Nollavoitto Nokialla!

Ulpun rusakkohyppy Lohjan kisoissa 22.8.2010 kuva: Sarianna Junnila

Viikonlopun kisailujamme voisi kuvata vähän jo kliseiselläkin sanonnalla että "vaikeuksien kautta voittoon". Lauantaina kisattiin 3 kisaa naapuriseura ATT:llä. Ja ensimmäisellä radalla ei päästy Balin kanssa edes matkaan, kun tämä päätti varastaa lähdössä. Jätin Balin lähtöön ja kävelin parin esteen taakse. Yleisöstä kuuluu, että "tulee jo" ja käännyin katsomaan, niin Balihan sieltä oli singahtanut jo radalle. Karjasin, että "hyi olkoon!" ja otin Balin nätisti kainaloon ja lähdettiin radalta pois. Vein Balin suorinta tietä autoon ja otin vasta seuraavan radan verryttelyyn sen autosta. Kyllä harmitti, mutta tiesin kyllä tehneeni oikein. Balille on palkka jo agilityesteiden suorittaminen, niin kova palo sillä on tähän touhuun. Niinpä mun oli palautettava tällä tavalla sen mieleen, että kuka meistä määrääkään suunnan ja tahdin radalla. Mua jännitti tokalle radalle lähtö. Mielessä pyöri, että mitäs jos Bali varastaa taas, tuleeko tästä useita kisoja kestävä noidankehä. Pelkoni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, kun Bali pysyi hienosti lähdössä. Tarkoituksella en kuitenkaan mennyt ylettömän kauaksi tässä kohtia, sillä tavoitteenani oli saada onnistuminen ja Balille agiradan suorittaminen palkaksi mielensä malttamisesta lähtötilanteessa. Voi kuinka iloinen olinkaan tässä kohtia :) Ei haitannut vaikka hylky radalta tulikin väärän radan vuoksi. Seuraavan radan lähdön Bali malttoi taas, ja rata menikin todella mallikkaasti kunnes Bali singahti väärään putkeen. Kaveri sanoi, että sä ohjasit sen sinne putkeen. Mutta en ohjannut, en. Mulla näytti vaan kroppa sinne putkeen päin ja kun Bali hyppäsi vielä hypyn putken suuta kohti, niin lukitsi sen ja meni sinne. Harmi juttu, mutta toisaalta ei sittenkään. Bali teki niin hienon radan, että iloinen saan olla :)
Liedosta suuntasin auton nokan kohti Karkkua ja äitini tiluksia, jossa yövyimme ja vietimme rentouttavan lauantai-illan tyttöjen kanssa.

Sunnuntaina saatiinkin nukkua pitkään, sillä kisat Nokialla alkoivat minikolmosten osalta vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Kisoissa tuomarina toimi kaikilla radoilla Eija Berglund, jonka radat ovat kivan haastavia. Ekan radan lähtö jännitti, kun mietin taas, että pysyyköhän Bali uudessa paikassa lähdössä. No, pelko oli turha, koska tyttö pysyí lähdössä niin kuuliaisen kiltisti: "Joo mamma, mää odotan täällä sun lupaa, niin sitte mennään yhdessä". Rata meni kivasti mutta taas tuli se pieni mutta: putkelta kielto ja siitä viitonen, ja pian sen jälkeen eräs hyppy väärään suuntaan, kun oma keskittyminen virheen jälkeen herpaantui, joten hylky siitä seurasi. Seuraavan radan lähtöä jännitin mielessäni taas: Mitäs jos Bali varastaisi nyt lähdön? Näitä ajatuksia kuitenkin helpotti, kun sanoin itselleni, että siitä puuhasta otan Balin kainaloon ja vien jäähylle autoon, ei siinä sen kummempaa. Ja niin oli tälläkin radalla pelkoni varastamisesta aiheeton: Bali pysyi hienosti lähdössä jälleen ja kaiken kukkuraksi tehtiin nolla ja voitettiin. Ihan huikeeta! En ollut ollenkaan varma tuosta voitosta ennen tuloslistan näkemistä, koska kisassa oli mukana muitakin nopeita, joiden nollat näin ja joiden suorituksia ihailin. Tuosta voitosta Bali sai myös toisen agilitysertinsä, joten enää Balilta puuttuu yksi agilityserti samoin kuin yksi hyppyserti puuttuu hyppyagilityvalioitumisesta. Uskomatonta. Viimeinen hyppyserti me saadaan vastaanottaa aikaisintaan 28.2.2011 ja agilityserti 28.6.2011, jolloin tuolee vuosi täyteen ekojen sertien saannista. Viimeinen hyppyrata ei mennyt nappiin, kun Bali bongasi putken ja singahti sinne, ihan kun meitä edelläkin startannut nopea borderterrierikin. Harmi sinänsä, mutta iloita sain jälleen Balin lähdössä pysymisestä, jee!
Tällä viikolla saankin siten tarjota Balin treeniryhmässä jotain limpparia ja keksejä tai muuta herkkua, kun tuli menestystä kisoissa. Ja sehän sopii, koska herkkujen syönti on kivaa :) Ensi viikonloppuna kisataan Raumalla, lauantaina Ulpun kanssa 2 kisaa ja sunnuntaina Balin kanssa 2 kisaa myös.

Tyynen kanssa möllikisojen talkoissa

Eilen oltiin oman seuran epävirallisissa kisoissa talkoilemassa. Sen vuoksi meillä ei ollut treenejä laisinkaan, kun koko ilta oli hallillamme pyhitetty epävirallisille kisoille ja kaikki torstaisin treenaavat olivat tietenkin velvollisia osallistumaan kisatalkoisiin. Meikäläisen talkootyöksi koitui kuuluttaminen: homma jota ei kukaan halua. En olisi halunnut minäkään sitten millään, mutta pakko oli. Mulla olikin siinä Tyyne kuuluttaja kaverina kainalossa. Yhdessä istuttiin radan vieressä palkintopallien päällä kuuluttamassa koirakkoja radalle. Tyynen mielestä oli kivaa hommaa, koska sai seurata ihmisiä ja olla kainalossa rapsutettavana. Toisinaan sai olla narussa maassa ja bongailla tapansa mukaan kivan näköiaiä ihmisiä, joilta voi kerjätä huomiota ja rapsutusta. Tyyne on nimittäin sellainen bongailija. Kun huomaan kivan vieraan ihmisen, niin alkaa kuulumaan tuttu viik-viik-ääni kun tyttö pyrkii häntä heiluen mielestään kivan ihmisen luokse :)
Rataantutustumisten aikana treenasin Tyynen kanssa ulkona hiukka hyppyjä, putkea ja rengastakin otettiin pari kertaa. Voi että Tyllerö oli innoissaan pitkästä aikaa. Mulla ei ollut Ulpun palkkaräsyä taskussa, ainoastaan nameja ja auton avainten pieni pehmolelu avaimenperä. Niinpä palkkasin Tyyneä enimmäkseen sillä lelulla ja tappoi sitä niin onnessaan. Mun pitää nyt Tyynenkin kanssa treenailla aina kun hallille mennään, koska näyttäisi, että Tyyne voisi jopa innostua agilitystä. Mun pieni kainaloiseni <3
Ulpun ja Balin kanssa kisasin avoimen luokan kisat. Balin sain varastamaan lähdön ja napattua sen torumisen jälkeen kainaloon ja vietyä ulos hallista. Oli Bali melko hämmästynyt, kun ei radalle päässytkään. Hetki tuon jälkeen mentiin ottamaan pihaan parin esteen sarja ja huippu kehut paikalla olosta ennen liikkeelle lähtöä. No, koska oltiin toiseksi viimeisiä lähtijöitä ja koko luokka oli kisojen viimeinen, niin eikun takaisin halliin ja lähtö ja rata uudelleen Balin kanssa. Kyllä oli tyttö tarkkana lähtöviivan takana, ei nykinyt vaan odotti niin kiltisti mamman lupaa lähteä radalle. Se menikin kivasti se rata. Toivon tosi paljon, että Bali hoksasi sen, että varastaminen lähdössä ei kannata. Sen näkee oikeastaan huomenna, kun kisataan naapuriseuran kisoissa. Toivotaan, että päästään radalle saakka, eikä tarvitse viedä Balia autoon jäähylle heti kättelyssä.
Ulpun kanssa kisasin avoimen kisat myös. Tyttö meni oikein kivasti, ainut vaan että itse en ottanut sitä riittävän hyvin haltuun putkesta hypylle, joten meni hypystä ohi ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Muuten olen oikein tyytyväinen punapään menoon radalla.
Viikonloppu kuluu kisailun merkeissä, nimittäin Bali kisaa huomenna Liedossa 3 kisaa ja sunnuntaina Nokialla 3 kisaa. Lähdetään jo lauantaina heti kisojen jälkeen äitini tiluksille Sastamalan Karkkuun, maaseudulle siis. Siitä ei ole kovin pitkä matka Nokian kisapaikallekaan.
Ai niin, Tyynen viimeinenkin poika Trucker`s Mr Bean löysi oman ihanan perheensä Paraisilta. Sinne poika muutti 1.9. Tulevaisuudessa tämäkin poika nähtäneen agilityä harjoittelemassa, joten aktiviteettiä ei tule puuttumaan. Kutsumanimekseen hän sai Toffe.