Hassu Ulpu Hassu :)

Ulpu ja Jossu Järvenpäässä. Kuvaaja: Sanna Koponen

Järvenpään näyttely reissu tehty ja ei mitään erityistä mainittavaa EH 1/1 oli meidän tulos. Tuomarina toimi Unto Timonen ja arvostelussa sanotaan näin:
"Hyvät mittasuhteet, hyvä piirteinen pää, jossa hieman korostuneet poskikaaret. Hyvä etuosa ja runko. Hyvät raajat ja kaunis ylälinja. Hyvä kinnerkulma. Liikkuu reippaasti, etuliike voisi olla hieman rauhallisempi."
Tuomari sanoi meidät luokassamme sijoitettuaan, että olisi saanut ERI:n mikäli ei olisi ollut ihan näin iloisilla etuliikkeillä varustettu, että pitäisi saada sitä rauhotettua. Jotenkin petyin tuosta EH:sta, koska odotin Ulpulle ERIä sen perusteella, mitä tuomari muille villakoiramuunnoksille oli päivän mittaan jakanut. Tosin pieni epäilys EH:sta heräsi, kun heitti yhden iloisen tapauksen uroksissa EH:lla pihalle. Ajattelin, että tuo voi olla Ulpunkin tulos. Ulpu on semmonen töhöttäjä liikkuessaan kehässä, kun ottaa muhun kontaktia ja haluaa ihan kauheasti miellyttää. Olenhan mä toki tuota kontaktihommaa Ulpulle vahvistanutkin, että varmaan siitä johtuu. Pitää varmaan kokeilla, jos kaverini esittäisi joku kerta Ulpukan, että saisko sillä tuota etuliikkeiden iloisuutta ja liiallista kontaktin ottoa pikkasen vähemmälle. Itse kuitenkin pidän Ulpun iloisuudesta ja touhukkuudesta, enkä halua sitä mitenkään rauhoittaa näyttelyiden tähden. Toinen kun kuitenkin kulkee ihan nätisti löysässä hihnassa ravaten.

Muuten kiva reissu oli, joskin pitkä päivä ja vähäiset yöunet. Sää oli vaihtelevan aurinkoinen, mutta ei mitenkään kuuma, ja tuuli välillä kylmästi. Ennen kotiin lähtöä saatiin sadettakin niskaan. Telttahan siinä kastui, ja se piti tietenkin sitten kuivata parvekkeella kotopuolessa. Kahvillakin poikettiin puolessa välissä matkaa, ja makean himo piti tyydyttää: Meikä mussutti tuoreen munkin, juustokakun palan ja jätskiä :D:D:D Eikä Ulpukaan ilman herkkuja jäänyt, kun näyttelypaikalla sai mun ja kamujen caesar salaatista kanaa. Kurkkuakin söi salaatista, kun annettiin maistaa. Kokosi niitä kurkun palasia yhteen samaan kohtaan maahan salaattirasiasta. Ne oli jotenkin mielenkiintoisen näköistä syötävää Ulpukan mielestä, joita piti tarkastella tarkemmin :D

Kivaa harkoissa

Olipas kivat treenit tänäänkin. Kokeilin alusta saakka yhden kohdan tuolla meidän radalla viedä sillä eilen oppimallani tekniikalla, ja meni niin nappiin heti ekasta kerrasta se juttu. En tiedä onko toi ohjausliike nimeltään sylkkäri vai mikä se on. Mutta samalla tavalla otin koiran edestäni, ohjasin käsilläni toiseen suuntaan hypylle ja liikuin seuraavaa estettä (puomi) kohti. Tuollaisista onnistumisista vaan tulee niin hyvälle mielelle :) Hiottiin taas meidän kaarroksia, kun tuppas vähän leviään, kuin ne kuuluisat "jokisen eväät" meidän kaarteet. Mutta viimeisellä kerralla, kun mentiin koko rata ja muistin käskyttää ja pitää kontaktia paremmin Baliin, saatiin kaarrokset ihan näppäriksi. Iloitsin myös siitä, että ehdin kahden suoran putken jälkeen ohjaamaan seuraavan hypyn, joka ei ollut linjassa putkien kanssa, vaan sivussa. Mä en ole urheillut kohta neljään vuoteen säännöllisesti mitään, ainoastaan kävellyt koirien kanssa. Nyt olen kuitenkin hiukka innostumisen vaiheilla, kun seuraan kaverini blogia ja hän on aloittanut juoksukamppiksen. Tietty toi mun polvi, jossa on toinen ristiside kokonaan poikki on aikas arvoitus. Se voi kipeytyä tai sitten ei. Viime syksynä kipeytyi 10 minuutin juoksusta, mutta talvella 45 minuutin juokseminen ei tehnyt mitään. Kivampihan sitä olisi koiraa ohjata radalla, kun olisi peruskunto hyvä.

Ulpun kanssa otin ennen Balin treenejä tuttua settiä: keppejä, A:ta, puomia ja keinua ja rengasta. Keinun veti kaksi kertaa lentokeinuna toi mun punapää-intiaanini. Huh heijaa sen kanssa. Intoa ja vauhtia piisaa, sen mukana noita vaarallisia tilanteitakin näköjään. Huomenna olisi illalla Ulpukan oman ryhmän treenit, kiva päästä taas vähän ohjatusti tekemään tuonkin kanssa.

Ai niin jäipäs tuossa aiemmin kertomatta tämän viikon hassu tapahtuma. Nimittäin tiistaina leikin aamulla Tyynen kanssa semmosella solmulelulla olohuoneessa, Balin ja Ulpun ollessa keittiössä, eteisessä ja makkarissa porttien takana. Leikin jälkeen otin Tyynenkin aitojen toiselle puolelle ja lelu jäi olkkariin. Mä lähdin koulun pääsykokeisiin. Kun tulin sieltä, päätin ottaa päivänokoset, avasin kotiin tultuani molemmat olohuoneen portit, kuten aina teen. Menin sänkyyn, jonne käskin koko lauman kainalooni. Kaikki tulivat, viimeisenä Bali olkkarista. Bali oli ottanut sen solmulelun, jolla leikin Tyynen kanssa aamulla ja piti sitä ylpeänä suussaan. No eihän tässä mitään, mutta kun tuo kyseinen solmulelu ei mitenkään ole kuulunut Balin tai Ulpun top-5 leluihin. Se on enemminkin ollut semmonen lattialla lojuva lelu, kuin sellainen mikä olisi aina menossa mukana. Balin ja Ulpun kanssa mä en leiki muualla kuin treeneissä treenileluilla. Oliskohan Bali ajatellut, että jos mä suostuisin hänenkin kanssaan leikkimään edes pikkasen kotona tuolla solmulelulla, kun Tyynenkin kanssa sillä suostuin kotona leikkimään :D Balilla oli semmonen syyttävä reppanailme, kun se lelu oli suussa. Tunsin itseni tuolloin niin ikäväksi ihmiseksi :D Mutta niihän se on, että lauman päällikkö päättää, koska leikitään, joten siksi ei Bali saanut musta tuolloin leikkikamua.

Puudeli, joka on sisältä BeeCee

Tyynen masu vaan kasvaa. Nyt sen huomaa jo oikein kunnolla. Nappasinkin siitä oikein kuvan tänään koko komeudesta. Tänään tulee kuluneeksi jo viisi viikkoa viimeisestä astutuksesta. Hui miten nopeasti aika onkaan kulunut. Mä odotan niin, että saan paijata taas pienokaisia.

Harjoiteltu ollaan agilityä, ja puudelimestaruuksienkaan vastoinkäymiset ei tunnu enää niin pahalta. Viime viikonloppu meni kotikonnuillani, kun oli mun Pappan hautajaiset. Oltiin perjantaista sunnuntaihin Nokialla.

Säät olivat viimeviikolla aikas lämpöiset, ja se on koiralle aikasmoinen rasite harkoissa. Siksipä ei otettu mitään hinkkaavaa juttua, vaan tehtiin harjoitukset nopeammalla kaavalla. Mä sain tosin juosta, kun olin molemmilla tytöillä Balin ryhmässä. Kaikki eivät olleet paikalla, joten sain luvan ottaa Ulpullakin samaa rataa. Bali meni aikas ihanasti puomille, nimittäin otin sen takaa leikkauksella paljon Balin puomille lähtöä myöhässä. Olin koko puomin kaukana sivulla juoksemassa. Olin tosi iloinen, kun Bali ei vilkuillutkaan mua tai hidastellut mitenkään, vaikka olin leikannut takaa ja paljon jäljessä. Hienosti jatkoi kohti kontaktia jonne sitten pysähtyi kun käskin. Kun oltiin treeni saatu päätökseen ja heitin Balille palkkapallon, niin tämä meni "aarteensa" kanssa varasto kopin varjoon maate, kun viellä keskustelin meidän koutsin kanssa. Ei mikään hölmö otus, vaan fiksu kun tietää oman parhaansa :)

Ulpun keskittymiskykyyn näytti kuumuus vaikuttavan, nimittäin sai kauheet hepulit treenin jälkeen ja juoksi ja pinkoi esteitäkin minkä kerkesi. Hyvin treenit meni tällä punapäälläkin, mutta esimerkiksi kepit oli radassa avokulmasta, joten ne vaati multa oiken tarkan niihin sisään ohjaamisen, kun ei tuo höppänä viellä noita "isojen tyttöje ja poikien" juttuja osaa. Kepit menee jo ihan ok:sti Ulpukalla noin muuten oikealta puolen. "Väärältä" puolenkin osaa niihin mennä kivasti sisään, mutta jostain ihmeen syystä saattaa ottaa keppien puolessa välissä tai loppupuoliskolla kaksi keppiä kerralla. En tiedä, mistä voi johtua. Jos näin käy, niin mennään uudelleen alusta kepit, palkkaräsy ei lennä tuosta väärästä suorituksesta.

Valmennusryhmän treeneissä oli kiva rata, jonka alku meni ihan mallikkaasti Balin kanssa. Hiottiin radan puolessa välissä ollutta hyppyjen ryhmittymää ja niihin menoa keinulta. Keinun jälkeen oli takaahyppy, johon mun piti tietenkin Bali työntää ja siirtyä sivuun näyttämään valssin kautta seuraavaa hyppyä. No eihän sitä millään meikäläinen siihen ehtinyt. No seuraavaksi kokeilin persjätöllä. Valmennusryhmän koutsi oli samaa mieltä, että ei ole mitään mahkuja sillä valssilla tuohon ehtiä tuolla koiralla, mikä onkin hyvä, että sekään ei niitä valsseja meille enää jokakohtaan tyrkytä, kun niihin ei aina ehdi. No ei ehtinyt persjätölläkään, koiruli meni hypystä ohi sillä systeemillä. No sitten koutsi sanoi, että tuota koiruutta pitää viedä hyvin bortsu-tyylisesti. Eli tuo kohta siten, että Bali tulee mun edestä takaahypyn jälkeen hypylle ja sieltä kepeille ja näytän vain hitaasti molemmin käsin suunnan ja liikun jaloista sinne keppejä kohti jo. No siten sitten tehtiin, ja voi että se menikin hienosti sillä systeemillä. Olin tosi iloinen tuosta kohdasta. Pitää vaan rohkaistua käyttämään ja harjoittelemaan tuontyyppisiäkin ohjauksia.

Ulpun kanssa otin ennen Balin vuoroa keppejä, keinua, A:ta ja puomia sekä rengasta. Lisäksi ihan muutaman välistä vedon hypyllä ja takaa kiertoa aloin opettamaan myös. Hyvä juttu oli, että viereisellä kentällä ei ollut ketään, joten pääsin Ulpulla odotellessani treenaamaan.

Ilmoittauduin seuraaviin kisoihinkin jotka on siis 5.-6.6.2010 Salossa. Menen molempien agilitytyttöjeni kanssa sinne. Ulpulla on lauantaina yksi rata ja Balilla lauantaina kaksi rataa. Sunnuntaina on Balille luvassa kolme rataa. Siinäpä sitä menee tuo viikonloppu kivasti agilityn merkeissä. Nyt sunnuntaina on luvassa Ulpun kanssa pitkästä pitkästä aikaa näyttely Järvenpäässä. Tuomari on tosin muuttunut siellä, mutta ei paljon haittaa. Tykkää jos tykkää tai jos ei niin sitten ei.

Puudelimestaruus on varastettu, jeparit on ovella!

Ylhäällä: Ulpu vauhdissa mamman kanssa ekoissa virallisissa kisoissa Kirkkiksellä 15.5.2010. Kuva: Jukka Pätynen

Ylhäällä: Bali vauhdissa Kirkkisellä 15.5.2010 Kuva: Jukka Pätynen


Huh huh, laitoinpas tuollaisen otsikon, koska se kuvaa tällä hetkellä osuvasti mun oloa eilen käydyistä villakoiramestaruus agilitykisoista. Mulla on ollut niin ryöstö olo eilisen johdosta, että ei mitään rajaa. Bali teki huippuradan virheettömästi, ja tuomari hylkäsi sen, koska emme olleet odottaneet lähtölupaa. Tilanne olikin lähdössä todella koominen, kun tuuli kaateli radalla esteitä itsellään. Näin oli käynyt meitä edeltävälle koirakollekin. Odottelimme Balin kanssa esteiden korjausta, tuulen laantumista ja radalle kutsumista. No, meidät kutsuttiin radalle, seurasin tuomarin viittomiset ajanottajiin ja sihteeriin päin. Kaikki olivat paikallaan, kukaan ei tehnyt enää mitään, katsoin suoraan tuomariin ja tuomari katsoi suoraan minuun, tulkitsin sen luvaksi lähteä, kun tuulikin oli siinä kohtia olosuhteisiin nähden sopivan vähäinen. Mäkihyppääjän lailla odottelin sopivan pientä tuulta suoritukseen lähtöön siis. Aloitettiin rata mallikkaasti, ja suorittaessamme viidettä estettä eli puomia, näin sivusilmällä tuomarin laittavan kätensä ristiin hylyn merkiksi. Ajattelin tämän olevan joku erehdys ja jatkoin rataa ihan kuten olisin muutenkin jatkanut. Rata olikin meiltä huippu, ainoastaan loppusuoralla olisin voinut olla sijoittuneena toiselle puolelle ohjaamaan. Maaliin tultuani kävin kysymässä, mikä tuossa oli ongelmana, niin kuulemma ilman lupaa lähteminen. Olin, ja olen vieläkin NIIN vihainen, että enpäs ole aikoihin ollut. Kun meillä ei ole noita nollia muutenkaan viimeaikoina tullut, niin olisin sen nyt enemmän kuin mielelläni ottanut ja samoin villakoiramestaruudenkin siihen kaupan päällisiksi. Mistä tätä huonoa tuuria oikein tulee? Saunalahdeltako, kuten mainoksessa kaikki tulee Saunalahdelta? En mä oo enää ollu niiden asiakaskaan hetkeen…

B-Radallakin jatkui meidän huono tuuri, nimittäin ei nollaa sieltäkään, vaan kielto viitonen. Lisäksi tuuli kaateli esteitä meidän suorituksen aikana niin, että jouduimme suorittamaan radan 3-4 kertaa ennen kuin pääsimme maaliin. Selvähän se, että aika ei ollut mikään paras mahdollinen siellä helteessä, ja toisaalta annoin Balin istua A:n alastulolla ihan kunnon hetkosen. No, mutta on tässä nyt se ilo, että voin ajatella meidän suorittaneen näissä kisoissa nollan ja viitosen. Ja onneksi tuo hienon nollan ystäväni sai taltioitua videolle ja hän laittaa sen YouTubeen. Eka sujuva taltiotu nollarata siis, ainahan on ollut niin, että on taltioitu niitä vähän huonompia suorituksia :D Minulle Bali on villakoiramestari vuosimallia 2010, vaikka se ei sitten sitä virallisesti olekaan, koska KAIKKI olivat paikalla ja näkivät tuon homman. Ja Baliahan multa ei ole viety, joten siksi tämän harmituksen voisinkin jo unohtaa ja miettiä jotain meidän kivoja tulevia juttuja.

Ulpukin osallistui puudelimestaruuksiin ja B-kisaan, ja ne menivät ensikertalaiselle kisaajalle oikein hyvin. A-kisasta meille tuli ensin kepeiltä viitonen, kun Ulpu aloitti ne väärältä puolelta ja korjasin. Sitten jatkettiin rataa ja jotenkin viitosesta harmistuneena en ohjannut huolellisesti putkeen, ja Ulpu meni siitä ohitse. Onneksi Ulpu tuli takaisin, eikä ottanut mitään väärää estettä, joten mentiin se putki ja jatkettiin. Radalla oli pussi, jota Ulpu on suorittanut vain sillä kevyen ihanalla pussikankaalla, joka löytyy meiltä halliltakin, joten mua etukäteen jännitti se, tuleeko Ulpu pussista pois, kun huomaa kankaan olevan paljon raskaampaa kuin mihin on tottunut. Kun huomasin möykyn etenevän pussissa, niin kehuin ihan tosi paljon, jotta Ulpu tottuisi siihen, että raskaasta pussistakin kannattaa tulla pois, mammaan voi luottaa. Loppuun mentiin mallikkaasti, ja lopputulokseksi tuli 10 virhepistettä ja sijoitus kuudes. Toinen rata oli Ulpulla tulokseltaan hylky, mutta sen tein minä tahallaan. Tuossa kohtia meillä olisi ollut 15 virhepistettä kasassa, eikä siinä mitään, jos ne olisivat olleet esim. jotain riman pudotuksia tail Ulpun ”hömpsötys” kieltoja. Eka viitonen tuli esteen ohi menemisestä, toka viitonen tuli riman pudotuksesta ja kolmas lentokeinusta. Sen keinun halusin ottaa uudelleen, joten se oli sitten radalta pois ja hylky. Mutta tällä konstilla olen Balinkin opettanut kontakteille, joten Ulpullekin tämä oli sellainen opin paikka. Saihan hän palkaksi sitten hypätä tiellemme osuneen hypyn, kun poistuimme radalta. Pitää opetella pikku-punapään kanssa vähän lisää juttuja ennen seuraavia kisojamme :D Ihan hyvällä mallilla kuitenkin ollaan. Iloinen olen siitä, että mulla tosiaan on kaksi kisakamua nyt.

Tyyne sai kisapaikalla olla sylissä rapsuteltavana suorituksia katselemassa välillä. Ja siitähän tämä pikku kainaloinen nauttikin. Ilme oli tällä pikku-rouvalla sitä luokkaa, että hyppikää te hölmöt siellä, minä nautin elämästäni tälleen :D Pieneläinhoitaja ystäväiseni käskin masua katsoa, ja kyllähän siinä pieni pömppö ja suurentuneet tissit on havaittavissa, kun ekasta astutuksesta tulee tänään kuluneeksi 4 viikkoa. Jännitetään siis :)

Toi oli aikas pitkä päivä Kirkkonummella, kun lähdimme ajamaan aamulla jo klo 5.45, koska inhoan kiirettä ja myöhästymistä. Heräsin aamulla jo klo 4.30 aamupalalle. Aika paljon väsytti, kun oli hiukka noita univelkoja. Ajoissa olin kisapaikalla telttaani pystyttämässä. Ulpulle piti tietenkin hankkia kisakirja ja tuomarin varmennus siihen. Tuomari ei edes mitannut Ulpua, koska on niin selkeä mini. Näyttelyssähän on tuomari saanut Ulpusta 31 cm. Ennen kotiin lähtöämme kävelyllä kisapaikan vieressä jäin sattumalta juttusille kokeneen villakoirien kanssa eri lajeja vuosia harrastaneen henkilön kanssa. Hän oli pitänyt kovasti Balin ja minun menosta radalla. Balin kaltaisia villakoiria hän ei ole elämänsä kanssa yhtään saati kovinkaan montaa nähnyt. Usein kuulemma hän myös näkee koiria ja ohjaajia, jotka ovat keskenään eri paria, eri rytmissä keskenään, ”keskustelevat” eri kieltä keskenään. Meillä kuulemma on Balin kanssa sama aaltopituus hommassa, sama ”kieli”, olemme samaa paria siis :) Voi että, kun nuo sanat lohduttivatkin mua niin paljon, ja antoi uskoa siihen, että oikeita asioita on tullut tehtyä ja opeteltua ja suunta lienee oikea, vaikkakin on paljon oppimista ja kehittämistä. Kotona oltiin takaisin illalla vähän yli kuuden, kädet aurinkoa saaneina ja kihelmöivinä.

Ai niin, oltiinhan me naapuriseuran kisoissakin Balin kanssa helatorstaina kolmella radalla, joista saatiin viitoset agiradoilta ja hyppikseltä hylätty. A agiradan viitonen oli todella harmi riman pudotus, radan muuten ollessa hieno. Tokan radan keinulle ohjasin Balin ilmeisesti jotenkin hassuhkosti, kun Bali pomppasi keinulle menosta alas. Tällöin otin keinun uudelleen ja pidin kontaktilla ihan kunnollisen hetken, joten parisen sekuntia meni yliajalle tämä rata. Ei ollut muutenkaan mikään erityisen hieno suoritus, mutta tulos kuitenkin. Viimeisen radan pyöritys-takaahyppy alku meni mallikkaasti, mutta kepeiltä tullessa Bali otti väärän hypyn, kun piti mennä putkeen. Balilla oli myös 4-vuotissynttärit tuolloin. Olikin oikein kiva juttu Balille, että Balin keinoemo tuli morjestamaan meitä kisapaikalle. Bali sekosi ihan täysin, kun näki hänet. Bali selvästi muistaa, niin oli riemua täynnä prinsessa :)

Seuraavia kisoja tässä mietin, että minne sitä suuntaisi, kun tässä ei nyt omilla halleilla ole mitään. Ehkä Rauman ja Salon kisat voisivat olla sopivat meille. Ulpulle on tulossa varmasti kohta juoksut, joten sitä en ilmoita hetkeen minnekään. Nyt lähden nauttimaan kauniista säästä ulos tyttöjen kanssa.

Surullinen Vappu ja elämä sen jälkeen

Kännykällä otettu kuva Muumimaailmasta, jossa käytiin kävelyllä.



Meillä oli surullinen Vappu: Sain perjantaina Vappu-aattona puhelun isältäni klo 15.20, että rakas pappani oli nukkunut pois. Oltiin juuri tultu tyttöjen kanssa pitkältä lenkiltä sisälle kun tuo puhelu tuli. Vappufiilis katosi sillä sekunnilla taivaan tuuliin ja tilalle tuli suuri suru. Seuraavana yönä näin unta, että menin katsomaan pappaa sairaalaan, kun hänet oli todettu kuolleeksi. Menin siinä unessa yksin huoneeseen, jossa Pappa makasi pöydällä viltti päällään. Ihmettelin, että miten hoitohenkilökunta saattoi sanoa, että tuo on kuollut, kun hän hengittää ihan selvästi. Menin Pappan viereen, jolloin hän avasi silmänsä ja hymyili ja sanoi: "kato Jossu tuli!" Ihan samalla tavalla kuin viimeksi kun näin pappan virkeämmässä kunnossa. Pettymys oli aamulla iso, kun tajusin, että se oli unta: Pappa ei enää elä :`(( Hautajaiset on 22.5.
Koirat onneksi pitävät mut arjessa kiinni. Siitä olenkin näille karvaturreilleni ikuisesti kiitollinen. Myös hyvien ystävien läsnäolo on auttanut, kiitos ystävät.

Surusta huolimatta kisasin Balin kanssa sunnuntaina 2.5.2010 oman seuran kisoissa 3 starttia, koska tiedän, että Pappa ei olisi iloinen, jos murjottaisin kotona yksin. Pitää jatkaa elämää, niin hänkin teki aina. Surusta ja vaikeuksista läpi vaan aina. Mihinkään tuloksiin ei Balin kanssa ylletty, 3 hylkyä tuli saldoksi. Viimesen radan hylky harmitti, koska se oli hienoa rataa koko ajan hylkyyn saakka. Hylky tuli takaa hypyn väärästä suunnasta suorittamisesta. Itse en ottanut Balia puomilta mukaan kunnolla takaa kierto hyppyyn joten siksi luuli, että tää mennään suoraan. Mutta tää on tätä. Josko sitten joskus toiste onnistuis....

Maanantaina tuli käytyä pitkän pitkällä lenkillä Naantali Muumimaailmassa, kun se ei ole vielä auki yleisölle. Istuttiin tyttöjen kanssa meren rannalla penkillä ja katseltiin merta. Kun istuin penkille, niin ensin syliin tuli Tyyne, sitten Bali ja Ulpu. Tuli todettua, että syliini mahtuu jalkojeni päälle 3 pikkupuudelia :)Kävelyllä pysähdyin seuraamaan myös kurassa kaislikon reunassa kurnuttavia sammakoita. Niitä oli paljon. Joutsenpari bongattiin myös Nunnalahden rannassa, ja kun menin lähemmäksi rantaa ottamaan kännykällä kuvaa, niin toinen sähisi meille jo :D Selkeesti ei pitänyt meistä :D

Maanantaina oli myös Balilla hieronta/osteopaatti aika Piiralla. Oli taas tyttö jumissa samoista kohdista kuin viimeksi, lantiosta ja vasemmalta edestä. Kuulemma oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin edellisellä käynnillämme. Olin laittanut merkille, että Bali peitsasi lenkillä hitaassa vauhdissa enemmän, kuin tavallisesti, joten ajattelin olevan samoista kohdista jumissa kuin viimeksi. Viimeksikin oli sama juttu, että peitsasi paljon narulenkeillä. Seuraavan ajankin tilasin valmiiksi Balille ja Ulpullekin ja saatiin lokakuun alkuun aika. Välissä pitää kyllä käydä hieronnassakin ainakin kerran jollain toisella fyssarilla tai hierojalla. Ohjeeksi saimme, että Balille ei tällä viikolla muuta kuin normaaleja lenkkejä, jotta Bali tottuu auenneeseen kroppaansa taas.

Keskiviikkona suuntaisin Ulpun kanssa ekoihin epävirallisiin kisoihimme kisailemaan naapuriseura ATT:lle. Osallistuttiin mölleihin ja avoimeen. Mölleissa tuli 10 tulokseksi ja avoimessa hyl. Mölliradalla Ulpu meni parista esteestä ohi innostuksissaan ja palasi mun luo suorittamaan esteet. Kontaktitkin tyttö malttoi mölliradalla hyvin ja avoimella radalla todella hyvin. Avoimen radalla oli kepit avokulmasta ja niitähän tämä raakileressukka ei vielä osaa, joten niistä tuli kieltoja. Mutta kepitkin meni sitten sujuvasti, kun sain Ulpun ohjattua niihin sisään. Lähdöissä malttoi myös hyvin ja vauhtia sekä intoa piisaa samalla mitalla, kuin Bali-äidilläänkin :D Joten sen verran iloinen oli näistä suorituksista, että uskalsin ilmoittaa Ulpun ekoihin virallisiin kisoihin Kirkkonummelle 15.5 Villakoiramestaruuksiin. Se onkin kivaa, kun nähdään paljon tuttuja siellä. Päivästä tulee pitkähkö, kun kisaan 1-luokassa Ulpulla 2 kisaa ja Balilla 2 kisaa 3-luokassa. Pitää ottaa teltta ja evästä mukaan.

Torstaina eli eilen olin seuramme kevättalkoissa, alkaa nimittäin ulkonaharjoittelu kausi ensi viikolla. Tuli hankittua eläintarvikeliikkeestä myös Ulpulle puinen pieni noutokapula, josko saisi tuolle tärpäkkeelle hiukka opetettua noutoa kotitokotreeneissämme. Ainakin jo kanniskelee sitä ja on innoissaan. Tästäkin namin saantileikistämme :D

Ensi viikolla on siis ohjelmassa naapuriseuran viralliset kisat torstaina Balin kanssa. Balilla onkin tuolloin 4-vuotissynttärit samana päivänä, joten prinsessakakkua varmasti nautimme kisojen jälkeen kotona. Siis minä nautin sitä ja Bali, Tyyne ja Ulpu saavat jotkut muut herkut. Lauantaina onkin sitten ne villakoiramestaruudet siellä Kirkkiksellä, jonne lähtee mukaan Balin Purri-isukkikin kisailemaan omistajansa kanssa. Ootan niin kaikkien ihmisten tapaamista ja kuulumisten vaihtoa kisaamisen lomassa :)

Tyynen ekasta astutuksesta tulee pian 3 viikkoa. Tiineys ei kaiketi vielä oikein näy, mutta mulla on jotenkin hyvin vahva tunne siitä, että Tyyne odottaa pienokaisia. Ehkä tää on jotain Tyynen äipän vaistoa :D Ja osittain sitäkin, että kun näin astutusten onnistuvan niin hyvin.

Mulla on pentukuume, mutta ei enää niin voimakas, kuin jokin aika sitten. Luulen, että pystyn elämään ilman pentua seuraavat 5 vuotta. Jotenkin sen voimalla voin olla ilman, että osaan ajatella asian myös niin, että mulla on nyt tosi kiva kolmikko kotona, niin sitä tahtoo tarjota niille kaikkea mahdollisimman hyvää ja parasta :) Koiratanssiharrastuksen aloitus syksyllä Tyynen kanssa sekä Balilla ja Ulpulla kisaaminen, treenaus ja huolto vievät aikansa. Näyttelyissäkin pitää piipahdella välillä. Lisäksi mielessä on työn ohella opiskelu syksystä lukien seuraavat 3 vuotta etäopiskeluna, joten tekemisen puutetta ei mulla taida olla. Ainoa, että olen miettinyt Tyynen pennun sijoittamista, mikäli narttuja tulisi useampi. Tosin sijoitus arveluttaa minua suuresti, kun aina kuulee niistä epäonnistuneista sijoituksista. Mutta Tyynestä ja Pedrosta pidän niin paljon, että haluaisin siitä yhdistelmästä jotain säilyttääkin.

Mietitään, mietitään, mikäs kiirus tässä mitään on päätellä :)