Vuoden 2009 päättäjäiskisat

Nyt on sitten vuoden 2009 agikisat kisailtu. Kerrotaanpas ensin viimeviikonlopun kisailusta elikkäs TSAUn kisoista 29.11. Meillä oli Balin kanssa kaksi kisaa joista molemmat päätyivät hylkäykseen. Ekalla radalla homma tyssäsi esteeseen numero kaksi elikkäs keppehin. Niihin oli melko vaikea meno avokulmasta ja taisin itse valita hassun tavan ohjata niihin. No ei siinäkään vielä mitään, mutta kepit loppuivat todella lähelle seinää, mikä sitten aiheutti sen, että Bali jätti viimeisen välin pujottelematta. Yritettiin monta kertaa, mutta onnistumatta. Sitten ei kehdannut enää jankata sitä estettä, joten jatkettiin radalla matkaa. Harmitti antaa koiralle periksi, mutta oli pakko, koska tuomari olisi varmasti puuttunut asiaan. Myöhemmin radalla tuli keinu, jonka Bali suoritti lentokeinuna, eli juoksi sen niin, että ei keinu ehtinyt laskea. TAAS. Jatkettiin matkaa kuitenkin, vaikka hetken mietin, että nyt keskeytän, koska tämä lentokeinu oli myös edellisissä kisoissa. Tosin itse en sanonut keinun puolivälissä, että "odota", kuten aina teen, joten Bali ajatteli, että nyt mennään. No jatkettiin rata loppuun sitten. Mutta tästä radasta sain uuden vinkin mitä treenata lisää: Keppejä siten, että tulevat seinää kohti. Se on koiralle kuulemma ihmetyksen aihe, kun juttelin kokeneempien ohjaajien kanssa asiasta.
Tokan kisan rata oli lähes sama, ainoastaan kaksi hyppyä suoritettiin eri suunnasta. Päätin tällä radalla ohjata kepeille menon ja kepit eri puolelta ja ne onnistuivat kerrasta :-) Tosin myöhemmin samalla radalla Bali hyppäsi hypyn takaisinpäin ja se oli sitten siinä se rata. Keinu sujui tällä radalla mallikkaasti, kun käytiin sitä ulkona treenaamassa hiukan ennen toista kisaa.

Ulpun kanssa oltiin Turun KV-näyttelyssä 28.11. lauantaina. Ei mitään erityistä saavutettu, ERI saatiin laatuarvostelussa, mutta tuomari sitten sijoitti viimeiseksi eli kolmanneksi luokassaan. Luokan voitti Uunon ja Tyynen tyttö elikkäs Ulpun sisko Nuca. Toiseksi tuli Rakel, joka sitten on Balin sisko. Että sukulaisia sentään meni edelle :-)

Eilen eli 5.12 oltiin naapuriseuran eli ATT:n kisoissa kisaamassa 3 kisaa. Ekalta radalta tuloksena 5 ja kahdelta seuraavalta hylyt. Tuo viitosen rata oli hyvä, harmittaa kolmanneksi viimeisen esteen riman pudotus. Itse en isommin keekoillut ylimääräisiä radalla, joten hyvillä mielin olen tuosta pienestä vahingosta huolimatta. Parin seuraavan radan hylyt tulivat väärästä radasta. Iloinen olen kuitenkin onnistuneista kepeistä, keinusta ja kontakteista. Ensi vuonna sitten taas kisailujen merkeissä.

Viikon kuluttua olisi Ulpulla ohjelmassa Messukeskuksessa Helsingissä PMV-09 näyttely. Paljon koiria on sinne tulossa, joten saapas nähdä millaiset ruuhkat siellä on, huh. Jännä nähdä, millaisia koiria on ulkomailta paikalla.

Agility ja muut kuulumiset

Onpas taas jäänyt raportoimatta meidän viimeaikojen kuulumisia, mutta raportoidaanpas nyt. Oltiin tosiaan silloin 7.11. siellä ATT:n kisoissa kisaamassa kolme kisaa, joista tuloksena 2 hylkyä ja 10 virhepistettä. Hylyt tulivat jälleen kerran mun omasta huolimattomuudesta, lopetin vaikeiden kohtien jälkeen ohjaamisen, ja sitten Bali ottikin väärän esteen mikä aiheutti hylyn. Harmitti tietenkin, koska se oli molemmilla kerroilla TAAS kerran NIIN lähellä se 0-tuloskin. Höh. 10 virhepisteen tulos tuli lentokeinusta (jollaisia ei ole meillä kyllä näkynyt varmasti vuoteen) ja lentäneestä muurin palikasta. Keinulla en sanonut Balille "odota" siinä kohtia kun keinu lähti menemään alas, joten Bali sitten antoi mennä vaan. Muurin palikka lensi, kun oltiin menossa putkeen muurin jälkeen. Meillä on käynyt tuo ennenkin, jotenkin Bali vaan innostuu nähdessään putken ja potkaisee hypyssä ollessaan innostuksissaan niin, että palikka helposti lentää.

11.11 meillä oli valmennusryhmän palaveri, jossa sovittiin yhteisistä pelisäännöistä ja suunnitelmista kilpailukaudelle. Harjoitukset meillä on tietenkin aina torstaisin meidän omassa pienryhmässä ja lisänä siihen tulee valmennusryhmän harjoitukset jokatoinen keskiviikko. Yhdet valmennusryhmän treenit on jo takana. Tai no, oikeastaan kahdet jos otetaan mukaan Oreniuksen Juhan valmennus viime sunnuntaina 22.11. Oikein antoisia treenejä on ollutkin. Lähiaikojen kehittämisen paikka minun ohjauksessani on ehdottomasti takaahyppyihin ohjaus ja niistä tarkoituksenmuikainen ajoissa tapahtuva liikkuminen ja ohjaus seuraavaan tehtävään, jotta pystyn säilyttämään "etuohjaajan" paikan. Oreniuksen Juhan mukaan Balin ohjaustyyliksi sopii kuin nakutettu "lähetä esteelle ja mene ottamaan vastaan" -tyylinen ohjaus, koska Bali irtoaa hyvin ja etenee nopeasti. Kaikenkaikkiaan oli oikein kivat harjoitukset, joissa sai laittaa ohjaajakin tossua toisen eteen, jos mieli ehtiä ohjaamaan ennen kuin se oli jo liian myöhäistä :-D

Seuraavat kisat meillä on ensi sunnuntaina 29.11. oman seuran hallilla, 2 kisaa on siis ohjelmassa tuolloin.

Lauantaina pääsen vähän näyttelyn makuun Ulpun kanssa, kun olen ilmoittanut punapään Turun KV-näyttelyyn. Ihan kiva pitkästä aikaa mennä vähän sipsuttelemaan kehääkin ympäri. Toivottavasti ei kovasti sada perjantaina ja lauantaina, kun on niin ikävä varjella pestyä ja laitettua turkkia kosteudelta ennen näyttelyä. Tyyneä en ilmoittanut tuohon näyttelyyn, koska tuo tuomari tykkäsi viimeksi hiukan isommista kuin Tyyne. Mutta tuleehan niitä näyttelyitä Tyynellekin, nyt kun revähtänyt jalka on kuntoutunut hyvin. Onneksi se kuntoutui kuitenkin noinkin nopeasti, jotenkin olin siitä niin huolissani silloin kun se revähti. Tosiaan 1,5 kuukautta meni revähdyksestä siihen että Tyyne on taas täyspitkillä lenkeillä mukana ja juoksee vapaana toisten kanssa.

Tuplanolla!!!

Meidän 7 hylkytuloksen putki katkesi 31.10.2009 TSAU:n Halloween-kisoissa, kun tehtiin agiradoilta tuplanolla Balin kanssa. Aikas iloisen yllättynyt olin, kun meidän viimeisimmät harjoitukset ei olleet niin onnistuneet mun osaltani ja takana tosiaan oli tuo monen hylyn putki. Ajat ei mitkään superhyvät olleet, mutta alle ihanneajan kuitenkin. Vähän töksähtelevät radat oli tuloksista huolimatta, mutta kait se joskus tulee se sujuvuuskin mukaan kuvioihin. Toka rata oli mun mielestä meiltä parempi, olis ollut kiva saada vähän videolle noita, niin näkisi itsekin, miltä se homma meillä näyttää. Kontakteihin meillä kuluu aikaa ihan rutosti, mutta en halua meille mitään "tuurilla mennään"-kontakteja, jotka sitten pissivät tärkeässä paikassa. Niitä näkee jokaisissa kisoissa, joskus osuu jalka kontaktille ja silloin kun sen pitäisi osua, kun on alla hieno rata, niin se ei osu ja siitä otetaan se viitonen.
Kolmas rata oli sitten hyppyrata, josta tulos 5. Se tuli kiellosta, kun Bali juoksi esteen ohitse, olisinkohan ollut vähän väärässä kohtia sitä näyttämässä sille. Mutta sain otettua takaisin Balin eikä siten ehtinyt sitä hypätä väärään suuntaan ja aiheuttamaan hylkytulosta, kuten meille on niin monesti tällaisissa tilanteissa käynyt.
Kisapäivä oli pitkä, kun luokkajärjestys oli mini-medi-maxi ja kisat eivät olleet säkäluokittain, kuten yleensä kolmosluokan kisat on. Lähdin aamulla kotoa klo 8 ja olin kotona n. klo 17.30. Ja tosiaan matkaahan ei ollut kuin 20 km suuntaansa, joten siihen ei niin paljoa mennyt aikaa tosiaankaan. Jotenkin sitä vaan toivoisi, että lämmittämättömässä hallissa pidettäisiin kisat talviaikaan säkäluokittain. Se olisi koirallekin parempi, kun ei tarvitsisi liikaa odotella autossa vuoroa.
Nyt meillä on 5 nollaa saavutettuna 3-luokasta, 2 nollaa agilityradalta vielä tarvittaisiin, jotta saataisiin osallistua vuoden 2010 SM-kisoihin. Seuraavan kerran kisailemme viikon kuluttua 7.11. naapuriseuran hallissa. Erityisen kivaksi tuon kisapäivän tekee se, että sinne tulee kaverinikin kisailemaan shelttinsä kanssa Helsingin suunnalta, eipä olla nähty sitten viimekesän MM-karsintojen. Joten sitä odotellessa :-)

Bali valmennusryhmään :-)

Onkin pakko kirjoittaa tänne heti eilen illalla sähköpostiini saamani hyvä uutinen: Meidät on Balin kanssa nyt valittu TSAU:n eli Turun Seudun Agilityurheilijoiden valmennusryhmään. Ryhmä on tarkoitettu agilityä tavoitteellisesti treenaaville 3-luokan koirakoille normaalin agility pienryhmäharjoittelun lisäksi. Noin kerran kuukaudessa päästään sitten vierailevien kouluttajien syyniin myös saamaan lisävinkkejä ja opetusta. Ensimmäinen tällainen vieraileva tähtikouluttaja meillä onkin sitten jo 22.11., kun Juha Orenius tulee kouluttamaan. Ikinä ei olla oltu hänellä, joten jännää on :-)
Eilen käytiin hallilla taas Balin ja Ulpun kera harjoittelemassa itsenäisesti. Ulpun kanssa tein enemmän, koska sille opetan tosiaan vasta ihan esteitä ja niiden oikeita suoritustapoja. Keinu meni jälleen ihan lupaavasti kuten myös pussi. Viimeiset pari-kolme kertaa Ulpu suoritti jo ihan normaalipussin, eli koko pussinsuu oli maassa, ei yhtään raollaan metallikehikon ympärillä. Joten pikkuhiljaa, pikkuhiljaa....
Meidän hallin pohja on hyvin hienojakoista hiekkaa, mikä tarttuu sitten ihan kaikkeen, koirankarvoihin ja leluihin jne... Ulpunhan palkka on se minkinkarvarätti, ja voi olla, että joudun sille jonkun muun palkan keksimään. Ihan siitä syystä, että tuo minkinkarvarätti tietenkin kastuu Ulpun kuolasta, kun se on sen suussa. Sen jälkeen siihen tarttuu hallin hiekka, joka menee Ulpun silmiin ja saa silmät vuotamaan. Ei varmasti ole pikku-punapäällä kovin kivat oltavat vaikka kovasti nauttiikin harrastuksesta ja palkastaan :-( Ehkä pitää kokeilla, josko Ulpu palkkautuisi mokkanahkapatukkaan, joka minulta kyllä löytyy treenirepusta. Se ei kerää sitä hiekkaa ainakaan ja sitä voi vetää ja riepoa kuitenkin.

Keinuttelua ja mielikuvaharjoittelua

Edistystä tapahtuu, nimittäin Ulpun keinu on edistynyt. Olen sille nyt keinua opettanut kolmena eri kertana, joista kaksi ensimmäistä kertaa ei olleet kovin lupaavia kumpikaan. Ainut mikä niissä kahdessa ekakerrassa oli tosin hyvää, oli Ulpun keinulta alastulokontakti. Mutta tänään oli ihan eri ääni kellossa, kun otettiin hallin pihassa samaa keinua kuin viikko sittenkin. Ei mikään valmis keinu todellakaan vielä, narussa me sitä otetaan, mutta lupaava :-) Tulin siitä tosi hyvälle mielelle. Onkohan Ulpu kuluneen viikon aikana tehnyt jonkinsorttisia mielikuva harjoituksia keinun suhteen :-D ? Tuplapalkkauksia otin, namia keinulla edetessä ja kontaktilla ja siitä vapautuksesta se maailman paras palkka: minkinkarvarätin riepominen. Muita esteitä me ei Ulpun kanssa tänään sitten harjoiteltukaan, oltiin Balin kanssa treenaamassa ja hallin pihassa on esteitä hyvin vähän. Mutta yritän viikonloppuna mennä vähän harjoittelemaan hallille tytteleiden kanssa, josko saisi taas hiukan lisää opetettua Ulpulle jotain.

Varsinais-Suomen Piirinmestaruudet 2009 on nyt sitten kisailtu

Nyt on sitten piirinmestaruudet vuosimallia 2009 kisailtu ja meillä vaan hylkyputki jatkuu. Tuomareina oli hyppyradalla Marja Lahikainen ja agilityradalla Mia Laamanen. Aikas kinkkiset ja mutkikkaat radat olivat molemmat tuomarit "askarrelleetkin" meille kilpailijoille. Vaikka molemmista radoista tuli meille hylky niin ne oli aikas hyviä hylkyjä molemmat. Molemmilta radoilta hylky tuli samasta syystä eli hypyn suorittaminen väärään suuntaan. Hylky oli aikas monella muullakin nopealla koiralla se kohtalo, valitettavasti.
Agiradalla uskalsin kokeilla ekan kerran kisoissa takaa ohjausta, yhdessä mutkikkaassa kohdassa jossa valssien tekeminen olisi saanut aikaan turhia mutkia koiralle. Treeneissä ollaan noita onnistuneesti saatu tehtyäkin, mutta nyt tämän onnistumisesta kisoissa olen tosi tyytyväinen. Teen kyllä noita vastaavanlaisissa kohdissa kisoissa taatusti jatkossakin ja yritän opetella turhista valsseista pikkuhiljaa pois. Eli tässä on jonkinlainen vieroitushoito menossa :-D
Kontaktit meni mallikkaasti ja samoin molemmilla radoilla onnistui kepit, joilla meillä oli viimekisoissa hienoisia ongelmia. Niistä olinkin silloin pöyristynyt hiukan silloin, kun Bali on ollut aikas varma keppien menijä kulmasta kuin kulmasta jo hetken aikaa. Mutta nyt nekin kulkee taas.
Mua nauratti hyppyradan maaliintulo hypyn jälkeen, kun Bali tarrasi mua neuleen hihasta kiinni :-D Odottikohan palkkapallon lentämistä vai mitä, kun oli niin innoissaan. Neuleen hiha kun oli aavistuksen verran pitkä, että se oli siinä lepattamassa heti, kun laskin kättäni alemmaksi rapsuttaakseni Balia heti kaulan alta :-D
Seuraavat kisat meillä lienee Balin kanssa loka-marraskuun vaihteessa meidän seuran (TSAU) omalla hallilla, siellä on muistaakseni "tyrkyllä" 3 kisaa, 2 agirataa ja 1 hyppyrata mikäli nyt oikein muistan.

Surullinen viikko

Enpäs ole ehtinyt tänne meidän kuulumisia päivitellä, vaikka ehkä pitäisi aavistuksen verran useammin ehtiä niin tekemään. Surullisia uutisia on kerrottava ihan ensimmäiseksi, sillä Uuno Fin Ch & NordW-01 Eugenios Uno The Only Solitaire matkasi koirien taivaaseen viikko sitten perjantaina 2.10 :´-( Sydänmen vajaatoiminta, täydellinen sokeus viimeiset 10 kk verkkokalvojen irtoamisen takia sekä anaalirauhasadenooma olivat syyt tämän raskaan päätöksen tekemiselle. En tiennyt perjantaina töihin lähteissäni, että illalla olen klinikalla Uunon kanssa nukuttamassa Uunoa. Mutta kun papparainen huusi tuskissaan kakatessaan ulkona, tiesin, että tässä ei nyt ole kovin montaa vaihtoehtoa. Sydän ei olisi kestänyt sen adenooman poistoa leikkauksella. Eläinlääkärikin sanoi, että jos näistä Uunolla olleista kolmesta sairaudesta olisi ollut vain yksi, niin olisi hyvin voinut vielä elää, mutta nuo kaikki kolme samassa yksilössä on vähän jo liikaa. Nyt Uuno saa juosta vehreämmillä niityillä vailla kipuja ja tuskia. Suru on ihan hirveä, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. Uuno oli niin ihana koira koko olemukseltaan ja kaikkine hassuine tapoineen ja luonteenpiirteineen. Toista Uunoa ei koskaan ole eikä tule, mutta Uunolla on 43 jälkeläistä, joissa Uunon perintö jatkuu. Itselläni on tuo Ulpu, joka on Uunon viimeisestä pentueesta.

Mutta elämä jatkuu, vaikka sitä ei aina kaikkien vastoinkäymisten osuessa kohdalle heti uskoisi. Olemme Balin kanssa kisailleet viimeisen kirjoitukseni jälkeen, mutta emme ole saanet tehtyä lisää nollia. Meillä on nyt jonkinsortin hylkyputki meneillään, koska olemme hankkineet viimeisen kirjoitukseni jälkeen 6 hylkyä ja yhden viitosen. Mutta siltikin vaan jaksan uskoa tuohon puudeliini ja siihen, että joskus me vielä näytetään. Jatkuvasti kuitenkin opin ohjaajana lisää, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu joskus. Nyt olisi viikonloppuna luvassa Varsinais-Suomen piirinmestaruuskisat, joissa meillä siis on luvassa kaksi starttia. Kivaa :-) !

Ulpun peto- eli perustottelevaisuuskurssi on nyt sitten käyty. Nyt on tarkoitus itsenäisesti harjoitella eri liikkeitä, josko sitten jossain vaiheessa taas johonkin ryhmään mahdollisesti. Ulpu kun tuntuu tykkäävän mun kanssa touhuamisesta tosi paljon. Haastavin liike tuntuu olevan seuraaminen, koska siinä on niin kamalan kivaa, että siinä pompitaan kuin sirkushevonen konsanaan. Nopeampi kävelytahti meikäläisellä on osoittautunut siihen lääkkeeksi, niin ei ehdi pomppia :-D
Agility puolella Ulpu osaa esteet pussia ja keinua lukuunottamatta, joita ei ole vielä edes näytetty neidille. Kepit on myöskin vaiheessa, mutta eilen huomasin niissä edistystä, kun treenattiin hiukan hallilla. Oikealla puolella ollessani Ulpu jo menee itsenäisesti ja innoisssaan, mutta jos olen "väärällä puolella" keppejä, niin pitää näyttää joka väli. Mutta noinhan se meni äitinsä Balinkin kanssa. Harjoitusta vaan, niin alkaa kaikki sujumaan tyttärelläkin. Ilo on huomata se, että Ulpu omaa samanlaisen treenipään, kuin äitinsä, eli ei näytä minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, aina 110% lasissa antaa kaiken itsestään.

Näyttelyissäkin olemme käyneet syyskuussa, lähinnä yritetty Tyynelle saada viimeistä sertiä valioitumista varten, mutta on ollut meille vääriä tuomareita kehissä, niin ei olla sitä saatu. Siitähän se kuitenkin on paljon kiinni, että mistä jokin tuomari tykkää ja mistä ei. Tyyne on kyllä luonteeltaan viimeisenpäälle näyttelykoiruus, nauttii jotenkin, kun saa olla esillä ja saa olla prinsessa. Myöskin viimeisenpäälle reissunainen, nimittäin kasvattajansa kanssa reissussa ollessaan ei yhtään ikävöi ja on kuin ihmisen mieli.
Nyt meillä hiukan valioitumismahdollisuudet lykkääntyvät, kun Tyyne reväytti toisen takajalkansa. Annetaan sen rauhassa parantua ja katsellaan sitten meille sopivia näyttelyitä. Ehtiihän sitä.
-Jossu-

Ulpun peto-kurssi

Oltiinpas tänään toista kertaa Auran Nuuskujen PETO eli perustottelevaisuus-kurssilla Ulpukan kanssa. Sillä pikku-punapäällä on sitten olevinaan aina niin kivaa, kun touhuan sen kanssa jotain kaksin ilman muita laumamme jäseniä.

Aiheena kurssilla oli tänään seuraaminen ja luoksetulo. Luoksetulo ihan ok, otetaan sitä nyt vielä metrin päästä narussa, jotta oppisi tulemaan siitä sivulle istumaan. Mutta tuo seuraaminen :-D Se on niin hassun näköistä puuhaa, kun tällä neidillä on niin kivaa. Kyllä se siinä seurailee narussa suht lähelläkin, mutta sitten kovasti hypitään ja pompitaan. Saan olla tarkkana, missä kohtia kehun ja palkkaan, jotta en palkkaa kahdella jalalla pomppimisesta ja hyppimisestä. Pitää vaan tehdä ahkerasti kotona pieniä opetustuokioita, niin josko alkaisi hommat sujua.

Bali on ollut vähän ihmeissään näinä kertoina, kun lähdenkin vain Ulpun kanssa enkä ota sitä mukaan. Se tietää, että treeneihin lähtö tässä on kyseessä (kun treenikassiin on pakattu herkut ja palkkalelut) ja yrittää livahtaa ulko-ovesta samalla ovenavauksella. Sitä se ei normaalisti edes tee, kun lähdetään ulos. Meillä ei itseasiassa ovesta livahda kukaan ilman minun lupaa.

Tyynelle yritän keksiä jotain sille mieluista harrastetta, mutta en ole keksinyt vielä. Nerokkaita ehdotuksia asian suhteen otetaan vastaan ilomielin.

Blogin aloitus 14.9.2009

Päätin aloittaa jonkinsortin blogin pitämisen, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :-)