailijan kohdalla, kun huomasi nopean koirankin jääneen ihanneajasta. Mutta ei sitten korjannut tarpeeksi kuitenkaan.

Seuraavat radat oli agilityratoja, ja oikeastaan voi sanoa, että samat jekut radoissa toistuivat: Oli pimeää putkea ja takaa hyppyjä sekä keppien avokulmaa. Me saatiin hylyt näistä molemmista radoista. Ekalta agiradalta syy oli hypyn väärästä suunnasta suorittaminen ja tokalla radalla ongelma tuli pimeästä putkesta joka oli sijoitettu puomin ylösmenon alle. Bali hyppäsi siihen puomin ylösmenolle ja siitä aiheutui hylkäys. Oikeastaan pari asiaa, mitä pitäisi harjoitella lisää on keppien avokulma sekä pimeät putket. Lähdöt sujuivat nyt ihan ok:sti, vaikka treeneissä Bali niissä mua koetteleekin. Nyt Bali nosti takapuolensa maasta näissä parissä viimeisessä startissa heti, kun olen ottanut Balin sivulle, ottanut kaulapannan pois ja sanonut paikka. Heti, kun olin lähdössä, niin takapuoli nousi. Palasin heti siitä metrin päästä takaisin ja laitoin Balin takaisin istumaan, otin hellästi päästä kiinni ja sanoin Balille rauhallisesti, että paikka. Sitten siellä maltettiin pysyä :) Mamman mussukka-tyttö :) Mutta joo, varmasti on "pari" muutakin juttua, mitä pitää treenata kuin nuo kaksi, mutta nuo nyt sieltä mielestäni nousi näiden kisojen perusteella treenattavien juttujen listalla :D

Kotiin kisoista tultuani totesin, että olisi pakko pestä Ulpu ja Bali sekä tehdä konetyötkin molemmille, jotta saisin rauhan sielulleni. Joten eihän siinä muu auttanut kuin alkaa hommiin. En nimittäin kestä, että yksi on laitettu ja kaksi muuta on laittamatta. Näillä keleillä ei tosin kauaa pysy siistinä pesty puudeli. Mutta pakkohan se on tehdä, jos takkuja alkaa tulla. Se on likaisen turkin merkki se.

Sunnuntaina heräsin kellon soittoon ja aamulenkityksien jälkeen suuntasin taas agi-hallillemme talkoisiin. Olin parissa 2-luokan kisassa töissä ratahenkilönä. Meidän seurassa kun pitää olla 6 kisaa vähintään talkoissa vuoden aikana, mikäli treenaa ohjatussa pienryhmässä. Nyt olen suorittanut 4 velvoitetta. Tavoitteeni on olla enemmän kuin 6 velvoitetta, koska treenaan ryhmässä kahden koiran kanssa. Velvoitteiden määrä ei lisäänny koirien mukaan, vaan on se kuusi velvoitetta. Jotenkin vaan sitä haluaa toimia yhteiseksi hyväksi, jotta seura ei joutuisi hankkimaan maksullista työvoimaa kisoihinsa.

Kun tulin talkoista, suuntasin tyttöjen kanssa metsälenkille, jossa tuli rämmittyä vähän hangessa, kun polku ei kulkenut siitä kohtia, mistä olisi pitänyt :D Kyllä olikin väsynyttä porukkaa, kun tultiin kotiin. Annoin tytöille ruokaa ja kyllä maistui heille uni sen jälkeen. Tässä parit päikkärikuvat

Seuraavaksi meillä on ohjelmassa Balin ja Ulpun treenit ens viikolla. Lauantaina suuntaan Tyynen kanssa villakoirien erikoisnäyttelyyn Helsinkiin kaapelitehtaalle. Ens viikolla on myös viimeinen ilmoittautumispäivä naapuriseura ATT:n pääsiäiskisoihin, jonne olen ajatellut Balin kanssa mennä.

tahdon ja en tahdo pentua -viikko

2010-03-19T20:50:00.002+02:00

Onpas mulla vaikeeta. Nimittäin olen kuin kahden tulen välissä tosi usein sen asian kanssa, että pentu olisi kiva, mutta toisaalta ei nyt. No sen takia olisi kiva, että puudelithan on ihania ja NIIN mun juttu. Ja kun säännöllisesti käyn katselemassa erinäisiä sivuja, joissa on tulevia pentueita ja jo syntyneitä pentujakin, niin aina sitä vaan tulee pentu kuume, jos on joku mielenkiintoinen yhdistelmä toteutettu. Mutta sitten tulen aina sen tosiasian eteen, että mulla on 3 oikein kivaa tytteliä täällä, kaikki parhaassa iässään. Voidaan touhuta yhdessä yhtä ja toista, tehdä pitkiä lenkkejä ja treenailla agilityä ja käydä näyttelyissäkin toisinaan. Jos ottaisin pennun, niin se olisi tyttöjen touhuista pois, kun pentu vaatii niin paljon sitä sosiaalistamista ja tottumista kaikkeen elämään ja sisäsiistiksikin pitäisi oppia. Jatkuvaa ulkona ramppausta siis pentusen kanssa. Ja tietty sitten se, että haluan keskittyä agilityyn Balin ja Ulpun kanssa ja Tyynen kanssa olisi tarkoitus aloittaa ensi syksynä koiratanssi, jos saadaan ryhmäpaikka. Ja näyttelyissäkin haluan käydä kaikkien kanssa vähän vuorotellen ja tuomareiden mukaan. Että ei nyt sitten kuitenkaan.... ehkä. Tavallaan tylsää, mutta järkevää.

Balin kanssa treenattiin tuttuja kuvioita valmennusryhmässä ja omassa ryhmässämme. Oli melkoisen haastavat radat molemmissa treeneissä . Oikeastaan molemmissa harjoituksissa tuli sama puutteemme esille, eli mun lähelle tulo. Bali ei radalla tahtoisi tulla mun lähelle esim. sylkkäriin. Sen mielestä on kivampi kaasutella etäämmällä, kun mä vaan häiritsen kuitenkin :D No tätä sitten korjailtiin sillä, että palkkasin lähelle tulosta heti. Molemmissa treeneissä oli myös tarkkuutta vaativat radat: Valmennusryhmän treeneissä oli parit hypyt aikas kinkkisissä paikoissa ja omassa ryhmässämme puolestaan oli tehty monilla lähekkäin olevilla putkilla rata haastavaksi ja ohjauksessa tarkkuutta vaativaksi. Hiukan mua sekoittaakin se, että valmennusryhmässä koutsi kehoittaa mua viemään Balia valsseilla, jotta kontakti koiraan säilyisi. Mutta oma koutsimme sitten on mulle opettanut persjätöillä viemistä ja takaa ohjausta Balin kanssa, koska valssit hidastaa ja laitoin niitä aikaisemmin joka kohtaan. Nyt en enää tee niin paljoa valsseja kuin esim. vuosi sitten. Tää on niin kaksipiippuinen juttu, että vaikeaa on päättää ja tietää tällä vähäisellä kokemusmäärällä.

Treenit ja touhut

2010-03-14T16:12:00.002+02:00

Oltiin perjantai-iltasella taas Ulpun kanssa treenailemassa. Nyt oli tosiaan kolmas kerta, kun oltiin tuossa meidän pienryhmän treeneissä, ja alan olla vakuuttunut, että ryhmä ja etenkin kouluttaja on meille kahdelle juurikin sopiva. Meille on ryhmän osaavamman porukan radasta pätkästy aina semmonen meidän tasolle sopiva pätkä, jota me sitten treenataan. Jotenkin sitä vaan tulee niin hyvälle tuulelle tuonkin kanssa touhutessa, kun näkee kuinka paljon se nauttii agilitystäkin. Ja samat elkeet on punapäällä jo radalle kävellessäkin, kuin äidillänsä: Hyppii ilmaan ja naukkailee mun persauksista. Ei se näin talvella haittaa, mutta kesällä on vähän ikävämpi tapa, kun on ohuempi varustus vaatetta päällä. Vai alanko juoksemaan kesälläkin agitreeneissä toppahousut jalassa :D
Meillä oli treeneissä radalla esteistä hyppyjä, putkia, A-este, kepit ja keinu. Kouluttajamme tykkää Ulpun hakeutumisesta kontaktin päähän istumaan ja siitä, että malttaa tasoonsa nähden hyvin odottaa lupaa lähteä siitä liikkeelle. Selvästi tajuaa jujun. Mutta eihän Ulpu muusta kontaktin suorittamisesta mitään tiedäkään, kun näin ollaan aina toimittu. Keinun sujumista radalla jännitin itse, että mitenköhän käy. Jotenkin odotin, että ainakin ensimmäisen kerran voi vauhdissa tulla lentokeinu. Mutta kivasti meni, Ulpu pysähtyi hiukan keinun puolivälin jälkeen, kun sanoin odota. Ota käskyllä istuikin sitten hienosti kontaktin päähän palkkaansa odottamaan.
Radassa oli A-esteen jälkeen kepit avokulmaan, johon Ulpu meni kahdesti oikein sisään. Tuli sellainen olo että wau, vaikka jotenkin järki sanoo, että se oli aloittelijan tuuria. No ehkä oli ehkä ei, mutta hienoa silti :)
Harjoiteltiin hyppyjä pidemmällä suoralla, jossa kouluttajamme oli hyppyjen päässä palkkaamassa Ulpua räsyllä. Ulpun vaatimaton räsy herätti hilpeyttä. Mutta oikeastaan eihän se alunalkujaan mikään vaatimaton ollut. Se on nimittäin kymmenen euron minkinkarvapatukka, josta on enää jäljellä Ulpun toimesta 1-2 senttiä karvaa ja musta nailoninen kahva :D Mutta se on Ulpun mielestä yliveto palkka, siksi en ole mitään muuta lelua ottanut käyttöön.
Lauantaina heti aamusta suuntasimmekin minun lapsuudenkoti-konnuilleni sukuloimaan. Sukuloinnin lomassa tulikin sitten käytyä katsomassa miesten SM-nyrkkeilyiden semifinaaliotteluja Tampereen Pyynikin Palloiluhallissa. Kyllä tulikin niin muistot mieleen siellä kehän äärellä ollessa ja kaikkia vanhoja tuttuja tapaillessa. Ehdotuksia tuli niin ottelemaan paluustani kuin tuomarin toimintaan mukaan tulemisestanikin. Mutta enköhän nyt kuitenkin touhuile vaan näiden karvaisten kavereideni kera ;) Siitä tulikin mieleeni, että huomenna viimeinen ilmoittautuminen TSAU:n ensi lauantain kisoihin. Sunnuntaina olen talkoilemassa kakkosluokkalaisten kisoissa. Keskiviikkona treenaillaan Balin valmennusryhmässä ja torstaina Balin pienryhmässä ja perjantaina Ulpun.

Lukutaito

2010-03-11T22:34:00.003+02:00

Olipas kivaa tänään harjoituksissa Balin kanssa. Laitoin taas matamin lihapullareppua vartioimaan, kun olin auttamassa radan rakennuksessa ja tutustumassa rataan. Pysyi aikas hiljaisella Balin volyymit sen aikaa.

Rata alkoi hypyllä, jonka jälkeen tuli takaa hyppy. Sitä kohtaa mietin rataan tutustuessani, että kuinkahan käy, kun siinä samassa linjassa vieressä oli toinen hyppy ja näiden välissä tilaa melko vähän. Ajattelin, että koira voi hypätä sen 3. hypyn 2. hypyn sijasta. Mutta niin ei käynyt kuitenkaan, kun ohjasin :) Radan lopussa oli suora putki ja sen jälkeen takaa-hyppy. Tuollaiset kohdat on pahoja, koska en ehdi lyllertämään sinne hypylle ja näyttämää takaa kiertoa. No, nyt tein sitten niin, että käänsin kroppaani juostessani hyppyä kohti vastakkaiseen suuntaan, ja kun Bali oli ohittanut hypyn siivekkeen käänsin äkkiä rintamasuuntani 180 astetta ja Bali suoritti hypyn oikein :) Kyllä sai Bali kehut tuosta, vaikka samalla nauratti kauheesti toisen taitavuus. Kyllä tuollaisesta tulee vaan niin hyvälle tuulelle :)

Härnäsin taas muuten lähdössä, lähdin juoksemaan ihan päättömästi heti kun olin jättänyt Balin "paikka" käskyllä 1. esteen taakse. Ei tyttö onneksi mihinkään liikkunut, nyki hiukan siinä, mutta ei ole niin paljoa tottunut näihin mun härnäämisiin vielä. Pysyi kuitenkin peppu maassa siellä, niin sehän on jo hyvin :) Odotan vaan niin, että on jotkut sopivat epäviralliset kisat, niin pääsen kokeilemaan näitä "leikkejäni" sielläkin.

Huomenna olisi Ulpukan treenit ohjelmassa. Onneksi alkaa kevät pikkuhiljaa koittaa. En ole enää niin jäässä hallissa, kuin kylmillä ilmoilla. Tosin nyt kun lunta on näin paljon ja se alkaa sulaa, niin kuraa ja rapaa on tiedossa. Ja mähän en pidä likaisista koiranhajuisista koirista. Olen siis siinä mielessä huono koiran omistaja. Jotenkin vaan mun sielu lepää, kun koirat ovat siistin näköisiä ja puhtaita :)

Harmitus ja kahjotuurin puute vaivana

2010-03-07T19:19:00.004+02:00

Huaah, oltiin joo sitten naapuriseura ATT:n kisoissa eilen. Ja ei onnistuttu tekemään lisää nollia. Tehtiin kaksi hyvää hylkyä ja tosi huono viitonen. Balin kasvattaja oli paikalla katsomassa menoa ja videoi meidän keskimmäisen radan, sen siis mikä oli se viitonen. Ja voi luoja, miten olenkin päivitellyt tätä meidän suoritusta mielessäni. Kun ei ole tuollaisia koiran kadottamisia ja jalkoihin törmäyksiä käynyt sitten aikoihin. Lisäksi olen koko ajan myöhässä. Viitonen tuli meille kepeiltä, kun Bali jätti keppien lopussa yhden välin pujottelematta. Tässä se rata kaiken kansan ihasteltavaksi :D:D
http://www.youtube.com/watch?v=LicRJTEBMH4
Toki tuossa jotain hyvääkin on, nimittäin katsokaas miten minun viime viikonlopun lähtönykijä on hienosti paikoillaan lähdössä. Tarkoituksella kävelen oikein hitaasti 2. esteelle ottamaan Balia vastaan, kun se on luvan saatuaan hypännyt 1. esteen. Eli viikolla suoritetuista härkkimis-lähtö -harjoitteista on ollut hyötyä. En kyllä unohda niiden tekemistä jatkossakaan, jotta pysyisi homma hanskassa tän asian suhteen. Lisäksi tein tuolla kisapaikallakin paikallaistumisharjoitusta, jotta Bali muistaisi varmasti mitä se paikka-sana tarkoittaa :) Ja hyvin se pysyikin mielessä, nimittäin missään meidän kolmesta startista ei ollut nykimisiä. Myöskin kontaktit ovat onnistuineita, ja pidinkin niissä Balin ihan kunnon ajan aina, kun oli viitonen alla.
Eka rata (hyppyrata) meni hylyksi, kun oltiin tulossa kepeille ihan suoraan hypyltä ja mun piti leikata Bali takaa, saisin paremman puolen seuraavalle hypylle. Keppien alkupään molemmilla puolilla oli hypyt, ja Bali bongasi niistä toisen todella nopeasti ja hyppäsi sen. Sinänsä sääli, koska tuo rata oli muuten ihan hyvää agilityä meiltä. Kuitenkaan tämä rata ei jäänyt minua harmittamaan lainkaan, mitä taas teki meidän viimeinen rata, sillä se harmittaa mua varmaan hetkenaikaa. Se meni hienosti alusta saakka, ja selvitettiin ilman ongelmia 2 kertaa radassa kohta, jossa putki oli A-esteen alla, ja molemmat putken päät ihan kiinni A:n ylösmenossa. No, loppusuoralle sitten menossa piti mennä puomille, mutta koska olin tyhmä ja hidastin sivullani olevan putken suun kohdalla Bali meni sinne. Harmitti ihan julmetusti, ja pääsi V-sanakin siinä harmituksessa, joka ei ollut todellakaan tarkoitettu mun ihanalle kisa-kaverilleni Balille, vaan ihan minulle itselleni. Ai kun harmittaa tätä kirjoittaessanikin, auts! Jotenkin vaan sitä toivoisi, että olisi se kahjon tuurikin välillä läsnä meillä ja virheitä ei tulisi, vaikka keekoilisi mitä :D
Balin Purri-isukkikin omistajineen oli tullut katsomaan kisoja, ja meitä huvitti, miten Bali mielisteli Purria. Tietääköhän se kuuluvansa jotenkin samaan sukuun, koska ei todellakaan mielistele varsinkaan agilityhallilla ketään koiria, vaan näyttelee ennemminkin hampaita ja räyhii remmissä. Purrin näkeminen oli Balille mieluisaa :)

Tänään tuli pestyä ja trimmattua Ulpu. Tuli kokeiltua ensikertaa jenkeistä tilaamaani hoitoainetta, ja voi että siitä tuli hyvän tuntuinen siitä turkista. En kyllä yhtään harmittele, vaikka jouduin hakemaan hoitoaineeni tullista ja maksamaan tullimaksun ja ALV:n kun tavarat oli sinne jääneet. Minulta kysyttiin ensimmäisenä, että mitäs siellä on sulle tulossa siellä laatikossa. No kerroin, että koiran hoitoainetta 4 gallonaa. Yllättävän luottavainen setä, kun ei käskenyt edes pulloa laatikosta nostaa etiketin näkemiseksi, vaan luotti laatikossa olevaan laskuun ja minun sanaani sisällöstä. Mähän olisin periaatteessa voinut siellä pullossa tuottaa vaikka mitä kiljua :D Mulla olisi ollut periaatteessa tänään kaikkien pyykkipäivä, mutta karkasin Ulpun laittamisen jälkeen ulos nauttimaan kauniista ilmasta koirien kanssa :)

Haltuunottoja ja härnäyksiä

2010-03-06T09:49:00.007+02:00

Keskiviikkona treenattiin Balin kanssa valmennusryhmässä, siellä keskityttiin taas niihin tavallisiin meidän ongelmiin, eli mun käsieni käyttöön. Kouluttaja sanoi, että ne kädet on jo siellä mukana, mutta ne pitäisi olla paremmin, jämäkämmin ja selkeämmin. Esimerkiksi kepeillä mun käsi ei ole jämäkästi, vaan "hölskyy" siinä hölkätessä. Käteen pitäisi saada olkapäästä saakka sellainen fiilis, kuin olisi pyssy kädessä ja sillä osoittaisi koiraa. HYI kamala mikä vertaus, mutta siis semmonen jämäkämpi käsi siis :D Keskityttiin myös siinä lähdössä paikalla pysymiseen, nimittäin härnäsin Balia oikein, kun laitoin sen paikalle istumaan ekan hypyn taakse. Hypähtelin, ja olin lähtevinäni liikkeelle. Kun Bali nosti peppunsa maasta, niin komensin ja otin saman uudelleen. Kun pysyi nätisti paikalla, niin kävin palkkaamassa namilla.

Torstaina treenattiin Balin omassa pienryhmässä. Radan rakennuksen ajaksi laitoin Balin narusta hallin seinään kiinni, toisinaan tyttö on autossakin tuon ajan, kun haukkuu niin paljon siellä kentän laidalla, kun haluaa radalle. Se ottaa korviin ja käy hermoon. Nyt laitoin sitten ihan Balin viereiselle tuolille meidän treenirepun, jossa oli kontaktipalkka lihapullat repun uloimmassa taskussa. Rataa rakentaessani huomasin, että Bali istuu tuolilla ja on ihan hiljaa. Selkeästi otti tehtäväksi vahtia reppua. Ryhmäläisteni kanssa hiukan naurettiin, kun ryhmän kiljukaula käyttäytyi :D Kouluttajammekin kysyi, että onks toi koira kipee, kun se on noin kiltisti. No, ei ollut Bali kipeä, meinaan tuttu riekkuminen alkoi siinä vaiheessa, kun menin Balin luo ja otin loimen pois ja lämmiteltiin edellisen ollessa radalla. Radalle kävellessä Bali nappaili mua persauksista hampaillaan ja pomppi suoraan ylös innostuksissaan tuttuun tapaansa :D Kiva rata oli treeneissä. Kepit oli pahasta avokulmasta, ja niihin tultiin kovasta vauhdista suoralta. Treenien teemana olikin juuri tällaiset kohdat, että tullaan kovaa johonkin haltuunottoa vaativaan tilanteeseen. Tuossa kohdassa parhaaksi tavaksi osoittautui se, että menin näyttämään keppeihin sisääntulovälin, koska pääsin keppejä edeltävästä kaarteen hypystä kuitenkin Balin edelle. Tuolla systeemillä homma toimi. Viimeinen hyppy oli välistä vedosta hyppy, josta Bali meni ohi. Syy oli se, että en ottanut tarpeeksi haltuun välistä vedon jälkeen. Homma toimi heti, kun otin tarpeeksi haltuun ja lähetin sitten vasta hyppäämään sitä viimeistä hyppyä. Lähtöjen härnäyksiä tein myös näissä treeneissä (ja varmasti tulen tekemään niitä kaikissa treeneissä tästä eteenpäin;)

Ulpu treenasi perjantaina toista kertaa omassa pienryhmässään. Ulpu ei paljoa ole rataa tosiaan tehnyt, joten ohjauskuviot on punapäällä hakusessa. Niitä sitten harjoiteltiinkin siten, että tein ekalla radalla valsseja sellaiseenkin kohtaan, jossa ei tositilanteessa sellaista olisi tarvittu, mutta harjoituksen vuoksi tehtiin. Palkkasin Ulpun aina namilla kädestä, kun tuli "tässä"-käskyssä lähelle käteen. Kyllä oli tyttö innoissaan, kun pääsi tekemään rataa, suoralla vaan sillä silmät kiilui innosta, kun paineli menemään :D

0-voitto saavutettu ja samalla tulos maajoukkuekarsintoja varten!!!

2010-02-27T19:48:00.007+02:00

JEEEEE!!!! Mä oon NIIN iloinen. Onnistuttiin Balin kanssa nappiin tänään oman seuran kisoissa hyppyradalla. Käytin käsiä, liikuin ja otin kontaktin koiraan ajoissa vaikeissa kohdissa ja käännöksissä. Saatiin aikaiseksi tällä meiningillä 0 ja ihanneajan alitustakin 10,52 sekuntia etenemisnopeudella 4,75 m/s ja voitettiin! Siitähän sitten tietenkin saatiin meidän ensimmäinen serti 3.-luokassa, eli laitettiin Balin hyppyvaliokello käyntiin.
Ongelmiakin oli kisoissa, kolmeen kisaan kun osallistuttiin. Kaikissa oli lähdössä ongelmia, Bali nyki ja meinasi varastaa hiipparoimalla. Se on mun omaa tyhmyyttäni se, että tällainen ongelma on nyt ilmaantunut. Se juontaa viime kisoista, kun viimeisellä radalla annoin Balin hiipparoida ekaa hyppyä lähemmäs ja sitten annoin sille sen jo tullessa luvan hypätä. Mutta nyt ei saanut likka periksi, palautin aina takaisin istumaan paikalleen. Ja niin teen muuten vastaisuudessakin, koska en halua tästä mitään ongelmaa. Otan jatkossa vaikka sitten hylyn, jos varastaa ja ohittaa ekan esteen. Aion mennä tässä lähiaikoina epävirallisiin treenaan tätä juttua takaisin kuntoon, kun siellä saa palkata koiran ja silti tehdä radan loppuun.
Tietenkään mulla ei ole sitä meidän onnistunutta rataa videoituna, mutta laitetaan tänne nyt tämä meidän toka rata. Mulla tippui taskusta lähdössä nenäliinakin, ja mietin siinä, että hylätäänköhän mut sen takia. Onneksi ei. Tässä se rata: http://www.youtube.com/watch?v=QIPZh7o3FBQ Ensimmäiset esteet sujuivat ok, mutta sitten meinasin kompastua siinä kohtia kun Bali meni putkeen ja mä olen menossa ottamaan sitä vastaan hypylle. Kyllä se tossa näkyykin, kun mun toinen jalka hiukka notkahtaa. Jotenkin sitten sekosi rytmi siinä kohtia ja Bali sinkoaa sinne putkesta, minne nenu ensin näyttää :D No sitten mennään kepeille, jossa Bali jättää pari viimeistä keppiä pujottelematta. Olin siitäkin ihmeissäni, kun mielestäni pidin kättäkin siinä sivullani pujottelun aikana. Putki on melko lähellä pujottelun loppua, että oliskos se sitten ollut jokin syy sille, että näin kävi. En muuten tätä pohtisi tähän tyyliin, mutta kun meidän jälkeen radalle mennyt koira teki ihan saman ja ihan samassa keppivälissä. Kyseessä oli hyvin Balin tyyppinen villakoira, jolle tuo kävi. No mutta loppu rata meni sitten kommelluksitta.
Viimeinen agirata oli mun sössimiseni. Alku meni hienosti, mutta hyppy numero 9.n edessä Bali teki semmosen ringin, kun olin ohjauksessani myöhässä. Siitä tuli kieltovirhe, ja sekös mua harmitti. En jatkanut rataa suunnitelmani mukaisesti, vaan otin typerän asenteen, että antaa mennä miten menee ja olin väärällä puolen A-estettä. Seuraava hyppy meni oikein, mutta sitä seuraava meni väärästä suunnasta Matka jatkui kepeille, putkelle ja hypylle ihan ok:sti. Keinukin meni ihan sääntöjen puitteissa ok, mutta Bali lähti kontaktilta ilman mun lupaa joten sanoin "HYI" ja otin koko esteen uudelleen ja mentiin radalta pois. Bali varmaan ajatteli, että paska-Jossu, ku ite sössii. Mutta pakko olla vaan jämpti.
Kaikki radat oli kyllä oikein kivoja, perus agilityä. Ansakohtia oli, mutta radat olisi ollut meidänkin ihan mahdollista viedä nollilla läpi.

Meidän viime viikko sujuikin Balin osalta ilman treenejä, kun sain päähäni torstaina (joka on siis meidän treenipäivä, kun on pienryhmän treenit) käydä puoliksi vitsillä puoliksi tosissaan tavismalli castingissä tuossa Raision isossa kauppakeskuksessa. Oli pakko mennä, kun oltiin työkaverini kanssa koko viikko naurettettu radiossa tapahtumasta pyörineelle mainokselle. Hiukan mulle tietty tuli tuosta huono omatunto, mutta toisaalta me ollaan Balin kanssa kesästä saakka treenattu todella säntillisesti. Tulipa siinä samalla sitten tekosyy poiketa alennusmyynneissä ja ostaa pari vaatetta.

Hyviä uutisia tuli muuten viime viikolla: Ilmoitin Ulpun pienryhmäpaikka jonoon ja jo parin päivän kuluttua mulle tulikin mailia meidän seuran koulutusvastaavalta, että olisi perjantaina ryhmäpaikka klo 20-21.3o ryhmässä jossa on möllitasoisiakin koiria. Olin tosiaan Ulpun taitotasoksi ilmoittanut, että osaa esteet jotenkuten. No, me sitten eilen oltiin Ulpukan kanssa treenaamassa, ja tykkäsin tosi paljon tuosta ryhmästä. Ryhmässä oli kaikkia agivaliosta ja kolmosluokkalaisesta mölleihin. Meille oli Ulpun kanssa oma rata, onneksi. Sellainen lyhyt 6-7 esteen pätkä. Tuollaisista onkin meidän hyvä aloittaa rataharjoittelua, kun ei olla mitään kunnon pätkiä tehty juurikaan. Viereinen kenttä oli lisäksi loppuajan tyhjänä, joten käytin sitä hyödyksi ja treenasin Ulpun kanssa esteitä paremmiksi sillä välin, kun muut tekivät rataa. Hurjaa edistystä tapahtui treenien aikana keppien kanssa. Tekemisen intoa tuolla punapäällä tuntuu riittävän, joten siksikin sen kanssa on tällaista harrasteltava.

Tokoa ollaan Ulpun kanssa treenattu kotona sisällä. En tiedä, oliko aloittelijan tuuria viimeksi, vai mitä, mutta Ulpu ei haukahtanut luoksetulossa. Voi tietenkin olla, että haukahtaa seuraavan kerran, kun aihetta treenataan. Mutta hyvää sekin harjoittelu tekee, mennään sitten toko-kokeeseen joskus tai ei.

Tuli ilmoitettua Tyyne suuren pähkäilyn lopputuloksena Villakoirien erikoisnäyttelyyn, joka on siis 27.3.2010 Helsingissä Kaapelitehtaalla viime vuotiseen tapaan. Mä pohdin, että ilmoitanko 1, 2 vai kaikki 3 mukaan. Päädyin kuitenkin ilmoittamaan vain yhden, koska en pysty kaikkia itse esittämään kuitenkaan, kun ovat samaa rotua ja narttuja. Tyyneen päädyin sen vuoksi, että sille tällä hetkellä eniten toivoisin sertiä. Ulpu ei tarvitse nyt sellaista (koska on alle 2 vuotta ja saanut 2 sertiä jo) ja Balin haluan oikeastaan viedä mieluiten kansainväliseen näyttelyyn hakemaan tulosta, joka riittää agilityssä joka tilanteessa. Ja senkin takia on kiva lähteä reissuun Tyynen kanssa, kun näiden kahden muun kanssa on näitä "agilitykotkotuksia", joita Tyyne-prinsessalla ei ole. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin Tyyne on prinsessa isolla P:llä ja nauttii huomiosta, rapsuttelusta ja kainaloisena olosta. Silloinhan on ihan oikeutettua, että prinsessa pääseen kaksistaan mun kanssa "naisten reíssuun" näyttelyyn päiväksi ja saa kaiken mun huomion. Bali ja Ulpukin pääsevät mukaan, mikäli en saa niille hoitajaa siksi päiväksi, mutta ovat vaan turisteina mukana. Erikoisnäyttelyyn kun onneksi saa viedä turistejakin, kunhan rokotukset ovat kunnossa.

Ensi viikonloppuna meillä onkin jälleen naapuriseura ATT:n kisat, jossa meillä on Balin kanssa 3 starttia. Sitä ennen treenaillaan valmennusryhmässä ja omassa ryhmässä :)

Talvisia kuvia

2010-02-25T21:12:00.010+02:00

Puudeliperheen touhut

2010-02-19T19:30:00.011+02:00

Taas on viikko vierähtänyt ja perjantai, JEE! Alkuviikosta otin parina päivänä kameran mukaan meidän metsälenkille, mutta mä oon tosi surkea valokuvaaja. Mulla on hyvä järjestelmäkamera, mutta en osaa sitä käyttää vielä kunnolla. Monen monta kertaa kävi myös niin, että otin kuvaa koirasta, mutta koira olikin jo poissa, kun kuva räpsähti. Nää on niin eläväisiä tapauksia nää mun tyttelit :D Tässä vähän tuoreimpia kuvia:

Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa valmennusryhmän treenit. Ennen valmennusryhmän treenivuoroa treenailee meidän villakoirakavereita, itseasiassa Balin isukki Purri on saanut hiljattain ryhmäpaikan juuri tuosta ryhmästä. No sinnehän oli pakko mennä muutama sananen vaihtamaan ja koirat morjestaan ennen omia treenejä. Tosin kauaa ei ehtinyt, kun piti mennä auttamaan meidän radan rakennuksessa, samalla todettiin vähäinen osallistuja määrä: 7stä ryhmän koirasta paikalla vain 2: Bali ja bortsu Ritva ohjaajiensa kera. Meitä se ei tietenkään haitannut, koska vähäinen osallistuja määrä tietää aina sitä, että ehtii enemmän. Siinä sitten taas analysoitiin mun ohjaamistani: Se on töksähtävää, liikun välillä kovaa ja pysähdyn, hyörin ja pyörin :D Parempi olisi, jos pysyisin liikkeessä aina, pitäen kontaktin koiraan KOKO AJAN, kädet mukana, jalat mukana, enkä yrittäisi ohjata koiraa noilla koiran menoa hidastavilla pysähdyksillä. Täten saisi pois niitä hurjia turhia kaarteita ja en siten hidastaisi Balin menoa. HUH! Niin monta asiaa, että huh! Välillä sitä miettii, että saanko tätä koskaan toimimaan, mutta sitten muistan aina sen, millaista meidän agility oli aluksi ja millaista se on nyt. Siinäkin on jo hurja ero, joten uskon vaan jääräpäisenä siihen, että joskus mäkin osaan yhtä hyvin kuin Bali :D

Balin treenauksen jälkeen kävin kävelyllä tyttöjeni kera, ja laitoin Balin ja Tyynen autoon hetkeksi, kun otin Ulpun hiukan treenaileen esteitä. Se on hassu :D otin pisimmillään 3-4 esteen pätkiä, ja voi kun tyttö tykkäsi. Kun jätin Ulpun parin esteen taakse lähtöön ja kun annoin luvan lähteä radalle, niin sieltähän alkoi kuulua ääntäkin jo innostuksesta :D Otettiin hyppyjä, puomia, keinua ja A:ta, keppejä, rengasta ja putkea. Keppien ohjaus on mulle vaikeaa nyt, koska Ulpulla on kova vauhti ja into päällä hommaan. Mä opetan samalla tyylillä keppejä, kuin Balillekin, eli ihan tavallisilla kepeillä alusta saakka, ei mitään vinokeppejä tai kujakeppejä tai verkkoja tai ohjureita. Tosin saan sitten olla siellä ohjaamassa oikeaan keppiväliin kaksin kerroin, kun on pieni koira. Mutta uskon, että tällä systeemillä oppii sitten joskus. Bali oppi samoin metodein, jos tuli virhe niin käänsin selän ja otin alusta. Into tehdä on kuitenkin niin huipussaan, että voi tehdä useita toistoja, ilman että koira kyllästyisi tai osottaisi mitään merkkejäkään siitä. Kun Ulpukkakin oli treenattu, niin mentiin vielä kävelylle ja sitten kaikki autoon ja kotiin. Kello oli puoli 11 illalla, kun olin näistä treeneistä kotona, kun tuo valmennusryhmän vuoro on aina viimeinen illan vuoroista.

Torstaina oli meidän oman pienryhmän treenit, ja siellä olikin haastava rata. Sai olla koko ajan koiraa "kuonossa kiinni" ohjaamassa. Radan kaikki hyppyesteet oli laitettu ympyrän muotoon, joten siksikin tehtävä oli hämmentävä, vaikka kaikkia radassa olevia juttuja on harjoiteltu ennenkin, viimeksi edellisenä päivänä. Tuli tosiaan todettua sekin (taas), että Bali katsoo mua tarkkaan: toinen käsi heilahti väärällä hetkellä hypyn vieressä, niin Bali tulkitsi sen käskyksi hypätä, ja hyppäsi sitten väärän hypyn. Tarkkana saa olla kaiken liikkumisensa kanssa :D Toinen treenien radasta samalla pohjalla olikin sitten sujuvampi pätkä, mikä oli minun surkean ohjaajan helpompi toteuttaa.

Joskus mä mietin, että mä oon niin apukoululainen ton Balin ohjauksessa, joskus sorrun myös miettimään, että kuinka pitkällä Bali olisi taitavan ohjaajan kanssa. Me ollaan Balin kanssa helmiä ja sikoja -pari. Mä oon se sika. Mutta onneksi päässäni soi noina epätoivon hetkinä järjen äänikin. Nimittäin se syy, miksi Balin kanssa agilityharrastuksen aloitin aikanaan: Syy oli se, että saan laatuaikaa Balin kanssa kivan yhteisen harrastuksen merkeissä. Joten viis siitä mun ohjauksestani loppupeleissä, koska tärkeintä on kuitenki itse koira ja sen kokema kiva. Suhde on Baliin vahvistunut harrastuksen myötä, ja siitä olen tosi iloinen ja ylpeä, sillä Bali tuli minulle aikanaan vasta 8 kk ikäisenä kodin vaihtajana.

Tänään olikin kylmä ulkona, pakkasta 15 ja kylmä tuuli. Huomisen ratsastus tunninkin peruin, kun huomiseksi on luvattu vielä kylmempää ja lumipyryäkin. Viikonloppu menee näillä näkymin rentoutumisen merkeissä, kun ei ole kisojakaan nyt, vaan vasta viikon kuluttua oman seuran kisat 3 startin kera. Tuli ilmoittauduttua myös villakoirien erikoisnäyttelyn bussiin, joten nyt lähipäivinä mun pitää päättää, ilmoitanko näyttelyyn mukaan yhden vaiko kaksi koiraa. Varmasti kiva reissu, kun kavereita tulee mukaan.

Naapurifirman kisat

2010-02-13T22:37:00.002+02:00

Olipas kivoja touhuja tänään. Aamulla kävin jo klo 10 ratsastamassa, kun olen hiukka elvyttänyt tätä minun usean vuoden lapsuuden/nuoruuden harrastustani. Nyt oli kolmas perättäinen lauantai ja siis kolmas ratsastuskerta 9 vuoden tauon jälkeen. Säännöllisistä kerran viikossa ratsastustunneilla käynneistä pääsi vierähtämään peräti 12,5 vuotta. Liian kauan siis, mutta jotkut asiat vaan on jäänyt selkärankaankin. Kiva ei-koiramainen harraste, kun kaikki muut harrasteet ovat sitten koiriin tavalla tai toisella liittyviä.
Jep, no ratsastamasta kotiin tultuani söin ja nukuin päiväunet, koska illaksi oli ohjelmassa naapuriseura ATT:n kisat, jossa meillä oli ohjelmassa 3 rataa. Tuomarina kaikilla radoilla toimi Leena Rantamäki-Lahtinen, joka olikin tehnyt kaikista radoista oikein mukavat. Meidän tulossaldo oli noilta radoilta 0 agilityradalta sijoituksella 5. sekä viitoset hyppyradalta ja agiradalta. Eli tämä tarkoittaa sitä, että meiltä puuttuu enää yksi nolla agilityradalta, niin saadaan osallistua SM-kisoihin kesällä. Toiveikas olen sen suhteen, että se viimeinenkin nolla sieltä tulee vielä :)

Eka rata oli siis 0, mutta siihen mahtui pari minua harmittavaa juttua. Este numero kaksi oli hyppy takaa, jossa meni Balin kääntyminen tosi pitkäksi, oikeastaan vähän järkytyinkin siinä, että mites se nyt tollai lipsahti noin kauas kääntymään :D No Bali kuitenkin hyppäsi 2. hypyn oikein ja matka jatkui mallikkaasti. Viimeisen hypyn edessä Bali teki piruetin, kun tulin jäljessä, mutta hyppäsi toki sen viimeisen hypynkin.
Toka rata meni mallikkaasti alusta saakka ilman "kevätjuhlaliikkeitä". Olin rataan tutustuessani varma, että meidän rata menee hylylle radan puolessa välissä olevan putken kohdalla. Siinä mentiin putkeen pituusesteeltä, jonne toinen putken päistä suoraan osoitti. Tarkoitus oli kuitenkin suorittaa putki siitä kauemmasta päästä lähtien. Tän kohdan tein juuri niin kuin suunnittelin, eli sanoin "Bali" silloin kun Bali oli ilmassa hypyn päällä liikkuen jo sinne oikeaa putken päätä kohti jonka sitten näytin vielä kädelläni. Ja se kohta meni siis ihan nappiin. Seuraavaksi mentiin kepeille ja kepeiltä pussiin, jolta meille se viitonen napsahti. Minun olisi pitänyt olla keppien lopussa aavistuksen edellä, eikä hipsutella takana, ja ohjata Bali sinne putkeen. Nyt kun olin takana, niin Bali joutui kysymään, että minne mennään. Laittoi tassut jo pussiin, mutta ei ollut varma että tarkoitinko sitä ja tuli sieltä pois. Olin tosi harmistunut omasta töppäyksestäni. Mutta matka jatkui maaliin yhtä mallikkaasti kuin se oli alkanutkin :)
Viimeinen rata oli hyppyrata, joka meni ihan suunnitelmieni mukaan aina loppusuoralle saakka. Siellä oli taas pussi. Mietin jo pussille tullessa siitä seuraavaa hyppyä, joka oli osoittautunut kinkkiseksi paikaksi joillekin koirakoille: koira oli hypännyt sen väärästä suunnasta pussista tullessa. Mietin, että meillekin helposti voi niin käydä, mikäli en pääse edelle pussin jälkeen. Mietin varmaan liikaa tätä, kun en sanonut Balille käskyä "pussi", näytin vain kädellä. No Bali ei suorittanut pussia, kun en sanonut, vaan meni vierestä. Jäin katsomaan suu auki :D No suoritettiin pussi sitten, ja Bali tosiaan meni sinne suurella innollaan, kun sanoin käskyn "pussi". Tarkka tyttö :)
Näissä kisoissa oli kyllä se ilahduttava puoli, että me saatiin kaikilta radoilta tulokset. Viime kisathan oli 3 hylkyä ja sitä edelliset oli 2 hylkyä ja 1 nolla. Saavutettiin jo ihan hyvä etenemisnopeuskin tuolla meidän 0-radalla: 4,11 m/s huolimatta meidän ylimääräisistä kuvioista.

Huomenissa olisi ohjelmassa ulkoilua jäällä, kun täällä Naantalissa on kaupungin järjestämä ulkoilupäivä laskiaisen ja ystävänpäivän kunniaksi. Mennään sinne nauttimaan tytteleiden sekä koira ja ihmiskavereiden kanssa talvisesta säästä. Sinne voisin yrittää muistaa ottaa kamerankin mukaan, niin saisi kuvia. Sen jälkeen on ohjelmassa kauratalkoot UkkoPekan sillalla, kun on koirat tuotu kotiin lämpöiseen. Nimittäin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyserin johdolla kannetaan suuri määrä kaurasäkkejä lintujen talviruokintapaikalle.

Koira- ja ihmissukulaisia tapailemassa

2010-02-11T21:08:00.007+02:00

Linus, Luukas ja Bali, joka ei osaa istua näköjään :D

Ulpu ja Linus ovat päässeet syliin

Eilen tuli poikettua Pirkanmaan suunnalla sukuloimassa niin koira kuin ihmis-sukulaisten luona. Ensin suuntasimme Holvastiin Balin veljeä Luukasta ja sen "pikku-veljeä" Linusta ja niiden omistajaa morjestamaan. Linus on vasta 3 kk ikäinen komeaakin komeampi pikkupuudelin alku, sulatti kyllä mun sydämen heti reippaalla olemuksellaan. Ja Linus näytti sulattaneen myös Ulpun sydämen: Punapää tytteli kun oli sitä mieltä, että tuo on IHANA mies, vaikka onkin vähän vielä pieni ja alaikäinen. Meillä oli oikein hupaisaa seurattavaa näiden kahden kaveruksen touhut.

Bali ja Luukas osoittivat toisilleen sitä aitoa sisarusrakkautta: Kun tuotiin lelut toisesta huoneesta, että kaikki saisivat leikkiä niillä, niin molemmat vahtivat tyyliin "nää on mun lelut, ja vain MUN". No kähinäähän siitä syntyi siinä määrin näiden kahden välille, että otettiin lelut pois, kun ei onnistunut sovussa leikkiminen. Tyyne ja Linus eli Limppu olivat asiasta hoo-moilasina, että mitä nuo kaksi kinaavat, kun leluja riittäisi kaikille. Ja Ulpuhan vikitteli Limppua, ei paljon lelut kiinnostaneet :D

Lähdettiin Holvastista kohti Nokiaa, ja ajattelin että voisin viedä koirat hetkeksi Vihnuksen jäälle juoksemaan, kun paistoi aurinkokin kivasti. No, viimeistään siellä muistin sen peri-nokialaisen tavan näin talvella: ei ole kävelyreittejä, on vain hiihtoreitit ja muualla metritolkulla lunta. Niin paljon siis, että ei mitään asiaa kävelemään saapikkaiden ja pienten koirien kanssa. Rantaan vievät puurappusetkin oli niin lumessa, että oli ennemminkin pulkkamäki, kuin rappuset. HUH, onneksi en sentään itseäni telonut niissä, vaikka ei se kaukana ollut.

Tän jälkeen menin sairaalaan moikkaan mun pappaa, koirat odottivat autossa sen hetken. Sieltä sitten suuntasin rakkaita kummejani tervehtimään, jotka siis asuvat myös Nokialla. Kuulumisien vaihtamisen jälkeen suuntasin isääni ja veljeäni vielä moikkaan Siuroon ja sieltä sitten suuntasin takaisin Naantaliin. Semmonen mini-reissu :)

Tänään oltiin harjoituksissa Balin kanssa, ja kyllä oli taas meidän koutsi laittanut mukavia kohtia rataan: kaikenlaista estettä oli tyrkyllä, sai todella ohjata. Ja kepeille meno oli tosi pahasta avokulmasta. Bali sujahti tokaan väliin pariinkin otteeseen kepeille menossa. Kun sain oman sijaintini ja liikkumiseni kohdilleen kepeille menossa, niin ne sujui. Ja mikä hienointa, taas ne kepit olivat seinää kohti, ihan lähellä. Ja ei mitään ongelmaa enää keppien loppuun saakka suorittamisessa seinän vastaan tullessa. Edistystä :)

Nyt lauantaina olisi luvassa illalla kisat ATT:llä. Kolme rataa ohjelmassa, joten sitä odotellessa.

viikon touhut

2010-02-07T11:22:00.001+02:00

Ulpun veli Milo (Flash Dancer`s Apollo)

Äiti ja poika: vasemmalla Bali ja oikealla Milo

Sisko ja sen veli: vas. Ulpu ja oik. Milo

Kasvattaja ja kasvatti :)

Onpas ollut taas kiva treeniviikko, mistäs sitä aloittais.... No aloitanpas Ulpusta, kun olen sen kanssa nyt säännöllisemmin tokoillut kotona. Olen tullut siihen tulokseen, että tuleekohan valmista koskaan tuon pienen sättääjän kanssa :D Luoksetulossa haukahtaa kerran, kun käsken sen tulla paikalta sivulle parin kolmen metrin päästä. Se haukahtaa silkasta innostuksesta, kun homma on niin kivaa. Ei se mua haittaa laisinkaan, mutta olen nyt vähän ottanut selvää, niin tokokokeissa ei paljoa älähdyksiä saa kuulua koirasta, ne ovat pisteitä vähentävä tekijä. Hupaisaa on myös Ulpun sivulle tulo: Se hyppää edessä reittäni vasten ja ponkaisee siitä itsensä sivulle istumaan ja on siinä niin tärkeää, että :D Sitten tuo paikalla olo siten, että palaan itse takaisin: Ulpun häntä heiluu ja tyttö tärisee ja hilaa itseään peppunsa päällä paikoillaan, kun tulen lähemmäksi. Sekin on niin huippu juttu, että ei vaan malta olla paikoillaan :D Siis se on paikoillaan, mutta sellaista pientä liikehdintää pepun päällä tapahtuu. Ihan kuin siellä persuksissa olisi satiaisia tai muurahaisia :D

Keskiviikkona Balin valmennusringin treenien jälkeen Ulpukin pääsi pitkästä aikaa esteille. Mietin että varmasti 1,5-2 kuukautta ehti kulua edellisestä agiesteillä käynnistä. Mutta pakko todeta, että kehitystä on tapahtunut Ulpun pääkopassa lajin suhteen. Nimittäin MITÄÄN ongelmaa ei ole enää keinun kanssa, mikä silloin viimeksi oli pikkasen semmonen jännä este alun hankaluuksien jälkeen. Nyt meni oikein mallikkaasti keinu :) Lisäksi otimme A:ta ja puomia sekä rengasta. Tuli sellainen fiilis, että pitäisi nyt ihan oikeasti Ulpulle saada kaikki esteet kuntoon, niin voitaisiin hakeutua johonkin pienryhmään harjoittelemaan jatkossa. Mistään muustahan tämä ei ole kiinni, kuin omasta aktiivisuudestani käydä hallilla viikonloppuna vapaa vuoroilla.

Balin kanssa treenit sujuivat ihan hyvin. Valmennusryhmässä oli jälleen haastava rata, jossa sain taas miettiä omaa ohjaamistani pääni puhki. Huomiota pitää kiinnittää siihen, että säilytän kontaktin koiraan, aina. Se tuppaa väliinsä katoamaan, ja siitä seuraa väärä rata tai ainakin helkutin suuria kurveja. Vastakkaisen käden käyttö, ja se että, koira malttaa tulla lähellenikin radalla olivat myös aiheina. Sainkin hyviä vinkkejä siihen, miten voin noita kahta asiaa harjoitella itsenäisesti Balin kanssa. Jokunen este ja putki vaikka lähelle ja siinä pyörittää koiraa siten, että seuraa vastakkaista kättä ja sitten heittää toisella kädellä suorittamaan estettä. Ja palkkaa siitä, että tulee käsiin. Minusta poispäin irtoaminen kun ei ole ongelma. Tajusin myös sen, että persjätön paikka ei ole ahtaassa välissä ja kaarteessa, siinä tulee mutkaa koiralle.

No torstaina meillä oli sitten oman pienryhmän treenit. Samat teemat oikeastaan sielläkin uudelleen käsittelyssä, mikä olikin hyvä. Radalla oli sellainen kiva kepit, rengas putki rengas kiemura. Suunnittelin asian aluksi siten, että en vaihda keppien jälkeen puolta. No sitten katselin, kun treenikaveri isommalla koiralla vaihtoi puolta keppien jälkeen, niin ajattelin, että ehkä mäkin koitan Balin kanssa noin. No menihän se oikein, mutta ei niin sujuvasti. No sitten meidän koutsi käski mun tehdä siten, miten olin itse sen suunnitellut alunperin, ja voi jukra, että se kohta tuli sujuvaksi. Eli mun kannattaa pitää vaan oma pääni, eikä katsoa miten muut tekevät.

Perjantaina meillä olikin aamulla ohjelmassa Tyynen rokotuksien uusiminen eläinlääkärissä, kun olisivat menneet vanhaksi seuraavalla viikolla. Oikein iloinen olen Tyynen painon lisäyksestä: 3,5 kg ennen ja nyt 4kg. Nyt on mielestäni täyteläinen kroppa tytöllä, joka oli ennen ensimmäistä pentuettaan kuin luut ja nahka. Nykyisin Tyyne syö reippaasti ja tietenkin liikkuu paljon. Se on hyvä yhdistelmä :) Muutenkin Tyyne oli oikein reipas eläinlääkärissä. Varoitin lääkäriä siitä, että tämä neiti sitten kiljuu, kun pistetään. Mutta mitä vielä, prinsessa Tyyne näytti, että olen urhea prinsessa :) Ei inahdustakaan kuulunut, vaikka 2 piikkiä laitettiin. Viimeksi 2 vuotta sitten oli kyllä sellaiset aariat rokotuksilla, että ei samaksi koiraksi nyt olisi tuntenut. Rokotuksilta sitten suuntasimme Tyynen kanssa mun työpaikalle töihin. En viitsinyt ajella edes takaisin viemään Tyyneä kotiin päiväksi, kun kuitenkin olin jo puolessa matkassa menossa töihin eläinlääkärin kohdalla. Tyyne oli koko päivän niin elementissään ja mieluisimmassa harrastuksessaan, nimittäin sai olla ihmisten huomion ja rapsutusten kohteena. Toki nukkui sitten mun työpöydän alla kangashäkissään ja nakersi siankorvaansa. Mutta meillä oli iltapäivällä töissä kick-off ympäristöasioiden tiimoilta kun meillä oli esittely WWF:n Green Office ympäristö sertifikaatin tiimoilta. Huvitti, kun työtoverini selkäni takaa sai puheenvuoron, ja Tyyne joka oli siis mun sylissä, katsoi sylistäni koko puheenvuoron ajan puhujaa :D Osan kick off:n ajasta Tyyne makoili mun toisen työkaverin sylissä, rapsutettavana ja lämmikkeenä, kun meillä on aina hiukka kylmä ja vetoisaa toimistolla :D Oli oikein kiva päivä Tyynelle tuo :)

Lauantaina saimmekin mieluisia vieraita Seinäjoelta, kun Balin ja Uunon poika ja siis Ulpun veli Milo (Flash Dancer`s Apollo) tuli omistajansa ja tämän poikaystävän kanssa käymään. Viimeksi olin Milon nähnyt silloin, kun lähti uuteen kotiin mun luota. Toki olen pojasta nähnyt videota ja valokuvia. Oikein kivan näköinen onkin pojasta kasvanut, erityisesti pää on NIIN kaunis. Kooltaan Milo on Ulpua suurempi, mielestäni hyvinkin Balin Purri-isän kokoinen. Luonteessa tulee Uuno esille, nimittäin Milolla on pitkä pinna toisien koirien suhteen. Milo ei koskaan räyhi toisille koirille, ei uroksille eikä nartuille. Uunokin oli tuollainen, jos toinen uros räyhi, niin Uuno ei siihen mukaan lähtenyt koskaan. Milo harrastaa myös agilityä, joten varmasti jossain vaiheessa poika starttaa kisoissakin omistajansa kanssa :)

Kisat, treenit ja touhut

2010-01-31T10:18:00.009+02:00

Ulpu ja siantappohommat

Bali ja rustoluu

Tyyne-tylleröinen

Kovasti on ollut pakkasta viimepäivinä, ja se on haitannut meidän ulkoiluja ja agilityharjoittelua. Viimeviikon agitreenit peruttiin kovan pakkasen takia. Oli 15-16 astetta pakkasta ja sen lisäksi ihan kamala tuuli, joten syytäkin oli pysytellä kotosalla. Tällaisilla ilmoilla ei voi tehdä pitkiä lenkkejä, koska koirat eivät tarkene ja omakin naama jäätyy. On pitänyt tyytyä lyhyempiin lenkkeihin ja tarjota koirille muuta virikettä sisätiloissa. Onhan tytöillä toki toppamanttelit, jotka onkin olleet päällä kovimmilla pakkasilla. Noissa on vaan ongelmana se, että ne takuttavat turkkia ihan kamalasti. Ja jos oma naama jäätyy, niin miltä se sitten tuntuu pienestä koirasta? Ja sitten tietenkin pelottaa kaikenmaailman virtsatietulehdukset, jotka saattavat yllättää myös niin pienet kuin isotkin koirat. Uunollahan oli virtsatietulehdus viime talvena, ja papparainen olikin tosi kipeä silloin :( Kävi niin sääliksi toista.

No viimeisten kuulumisien kirjoituksen jälkeen ollaan toki harjoiteltu ja kisattukin Balin kanssa, kun ilmat ehtivät olla suopeatkin siinä yhdessä välissä. Valmennusryhmän treeneissä oli aikas haastava rata, jossa olin alkuunsa pulassa, en ehtinyt lainkaan, olin jatkuvasti myöhässä. Otettiin se vaikea alkupätkä pienissä osissa. Todettiin, että ehdin kyllä, kun lähden oikeaan aikaan liikkeelle, ei mitään ongelmaakaan siinä. Oikea-aikaisella liikkumisella pystyn säilyttämään etu-ohjaajan paikan, mikä on Balin kanssa tärkeää. Olikin oikein kivat treenit :) Seuraavana päivänä meillä oli meidän oman pienryhmän treenit, ja hiukka saman tyyppisiä teemoja käytiin. Oikein hyvä juttu oli se, että kepit oli oikein lähellä seinää. Se kun muodostui meille viime syksyn yksissä kisoissa kompastukseksi. Bali ei ollut silloin siihen tottunut. Mutta nyt menee hienosti, kun on tajunnut, että ne voi suorittaa, vaikka päättyvätkin lähelle seinää.

Kisattiin 3 kisaa 23.1.2010 ATT:n eli naapuriseuran kisoissakin. Siellä oli lämmitys hallissa, mikä teki kisaamisen miellyttäväksi. Balin ei tarvinnut olla autossa, vaan halli oli riittävän lämmin, joten toin Balin boksin halliin ja siellä sai sitten olla odotusajat ja levätä. Tuomarina noissa kisoissa toimi Anne Savioja, eli sama kuin viikkoa aiemminkin oman seuramme eli TSAU:n kisoissa. Nyt oli aavistuksen haastavammat radat, mutta ei tosiaankaan mitkään mahdottomat. Oikeastaan kivat radat, kaikki agilityratoja. Oma ohjaukseni meni paremmin, kuin viikko sitten, vaikka tuloksena olikin kolme hylkyä. Mielestäni käytin käsiäni jo paremmin, koska olin niitä ensinnäkin koko viikon miettinyt :D Eka rata plässähti radan puolessa välissä olleisiin hyppyihin putken jälkeen. Menetin etuohjaajan paikkani aavistuksen myöhäisen liikkeelle lähtöni jälkeen. Olisin voinut mennä pidemmälle putken jälkeen. Siinä oli tosiaan 3 hyppyä, joista eka ja toka menivät oikein, mutta kolmannella olin jäljessä ja Bali hyppäsi sen väärästä suunnasta. Jos olisin ollut edempänä heti putkelta, niin tässä ei olisi ollut mitään ongelmaa. Loppu tästä radasta sujui ihan mallikkaasti jälleen kerran. No seuraavalla radalla oli tällainen saman tyylinen kohta, jossa sitten lähdin ajoissa liikkeelle. Onnistuttiin oikein hyvin tuo kohta sillä radalla. Kun Bali hyppäsi 1. hyppyä putken jälkeen olin jo näyttämässä 2. hyppyä ja kun Bali hyppäsi sitä niin oli jo 3. hyppyä näyttämässä. Niin saatiin tuo kohta onnistumaan :) No, mutta tulihan sieltäkin sitten se epäonnistuminen, nimittäin keppien jälkeen oli takaa hyppy. Ohjasin Balin kyllä hypyn taakse, mutta en sitten vetänyt sitä ohjauksellani hyppäämään hyppyä minua kohti. Joten Bali tuli siitä hypystä ohi minun luokseni ja meni putkeen kun bongasi sen. Höh, sentään, oma moka.
No seuraava rata meni hienosti, kunnes hypyn jälkeen etuviistossa oli puomi joka kutsui Balia. Tarkoitus oli kääntyä hypyn jälkeen tiukasti vasemmalle mutkaputkeen, mutta ilmeisesti sitten en ottanut tarpeeksi tiukasti haltuun hypyllä, koska Bali singahti ihan täysillä sille puomille. Olisi pitänyt sanoa Bali siinä kohtia kun lähtee hyppyyn, niin olisi ehkä saanut tämän estettyä. Ehkä :D Kontaktiesteet vetävät Balia puoleensa, koska niiden päässä saa aina palkkaa, ja niitä ollaan treenattu paljon silloin, kun kontaktien kanssa oli ongelmaa.
Kivaa oli kisoissa hylyistä huolimatta.

Nuo kisat olivat ihan aamusta, joten sieltä suoraa lähdimme Balin kanssa loppuverryttelyn jälkeen Turun KV-näyttelyyn. Tuohon näyttelyyn oli alunperin aikomus Tyyne ilmoittaa, mutta se unohtui ihan tyystin. Se minua aluksi harmittikin, että jäi lähinäyttely käymättä. No kun saavuin näyttelyyn, sain kuulla kummia: Tuomari oli heittänyt monia koiria hylyllä pihalle kehästä puuttuneiden välihampaiden vuoksi. Myös kaikki muun väriset nauhat olivat käytössä: koirille oli satanut harvemmin saatavaa sinistä ja keltaistakin nauhaa, mitä ihmeellisimmistä syistä. Aprikoosi -harmaa-punaisista kääpiövillakoirista 20:stä esitetystä koirasta vain yksi ainut koira oli tuomarin mielestä ERI:n eli vaaleanpunaisen nauhan arvoinen. Joten tässä vaiheessa tunsin suurta iloa siitä, että Tyyneä ei ollut ilmoitettu, koska pikku-Tyyne olisi varmasti saanut hylyn myöskin muutaman puuttuvan välihampaan vuoksi. Luulen, että tälle tuomarille ei jatkossa varmasti villakoiraporukka koiriaan isommin ilmoita, oli se niin hupaisaa seurattavaa. Yhteishenki oli kehän reunalla kuitenkin uskomattoman hyvä, sen aisti heti näin turistina mukanakin ollut. Tuollainen kaikille ikävä tuomari vaan kummasti nostaa yhteishenkeä, joka useimmissa näyttelyissä on kadoksissa.
Kavereiden kanssa tuli kuulumisia vaihdettua ja höpistyä, kun kauempia näkee harvemmin. Sitten sain myös testattua sen, miten Bali kulkee vieraan kanssa. Ja kulkihan se. Joten jatkossa voin ilmoittaa Balin johonkin samaan näyttelyyn kuin Tyynen tai Ulpunkin ja antaa Balin vieraan esitettäväksi tarpeen tullen. Olen suunnitellut, että ilmoittaisin Balin ja Ulpun villakoirien erikoisnäyttelyyn maaliskuun lopussa, joka on Helsingissä kaapelitehtaalla. Balilla alkaa olla täysi näyttelyturkki, joten siksi tämä näyttelyiden miettiminen on ajankohtaista.

Nyt pakkaspäivinä olen hiukan herätellyt henkiin Ulpun TOKOilu harrastetta. Ollaan ihan kotona sisällä harjoiteltu vanhoja tuttuja juttuja. Kovasti Ulpukka tykkää, mua naurattaa kun häntä heiluu maassa ollessakin, kun kehuu :D Katsotaan, jos saisin treenailtua tässä talven aikana liikkeitä paremmiksi, niin voisin sitten keväällä ehkä hakeutua johonkin ohjattuun ryhmäänkin harjoittelemaan. Katsotaan...

Kisa & treenivuosi 2010 alkoi

2010-01-16T20:27:00.002+02:00

Niin se lähti tämäkin kisavuosi vaan käyntiin ja loppujen lopuksi ihan kivastikin TSAU:n kisoissa 16.1.2010 kun saatiin hyppyradalta 0 ja sijoituttiin toisiksi Balin kanssa :-) Ensimmäisen kerran sijoituttin palkintopallille 3-luokkalaisina, joten iloinen olen sen puolesta. Kisasimme 3 kisaa: 2 agirataa ja hyppyradan, ja tuomarina toimi Anne Savioja. Tykkäsin tosi paljon kaikista niistä radoista, juuri meille sopivia, kivoja ratoja.

Ekalta radalta (agirata) tuli hylky siitä syystä, että koska rata oli helpohko ja tykkäsin siitä heti alkuunsa, ja oletin taas koiran menevän automatik jonnekin ja kiirehdin liian aikaisin näyttämään seuraavaa tehtävää. Koira ei ollut lukínnut vielä estettä numero 3, joka oli siis putki minun liikkuessa jo kohti estettä numero 4. joka oli hyppy. Tietenkin Bali tuli minun perässäni ja hyppäsi sen 4. hypyn heti. Ja sehän oli sitten siinä: hylky kiitos, tänk jyy. Tämän jälkeen rata tosin jatkui puhtaasti, saantiinpa ainakin kontaktit varmisteltua. Palautetta valmennusryhmän vetäjältä sain käsistäni, jotka saisivat olla selkeämmät. Tästä on aiemminkin ollut puhetta, ja nyt on tosiaan ihan pakko alkaa joka hetki miettimään niitä käsiä, että se alkaisi sujua automaattisesti. Eräs meidän seuralainen kilpakumppanimme, joka ei siis nyt koirineen osallistunut, mutta oli katsomassa,tuli mun juttusille radan jälkeen: "helkutti kun tekisi nyt niin mieli ottaa tosta sun takin rinnuksista kiinni ja ravistella " :D:D Viittasi tuolla siis mun hosumiseeni radalla :D

Tokalla radalla (agirata) keskityinkin jo käsiin ja alku lähti mallikkaasti sen osalta ja muutenkin. No keppien jälkeen ohjasin koiran hypylle väärin päin, eli jonkin sorttinen ajatuskatkos minulle tuli siinä kohtia, koska se hyppy piti suorittaa takaa. Nämä kaksi agirataa jäivät kuitenkin sikäli harmittamaan, koska olivat meille sopivia ratoja muuten, perusagilityä. Tykkäsin niistä jo tutustumisvaiheessa. Se on se ongelma monesti, että tykkään radasta ja sössin sen jotenkin. Jos olen menossa radalle niinsanotusti "paskat housussa" ja inhoan sitä ja mietin, että jaahas, mitenkähän käy, niin monesti suoritus ja ohjaus on ollut parempi ja tuloksetkin sen mukaisia.

No hyppyradalla me onnistuttiin :) Ohjasin ja en mielestäni hosunut. Tosin 10 hypyn jälkeen piti tehdä valssi jotta olisin oikealla puolella seuraavan ja sitä seuraavan hypyn suhteen. No olin väärällä puolella Balia, mutta Bali suoritti homman kuten pitikin, lukikohan ajatuksia :D Näiden kahden hypyn jälkeen ohjasin ihan omien suunnitelmieni mukaan ja hosumatta ja saatiin 0 sekä sijoituttiin toisiksi. Kyllä minua ja muutamaa muuta nauratti radan jälkeen: Hyvä koira, kun korjaa ohjaajan virheitä :D

Mennellä viikolla tiistaina 12.1. käytin Balin Piiran vastaanotolla hieronnassa. Käytin Balin ihan muuten vaan hänellä, en siis mitään erityistä ollut huomannut sen liikkumisessa tai venyttelemisessä. No, paljastui, että Balilla on lantio hiukan vinossa oikealta ja niska alemmista niskanikamista vastakkaiselta vasemmalta puolelta ja oikealta ylimmistä niskanikamista jumissa. Syy näihin jumeihin on kuulemma kaatuminen, liukastuminen tai törmääminen johonkin. No, sen verran rajut menot ja leikit Balilla, Tyynellä ja Ulpulla on ulkona vapaina juostessaan, että en kyllä yhtään, ihmettele, että mistäköhän on tullut. Välillä tosiaan joku menee sivuluisua nurmikolla puistossa, kun on niin kivaa. No, tärkeintä kuitenkin, että nuo jumit saatiin auki ja ohjeita siihen, mitä tehdä jatkossa näiden ehkäisemiseksi. Seuraavankin ajan varasin jo hänelle tuonne toukokuun alkuun. Tässä välissä varmasti käymme toisella fyssarillamme Tanjalla, mikäli tarve vaatii.

Torstaina 14. päivä meillä olikin omat agitreenit, joihin menimme. Bali pudotti riman ihan ihmeellisesti ja liukasteli puomilla ekassa rataharjoituksessa. Kouluttaja-koutsi Åsan kanssa tulimme siihen tulokseen, että Bali ei ollut vielä ehtinyt palautua tiistaisesta hieronnasta täysin, joten emme tehneet paljoa sitten harkoissa enempää. Saattoi olla, että ennen jumissa ollut kroppa oli sille vieras "työkalu", johon piti totutella. Hiukan mietitytti lauantaina tulossa olevat kisat, mutta toki entisenä urheilijana tiedän sen, että 1,5 päivää tekee paljon tällaisen asian suhteen, enkä sen vuoksi panikoitunut. Ja oikeinhan me aavisteltiin, Balin liikkuminen oli ihan normaalia Balia kaikki kisojen 3 starttia :-)

Alkuvuoden näyttelytarjonta on meille vähäistä, ei oikein ole kiinnostavia tuomareita, joille tahtoisi koiriaan viedä. Tyyne oli tarkoitus viedä Turun kv-näyttelyyn, mutta ilmoittautuminen unohtui. Mutta samana päivänä on agikisat Liedossa, joten suuntaan sitten sinne Balin kanssa. Villakoirien erikoisnäyttely olisi 27.3. Helsingissä Kaapelitehtaalla ja sinne olen ajatellut ilmoittaa Ulpun, mikäli Turusta järjestetään sinne bussikuljetus, kuten viimeksikin. Tuomarina siellä on joku saksalainen, joten Tyyne saattaa olla sille liian pieni ja sitten välihampaita saattaa puuttua liikaa sen makuun. Erikoisnäyttelyssä on muutenkin aina korkea taso ja paljon osallistujia, että eipä sieltä suuria odota, mutta hauska reissu varmasti, mikäli pari kaveria lähtee mukaan, yksin olisi tympeää lähteä.

Seuraava kisakoitos Balin kanssa olisi siis viikon kuluttua 23.1. Liedossa naapuriseuramme ATT:n hallissa. Siellä meille on ohjelmassa 3 agilityrataa. Sitä ennen me ehditään treenata valmennusryhmän treeneissä sekä omassa pienryhmässämme. Opettelen todellakin muistamaan ne kädet :)

Vuoden 2009 päättäjäiskisat

2009-12-06T11:05:00.003+02:00

Nyt on sitten vuoden 2009 agikisat kisailtu. Kerrotaanpas ensin viimeviikonlopun kisailusta elikkäs TSAUn kisoista 29.11. Meillä oli Balin kanssa kaksi kisaa joista molemmat päätyivät hylkäykseen. Ekalla radalla homma tyssäsi esteeseen numero kaksi elikkäs keppehin. Niihin oli melko vaikea meno avokulmasta ja taisin itse valita hassun tavan ohjata niihin. No ei siinäkään vielä mitään, mutta kepit loppuivat todella lähelle seinää, mikä sitten aiheutti sen, että Bali jätti viimeisen välin pujottelematta. Yritettiin monta kertaa, mutta onnistumatta. Sitten ei kehdannut enää jankata sitä estettä, joten jatkettiin radalla matkaa. Harmitti antaa koiralle periksi, mutta oli pakko, koska tuomari olisi varmasti puuttunut asiaan. Myöhemmin radalla tuli keinu, jonka Bali suoritti lentokeinuna, eli juoksi sen niin, että ei keinu ehtinyt laskea. TAAS. Jatkettiin matkaa kuitenkin, vaikka hetken mietin, että nyt keskeytän, koska tämä lentokeinu oli myös edellisissä kisoissa. Tosin itse en sanonut keinun puolivälissä, että "odota", kuten aina teen, joten Bali ajatteli, että nyt mennään. No jatkettiin rata loppuun sitten. Mutta tästä radasta sain uuden vinkin mitä treenata lisää: Keppejä siten, että tulevat seinää kohti. Se on koiralle kuulemma ihmetyksen aihe, kun juttelin kokeneempien ohjaajien kanssa asiasta.
Tokan kisan rata oli lähes sama, ainoastaan kaksi hyppyä suoritettiin eri suunnasta. Päätin tällä radalla ohjata kepeille menon ja kepit eri puolelta ja ne onnistuivat kerrasta :-) Tosin myöhemmin samalla radalla Bali hyppäsi hypyn takaisinpäin ja se oli sitten siinä se rata. Keinu sujui tällä radalla mallikkaasti, kun käytiin sitä ulkona treenaamassa hiukan ennen toista kisaa.

Ulpun kanssa oltiin Turun KV-näyttelyssä 28.11. lauantaina. Ei mitään erityistä saavutettu, ERI saatiin laatuarvostelussa, mutta tuomari sitten sijoitti viimeiseksi eli kolmanneksi luokassaan. Luokan voitti Uunon ja Tyynen tyttö elikkäs Ulpun sisko Nuca. Toiseksi tuli Rakel, joka sitten on Balin sisko. Että sukulaisia sentään meni edelle :-)

Eilen eli 5.12 oltiin naapuriseuran eli ATT:n kisoissa kisaamassa 3 kisaa. Ekalta radalta tuloksena 5 ja kahdelta seuraavalta hylyt. Tuo viitosen rata oli hyvä, harmittaa kolmanneksi viimeisen esteen riman pudotus. Itse en isommin keekoillut ylimääräisiä radalla, joten hyvillä mielin olen tuosta pienestä vahingosta huolimatta. Parin seuraavan radan hylyt tulivat väärästä radasta. Iloinen olen kuitenkin onnistuneista kepeistä, keinusta ja kontakteista. Ensi vuonna sitten taas kisailujen merkeissä.

Viikon kuluttua olisi Ulpulla ohjelmassa Messukeskuksessa Helsingissä PMV-09 näyttely. Paljon koiria on sinne tulossa, joten saapas nähdä millaiset ruuhkat siellä on, huh. Jännä nähdä, millaisia koiria on ulkomailta paikalla.

Agility ja muut kuulumiset

2009-11-25T21:34:00.005+02:00

Onpas taas jäänyt raportoimatta meidän viimeaikojen kuulumisia, mutta raportoidaanpas nyt. Oltiin tosiaan silloin 7.11. siellä ATT:n kisoissa kisaamassa kolme kisaa, joista tuloksena 2 hylkyä ja 10 virhepistettä. Hylyt tulivat jälleen kerran mun omasta huolimattomuudesta, lopetin vaikeiden kohtien jälkeen ohjaamisen, ja sitten Bali ottikin väärän esteen mikä aiheutti hylyn. Harmitti tietenkin, koska se oli molemmilla kerroilla TAAS kerran NIIN lähellä se 0-tuloskin. Höh. 10 virhepisteen tulos tuli lentokeinusta (jollaisia ei ole meillä kyllä näkynyt varmasti vuoteen) ja lentäneestä muurin palikasta. Keinulla en sanonut Balille "odota" siinä kohtia kun keinu lähti menemään alas, joten Bali sitten antoi mennä vaan. Muurin palikka lensi, kun oltiin menossa putkeen muurin jälkeen. Meillä on käynyt tuo ennenkin, jotenkin Bali vaan innostuu nähdessään putken ja potkaisee hypyssä ollessaan innostuksissaan niin, että palikka helposti lentää.

11.11 meillä oli valmennusryhmän palaveri, jossa sovittiin yhteisistä pelisäännöistä ja suunnitelmista kilpailukaudelle. Harjoitukset meillä on tietenkin aina torstaisin meidän omassa pienryhmässä ja lisänä siihen tulee valmennusryhmän harjoitukset jokatoinen keskiviikko. Yhdet valmennusryhmän treenit on jo takana. Tai no, oikeastaan kahdet jos otetaan mukaan Oreniuksen Juhan valmennus viime sunnuntaina 22.11. Oikein antoisia treenejä on ollutkin. Lähiaikojen kehittämisen paikka minun ohjauksessani on ehdottomasti takaahyppyihin ohjaus ja niistä tarkoituksenmuikainen ajoissa tapahtuva liikkuminen ja ohjaus seuraavaan tehtävään, jotta pystyn säilyttämään "etuohjaajan" paikan. Oreniuksen Juhan mukaan Balin ohjaustyyliksi sopii kuin nakutettu "lähetä esteelle ja mene ottamaan vastaan" -tyylinen ohjaus, koska Bali irtoaa hyvin ja etenee nopeasti. Kaikenkaikkiaan oli oikein kivat harjoitukset, joissa sai laittaa ohjaajakin tossua toisen eteen, jos mieli ehtiä ohjaamaan ennen kuin se oli jo liian myöhäistä :-D

Seuraavat kisat meillä on ensi sunnuntaina 29.11. oman seuran hallilla, 2 kisaa on siis ohjelmassa tuolloin.

Lauantaina pääsen vähän näyttelyn makuun Ulpun kanssa, kun olen ilmoittanut punapään Turun KV-näyttelyyn. Ihan kiva pitkästä aikaa mennä vähän sipsuttelemaan kehääkin ympäri. Toivottavasti ei kovasti sada perjantaina ja lauantaina, kun on niin ikävä varjella pestyä ja laitettua turkkia kosteudelta ennen näyttelyä. Tyyneä en ilmoittanut tuohon näyttelyyn, koska tuo tuomari tykkäsi viimeksi hiukan isommista kuin Tyyne. Mutta tuleehan niitä näyttelyitä Tyynellekin, nyt kun revähtänyt jalka on kuntoutunut hyvin. Onneksi se kuntoutui kuitenkin noinkin nopeasti, jotenkin olin siitä niin huolissani silloin kun se revähti. Tosiaan 1,5 kuukautta meni revähdyksestä siihen että Tyyne on taas täyspitkillä lenkeillä mukana ja juoksee vapaana toisten kanssa.

Tuplanolla!!!

2009-11-01T19:52:00.003+02:00

Meidän 7 hylkytuloksen putki katkesi 31.10.2009 TSAU:n Halloween-kisoissa, kun tehtiin agiradoilta tuplanolla Balin kanssa. Aikas iloisen yllättynyt olin, kun meidän viimeisimmät harjoitukset ei olleet niin onnistuneet mun osaltani ja takana tosiaan oli tuo monen hylyn putki. Ajat ei mitkään superhyvät olleet, mutta alle ihanneajan kuitenkin. Vähän töksähtelevät radat oli tuloksista huolimatta, mutta kait se joskus tulee se sujuvuuskin mukaan kuvioihin. Toka rata oli mun mielestä meiltä parempi, olis ollut kiva saada vähän videolle noita, niin näkisi itsekin, miltä se homma meillä näyttää. Kontakteihin meillä kuluu aikaa ihan rutosti, mutta en halua meille mitään "tuurilla mennään"-kontakteja, jotka sitten pissivät tärkeässä paikassa. Niitä näkee jokaisissa kisoissa, joskus osuu jalka kontaktille ja silloin kun sen pitäisi osua, kun on alla hieno rata, niin se ei osu ja siitä otetaan se viitonen.
Kolmas rata oli sitten hyppyrata, josta tulos 5. Se tuli kiellosta, kun Bali juoksi esteen ohitse, olisinkohan ollut vähän väärässä kohtia sitä näyttämässä sille. Mutta sain otettua takaisin Balin eikä siten ehtinyt sitä hypätä väärään suuntaan ja aiheuttamaan hylkytulosta, kuten meille on niin monesti tällaisissa tilanteissa käynyt.
Kisapäivä oli pitkä, kun luokkajärjestys oli mini-medi-maxi ja kisat eivät olleet säkäluokittain, kuten yleensä kolmosluokan kisat on. Lähdin aamulla kotoa klo 8 ja olin kotona n. klo 17.30. Ja tosiaan matkaahan ei ollut kuin 20 km suuntaansa, joten siihen ei niin paljoa mennyt aikaa tosiaankaan. Jotenkin sitä vaan toivoisi, että lämmittämättömässä hallissa pidettäisiin kisat talviaikaan säkäluokittain. Se olisi koirallekin parempi, kun ei tarvitsisi liikaa odotella autossa vuoroa.
Nyt meillä on 5 nollaa saavutettuna 3-luokasta, 2 nollaa agilityradalta vielä tarvittaisiin, jotta saataisiin osallistua vuoden 2010 SM-kisoihin. Seuraavan kerran kisailemme viikon kuluttua 7.11. naapuriseuran hallissa. Erityisen kivaksi tuon kisapäivän tekee se, että sinne tulee kaverinikin kisailemaan shelttinsä kanssa Helsingin suunnalta, eipä olla nähty sitten viimekesän MM-karsintojen. Joten sitä odotellessa :-)

Bali valmennusryhmään :-)

2009-10-25T11:28:00.002+02:00

Onkin pakko kirjoittaa tänne heti eilen illalla sähköpostiini saamani hyvä uutinen: Meidät on Balin kanssa nyt valittu TSAU:n eli Turun Seudun Agilityurheilijoiden valmennusryhmään. Ryhmä on tarkoitettu agilityä tavoitteellisesti treenaaville 3-luokan koirakoille normaalin agility pienryhmäharjoittelun lisäksi. Noin kerran kuukaudessa päästään sitten vierailevien kouluttajien syyniin myös saamaan lisävinkkejä ja opetusta. Ensimmäinen tällainen vieraileva tähtikouluttaja meillä onkin sitten jo 22.11., kun Juha Orenius tulee kouluttamaan. Ikinä ei olla oltu hänellä, joten jännää on :-)
Eilen käytiin hallilla taas Balin ja Ulpun kera harjoittelemassa itsenäisesti. Ulpun kanssa tein enemmän, koska sille opetan tosiaan vasta ihan esteitä ja niiden oikeita suoritustapoja. Keinu meni jälleen ihan lupaavasti kuten myös pussi. Viimeiset pari-kolme kertaa Ulpu suoritti jo ihan normaalipussin, eli koko pussinsuu oli maassa, ei yhtään raollaan metallikehikon ympärillä. Joten pikkuhiljaa, pikkuhiljaa....
Meidän hallin pohja on hyvin hienojakoista hiekkaa, mikä tarttuu sitten ihan kaikkeen, koirankarvoihin ja leluihin jne... Ulpunhan palkka on se minkinkarvarätti, ja voi olla, että joudun sille jonkun muun palkan keksimään. Ihan siitä syystä, että tuo minkinkarvarätti tietenkin kastuu Ulpun kuolasta, kun se on sen suussa. Sen jälkeen siihen tarttuu hallin hiekka, joka menee Ulpun silmiin ja saa silmät vuotamaan. Ei varmasti ole pikku-punapäällä kovin kivat oltavat vaikka kovasti nauttiikin harrastuksesta ja palkastaan :-( Ehkä pitää kokeilla, josko Ulpu palkkautuisi mokkanahkapatukkaan, joka minulta kyllä löytyy treenirepusta. Se ei kerää sitä hiekkaa ainakaan ja sitä voi vetää ja riepoa kuitenkin.

Keinuttelua ja mielikuvaharjoittelua

2009-10-22T21:24:00.003+03:00

Edistystä tapahtuu, nimittäin Ulpun keinu on edistynyt. Olen sille nyt keinua opettanut kolmena eri kertana, joista kaksi ensimmäistä kertaa ei olleet kovin lupaavia kumpikaan. Ainut mikä niissä kahdessa ekakerrassa oli tosin hyvää, oli Ulpun keinulta alastulokontakti. Mutta tänään oli ihan eri ääni kellossa, kun otettiin hallin pihassa samaa keinua kuin viikko sittenkin. Ei mikään valmis keinu todellakaan vielä, narussa me sitä otetaan, mutta lupaava :-) Tulin siitä tosi hyvälle mielelle. Onkohan Ulpu kuluneen viikon aikana tehnyt jonkinsorttisia mielikuva harjoituksia keinun suhteen :-D ? Tuplapalkkauksia otin, namia keinulla edetessä ja kontaktilla ja siitä vapautuksesta se maailman paras palkka: minkinkarvarätin riepominen. Muita esteitä me ei Ulpun kanssa tänään sitten harjoiteltukaan, oltiin Balin kanssa treenaamassa ja hallin pihassa on esteitä hyvin vähän. Mutta yritän viikonloppuna mennä vähän harjoittelemaan hallille tytteleiden kanssa, josko saisi taas hiukan lisää opetettua Ulpulle jotain.

Varsinais-Suomen Piirinmestaruudet 2009 on nyt sitten kisailtu

2009-10-10T20:02:00.003+03:00

Nyt on sitten piirinmestaruudet vuosimallia 2009 kisailtu ja meillä vaan hylkyputki jatkuu. Tuomareina oli hyppyradalla Marja Lahikainen ja agilityradalla Mia Laamanen. Aikas kinkkiset ja mutkikkaat radat olivat molemmat tuomarit "askarrelleetkin" meille kilpailijoille. Vaikka molemmista radoista tuli meille hylky niin ne oli aikas hyviä hylkyjä molemmat. Molemmilta radoilta hylky tuli samasta syystä eli hypyn suorittaminen väärään suuntaan. Hylky oli aikas monella muullakin nopealla koiralla se kohtalo, valitettavasti.
Agiradalla uskalsin kokeilla ekan kerran kisoissa takaa ohjausta, yhdessä mutkikkaassa kohdassa jossa valssien tekeminen olisi saanut aikaan turhia mutkia koiralle. Treeneissä ollaan noita onnistuneesti saatu tehtyäkin, mutta nyt tämän onnistumisesta kisoissa olen tosi tyytyväinen. Teen kyllä noita vastaavanlaisissa kohdissa kisoissa taatusti jatkossakin ja yritän opetella turhista valsseista pikkuhiljaa pois. Eli tässä on jonkinlainen vieroitushoito menossa :-D
Kontaktit meni mallikkaasti ja samoin molemmilla radoilla onnistui kepit, joilla meillä oli viimekisoissa hienoisia ongelmia. Niistä olinkin silloin pöyristynyt hiukan silloin, kun Bali on ollut aikas varma keppien menijä kulmasta kuin kulmasta jo hetken aikaa. Mutta nyt nekin kulkee taas.
Mua nauratti hyppyradan maaliintulo hypyn jälkeen, kun Bali tarrasi mua neuleen hihasta kiinni :-D Odottikohan palkkapallon lentämistä vai mitä, kun oli niin innoissaan. Neuleen hiha kun oli aavistuksen verran pitkä, että se oli siinä lepattamassa heti, kun laskin kättäni alemmaksi rapsuttaakseni Balia heti kaulan alta :-D
Seuraavat kisat meillä lienee Balin kanssa loka-marraskuun vaihteessa meidän seuran (TSAU) omalla hallilla, siellä on muistaakseni "tyrkyllä" 3 kisaa, 2 agirataa ja 1 hyppyrata mikäli nyt oikein muistan.

Surullinen viikko

2009-10-09T09:35:00.003+03:00

Enpäs ole ehtinyt tänne meidän kuulumisia päivitellä, vaikka ehkä pitäisi aavistuksen verran useammin ehtiä niin tekemään. Surullisia uutisia on kerrottava ihan ensimmäiseksi, sillä Uuno Fin Ch & NordW-01 Eugenios Uno The Only Solitaire matkasi koirien taivaaseen viikko sitten perjantaina 2.10 :´-( Sydänmen vajaatoiminta, täydellinen sokeus viimeiset 10 kk verkkokalvojen irtoamisen takia sekä anaalirauhasadenooma olivat syyt tämän raskaan päätöksen tekemiselle. En tiennyt perjantaina töihin lähteissäni, että illalla olen klinikalla Uunon kanssa nukuttamassa Uunoa. Mutta kun papparainen huusi tuskissaan kakatessaan ulkona, tiesin, että tässä ei nyt ole kovin montaa vaihtoehtoa. Sydän ei olisi kestänyt sen adenooman poistoa leikkauksella. Eläinlääkärikin sanoi, että jos näistä Uunolla olleista kolmesta sairaudesta olisi ollut vain yksi, niin olisi hyvin voinut vielä elää, mutta nuo kaikki kolme samassa yksilössä on vähän jo liikaa. Nyt Uuno saa juosta vehreämmillä niityillä vailla kipuja ja tuskia. Suru on ihan hirveä, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. Uuno oli niin ihana koira koko olemukseltaan ja kaikkine hassuine tapoineen ja luonteenpiirteineen. Toista Uunoa ei koskaan ole eikä tule, mutta Uunolla on 43 jälkeläistä, joissa Uunon perintö jatkuu. Itselläni on tuo Ulpu, joka on Uunon viimeisestä pentueesta.

Mutta elämä jatkuu, vaikka sitä ei aina kaikkien vastoinkäymisten osuessa kohdalle heti uskoisi. Olemme Balin kanssa kisailleet viimeisen kirjoitukseni jälkeen, mutta emme ole saanet tehtyä lisää nollia. Meillä on nyt jonkinsortin hylkyputki meneillään, koska olemme hankkineet viimeisen kirjoitukseni jälkeen 6 hylkyä ja yhden viitosen. Mutta siltikin vaan jaksan uskoa tuohon puudeliini ja siihen, että joskus me vielä näytetään. Jatkuvasti kuitenkin opin ohjaajana lisää, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu joskus. Nyt olisi viikonloppuna luvassa Varsinais-Suomen piirinmestaruuskisat, joissa meillä siis on luvassa kaksi starttia. Kivaa :-) !

Ulpun peto- eli perustottelevaisuuskurssi on nyt sitten käyty. Nyt on tarkoitus itsenäisesti harjoitella eri liikkeitä, josko sitten jossain vaiheessa taas johonkin ryhmään mahdollisesti. Ulpu kun tuntuu tykkäävän mun kanssa touhuamisesta tosi paljon. Haastavin liike tuntuu olevan seuraaminen, koska siinä on niin kamalan kivaa, että siinä pompitaan kuin sirkushevonen konsanaan. Nopeampi kävelytahti meikäläisellä on osoittautunut siihen lääkkeeksi, niin ei ehdi pomppia :-D
Agility puolella Ulpu osaa esteet pussia ja keinua lukuunottamatta, joita ei ole vielä edes näytetty neidille. Kepit on myöskin vaiheessa, mutta eilen huomasin niissä edistystä, kun treenattiin hiukan hallilla. Oikealla puolella ollessani Ulpu jo menee itsenäisesti ja innoisssaan, mutta jos olen "väärällä puolella" keppejä, niin pitää näyttää joka väli. Mutta noinhan se meni äitinsä Balinkin kanssa. Harjoitusta vaan, niin alkaa kaikki sujumaan tyttärelläkin. Ilo on huomata se, että Ulpu omaa samanlaisen treenipään, kuin äitinsä, eli ei näytä minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, aina 110% lasissa antaa kaiken itsestään.

Näyttelyissäkin olemme käyneet syyskuussa, lähinnä yritetty Tyynelle saada viimeistä sertiä valioitumista varten, mutta on ollut meille vääriä tuomareita kehissä, niin ei olla sitä saatu. Siitähän se kuitenkin on paljon kiinni, että mistä jokin tuomari tykkää ja mistä ei. Tyyne on kyllä luonteeltaan viimeisenpäälle näyttelykoiruus, nauttii jotenkin, kun saa olla esillä ja saa olla prinsessa. Myöskin viimeisenpäälle reissunainen, nimittäin kasvattajansa kanssa reissussa ollessaan ei yhtään ikävöi ja on kuin ihmisen mieli.
Nyt meillä hiukan valioitumismahdollisuudet lykkääntyvät, kun Tyyne reväytti toisen takajalkansa. Annetaan sen rauhassa parantua ja katsellaan sitten meille sopivia näyttelyitä. Ehtiihän sitä.
-Jossu-

Ulpun peto-kurssi

2009-09-15T23:03:00.000+03:00

Oltiinpas tänään toista kertaa Auran Nuuskujen PETO eli perustottelevaisuus-kurssilla Ulpukan kanssa. Sillä pikku-punapäällä on sitten olevinaan aina niin kivaa, kun touhuan sen kanssa jotain kaksin ilman muita laumamme jäseniä.

Aiheena kurssilla oli tänään seuraaminen ja luoksetulo. Luoksetulo ihan ok, otetaan sitä nyt vielä metrin päästä narussa, jotta oppisi tulemaan siitä sivulle istumaan. Mutta tuo seuraaminen :-D Se on niin hassun näköistä puuhaa, kun tällä neidillä on niin kivaa. Kyllä se siinä seurailee narussa suht lähelläkin, mutta sitten kovasti hypitään ja pompitaan. Saan olla tarkkana, missä kohtia kehun ja palkkaan, jotta en palkkaa kahdella jalalla pomppimisesta ja hyppimisestä. Pitää vaan tehdä ahkerasti kotona pieniä opetustuokioita, niin josko alkaisi hommat sujua.

Bali on ollut vähän ihmeissään näinä kertoina, kun lähdenkin vain Ulpun kanssa enkä ota sitä mukaan. Se tietää, että treeneihin lähtö tässä on kyseessä (kun treenikassiin on pakattu herkut ja palkkalelut) ja yrittää livahtaa ulko-ovesta samalla ovenavauksella. Sitä se ei normaalisti edes tee, kun lähdetään ulos. Meillä ei itseasiassa ovesta livahda kukaan ilman minun lupaa.

Tyynelle yritän keksiä jotain sille mieluista harrastetta, mutta en ole keksinyt vielä. Nerokkaita ehdotuksia asian suhteen otetaan vastaan ilomielin.

Blogin aloitus 14.9.2009

2009-09-14T22:32:00.000+03:00

Päätin aloittaa jonkinsortin blogin pitämisen, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :-)