Nollavoitto Nokialla!

Ulpun rusakkohyppy Lohjan kisoissa 22.8.2010 kuva: Sarianna Junnila

Viikonlopun kisailujamme voisi kuvata vähän jo kliseiselläkin sanonnalla että "vaikeuksien kautta voittoon". Lauantaina kisattiin 3 kisaa naapuriseura ATT:llä. Ja ensimmäisellä radalla ei päästy Balin kanssa edes matkaan, kun tämä päätti varastaa lähdössä. Jätin Balin lähtöön ja kävelin parin esteen taakse. Yleisöstä kuuluu, että "tulee jo" ja käännyin katsomaan, niin Balihan sieltä oli singahtanut jo radalle. Karjasin, että "hyi olkoon!" ja otin Balin nätisti kainaloon ja lähdettiin radalta pois. Vein Balin suorinta tietä autoon ja otin vasta seuraavan radan verryttelyyn sen autosta. Kyllä harmitti, mutta tiesin kyllä tehneeni oikein. Balille on palkka jo agilityesteiden suorittaminen, niin kova palo sillä on tähän touhuun. Niinpä mun oli palautettava tällä tavalla sen mieleen, että kuka meistä määrääkään suunnan ja tahdin radalla. Mua jännitti tokalle radalle lähtö. Mielessä pyöri, että mitäs jos Bali varastaa taas, tuleeko tästä useita kisoja kestävä noidankehä. Pelkoni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, kun Bali pysyi hienosti lähdössä. Tarkoituksella en kuitenkaan mennyt ylettömän kauaksi tässä kohtia, sillä tavoitteenani oli saada onnistuminen ja Balille agiradan suorittaminen palkaksi mielensä malttamisesta lähtötilanteessa. Voi kuinka iloinen olinkaan tässä kohtia :) Ei haitannut vaikka hylky radalta tulikin väärän radan vuoksi. Seuraavan radan lähdön Bali malttoi taas, ja rata menikin todella mallikkaasti kunnes Bali singahti väärään putkeen. Kaveri sanoi, että sä ohjasit sen sinne putkeen. Mutta en ohjannut, en. Mulla näytti vaan kroppa sinne putkeen päin ja kun Bali hyppäsi vielä hypyn putken suuta kohti, niin lukitsi sen ja meni sinne. Harmi juttu, mutta toisaalta ei sittenkään. Bali teki niin hienon radan, että iloinen saan olla :)
Liedosta suuntasin auton nokan kohti Karkkua ja äitini tiluksia, jossa yövyimme ja vietimme rentouttavan lauantai-illan tyttöjen kanssa.

Sunnuntaina saatiinkin nukkua pitkään, sillä kisat Nokialla alkoivat minikolmosten osalta vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Kisoissa tuomarina toimi kaikilla radoilla Eija Berglund, jonka radat ovat kivan haastavia. Ekan radan lähtö jännitti, kun mietin taas, että pysyyköhän Bali uudessa paikassa lähdössä. No, pelko oli turha, koska tyttö pysyí lähdössä niin kuuliaisen kiltisti: "Joo mamma, mää odotan täällä sun lupaa, niin sitte mennään yhdessä". Rata meni kivasti mutta taas tuli se pieni mutta: putkelta kielto ja siitä viitonen, ja pian sen jälkeen eräs hyppy väärään suuntaan, kun oma keskittyminen virheen jälkeen herpaantui, joten hylky siitä seurasi. Seuraavan radan lähtöä jännitin mielessäni taas: Mitäs jos Bali varastaisi nyt lähdön? Näitä ajatuksia kuitenkin helpotti, kun sanoin itselleni, että siitä puuhasta otan Balin kainaloon ja vien jäähylle autoon, ei siinä sen kummempaa. Ja niin oli tälläkin radalla pelkoni varastamisesta aiheeton: Bali pysyi hienosti lähdössä jälleen ja kaiken kukkuraksi tehtiin nolla ja voitettiin. Ihan huikeeta! En ollut ollenkaan varma tuosta voitosta ennen tuloslistan näkemistä, koska kisassa oli mukana muitakin nopeita, joiden nollat näin ja joiden suorituksia ihailin. Tuosta voitosta Bali sai myös toisen agilitysertinsä, joten enää Balilta puuttuu yksi agilityserti samoin kuin yksi hyppyserti puuttuu hyppyagilityvalioitumisesta. Uskomatonta. Viimeinen hyppyserti me saadaan vastaanottaa aikaisintaan 28.2.2011 ja agilityserti 28.6.2011, jolloin tuolee vuosi täyteen ekojen sertien saannista. Viimeinen hyppyrata ei mennyt nappiin, kun Bali bongasi putken ja singahti sinne, ihan kun meitä edelläkin startannut nopea borderterrierikin. Harmi sinänsä, mutta iloita sain jälleen Balin lähdössä pysymisestä, jee!
Tällä viikolla saankin siten tarjota Balin treeniryhmässä jotain limpparia ja keksejä tai muuta herkkua, kun tuli menestystä kisoissa. Ja sehän sopii, koska herkkujen syönti on kivaa :) Ensi viikonloppuna kisataan Raumalla, lauantaina Ulpun kanssa 2 kisaa ja sunnuntaina Balin kanssa 2 kisaa myös.

Tyynen kanssa möllikisojen talkoissa

Eilen oltiin oman seuran epävirallisissa kisoissa talkoilemassa. Sen vuoksi meillä ei ollut treenejä laisinkaan, kun koko ilta oli hallillamme pyhitetty epävirallisille kisoille ja kaikki torstaisin treenaavat olivat tietenkin velvollisia osallistumaan kisatalkoisiin. Meikäläisen talkootyöksi koitui kuuluttaminen: homma jota ei kukaan halua. En olisi halunnut minäkään sitten millään, mutta pakko oli. Mulla olikin siinä Tyyne kuuluttaja kaverina kainalossa. Yhdessä istuttiin radan vieressä palkintopallien päällä kuuluttamassa koirakkoja radalle. Tyynen mielestä oli kivaa hommaa, koska sai seurata ihmisiä ja olla kainalossa rapsutettavana. Toisinaan sai olla narussa maassa ja bongailla tapansa mukaan kivan näköiaiä ihmisiä, joilta voi kerjätä huomiota ja rapsutusta. Tyyne on nimittäin sellainen bongailija. Kun huomaan kivan vieraan ihmisen, niin alkaa kuulumaan tuttu viik-viik-ääni kun tyttö pyrkii häntä heiluen mielestään kivan ihmisen luokse :)
Rataantutustumisten aikana treenasin Tyynen kanssa ulkona hiukka hyppyjä, putkea ja rengastakin otettiin pari kertaa. Voi että Tyllerö oli innoissaan pitkästä aikaa. Mulla ei ollut Ulpun palkkaräsyä taskussa, ainoastaan nameja ja auton avainten pieni pehmolelu avaimenperä. Niinpä palkkasin Tyyneä enimmäkseen sillä lelulla ja tappoi sitä niin onnessaan. Mun pitää nyt Tyynenkin kanssa treenailla aina kun hallille mennään, koska näyttäisi, että Tyyne voisi jopa innostua agilitystä. Mun pieni kainaloiseni <3
Ulpun ja Balin kanssa kisasin avoimen luokan kisat. Balin sain varastamaan lähdön ja napattua sen torumisen jälkeen kainaloon ja vietyä ulos hallista. Oli Bali melko hämmästynyt, kun ei radalle päässytkään. Hetki tuon jälkeen mentiin ottamaan pihaan parin esteen sarja ja huippu kehut paikalla olosta ennen liikkeelle lähtöä. No, koska oltiin toiseksi viimeisiä lähtijöitä ja koko luokka oli kisojen viimeinen, niin eikun takaisin halliin ja lähtö ja rata uudelleen Balin kanssa. Kyllä oli tyttö tarkkana lähtöviivan takana, ei nykinyt vaan odotti niin kiltisti mamman lupaa lähteä radalle. Se menikin kivasti se rata. Toivon tosi paljon, että Bali hoksasi sen, että varastaminen lähdössä ei kannata. Sen näkee oikeastaan huomenna, kun kisataan naapuriseuran kisoissa. Toivotaan, että päästään radalle saakka, eikä tarvitse viedä Balia autoon jäähylle heti kättelyssä.
Ulpun kanssa kisasin avoimen kisat myös. Tyttö meni oikein kivasti, ainut vaan että itse en ottanut sitä riittävän hyvin haltuun putkesta hypylle, joten meni hypystä ohi ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Muuten olen oikein tyytyväinen punapään menoon radalla.
Viikonloppu kuluu kisailun merkeissä, nimittäin Bali kisaa huomenna Liedossa 3 kisaa ja sunnuntaina Nokialla 3 kisaa. Lähdetään jo lauantaina heti kisojen jälkeen äitini tiluksille Sastamalan Karkkuun, maaseudulle siis. Siitä ei ole kovin pitkä matka Nokian kisapaikallekaan.
Ai niin, Tyynen viimeinenkin poika Trucker`s Mr Bean löysi oman ihanan perheensä Paraisilta. Sinne poika muutti 1.9. Tulevaisuudessa tämäkin poika nähtäneen agilityä harjoittelemassa, joten aktiviteettiä ei tule puuttumaan. Kutsumanimekseen hän sai Toffe.

Rosvoja liikkeellä!

Meidän perheessä asustaa pari rosvoa, nimittäin Bali ja Ulpu. Bali varasti kisoissa pari starttia ja Ulpu yhden kontaktin. Ulpu lähti autoon suoraan kontaktin korjauksen jälkeen radalta. Ulpu kyllä nimittäin tietää ja osaa varsin hyvin pysähtyä kontaktit ja lähteä luvalla liikkeelle, mutta nyt hyppäsi puomin alastulon yläpuolelta tasajalkaa maahan. Korjasin sen alastulon ja vein Ulpukan autoon jäähylle hetkeksi ennen verryttelykävelylle lähtöä.
Bali lähti varkain liikkeelle parilla radalla neljästä Lohjan kisoissa, enkä sitä vienyt pois radalta vaan jatkoin. No, mutta jatkossa odottaa tätäkin rosvoa kurinpalautus, nimittäin vien pois radalta ensikerralla. Saa luvan oppia, kuka määrää radalla. Kontaktit on kuitenkin tällä typyllä niin mallillaan, kiitos sen, kun vein ykkösluokassa pois radalta roiskimisen takia. Uskon Balin olevan sen verran fiksu ja miellyttämisenhaluinen, että tajuaa pian tuon lähtöhomman. Kontaktitkin tajusi aikanaan varsin pian. Lähdössä on vaan niin ikävä koira hyllyttää, mutta koska kolmosen radat on teknisesti niin vaativia, on pakko pystyä pääsemään ohjaamaan oikeaan paikkaan jo radan alkukin, ja silloin ei voi koira varastella.
No tuli meille ihan kivoja tuloksia kisoista, vaikka vähän ongelmia oli. Ekalta agiradalta lauantaina Bali teki nollan ja sijoittui kolmanneksi pitkillä kunnon kontakteilla. Serti meni ensimmäiselle, mutta koska Balilla on jo Anne Saviojalta agiserti, niin ei olisi sitä kuitenkaan saanut vastaanottaa. Muuten tuo oli aikasen mukavan sujuva suoritus meiltä. Parilta seuraavalta radalta hommasimme Balin kanssa hylyt väärän radan takia, mutta viimeiseltä hyppyradalta teimme nollan, tosin ei mikään sujuva nolla, paljon pelasteluja ynnä muuta sählinkiä. Mutta nolla kuitenkin :) Onpahan arvokisanollien metsästys 2011 kisoihin aloitettu.

Ulpun kanssa tehtiin sunnuntaina hyppyradalta viitonen, joka tuli kiellosta. Olisi pitänyt viedä vähän tarkemmin se yhdelle hypylle, jotta ei olisi mennyt siitä ohi. Tuolla suorituksella sijoituttiin kuitenkin kolmansiksi. Parilta seuraavalta radalta tuli hylyt, toinen niistä oli se mun hyllyttämä. Tosin siinä tilanteessa meillä oli viitonen kepeiltä alla.

Lauantaina meiltä lähti yksi pentunen maailmalle, kun Karhu eli Trucker`s Monsieur Mosse lähti Seinäjoelle Ulpun veljen Milon ja omistajan iloksi. Nimeksi ei sentään tullut Karhu tai Mosse vaan Alvin. Hyvin heillä on siellä elo alkanut sujumaan ja vauhtia on riittänyt. Vielä meillä asustaa Olvi eli Trucker`s Mr Bean, jolle kovasti yritän etsiä myös aktiivista harrastuksista kiinnostunutta kotia. Mielestäni villakoira on parhaimmillaan nimenomaan erilaisissa touhuissa, ei missään nimessä sohvakoristeena. Siitä ei hyvää seuraa, jos villakoira päätyy sohvan koristukseksi, saattaa mennä erinäisiä kodin sisustuselementtejä rikki, kun puudeli alkaa niitä rikkomalla itseään viihdyttämään. Viittaan tällä nyt erään tutun kasvattajan 6kk ikäiseen keskarin pentuun, joka oli laittanut ison seinäryijyn alaosan "hienoon" kuntoon :D Minkäs koira sille mahtaa, jos omistaja ei tarjoa aktiviteettia ja ulkoilua riittävästi :D

Raision näyttelyssä

Viikonloppuna olin Raision näyttelyssä Ulpun kanssa. Oli kiva, kun näyttelypaikalle kesti ajaa vajaat 10 minuuttia. Niinpä saatoinkin pestä ja föönata Ulpukan vasta aamulla aamukävelyn jälkeen, jotta ei tarvinnut varoa jalkojen kastumista märässä nurmikossa aamupissareissulla. Näyttelystä tulikin ihan kiva tulos, nimittäin laatuarvostelusta ERInomainen ja kilpailuluokassa oltiin sitten 5 koiran joukosta avoimen luokan ykkösiä ja edelleen paras narttu kisassa neljänsiä. Ei tosin sitä viimeistä sertiä saatu vieläkään, mutta en isommin odottanutkaan sitä. ERI oli kiva saada kahden EH:n jälkeen. Oli kiva huomata Ulpun kulkevan iloisesti ja ryhdikkäästi nyt, kun Karjaalla toinen oli kuumuuden takia häntä ja pää alhaalla kehässä. Ei ollut onneksi niin kuuma.

Kehässä oli eräs kilpakumppani, jonka handleri yritti häiritä Ulpun esiintymistä ilmeisen tarkoituksella. Tuli kilpailuluokassa ja paras narttu kehissä ihan meidän kannoille ja sisäkautta rinnalle. Onnneksi tuli testattua Ulpun hermot viime kesänä tällaisien tilanteiden varalle. Tehtiin nimittäin kaverini kanssa sellainen harjoitus, että kuljettiin ympyrää koirien kanssa, kuten näyttelyssä ja mentiin tahallaan ihan toistemme kannoille ja sisäkautta ohi ja rinnalle. Todettiin, että meidän koirat ei ole moisesta moksiskaan, mikäli itse vaan pidämme iloisen normaalin mielialamme. Koiria ei haittaa siis lainkaan. Niinpä pidin tämän näyttelyssä mielessäni, kun toinen koko ajan oli ihan kannoissa kiinni. Ulpu kulki niin huipusti. Niin iloisesti ja mielenkiinto täysin meidän jutussa eikä kannoilla roikkuvassa parissa. Että ehkäpä meni ihmisille perille, että meidän kannoilla ei ole mitään hyötyä roikkua, voi pitää ihan normi välit, kun itselleen siitä ei mitään hyötyä saa, eikä varsinkaan sympatioita katsojilta. Ainoastaan näyttää heidän silmissä todella röyhkeältä kilpakumppanilta, koska kaikkihan heistä tuon näkevät ja tietävät mitä siinä haetaan.

Perjantaina käytiin pikku pentujen kanssa eläinlääkäriä moikkaamassa, kun pojat täyttivät 8 viikkoa jo. Karhu ja Urho painoivat 1600g ja Olvi painoi 1300g eli potran kokoisia ovat kaikki. Kaikilla tuntui jo kivekset ja muutekin oli kaikki ok. Ainoastaan Urholla on selvä alapurenta, joka tuskin tulee korjaantumaan. Sääli sinänsä, sillä poika on ihan superlupaavan ulkonäön omaava hurmuri. Urholla tosin kävi flaksi, nimittäin pääsi ison veikkansa Nekun (Trucker`s Iron Maiden) kaveriksi Raumalle ja näin Urhosta tuli sitten Paavo (Trucker`s Me Myself And I). Karhu (Trucker`s Monsieur Mosse) ja Olvi (Trucker`s Mr Bean) vielä etsivät kotejaan, mutta sehän on vaan kivaa, nimittäin mä saan näitä suloisia riiviöitä vielä rapsutella ja hoidella. Tyyne, Bali ja Ulpu tosin näitä vähän opettavat, miten meillä ollaan. Välillä nämä kokeilevat tyttöjen pinnoja aikaslailla tempauksillaan. Mutta osaa se Tyynekin, nimittäin kokosi olkkarista kaikki lelut pojilta itsensä viereen. Ja niihin leluihin ei sitten pojilla ollutkaan asiaa koskea :D

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on meillä ohjelmassa kisat Lohjalla. Lauantaina on Balilla peräti 4 kisaa ja sunnuntaina Ulpulla 3 kisaa. Niitä siis odotellessa :)

Balille sporttitrimmi

Bali oli kolmessa kansainvälisessä näyttelyssä Kuopiossa kasvattajansa kanssa viikonloppuna. Bali lähti reissuun jo torstaina päivällä, kun kasvattaja kävi hakemassa Balin matkaan mukaan asunnostani, kun itse olin töissä. Noista näyttelyistä haettiin vain riittävää tulosta agilityvalioitumista joskus silmällä pitäen. Bali on ollut viimeksi näyttelyssä keväällä 2007, juuri vuoden täyttäneenä. Tuolloin se raaputti päätukkansa vallan poikki edestä, joten siksi ei Bali ole näyttelyyn päässyt aikoihin. Välillä oli lyhyessä terrieri trimmissäkin. Vuosi sitten toukokuussa konetin pepun, hännän ja jalat kaljuiksi ja päätin: Nyt kasvatetaan näyttelyturkki takaisin ja mennään näyttelyyn. Ja nyt oli turkki valmis siihen hommaan, ollut tosin jo hetken, mutta tuo Kuopion 3 näyttelyä vaikuttivat sopivilta näyttelyiltä, kun kasvattaja lupasi Balin ottaa mukaan, kun itse hoidan Tyynen pentusia kotosalla.
Torstaina siis puoliltä päivin kasvattaja tuli Balia hakemaan reissuun kotoani, ja tämä oli kuulemma ollut heti innolla mukaan lähdössä asenteella, että "mä lähden nyt, jääkää te muut vaan tänne". Ulpua hiukka potutti, että ei päässyt mukaan, olisi kuulemma ollut kovin innoissaan lähdössä reissuun. Kun tulin töistä kotiin ihan normaaliin aikaan, niin minua odotti haiseva vastalause olohuoneen lattialla parvekkeen oven edessä. En voinut muuta kuin nauraa, koska Ulpu oli kakannut aamulla ihan normaalisti ja päivä oli ollut muutenkin ihan normaalin työpäivän mittainen päivä ja ruokavaliossakaan ei ollut mitään poikkeavaa, joka olisi saanut aikaan sen, että Ulpulla olisi ollut hätä. Ja yhtään ei ollut myöskään vatsa ollut lysällä, joten tuo Ulpun pökäle oli niin piruuttaan ja huvikseen lattialle väännetty, kun olla ja vaan voi. Ihan kuin tuo olisi ajatellut että "siinä sitten sulle, kun et mua reissuun päästänyt" :D
Perjantaina olikin ensimmäinen kehä Balilla ja tulos oli EH. Lauantaina tulos oli H ja sunnuntaina jälleen EH. Arvosteluissa oli mainittuina ne virheet mitä Balissa on, että sikäli ihan ok: liian pitkä kroppa, liian vähäiset kulmaukset ja ahdas etuosa ja lyhyt kaula. Yhden tuomarin mielestä Bali oli lihavassa kunnossa. No, onhan sillä kokoa, mutta en ollut ajatellut, että läskejä koiria suosivassa näyttelymaailmassa se olisi ollut mikään ongelma. No, mutta siitä päätinkin laittaa Balin dietille, koska agilityssä on hyvä olla hiukka kevyempi. Lauantaina Bali ei ollut jaksanut edes esiintyä kunnolla vaan oli kiskonut hiukan edellä narussa ja ei ollut kulkenut häntä ylhäällä. Balia ei kiinnostanut koko näyttely pätkän vertaa. Muuten Bali kyllä nautti reissusta ja kasvattajansa huolenpidosta ja huomiosta sekä muun reissuporukan rapsutuksista. Balille leikattiin sunnuntaina kehien jälkeen sporttinen terrieritrimmi, koska Balin juttu on tuo agility ja siellä ei ole karvoihin katsominen. Bali sai myös hienon pinkin timanttipannan, kun enää ei tarvitse niskatukkaa varjella.

Ulpun kanssa kisattiin lauantaina Lempäälässä 3 kisaa ja sunnuntaina kisattiin oman seuran seuranmestaruuksissa. Lauantaina tulokseksi tuli ekalta radalta hylkäys heti radan alussa väärän radan vuoksi. Toka rata meni aikasen kivasti, tehtiin nimittäin 0 ja todella nopea sellainen. Aika oli jotain - 15,85 muistaakseni ja tuolla tuloksella olisi voitettu niin medien kuin maksienkin vastaava rata ja kisa. Pari kurvia meni meillä aavistuksen pitkiksi tuolla radalla, mutta muuten olen tosi tyytyväinen tuohon suoritukseen. Palkinnoksi saatiin ruusuke tietenkin sekä lelu ja ihana vehnätyyny, jonka voi lämmittää tai viilentää pakastimessa ja käyttää lihasten hoitoon niin itselle kuin koirallekin. Talvella varmasti tosi hyvä juttu treenien ja kisojen jälkeen koirien lihaksille lämmitettynä. Viimeiseltä radalta tuli hylkäys kun Ulpu kiipesi A:lle puomin sijasta. Nuo olivat saman suuntaisesti nuo esteet ja en ottanut tarpeeksi katsekontaktia Ulpuun putkesta tullessa kun käskin kiipeämään. Sunnuntaina oltiin seuranmestaruuksissa, ja niistä myös tuloksena hylky, kun en korjannut keppejä, joista Ulpu jätti pujottelematta viimeisen keppivälin. Treeniä lisää vaan...

Seuraavat kisat taitaa meillä olla Balilla Lohjalla 21.8, kun siellä on tarjolla peräti 4 kisaa. Ulpulla mietin seuraaviksi agilitykisoiksi vasta naapuriseuran kisoja syyskuussa, koska kiire ei ole minnekään tuon kanssa, treenaillaan lisää. Ensi lauantaina on Raisiossa näyttely, jonne Ulpu on ilmoitettu, joten sinne suuntaamme kyllä. Toivottavasti helteet hellittävät, koska Ulpu ei liian kuumassa esiinny.

Tyyne ja pentuset voivat hyvin. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pennut vierotetaan äidinmaidosta pikkuhiljaa ja Tyyne saa olla normaaleilla lenkeillä mukana. Melkoisia epeleitä ovat pojat, nimittäin kun vaihdan niiden pissalaatikon hiekan, niin puhtaassa hiekassa painitaan, piehtaroidaan ja sitä roiskitaan ja ruovitaaan. Hiekkaa olen saanut imuroida aitauksesta päivittäin. Tosin tässä on se hyvä puoli, että pojat ovat hyvin tottuneet imuriin. Ensi perjantaille olen tilannut pojille lääkärin tarkastuksen, kun täyttävät tuolloin jo 8 viikkoa. Madotus on myös tuolloin ohjelmassa jälleen kuten myös kylvetys, föönaus, konetus ja trimmaus. Mun pienet vauvat alkavat olla valmiita kohtaamaan maailman ilman toistensa ja emänsä läsnäoloa. Haikeeta.

Karhukopla 6 viikkoa!

Kuvassa pennut 6 viikkoa, kuvaaja: Sanna Koponen

Tyynen ja Pedron pojat täyttivät jo 6 viikkoa. Vastahan ne syntyivät ja olivat sokeita ja kuuroja rotan näköisiä mönkiäisiä. 6-viikkoissynttäreiden kunniaksi oli ohjelmassa madotus sekä kasvattaja-kennelneuvojan toimesta mikrosirutus sekä polveutumismääritystä ja dna-tunnistetta varten irtosolunäytteiden otto poskien sisäpinnoilta harjaamalla. Näin ollen viralliset nimetkin päätettiin, tai siis se, kuka on kukin. Itse nimet on olleet päätettynä jo viimeiset 2 viikkoa ja nehän ovat Trucker´s Monsieur Mosse, Trucker´s Mr Bean ja Trucker´s Me Myself and I. Pojilla luonnetta tuntuu olevan, tosin mikrosirut antoivat laittaa ja posket harjata hyvin vähäisillä äänillä ja vastarinnalla. Käsittelyyn pojat ovat muuten tottuneet, sillä ne ovat käyneet jo 3 kertaa kylvyssä sekä föönattavana ja konetyötkin on tehty kahdesti ja trimmattu hiukan jo pepun päältäkin. Kiltisti ovat olleet noissa hommissa, vaikka sitä ei ihan ensinäkemältä uskoisi, kun niiden touhuja keskenään seurailee muuten. Ihanan vilkkaita kavereita.

Keskiviikkona kävin treenailemassa Balin ja Ulpun kanssa hallilla ekan kerran karsintojen jälkeen. Mentiin ennen meidän vuoroa treenanneen ryhmän rataa, joka sujui molemmilta aikas kivasti. Lopuksi otettiin keppejä avokulmasta, jossa treenasin Balin kanssa erilaisia sisään menoja, joiden osaamisesta olen havainnut kisoissa olevan hyötyä. Esim. sellainen sisäänmeno avokulmakeppeihin, jossa ohjaan itse ulkopuolella koiran keppeihin. Onnistui hyvin, mutta en olisi sellaista kisoissa uskaltanut yrittää vielä, mutta harjoitellaan lisää vielä, niin uskallan kisoissakin toteuttaa sen Balin kanssa. Ulpulle näytin avokulmaa ekan kerran, kun nyt kepit ovat molemmilta puolilta aikas kivassa mallissa. Ulpu tajusi heti, että miten kuuluu avokulmakeppeihin mennä. Varmaan ajatteli pienessä punaisessa päässään, että tyhmänäkö minua pidät, osaanhan mä nämäkin vaikka et oo ennen näitä laittanut tekemään. No tulinpas sitten ilmoittaneeksi Ulpun virallisiin kisoihin Lempäälään 7.8, jossa on ohjelmassa kolme kisaa peräti. Bali on tuona viikonloppuna torstaista sunnuntaihin kasvattajansa mukana näyttelyreissussa Kuopiossa. Seuranmestaruuskisat on puolestaan sunnuntaina 8.8. Liedossa, jonne ilmoitin molemmat tytöt, mutta tajusin vasta hetken kuluttua, että Bali on siellä Kuopiossa, eli pitää perua sen ilmoittautuminen tuolta.

Viikonloppuna oltiin Tyynen ja Balin kasvattajan treffeillä elikkäs Trucker`s treffeillä. Siellä oltiin vaan ihan suht pikaisesti käymässä, kun pennut ja Tyyne jäivät kotiin. Kiva oli nähdä ihmisiä ja omien koirien sukulaisia. Osallistuin näyttelytrimmauskurssille, josta sai uusia hyviä vinkkejä näyttelytrimmauksen tekoon. Jotkut kohdat kun trimmistä on vähän olleet vaikeita minulle ja en ole tyytyväinen tekemiini trimmeihin juuri koskaan. Nyt on vaan kaikki koirat niin hyvissä trimmeissä, että ei tarvitse ketään trimmata nyt ihan heti. Sormet kuitenkin syyhyäisivät trimmata joku liiassa karvassa oleva näyttelypuudeli ja katsoa saanko yhtään miellyttävämäpää jälkeä aikaiseksi kuin aikaisemmin.

Sunnuntaina oli ohjelmassa TSAU:n valmennusryhmän epäviralliset agikisatalkoot. Kisasin talkoiden lomassa kaikki kolme kisaa Ulpun kanssa möllit, 1-luokkalaiset ja avoimen kisat. Möllit meni vähän persiilleen, kun oli niin kova kiire siinä kohtia vielä ilmoittautumisessakin, että en nyt itsekään niin hyvin keskittynyt. Palautin Ulpun A:n kontaktille, kun ei pysähtynyt siinä kunnolla, joten siitä tuli hylkäys. Toka rata meni paremmin, nimittäin 10 virhepistettä ja sillä sijoituttiin kolmansiksi. Eka kielto tuli kepeiltä, kun Ulpu aloitti väärältä puolelelta pujottelemisen ja toka kielto oli tosi tyhmä moka multa, kun en vienyt tarpeeksi huolellisesti sitä yhdelle hypylle, niin Ulpu tuli siitä ohitse. Tällä radalla kontaktit sujui oikein kivasti. Avoimen radalla hylkäännyttiin, kun Ulpu peruutti pylly edellä A:n alasmenokontaktille :D Ulpu tuli hiukka roiskaisten alas, tosin kontakti olisi ollut ihan hyväksytty, mutta itse en liikkunut minnekään, vaan katsoin Ulpua. Punapää tajusi, mitä tuli tehtyä ja laittoi äkkiä molemmat takajalat kontaktille takaisin :D Saapas nähdä kuinka me selvitään ensi lauantaina Lempäälässä virallisista kisoistamme Ulpukan kanssa.

Karsiuduttiin karsinnoista

Tyynen pennut ikää hiukan yli 4 viikkoa kuvassa. Kuva: Sanna Koponen

En ole ehtinyt kirjoittelemaan juurikaan tänne viimeaikoina, kun on ollut niin paljon tekemistä. Pennut ovat nyt siinä iässä, että niissä riittää puuhaa ja katseltavaa. Sitten kun on nämä aikuisetkin, joiden turkit pitää hoitaa, lenkit lenkittää ja treenatakin pitää välillä, niin ei ole vapaa-ajan ongelmia.

Karsinnat tuli kisattua, mutta ei mennyt hyvin. Saatiin hylyt molemmilta lauantain radoilta, joten asiaa ei siten ollut sunnuntain radoille. Harmi juttu, mutta kun miettii tätä meidän uraa ja sen kestoa, niin ylipäätään mahtava juttu, että päästiin karsintoihin ekana mahdollisena vuonna mukaan. Se kun ei ole mikään helppo homma sekään. Välillä sitä itsekin unohtaa sen tosiseikan, että Bali on ensinnäkin mun ensimmäinen kisakoira agilityssä, ja toiseksi ollaan vasta alle vuosi kisattu kolmosissa. Että nyt lepotauon jälkeen vaan ahkeraa treenausta ja kisaamista molemmilla niin Balilla kuin Ulpullakin, lepoa ja tavallista rentouttavaa ulkoilua unohtamatta. Balin ensi kauden valmennusasiat ehdinkin jo tällä viikolla heti laittaa kuntoon, nimittäin otin yhteyttä Janita Leinoseen ja ilmaisin halukkuuteni treenata hänen, Elina Jänesniemen tai Jaakko Suoknuutin opissa kerran viikossa syksystä alkaen. Jaakolla aloittelemme 15.9 keskiviikkona :) Tietenkään emme jätä nykyistä koutsiamme ja pienryhmäämme, mutta lisäksi on hyvä olla myös näiden taitureidenkin opissa. Varmasti saan uusia eväitä molempien koirieni ohjaukseen, vaikka olenkin ryhmässä vain Balin kanssa.

Tyynen pennut vaan kasvavat ja komistuvat, ikää on jo vähän yli 5 viikkoa. Painoa eniten Urholla joka on mennyt Karhun ohitse muutamalla kymmenellä grammalla. Painoa on Urholla vähän yli kilon ja Karhulla vähän alle kilon. Olvi painaa vähän päälle 800g. Pojat oppivat alle viikossa tekemään tarpeensa hiekka-astialle niin, että 4 viikon ikäisinä asiat tehtiin jo hiekkikselle. Hiekkalaatikko on siis noin 40 cm halkaisijaltaan oleva puutarhaliikkeestä ostettu muovinen kukkaruukun alunen, jossa on noin 7 sentin reunat. Hiekkana on puhdan luonnon hiekka, joka on haettu hiekkamontulta ja on erittäin hienojakoista hiekkaa ilman kiviä ja epäpuhtauksia. Näin pennut eivät ole kiinnostuneita laittamaan mitään ylimääräistä suuhunsa hiekan joukosta, kun siellä ei ole houkuttimia. Hiekan etu on se, että näin pennut oppivat heti sen, että asiat tehdään maa-ainekselle. Tämä helpottaa huomattavasti uusissa kodeissa sisäsiistiksi oppimista ja opettamista. Idea on peräisin Tuire Kaimiolta. Tyynen kasvattaja ja puoliomistaja oli hänen luennollaan taanoin ja sieltä tämä idea jalkautui meillekin.

Pojat ovat olleet jo kylvyssä kahdesti ja konetyöt ja ensimmäinen leijonaleikkauskin on trimmattu. Pieniä leijonia :) Luonnekin on kaikilla kuin leijonilla, niin rohkeita ja eloisia, mutta välillä on siestan aika, että jaksaa kohta taas painia :D Mulla on todellisia vaikeuksia itseni kanssa, koska haluaisin kovasti jättää itselleni yhden näistä pienistä leijonamielistä, mutta koska ovat uroksia, niin ei ole mitään järkeä ja mahdollisuutta jättää narttulaumaani. Tylsää.

Ulpukka kävi Karjaalla näyttelyssä 11.7., mutta tulokseksi tuli vain EH. Ja ihan ansiosta, sillä Ulpu oli helteen vuoksi ihan läkähtynyt kehässä. En ole Ulpua koskaan nähnyt sellaisena näyttelyssä. Tuomarikin kirjoitti arvosteluun, että ei selvästi nauti tästä helteestä, haluaa viileään. Haluttomat liikkeet. Oli kuin olisin lehmää taluttanut kehässä, tyttö kulki häntä alaviistossa ja pää alaviistossa. Viimeksihän arvostelussa oli maininta liian iloisista liikkeistä. Jos olisin tiennyt, että toinen kärsii helteestä noin paljon, en olisi lähtenyt aamulla tuonne näyttelyyn, koska kunnon hellettä luvattiin. Ulpulle tarjosin kuitenkin vähän väliä vettä juotavaksi ja tyttö joikin, joten siitä ei tämä uupumus johtunut. Telttakin oli auringon suojana, mutta ei se auttanut paljoa. Heti kehän jälkeen pakkasin kamat nopeasti kasaan ja roudasin kamani autolle nopeasti. Kiire autoon oli siksi, että siellä on ilmastointi, joka viilenee hetken ajon jälkeen tuonne 18 asteeseen, joten ihanan viileää oli siellä alun saunan jälkeen. Ulpua mun kävi todella sääliksi, lupasin Ulpukalle, että toiste ei tulla ainakaan näyttelyyn helteellä. Agilityssä onneksi voi koiran kastella ja pitää froteemärkäloimea päällä.

Eilen, kun oltiin iltakävelyllä Balin ja Ulpun kanssa, niin Bali jäljesti hienosti tuoretta rusakon jälkeä maavainulla metsässä. Mä näin rusakon reitin, mutta koirat eivät sitä eläintä nähneet. Bali löysi kohdan josta rusakko läksi liikkeelle hetkeä aikaisemmin ja meni hienosti jälkeä myöten ylös mäkeen metsässä. Jäljestäminen olis jatkunut, mutta käskin Balin takas kun mentiin kuitenkin polkua toiseen suuntaan. Tästä tulikin jälleen mieleeni, että olisi aikas hienoa kokeilla MEJÄ:kin tuon kanssa, kun tuntuu olevan luonnon lahjakkuus tuossakin touhussa. Paljoa treeniä ei tarvittaisi, kun voisi mennä jälkikokeeseen. Olisihan se hienoa, kun tuollainen pikkupuudeli siellä jäljestäisi, kun mikäkin kunnon metsästyskoira konsanaan :D

Agirotureissu

Viikonloppuna oltiin Balin kanssa Ylöjärvellä agirodussa kisailemassa joukkuekisassa. Ulpu oli mukana kisaturistina Tyynen puolestaan hoidellessa vauveleitaan kotona. Kyydissämme matkasi myös Balin Purri-isukki omistajansa kanssa, kun olivat kanssamme samassa joukkueessa. Oltiin siis Trucker`s kennelin toisessa joukkueessa, johon kuului Reina, Bali, Luukas ja Purri. Ulpu oli varakoira, mikäli joku olisi estynyt osallistumaan. Ilma oli tosi kuuma ja aurinkoinen, taisi olla peräti 27-28 astetta lämmintä. Onneksi meillä oli teltta auringon suojaksi, sekä häkkituuletin ja kasteltavat froteeloimet koirille. Sen lisäksi kasteltiin koirat kyllä muutenkin kastelupaikalla. Bali teki hyvän radan, mä myöhästyin yhdessä liikkeelle lähdössä radan alkupuoliskolla, josta seurasi se, että Bali hyppäsi suoran putken jälkeen takaahypyn väärästä suunnasta, koska en ollut hyppyä oikeassa kohdassa ohjaamassa. Kiva rata oli kyllä. Oli myös taas kerran kiva huomata radalla, että kyllä villakoiriin agilityssä ja muutenkin kohdistuu melkoisia ennakkoasenteita ja luuloja. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että villakoirasta ei ole huippusuorituksiin ja vauhtiin agilityssä. Käsitys narussa sipsuttelevasta räksöttävästä tyhmäpuudelista tuntuu olevan ihmisissä aikas vahvasti. On jotenkin kiva huomata Balin kanssa kisaillessa ja treenatessa, että kummasti ne asenteet ja käsitykset ihmisillä muuttuvat Balin näkemisen myötä. Toki on muitakin huippuja puudeleita kuin Bali, mutta ei niitä kaiketi ihan joka kisassa tule vastaan. Kun oltiin Balin kanssa radalla agirodussa, niin kuuluttaja ihmetteli mikrofoniinsa Balin vauhtia, sanoi, että tässä ei mene mikään villakasa, vaan tässä menee villaliitäjä. Ja kaikkea muuta ylenpalttista kehumista, joita en edes muista tai suoritukseeni keskittyneenä edes kuullut. Olen kyllä superonnekas ihminen, että olen ensinnäkin saanut Balin ja toiseksi vielä ikäänkuin boonuksena Ulpun.

Ja mun yhtä aarrettani ei tietenkään saa unohtaa, nimittäin mun taskutyttö Tyyne-tylleröistä. Mun pieni täpäkkä tyttö, joka tietää olevansa sievä ja älykäs, vaikka välillä vaikuttaakin aikasen blondilta tapaukselta. Tyyne ja pennut voivat hyvin, nyt kun ikää on pennuilla jo 2,5 viikkoa. Silmät aukesivat ja kynnetkin on jo ensikertaa leikattu pojilta. Karhu on edelleen suurin, sitten Urho ja pienin poika on edelleen Olvi. Hiukan siellä jo noustaan jaloilleenkin, tosin on honkkelin näköistä touhua. Mutta harjoitus tekee mestarin tuossakin asiassa.

Kuva: Sanna Koponen Karhukoplalla ikää kuvassa 2 vko+2päivää
Kasvattaja kävi katsomassa niitä tuossa sunnuntaina ja ottamassa kuviakin. Urholla näytti tässä vaiheessa olevan sievin pää. Maitoa tulee hyvin nisistä ja hännät heiluvat aina, kun menevät imemään, joten iloisia tapauksia ovat. Tyynen syötän kädestä edelleen, kun tämä ei kupista käy syömässä itse vielä, vaikka muuten kyllä pentulaatikon ulkopuolella huilailee ja käy vettäkin juomassa. Ruuaksi Tyyne saa koirapuuroa ja lihaa höystettynä raejuustolla ja kermaviilillä sekä vitamiineilla ja ravintoöljyllä. Päivässä on myös pullahetki, jolloin Tyyne nauttii naudanmahapullia kädestä ja jälkkäriksi Nutri-plus geeliä päivän annos. Kerran päivässä Tyyne syö myös joko pienen siankorvasiivun tai sitten Dentastixin. Perjantaina kun pennut täyttivät 2 viikkoa, pesin föönäsin trimmasin ja konetin Tyynen. Siinä oli oikea urakka, nimittäin takkua oli enemmän kuin laki sallii. Pentujen synnytyksen jäljiltä jalat olivat menneet takkuun, samoin kuin iso turkkikin makoilun takia. Tuosta hommasta kuitenkin selvittiin kunnialla, mutta takkujen selvitykseen meni kokonaiset 2 tuntia. Mutta se selvitys ei ollutkaan mitään takkujen repimistä, vaan kohtakohdalta varovasti harjausnesteen kanssa takkujen selvittämistä. Harjausnestettä kului kokonaista puoli pullollista. Mutta eipä tullut mitään karvakatoa. Välillä Tyyne kävi imettämässä ja taas jatkettiin pesulla ja föönauksella. Taas imettämään ja sitten jatkettiin konettamisella ja saksimisella. Kyllä oli tuon urakan jälkeen NIIN ilo katsoa sievää Tyyneä, joka selvästi itsekin nautti ollessaan taas puhdas ja siisti prinsessa. Nyt helpottaa, kun saa taas pestä normaaleilla pesuväleillä, niin ei tule näitä takkuja.

Maanantaina oltiin Balin kanssa karsintakilpailujen omaisissa harjoituksissa omalla hallilla. Tehtiin rata 2 kertaa, ensin hylyllä ja sitten nollalla läpi, kilpailun omaisesti. Omaa vuoroa odoteltiin lähtökarsinassa, kuten karsinnoissakin on tapana. Saaren Sirpa oli kuvaamassa noissa treeneissä, joten iso kiitos Sirpalle jälleen kerran näistä mestariotoksista.

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Nyt lauantaina on ohjelmassa kisat Liedossa omalla hallilla Balin kanssa ja sunnuntaina näyttely Karjaalla Ulpun kanssa. Näyttelystä en suoraan sanottuna odota mitään, koska on kotimainen tuomari ja tunnetumpia tuomareiden suosiota nauttivia kasvattajia kilpakumppaneina. Mutta mennään nyt paikan päälle toteamaan itse, että tuolle ei toiste kannata koiraa viedä.

Juhannuskuvia Tuorlasta

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Irene Vinha

Kuva: Tanja Malmberg

Kuva: Tanja Malmberg

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari