Valioitumista valioitumisen perään

Huippua, Balista tuli eilen Tampereen TAKUT:n kisoissa hyppyvalio. Tehtiin tuomari Minna Räsäsen hyppyradalla nolla ja sijoituttiin toiseksi kisassa. Voiton vei jackrusselinterrieri Luna Balia noin 0,30 sek nopeammalla ajalla. Nyt on siis Balilla kaksi valionarvoa agilityssä, tosin Kennelliitossa titteleiden vahvistamiseen menee jokunen viikko. Hauskaa on myös se, että näiden kahden valionarvon saavuttamisen välillä ei ole edes kuukautta väliä toisiinsa. Raumallahan heinäkuussa Balista tuli agilityvalio.

Viikonloppuna kisasin yhteensä 4 kisaa Balin kanssa Tampereella. Ulpukka ei päässyt kisailemaan juoksujensa takia. Tuloksiksi saatiin 5, hyl, hyl ja 0. Tuossa sitä taas huomasi, kuinka herkkä laji tämä agility on, nimittäin kaikissa kolmessa muussa radassa oli niin pienistä jutuista kiinni se, että miksi ei saatu nollaa. Mutta aina sitä vaan tuon koiran kanssa tekemisestä tulee hyvä mieli, vaikka tuloksissa lukeekin useinmiten sana HYL. Ja se on myös hienoa, että Balista löytyy kaksi erilaista puolta: toinen on hurja agility menijä ja toinen on kiva rapsuteltava sylikoira, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja tykkää olla rapsuteltavana ihmisten sylissä <3

Takaisin taas!

Edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt ”pieni” tovi, jospa sitä aktivoituisi tällä blogin pitämisenkin saralla taas. Viime syksynä kävin itse polvileikkauksessa lokakuun lopussa, joten agility oli tauolla kisojen osalta 6 kk ja treenaamisenkin osalta 5kk. Tämä polvileikkaus tieto tuli syyskuussa, joten ei isommin jaksanut kirjoitella blogia agilitystä, kun ei oikeasti ollut varmuutta kuinka toivun, juoksisinko enää koskaan rakkaiden kiitureideni kanssa. Tosin halukkaita treenaajia ja kisaajia olisi koirilleni löytynyt sairaslomani ajaksi, mutta koirani eivät suostu muiden kanssa suorittamaan esteen estettä. Tämä on kokeiltu ihan meidän treeneissä koutsin kanssa, kun hän on joskus yrittänyt havainnollistaa Balin tai Ulpun kanssa jonkun jutun, mutta nämä ovat katsoneet vaan pöljänä vieressä tyyliin: ”suoritan esteitä vain mamman ohjauksessa”. En myöskään halunnut, että mikään tai kukaan olisi tullut sekoittamaan jo tekemääni työtä koirieni kanssa. Mielipiteitä on varmasti monia, mutta näin mennään meillä.

No, polvileikkaus ja toipuminen meni oikein mukavasti, oikeastaan juoksemista olisin saanut kokeilla pari viikkoa normi aikataulua aikaisemminkin. Agilitytreeneissä aloittelimme jälleen maaliskuussa tutun koutsimme ohjauksessa. Ryhmässämme oli vapautunut yksi koirakon paikka, joten Ulpukin pääsi samaan ryhmään harjoittelemaan, mikä onkin osoittautunut äärettömän hyväksi asiaksi. Hiukan mua jännitti ennen ekoja treenejä tauon jälkeen, että mitäs jos tytöt ei enää osaakaan tai haluakaan mennä agilityä. Mutta tuo pelko osoittautui ihan aiheettomaksi, nimittäin molemmat olivat niin fiiliksissään jo halliin sisälle mennessään. Ja kun esteille pääsivät, niin näyttivät kyllä, että kaikki hommat osataan ja muistetaan ja on kivaa kuten aina ennenkin. Voi miten onnellinen olinkaan nähdessäni tyttöjen treeniriemun taas :)

Kisailtu ollaan molempien tytteleiden kanssa vaihtelevalla menestyksellä pääsiäisestä lähtien. Lyhykäisyydessään: Ulpu nousi vappuna mini2-luokkaan nollavoitolla, siitä viikon kuluttua onnistui 2 nollaa kakkosissa ja nyt viime lauantaina 23.7.2011 Ulpu nousi nollavoitolla kolmosiin Raumalla! Bali puolestaan voitti Raumalla samoissa kisoissaan 41 koirakon luokan kolmosissa ja hankki näin kolmannen agilitysertinsä ja siten valioitui. Alkeiskurssillani asettamani tavoite saavutettiin, mikä on huippu juttu mulle. Nyt on hyvä, että molemmat kisaavat samassa luokassa, niin ei tarvitse katsella eri päiville kisoja tai viettää koko päivää kisapaikalla sen takia, että toinen kisaa alemmassa luokassa.

Laumaani saapui lokakuun alkupuoliskolla myös uusi jäsen, musta keskikokoinenvillakoira narttu Damocan Grazia ”Zelda”, jonka kanssa on tullut käytyä näyttelyissä.Agilityesteitä olen Zeldalle näyttänyt noin 2-3 kertaa, mutta uskon tosiaan, että Zeldan juttu on ennemminkin nuo näyttelyt. Lenkillä vapaana juostessa tytöltä ei vauhtia puutu, kuten ei puutu laumani pienimmältäkään Tyyneltä. Mutta kovin suurta poltetta ei nämä tytöt agilityä kohtaan pode, ja ei tietysti tarvitsekaan. Meillä voi olla sellainen kun on :)

Tässä on muutamia tauon jälkeen suorittamiamme kisaratoja:

Hämeenkyrö Bali 8.5.2011: http://www.youtube.com/watch?v=X3FxMnoEbsA&feature=related
Hämeenkyrö Bali 8.5.2011: http://www.youtube.com/watch?v=3yErrXTIxQU&feature=related
Tuorla Bali 25.6.2011: http://www.youtube.com/watch?v=AC6x287WDE8&feature=related
Tuorla Ulpu 25.6.2011: http://www.youtube.com/watch?v=TO6dmr9VxcM&feature=related
Rauma Bali 23.7.2011: http://www.youtube.com/watch?v=ub3hVZNW8EA

Ja tässä Sirpa Saaren ottamia kuvia Balista TSAU:n juhannuskisoissa 2011:

Nollavoitto Nokialla!

Ulpun rusakkohyppy Lohjan kisoissa 22.8.2010 kuva: Sarianna Junnila

Viikonlopun kisailujamme voisi kuvata vähän jo kliseiselläkin sanonnalla että "vaikeuksien kautta voittoon". Lauantaina kisattiin 3 kisaa naapuriseura ATT:llä. Ja ensimmäisellä radalla ei päästy Balin kanssa edes matkaan, kun tämä päätti varastaa lähdössä. Jätin Balin lähtöön ja kävelin parin esteen taakse. Yleisöstä kuuluu, että "tulee jo" ja käännyin katsomaan, niin Balihan sieltä oli singahtanut jo radalle. Karjasin, että "hyi olkoon!" ja otin Balin nätisti kainaloon ja lähdettiin radalta pois. Vein Balin suorinta tietä autoon ja otin vasta seuraavan radan verryttelyyn sen autosta. Kyllä harmitti, mutta tiesin kyllä tehneeni oikein. Balille on palkka jo agilityesteiden suorittaminen, niin kova palo sillä on tähän touhuun. Niinpä mun oli palautettava tällä tavalla sen mieleen, että kuka meistä määrääkään suunnan ja tahdin radalla. Mua jännitti tokalle radalle lähtö. Mielessä pyöri, että mitäs jos Bali varastaa taas, tuleeko tästä useita kisoja kestävä noidankehä. Pelkoni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, kun Bali pysyi hienosti lähdössä. Tarkoituksella en kuitenkaan mennyt ylettömän kauaksi tässä kohtia, sillä tavoitteenani oli saada onnistuminen ja Balille agiradan suorittaminen palkaksi mielensä malttamisesta lähtötilanteessa. Voi kuinka iloinen olinkaan tässä kohtia :) Ei haitannut vaikka hylky radalta tulikin väärän radan vuoksi. Seuraavan radan lähdön Bali malttoi taas, ja rata menikin todella mallikkaasti kunnes Bali singahti väärään putkeen. Kaveri sanoi, että sä ohjasit sen sinne putkeen. Mutta en ohjannut, en. Mulla näytti vaan kroppa sinne putkeen päin ja kun Bali hyppäsi vielä hypyn putken suuta kohti, niin lukitsi sen ja meni sinne. Harmi juttu, mutta toisaalta ei sittenkään. Bali teki niin hienon radan, että iloinen saan olla :)
Liedosta suuntasin auton nokan kohti Karkkua ja äitini tiluksia, jossa yövyimme ja vietimme rentouttavan lauantai-illan tyttöjen kanssa.

Sunnuntaina saatiinkin nukkua pitkään, sillä kisat Nokialla alkoivat minikolmosten osalta vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Kisoissa tuomarina toimi kaikilla radoilla Eija Berglund, jonka radat ovat kivan haastavia. Ekan radan lähtö jännitti, kun mietin taas, että pysyyköhän Bali uudessa paikassa lähdössä. No, pelko oli turha, koska tyttö pysyí lähdössä niin kuuliaisen kiltisti: "Joo mamma, mää odotan täällä sun lupaa, niin sitte mennään yhdessä". Rata meni kivasti mutta taas tuli se pieni mutta: putkelta kielto ja siitä viitonen, ja pian sen jälkeen eräs hyppy väärään suuntaan, kun oma keskittyminen virheen jälkeen herpaantui, joten hylky siitä seurasi. Seuraavan radan lähtöä jännitin mielessäni taas: Mitäs jos Bali varastaisi nyt lähdön? Näitä ajatuksia kuitenkin helpotti, kun sanoin itselleni, että siitä puuhasta otan Balin kainaloon ja vien jäähylle autoon, ei siinä sen kummempaa. Ja niin oli tälläkin radalla pelkoni varastamisesta aiheeton: Bali pysyi hienosti lähdössä jälleen ja kaiken kukkuraksi tehtiin nolla ja voitettiin. Ihan huikeeta! En ollut ollenkaan varma tuosta voitosta ennen tuloslistan näkemistä, koska kisassa oli mukana muitakin nopeita, joiden nollat näin ja joiden suorituksia ihailin. Tuosta voitosta Bali sai myös toisen agilitysertinsä, joten enää Balilta puuttuu yksi agilityserti samoin kuin yksi hyppyserti puuttuu hyppyagilityvalioitumisesta. Uskomatonta. Viimeinen hyppyserti me saadaan vastaanottaa aikaisintaan 28.2.2011 ja agilityserti 28.6.2011, jolloin tuolee vuosi täyteen ekojen sertien saannista. Viimeinen hyppyrata ei mennyt nappiin, kun Bali bongasi putken ja singahti sinne, ihan kun meitä edelläkin startannut nopea borderterrierikin. Harmi sinänsä, mutta iloita sain jälleen Balin lähdössä pysymisestä, jee!
Tällä viikolla saankin siten tarjota Balin treeniryhmässä jotain limpparia ja keksejä tai muuta herkkua, kun tuli menestystä kisoissa. Ja sehän sopii, koska herkkujen syönti on kivaa :) Ensi viikonloppuna kisataan Raumalla, lauantaina Ulpun kanssa 2 kisaa ja sunnuntaina Balin kanssa 2 kisaa myös.

Tyynen kanssa möllikisojen talkoissa

Eilen oltiin oman seuran epävirallisissa kisoissa talkoilemassa. Sen vuoksi meillä ei ollut treenejä laisinkaan, kun koko ilta oli hallillamme pyhitetty epävirallisille kisoille ja kaikki torstaisin treenaavat olivat tietenkin velvollisia osallistumaan kisatalkoisiin. Meikäläisen talkootyöksi koitui kuuluttaminen: homma jota ei kukaan halua. En olisi halunnut minäkään sitten millään, mutta pakko oli. Mulla olikin siinä Tyyne kuuluttaja kaverina kainalossa. Yhdessä istuttiin radan vieressä palkintopallien päällä kuuluttamassa koirakkoja radalle. Tyynen mielestä oli kivaa hommaa, koska sai seurata ihmisiä ja olla kainalossa rapsutettavana. Toisinaan sai olla narussa maassa ja bongailla tapansa mukaan kivan näköiaiä ihmisiä, joilta voi kerjätä huomiota ja rapsutusta. Tyyne on nimittäin sellainen bongailija. Kun huomaan kivan vieraan ihmisen, niin alkaa kuulumaan tuttu viik-viik-ääni kun tyttö pyrkii häntä heiluen mielestään kivan ihmisen luokse :)
Rataantutustumisten aikana treenasin Tyynen kanssa ulkona hiukka hyppyjä, putkea ja rengastakin otettiin pari kertaa. Voi että Tyllerö oli innoissaan pitkästä aikaa. Mulla ei ollut Ulpun palkkaräsyä taskussa, ainoastaan nameja ja auton avainten pieni pehmolelu avaimenperä. Niinpä palkkasin Tyyneä enimmäkseen sillä lelulla ja tappoi sitä niin onnessaan. Mun pitää nyt Tyynenkin kanssa treenailla aina kun hallille mennään, koska näyttäisi, että Tyyne voisi jopa innostua agilitystä. Mun pieni kainaloiseni <3
Ulpun ja Balin kanssa kisasin avoimen luokan kisat. Balin sain varastamaan lähdön ja napattua sen torumisen jälkeen kainaloon ja vietyä ulos hallista. Oli Bali melko hämmästynyt, kun ei radalle päässytkään. Hetki tuon jälkeen mentiin ottamaan pihaan parin esteen sarja ja huippu kehut paikalla olosta ennen liikkeelle lähtöä. No, koska oltiin toiseksi viimeisiä lähtijöitä ja koko luokka oli kisojen viimeinen, niin eikun takaisin halliin ja lähtö ja rata uudelleen Balin kanssa. Kyllä oli tyttö tarkkana lähtöviivan takana, ei nykinyt vaan odotti niin kiltisti mamman lupaa lähteä radalle. Se menikin kivasti se rata. Toivon tosi paljon, että Bali hoksasi sen, että varastaminen lähdössä ei kannata. Sen näkee oikeastaan huomenna, kun kisataan naapuriseuran kisoissa. Toivotaan, että päästään radalle saakka, eikä tarvitse viedä Balia autoon jäähylle heti kättelyssä.
Ulpun kanssa kisasin avoimen kisat myös. Tyttö meni oikein kivasti, ainut vaan että itse en ottanut sitä riittävän hyvin haltuun putkesta hypylle, joten meni hypystä ohi ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Muuten olen oikein tyytyväinen punapään menoon radalla.
Viikonloppu kuluu kisailun merkeissä, nimittäin Bali kisaa huomenna Liedossa 3 kisaa ja sunnuntaina Nokialla 3 kisaa. Lähdetään jo lauantaina heti kisojen jälkeen äitini tiluksille Sastamalan Karkkuun, maaseudulle siis. Siitä ei ole kovin pitkä matka Nokian kisapaikallekaan.
Ai niin, Tyynen viimeinenkin poika Trucker`s Mr Bean löysi oman ihanan perheensä Paraisilta. Sinne poika muutti 1.9. Tulevaisuudessa tämäkin poika nähtäneen agilityä harjoittelemassa, joten aktiviteettiä ei tule puuttumaan. Kutsumanimekseen hän sai Toffe.

Rosvoja liikkeellä!

Meidän perheessä asustaa pari rosvoa, nimittäin Bali ja Ulpu. Bali varasti kisoissa pari starttia ja Ulpu yhden kontaktin. Ulpu lähti autoon suoraan kontaktin korjauksen jälkeen radalta. Ulpu kyllä nimittäin tietää ja osaa varsin hyvin pysähtyä kontaktit ja lähteä luvalla liikkeelle, mutta nyt hyppäsi puomin alastulon yläpuolelta tasajalkaa maahan. Korjasin sen alastulon ja vein Ulpukan autoon jäähylle hetkeksi ennen verryttelykävelylle lähtöä.
Bali lähti varkain liikkeelle parilla radalla neljästä Lohjan kisoissa, enkä sitä vienyt pois radalta vaan jatkoin. No, mutta jatkossa odottaa tätäkin rosvoa kurinpalautus, nimittäin vien pois radalta ensikerralla. Saa luvan oppia, kuka määrää radalla. Kontaktit on kuitenkin tällä typyllä niin mallillaan, kiitos sen, kun vein ykkösluokassa pois radalta roiskimisen takia. Uskon Balin olevan sen verran fiksu ja miellyttämisenhaluinen, että tajuaa pian tuon lähtöhomman. Kontaktitkin tajusi aikanaan varsin pian. Lähdössä on vaan niin ikävä koira hyllyttää, mutta koska kolmosen radat on teknisesti niin vaativia, on pakko pystyä pääsemään ohjaamaan oikeaan paikkaan jo radan alkukin, ja silloin ei voi koira varastella.
No tuli meille ihan kivoja tuloksia kisoista, vaikka vähän ongelmia oli. Ekalta agiradalta lauantaina Bali teki nollan ja sijoittui kolmanneksi pitkillä kunnon kontakteilla. Serti meni ensimmäiselle, mutta koska Balilla on jo Anne Saviojalta agiserti, niin ei olisi sitä kuitenkaan saanut vastaanottaa. Muuten tuo oli aikasen mukavan sujuva suoritus meiltä. Parilta seuraavalta radalta hommasimme Balin kanssa hylyt väärän radan takia, mutta viimeiseltä hyppyradalta teimme nollan, tosin ei mikään sujuva nolla, paljon pelasteluja ynnä muuta sählinkiä. Mutta nolla kuitenkin :) Onpahan arvokisanollien metsästys 2011 kisoihin aloitettu.

Ulpun kanssa tehtiin sunnuntaina hyppyradalta viitonen, joka tuli kiellosta. Olisi pitänyt viedä vähän tarkemmin se yhdelle hypylle, jotta ei olisi mennyt siitä ohi. Tuolla suorituksella sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi. Parilta seuraavalta radalta tuli hylyt, toinen niistä oli se mun hyllyttämä. Tosin siinä tilanteessa meillä oli viitonen kepeiltä alla.

Lauantaina meiltä lähti yksi pentunen maailmalle, kun Karhu eli Trucker`s Monsieur Mosse lähti Seinäjoelle Ulpun veljen Milon ja omistajan iloksi. Nimeksi ei sentään tullut Karhu tai Mosse vaan Alvin. Hyvin heillä on siellä elo alkanut sujumaan ja vauhtia on riittänyt. Vielä meillä asustaa Olvi eli Trucker`s Mr Bean, jolle kovasti yritän etsiä myös aktiivista harrastuksista kiinnostunutta kotia. Mielestäni villakoira on parhaimmillaan nimenomaan erilaisissa touhuissa, ei missään nimessä sohvakoristeena. Siitä ei hyvää seuraa, jos villakoira päätyy sohvan koristukseksi, saattaa mennä erinäisiä kodin sisustuselementtejä rikki, kun puudeli alkaa niitä rikkomalla itseään viihdyttämään. Viittaan tällä nyt erään tutun kasvattajan 6kk ikäiseen keskarin pentuun, joka oli laittanut ison seinäryijyn alaosan "hienoon" kuntoon :D Minkäs koira sille mahtaa, jos omistaja ei tarjoa aktiviteettia ja ulkoilua riittävästi :D

Raision näyttelyssä

Viikonloppuna olin Raision näyttelyssä Ulpun kanssa. Oli kiva, kun näyttelypaikalle kesti ajaa vajaat 10 minuuttia. Niinpä saatoinkin pestä ja föönata Ulpukan vasta aamulla aamukävelyn jälkeen, jotta ei tarvinnut varoa jalkojen kastumista märässä nurmikossa aamupissareissulla. Näyttelystä tulikin ihan kiva tulos, nimittäin laatuarvostelusta ERInomainen ja kilpailuluokassa oltiin sitten 5 koiran joukosta avoimen luokan ykkösiä ja edelleen paras narttu kisassa neljänsiä. Ei tosin sitä viimeistä sertiä saatu vieläkään, mutta en isommin odottanutkaan sitä. ERI oli kiva saada kahden EH:n jälkeen. Oli kiva huomata Ulpun kulkevan iloisesti ja ryhdikkäästi nyt, kun Karjaalla toinen oli kuumuuden takia häntä ja pää alhaalla kehässä. Ei ollut onneksi niin kuuma.

Kehässä oli eräs kilpakumppani, jonka handleri yritti häiritä Ulpun esiintymistä ilmeisen tarkoituksella. Tuli kilpailuluokassa ja paras narttu kehissä ihan meidän kannoille ja sisäkautta rinnalle. Onnneksi tuli testattua Ulpun hermot viime kesänä tällaisien tilanteiden varalle. Tehtiin nimittäin kaverini kanssa sellainen harjoitus, että kuljettiin ympyrää koirien kanssa, kuten näyttelyssä ja mentiin tahallaan ihan toistemme kannoille ja sisäkautta ohi ja rinnalle. Todettiin, että meidän koirat ei ole moisesta moksiskaan, mikäli itse vaan pidämme iloisen normaalin mielialamme. Koiria ei haittaa siis lainkaan. Niinpä pidin tämän näyttelyssä mielessäni, kun toinen koko ajan oli ihan kannoissa kiinni. Ulpu kulki niin huipusti. Niin iloisesti ja mielenkiinto täysin meidän jutussa eikä kannoilla roikkuvassa parissa. Että ehkäpä meni ihmisille perille, että meidän kannoilla ei ole mitään hyötyä roikkua, voi pitää ihan normi välit, kun itselleen siitä ei mitään hyötyä saa, eikä varsinkaan sympatioita katsojilta. Ainoastaan näyttää heidän silmissä todella röyhkeältä kilpakumppanilta, koska kaikkihan heistä tuon näkevät ja tietävät mitä siinä haetaan.

Perjantaina käytiin pikku pentujen kanssa eläinlääkäriä moikkaamassa, kun pojat täyttivät 8 viikkoa jo. Karhu ja Urho painoivat 1600g ja Olvi painoi 1300g eli potran kokoisia ovat kaikki. Kaikilla tuntui jo kivekset ja muutekin oli kaikki ok. Ainoastaan Urholla on selvä alapurenta, joka tuskin tulee korjaantumaan. Sääli sinänsä, sillä poika on ihan superlupaavan ulkonäön omaava hurmuri. Urholla tosin kävi flaksi, nimittäin pääsi ison veikkansa Nekun (Trucker`s Iron Maiden) kaveriksi Raumalle ja näin Urhosta tuli sitten Paavo (Trucker`s Me Myself And I). Karhu (Trucker`s Monsieur Mosse) ja Olvi (Trucker`s Mr Bean) vielä etsivät kotejaan, mutta sehän on vaan kivaa, nimittäin mä saan näitä suloisia riiviöitä vielä rapsutella ja hoidella. Tyyne, Bali ja Ulpu tosin näitä vähän opettavat, miten meillä ollaan. Välillä nämä kokeilevat tyttöjen pinnoja aikaslailla tempauksillaan. Mutta osaa se Tyynekin, nimittäin kokosi olkkarista kaikki lelut pojilta itsensä viereen. Ja niihin leluihin ei sitten pojilla ollutkaan asiaa koskea :D

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on meillä ohjelmassa kisat Lohjalla. Lauantaina on Balilla peräti 4 kisaa ja sunnuntaina Ulpulla 3 kisaa. Niitä siis odotellessa :)

Balille sporttitrimmi

Bali oli kolmessa kansainvälisessä näyttelyssä Kuopiossa kasvattajansa kanssa viikonloppuna. Bali lähti reissuun jo torstaina päivällä, kun kasvattaja kävi hakemassa Balin matkaan mukaan asunnostani, kun itse olin töissä. Noista näyttelyistä haettiin vain riittävää tulosta agilityvalioitumista joskus silmällä pitäen. Bali on ollut viimeksi näyttelyssä keväällä 2007, juuri vuoden täyttäneenä. Tuolloin se raaputti päätukkansa vallan poikki edestä, joten siksi ei Bali ole näyttelyyn päässyt aikoihin. Välillä oli lyhyessä terrieri trimmissäkin. Vuosi sitten toukokuussa konetin pepun, hännän ja jalat kaljuiksi ja päätin: Nyt kasvatetaan näyttelyturkki takaisin ja mennään näyttelyyn. Ja nyt oli turkki valmis siihen hommaan, ollut tosin jo hetken, mutta tuo Kuopion 3 näyttelyä vaikuttivat sopivilta näyttelyiltä, kun kasvattaja lupasi Balin ottaa mukaan, kun itse hoidan Tyynen pentusia kotosalla.
Torstaina siis puoliltä päivin kasvattaja tuli Balia hakemaan reissuun kotoani, ja tämä oli kuulemma ollut heti innolla mukaan lähdössä asenteella, että "mä lähden nyt, jääkää te muut vaan tänne". Ulpua hiukka potutti, että ei päässyt mukaan, olisi kuulemma ollut kovin innoissaan lähdössä reissuun. Kun tulin töistä kotiin ihan normaaliin aikaan, niin minua odotti haiseva vastalause olohuoneen lattialla parvekkeen oven edessä. En voinut muuta kuin nauraa, koska Ulpu oli kakannut aamulla ihan normaalisti ja päivä oli ollut muutenkin ihan normaalin työpäivän mittainen päivä ja ruokavaliossakaan ei ollut mitään poikkeavaa, joka olisi saanut aikaan sen, että Ulpulla olisi ollut hätä. Ja yhtään ei ollut myöskään vatsa ollut lysällä, joten tuo Ulpun pökäle oli niin piruuttaan ja huvikseen lattialle väännetty, kun olla ja vaan voi. Ihan kuin tuo olisi ajatellut että "siinä sitten sulle, kun et mua reissuun päästänyt" :D
Perjantaina olikin ensimmäinen kehä Balilla ja tulos oli EH. Lauantaina tulos oli H ja sunnuntaina jälleen EH. Arvosteluissa oli mainittuina ne virheet mitä Balissa on, että sikäli ihan ok: liian pitkä kroppa, liian vähäiset kulmaukset ja ahdas etuosa ja lyhyt kaula. Yhden tuomarin mielestä Bali oli lihavassa kunnossa. No, onhan sillä kokoa, mutta en ollut ajatellut, että läskejä koiria suosivassa näyttelymaailmassa se olisi ollut mikään ongelma. No, mutta siitä päätinkin laittaa Balin dietille, koska agilityssä on hyvä olla hiukka kevyempi. Lauantaina Bali ei ollut jaksanut edes esiintyä kunnolla vaan oli kiskonut hiukan edellä narussa ja ei ollut kulkenut häntä ylhäällä. Balia ei kiinnostanut koko näyttely pätkän vertaa. Muuten Bali kyllä nautti reissusta ja kasvattajansa huolenpidosta ja huomiosta sekä muun reissuporukan rapsutuksista. Balille leikattiin sunnuntaina kehien jälkeen sporttinen terrieritrimmi, koska Balin juttu on tuo agility ja siellä ei ole karvoihin katsominen. Bali sai myös hienon pinkin timanttipannan, kun enää ei tarvitse niskatukkaa varjella.

Ulpun kanssa kisattiin lauantaina Lempäälässä 3 kisaa ja sunnuntaina kisattiin oman seuran seuranmestaruuksissa. Lauantaina tulokseksi tuli ekalta radalta hylkäys heti radan alussa väärän radan vuoksi. Toka rata meni aikasen kivasti, tehtiin nimittäin 0 ja todella nopea sellainen. Aika oli jotain - 15,85 muistaakseni ja tuolla tuloksella olisi voitettu niin medien kuin maksienkin vastaava rata ja kisa. Pari kurvia meni meillä aavistuksen pitkiksi tuolla radalla, mutta muuten olen tosi tyytyväinen tuohon suoritukseen. Palkinnoksi saatiin ruusuke tietenkin sekä lelu ja ihana vehnätyyny, jonka voi lämmittää tai viilentää pakastimessa ja käyttää lihasten hoitoon niin itselle kuin koirallekin. Talvella varmasti tosi hyvä juttu treenien ja kisojen jälkeen koirien lihaksille lämmitettynä. Viimeiseltä radalta tuli hylkäys kun Ulpu kiipesi A:lle puomin sijasta. Nuo olivat saman suuntaisesti nuo esteet ja en ottanut tarpeeksi katsekontaktia Ulpuun putkesta tullessa kun käskin kiipeämään. Sunnuntaina oltiin seuranmestaruuksissa, ja niistä myös tuloksena hylky, kun en korjannut keppejä, joista Ulpu jätti pujottelematta viimeisen keppivälin. Treeniä lisää vaan...

Seuraavat kisat taitaa meillä olla Balilla Lohjalla 21.8, kun siellä on tarjolla peräti 4 kisaa. Ulpulla mietin seuraaviksi agilitykisoiksi vasta naapuriseuran kisoja syyskuussa, koska kiire ei ole minnekään tuon kanssa, treenaillaan lisää. Ensi lauantaina on Raisiossa näyttely, jonne Ulpu on ilmoitettu, joten sinne suuntaamme kyllä. Toivottavasti helteet hellittävät, koska Ulpu ei liian kuumassa esiinny.

Tyyne ja pentuset voivat hyvin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pennut vierotetaan äidinmaidosta pikkuhiljaa ja Tyyne saa olla normaaleilla lenkeillä mukana. Melkoisia epeleitä ovat pojat, nimittäin kun vaihdan niiden pissalaatikon hiekan, niin puhtaassa hiekassa painitaan, piehtaroidaan ja sitä roiskitaan ja ruovitaaan. Hiekkaa olen saanut imuroida aitauksesta päivittäin. Tosin tässä on se hyvä puoli, että pojat ovat hyvin tottuneet imuriin. Ensi perjantaille olen tilannut pojille lääkärin tarkastuksen, kun täyttävät tuolloin jo 8 viikkoa. Madotus on myös tuolloin ohjelmassa jälleen kuten myös kylvetys, föönaus, konetus ja trimmaus. Mun pienet vauvat alkavat olla valmiita kohtaamaan maailman ilman toistensa ja emänsä läsnäoloa. Haikeeta.