Tyynen harrastus: Naisten reissut

Kaikki kuvat: Katariina Koivusalo

Tulipas sitten poikettua eilen Tyynen kanssa Helsingin kaapelitehtaalla villakoirien erikoisnäyttelyssä. Olikin oikein kiva näyttelypäivä hyvässä seurassa Tylleröisen kanssa. Lähdettiin tosiaan bussilla matkaan Turun Ravattulasta aamulla klo 7 jonne menin tästä kotoa kaverini kyydissä. Ulpua selvästi potutti aamulla, kun ei päässyt mukaan. Laitoin kotona Tyynen boksiin ja aloin roudata tavaroitani ulos ja sanoin heipat Balille ja Ulpulle. No, ulos saakka kuului, kun Ulpu kiekui täällä asunnossa. Meillähän ei koirat kieku muuten eivätkä ole eroahdistuneita myöskään. Mutta Ulpu on tuossa kohtia kuin isänsä: pitää kiekua, jos joku muu pääsee jonnekin ja itse ei pääse. Kaverini tuli autolla pihaan ja sanoin meneväni ojentamaan Ulpua vielä kun kiekuu siellä. No, kun tulin talon nurkalle, ei enää mitään ääntä kuulunutkaan asunnosta. Kuuntelin hetken, ja totesin Ulpun alistuneen kohtaloonsa olla pääsemättä tälle reissulle mukaan. En mennyt sitten häiritsemään, vaan palasin autolle ja lähdettiin matkaan.

Helsinkiin Kaapelitehtaalle päästyämme meillä olikin runsaasti luppoaikaa, nimittäin aprikoosi-harmaa-punaisten kääpiönarttujen kehän oli määrä alkaa aikataulun mukaan vasta klo 16. No, siinä tuli sitten vietettyä aikaa turisten kavereiden kanssa ja kehiä seuratessa. Seurasin lähinnä musta-ruskea-valkoisten isovillakoirien kehää sekä aprikoosi-harmaa-punaisten keskareiden kehää. Tuli myös tavattua Tikkurilassa asuva ystävä, jonka olen tuntenut 13-vuotiaasta saakka, kun oltiin yläasteella samalla luokalla. Oli niin kiva nähdä ja turistä hänenkin kanssa.

Vihdoinkin alkoi kello olla sen verran, että piti alkaa Tyynen turkin viimeistely kehää varten. Onneksi kasvattaja-omistaja-ystävämme oli viikko sitten tehnyt pohjatrimmin, niin riitti pelkkä tasoittelu ja päätukan tuperrus ylös. Oltiin kehän laidalla katsomassa Tyynen kanssa, kun ystävieni Tanskasta tuotu aprikoosi-kääpiöpentunen oli ROP-pentu. Hienoa! Eikä sitten enää mennyt kauaakaan, kun me päästiin Tyynen kanssa kehään. Tuomari oli tosiaan saksalainen, ja odotin, että se heittää meidät jollain H:lla pihalle puuttuvien välihampaiden takia. Tyyneltähän niitä jokunen puuttuu.... Tyllerö esiintyi hienosti ja olin oikein iloinen, kun saatiin erinomainen laatuarvostelussa. Tuomari katsoi kyllä hampaat, mutta hänelle ei ollut välihammaspuutokset onneksi mikään ongelma. Jatkettiin kilpailuluokkaan, jossa olikin paljon ERIn saaneita avoimen luokan narttuja, ja ylläri oli, kun tuomari otti meidät neljän parhaan joukkoon, jossa sitten sijoituimme kolmansiksi. Tulos oli siten samanlainen, kuin viimevuonnakin puudelierkkarissa Tyynellä: avoimen luokan kolmas. Olen oikein tyytyväinen, että Tyyne on molemmilla kerroillaan rodun erikoisnäyttelyssä palkittu laatuarvostelulla erinomainen. Arvostelu oli kirjoitettu saksaksi huonolla käsialalla, joten vaikeuksia oli sen suomentamisessa. Sen verran, mitä siitä sain selvää, niin oli oikein totuuden mukainen arvostelu. Mainittu oli Tyynen hyvät puolet ja puutteet.

No tätä meidän porukan menestystä, erityisesti Marsu-pennun ROP-pentu sijoitusta piti sitten juhlistaa oikein kuohuviinillä, jota minulla oli mukana kylmälaukussa. Mukana oli myös muuta syötävää ja juotavaa, koska viimevuodesta viisastuneena tiesin, että kunnon ruokaa ja juomaa ei lähistöllä olisi tarjolla. Ja Tyyne tietenkin sai lihapullia palkinnoksi hienosta esiintymisestään. Loppukilpailut tuli sitten siinä syöminkien ja juominkien lomassa katsottua. Minulle oli pettymys, että kavereideni pennut eivät sijoittuneet. Jotekin BIS-pentu kehää katsoessani olin varma että tuomari sijoittaisi molemmat neljän parhaan pennun joukkoon, mutta ei. Oli todella ihmeelliset valinnat. Voittajasta olin yhtä mieltä, mutta ne seuraavat kolme sijaa meni mielestäni vähän pepulleen. Harmittaa kavereiden puolesta tää homma.

Näyttelyssä julkistettiin myös vuoden 2009 voitokkaimmat näyttely, agility ja toko villakoirat sekä toko ja agility-tulokkaat. Bali sijoittui kolmanneksi vuoden agility-tulokas kisassa ollen samalla paras mini-luokkalainen agitulokas, koska kaksi parasta olivat medi-luokassa kisaavia. JEE!

Näyttelypäivä oli ohitse ja kotimatka bussilla kohti Turkua alkoi. Matka vaan sujui nopeasti hyvässä seurassa, ja istuminenkin oli mukavaa, koska oli koko päivän seissyt ja ollut jalkeilla näyttelypaikalla. Kotona oltiin Tyynen kanssa siinä 21.30-22 aikoihin. Eli tulipas noin 16 tuntinen reissu tehtyä. Ei me Balia ja Ulpua kotiin yksin tuoksi ajaksi tietenkään jätetty, vaan heitä oli hoitanut ystäväperheeni, joka asustaa tässä meistä muutaman sadan metrin päässä. Kyseessä on Tyynen äidin Olgan omistajat, eli tunnen heidät ihan sitä kautta, että Tyyne on heillä syntynyt ja heiltä haettu. Bali ja Ulpu olivatkin olleet heillä iltaa viettämässä heidän puudeleitten Olgan ja Sanin kanssa. Olivat oikein hyvin tulleet juttuun keskenään, ei mitään ongelmaa tai kähinää. Bali ja Ulpu olivat touhunneet samoja juttuja heillä kuin täällä kotonakin: karhunpainia :D Ulpu oli kuulemma spurttaillut sohva-lattia väliä, kuten se tekee välillä täälläkin. Bali oli kuulemma lenkiltä tullessaan merkannut mun postilaatikkoni. Täällä mun talossahan on postilaatikot tuossa talon päädyssä. Bali oli vetänyt kovasti narussa postilaatikolle päin ja pysähtynyt mun postilaatikon kohdalle :D Ihan uskomatonta, koska mä en ole tuollaista huomannut. Mutta se johtuu siitä, että kurkkaan lähes aina siitä ohitse sisälle mennessäni sinne, että jos siellä olisi jotain. Bali on siis tottunut, että sinne kuuluu katsoa ja siinä pysähtyä :D

Tyyne kyllä nauttii selvästi tuollaisesta kahdenkeskeisestä näyttelymatkasta, siitä että saa huomiota, rapsutusta, herkkuja ja kehuja. Tyyne on ollut kasvattaja-omistajansakin kanssa muutamilla reissuilla ilman mua, ja on kyllä käyttäytynyt sielläkin kuin suurinkin maailman matkaaja champiooni. Että vaikka saisin Tyynelle sen viimeisen puuttuvan sertin, niin taidanpa silti käydä sen kanssa näyttelyissä, naisten reissuissa, kuten meillä on tapana sanoa. Pitää katsoa, josko löytyisi vielä tälle keväälle joku sopiva näyttely, mihin mennään Tylleröisen kanssa.

Perjantaina tuli muuten käytyä treenaamassa agilityä Ulpun kanssa illalla meidän ryhmässä. Ulpu oli varmasti taas mielikuvaharjoitellut tai jotain, koska oli ihan mahtava. Voi että kun oli iloista menoa. Tehtiin ihan kunnon rataa, mutta toki palkkasin usein. Radassa oli putkia, A, puomi, rengas, kepit ja hyppyjä. Mentiin jopa pimeää putkikulmaa, ja sinnehän Ulpukka meni mun yllätykseksi ilman ihmetyksiä. Renkaalla Ulpu mietti sekunnin sadasosan, että mistäs välistä mun kuuluikaan hypätä, mutta hyppäsi aina renkaasta, kuten kuuluukin. Mua nauratti, kun toinen selvästi oivalsi, että tää olikin tää keskeltä mentävä juttu :D Vahvistettiin sitten tuota meidän kouluttajan kanssa siten, että hän oli renkaan toisella puolella antamassa heti räsyn oikeasta suorituksesta. Kokeilin myös takaa ohjausta kouluttajan kehoituksesta yhdessä kohtia, ja Ulpuhan perskules toimi siinä, kuten Bali. Se meni niin nappiin, että voi kun olinkin iloinen harjoitusten jälkeen kehitykseen. Kouluttajamme sanoikin, että keppejä treenaat vaan lisää ja pussi kans treenauksen alle ja kuntoon ja kisoihin. Kehui Ulpua lahjakkaaksi, ja tottahan se onkin että Ulpulla on lahjoja. Ohjaajalle niitä lahjoja ei ole ihan samalla mitalla suotu :D En kuitenkaan starttaa Ulpun kanssa virallisissa kisoissa, ennen kuin meillä on varmat pysäytyskontaktit ja voin luottaa siihen, että Ulpu ei niistä ilman lupaa lähde. Kiirettähän ei ole minnekään, joten harjoitusta vaan. Möllikisa varmaan voisi kohta olla ajankohtainen asia Ulpukalle.

Ensi viikolla meillä on ohjelmassa agilityn treenausta valmennusryhmässä sekä omissa pienryhmissämme. Perjantainahan on vapaata töistä, kun on pitkäperjantai. Sunnuntaina kaahataan Balin kanssa naapuriseura ATT:n pääsiäiskisoissa kolme starttia. Siellä olikin mini3-luokkalaisia peräti 60 jotain. Paikalla paljon hyviä koirakoita, huippuna vuoden 2009 maailman mestarit Carolina ja Kerttu-sheltti. Pääsiäis-maanantaina kisaavat puolestaan ykkös ja kakkosluokkalaiset. Balin isukki on ilmoitettu ykkösluokkaan, joten voi olla, että menen katsomaan.

Kuvassa serkukset Bali ja Tyyne

Oltiin eilen treenaamassa agilityä Balin ja Ulpunkin kanssa. Eilenhän oli Balin ryhmä, mutta koska toisella kentällä ei ollut ketään, treenasin odotusajalla Ulpun kanssa. Radan rakennuksessa mua taas huvitti se sama lihapullarepun vahtiminen, kuin tässä viimeaikoina muutenkin. Bali oli taas hiiren hiljaa "köttebulliansa" vahtimassa. Mun oli pakko palkita se lihapullalla, kun tulin rataa rakentamasta, kun toinen oli niin hienosti käyttäytynyt:)

Meidän kouluttaja oli taas kerran keksinyt oikein kivan radan. Heh, oikein pirullisen kivan, jos näin voi sanoa. Pitkää suoraa ja sen jälkeen mutkaputkeen. Ei meinannun millään oikea putken pää löytyä kummassakaan kohdassa. Lisäksi Bali oli ekalla radalla sitä mieltä, että osaa ja tietää nää jutut ilman muakin :D Radan lopussa oli samanlainen kohta kuin viimeviikon treeneissä ja päätin heti tutustuessani viedä sen kohdan persjätöllä, eli ilmeisesti oma päänuppinikin alkaa pikkuhiljaa tottua siihen kuvioon. Eli kyseessä oli kaksi vierekkäin olevaa hyppyä, jossa mun sijaintini oli noiden hyppyjen välissä näyttämässä. Harjoittelin Balin kanssa viereisellä kentällä myös avokulmasta keppejä sekä siitä takaaleikkauksia. Se on kyllä vaikea tolle vielä, kun siinä mä "katoan" hetkeksi, kun vaihdan puolta. Pitää vaan treenata tuota useammin, niin eiköhän siihenkin varmuus löydy.

Ulpun kanssa treenasin putkia, hyppyjä, keinua, keppejä, A:ta ja puomia. Kepit oikealta puolelta alkaa sillai jo sujua, että mun käden ei tarvitse olla näyttämässä enää nenussa kiinni makupalan kanssa, vaan riittää, että heiluttelen kättäni keppien välissä. Nurjalta puolen ei sitten noin hyvällä mallilla olekaan, joten paljon on työtä. Tänään illalla on Ulpun oman ryhmän treenit, joten katsotaan miten siellä menee. Kun tullaan sieltä iltasella kotiin, niin pitää pestä ja föönata Tyyne. Nimittäin huomenna aamulla on klo 7.00 lähtö Ravattulasta Helsinkiin Kaapelitehtaalle villakoirien erikoisnäyttelyyn. Onneksi Balilla ja Ulpulla on hoitajat, jotka käyvät tytöt hoitamassa, koska tuo on aikas pitkä päivä näyttelyssä. Mutta onneksi ei tarvitse ajaa sinne autolla :)

Viikonlopun touhut

Tässä on viikonloppu mennyt koiratouhujen parissa aikas tiiviisti. Perjantaina oli kiirus töistä kotiin, kun piti pestä ja föönata Tyyne valmiiksi trimmausta varten. Yleensähän mä itse trimmailen, mutta koska omistan Tyynen puoliksi kasvattajan kanssa, niin hän saa kunnian trimmata Tyllerölle kaikki näyttelytrimmit, jotta tulee oikein tehtyä. Tyynessä olikin sellaiset 3 kuukauden karvat leikattavana. Naurettiin, siinä on yhden toyvillakoiran karvat, mitä Tyynessä oli ylimääräistä. Mutta tää on oikeastaan sen syytä, että päätin erikoisnäytelyyn lähtevän koiran ihan viime tingassa. Ja kun päätin, että Tyyne lähtee sinne reissuun, niin ajattelin, että nyt en sitten trimmaakaan itse, kun kuukauden päästä on se erkkari, niin saa kasvattaja trimmata, jotta en ota mistään väärästä kohtia karvaa vahingossakaan.

Ulpun treenit jätin perjantaina ihan suosista väliin, koska olin tosi kiukkusella päällä ollut koko päivän. Koko ihanan päivän kruunasi vielä se, että olin autoni kanssa poikittain eräässä liukkaassa yksityistien mäessä ennen treeneihin menoa. Ajattelin, että en kiusaa koiraani sillä, että se joutuu mua katselemaan ja kuuntelemaan silloin treeneissä, jos on pienikin mahdollisuus sille, että en jaksa itse olla kunnolla.

No, nukuttiin yön ylitse ja käytiin aamulla lenkillä tavalliseen tapaan tuossa lähistöllä, jonka jälkeen pakkasin Balin ja treenirepun autoon ja suunnattiin oman seuran kisoihin Lietoon. Meillä oli ohjelmassa 3 rataa, ja hommat alkoi hyppyradalla. Ihanne ajan tuomari määritti todella tiukaksi sille radalle, se särähti korvaani jo tuomarin puhuttelussa ennen rataan tutustumista. Se särähti siksi korvaan jo siinä vaiheessa, koska olin jo hiukan rataa katsellut ja todennut sen sisältävän paljon pimeitä putkia, takaa hyppyjä ja muuta pyöritystä, jossa todellakin saisi olla koiraa nenässä kiinni ohjaamassa. Meille tuli kielto ekalta pimeältä putkelta, joka oli este numero 2. Olisin saanut olla hiukan kauempana kääntämässä Balia putkeen, jotta olisin saanut liikkua kohti putken suuta ja sillä tavalla kertonut Balille oikean putken pään ja sen, että sinne nyt kuuluu mennä. No Bali meni putkeen ja homma jatkui ilman virhesuorituksia. Tulokseksi tuli siis 5 sekä yliaikaa 2,54 sekuntia. Kukaan ei päässyt tuolla radalla alle ihanneajan, mikä oli todella koomista, kun ottaa huomioon, että mukana oli todella nopeita koiria muutamakin, jotka tekivät nollat. Tuomari korjasi ihanneaikaa jo kolmannen kilpailijan kohdalla, kun huomasi nopean koirankin jääneen ihanneajasta. Mutta ei sitten korjannut tarpeeksi kuitenkaan.

Seuraavat radat oli agilityratoja, ja oikeastaan voi sanoa, että samat jekut radoissa toistuivat: Oli pimeää putkea ja takaa hyppyjä sekä keppien avokulmaa. Me saatiin hylyt näistä molemmista radoista. Ekalta agiradalta syy oli hypyn väärästä suunnasta suorittaminen ja tokalla radalla ongelma tuli pimeästä putkesta joka oli sijoitettu puomin ylösmenon alle. Bali hyppäsi siihen puomin ylösmenolle ja siitä aiheutui hylkäys. Oikeastaan pari asiaa, mitä pitäisi harjoitella lisää on keppien avokulma sekä pimeät putket. Lähdöt sujuivat nyt ihan ok:sti, vaikka treeneissä Bali niissä mua koetteleekin. Nyt Bali nosti takapuolensa maasta näissä parissä viimeisessä startissa heti, kun olen ottanut Balin sivulle, ottanut kaulapannan pois ja sanonut paikka. Heti, kun olin lähdössä, niin takapuoli nousi. Palasin heti siitä metrin päästä takaisin ja laitoin Balin takaisin istumaan, otin hellästi päästä kiinni ja sanoin Balille rauhallisesti, että paikka. Sitten siellä maltettiin pysyä :) Mamman mussukka-tyttö :) Mutta joo, varmasti on "pari" muutakin juttua, mitä pitää treenata kuin nuo kaksi, mutta nuo nyt sieltä mielestäni nousi näiden kisojen perusteella treenattavien juttujen listalla :D

Kotiin kisoista tultuani totesin, että olisi pakko pestä Ulpu ja Bali sekä tehdä konetyötkin molemmille, jotta saisin rauhan sielulleni. Joten eihän siinä muu auttanut kuin alkaa hommiin. En nimittäin kestä, että yksi on laitettu ja kaksi muuta on laittamatta. Näillä keleillä ei tosin kauaa pysy siistinä pesty puudeli. Mutta pakkohan se on tehdä, jos takkuja alkaa tulla. Se on likaisen turkin merkki se.

Sunnuntaina heräsin kellon soittoon ja aamulenkityksien jälkeen suuntasin taas agi-hallillemme talkoisiin. Olin parissa 2-luokan kisassa töissä ratahenkilönä. Meidän seurassa kun pitää olla 6 kisaa vähintään talkoissa vuoden aikana, mikäli treenaa ohjatussa pienryhmässä. Nyt olen suorittanut 4 velvoitetta. Tavoitteeni on olla enemmän kuin 6 velvoitetta, koska treenaan ryhmässä kahden koiran kanssa. Velvoitteiden määrä ei lisäänny koirien mukaan, vaan on se kuusi velvoitetta. Jotenkin vaan sitä haluaa toimia yhteiseksi hyväksi, jotta seura ei joutuisi hankkimaan maksullista työvoimaa kisoihinsa.

Kun tulin talkoista, suuntasin tyttöjen kanssa metsälenkille, jossa tuli rämmittyä vähän hangessa, kun polku ei kulkenut siitä kohtia, mistä olisi pitänyt :D Kyllä olikin väsynyttä porukkaa, kun tultiin kotiin. Annoin tytöille ruokaa ja kyllä maistui heille uni sen jälkeen. Tässä parit päikkärikuvat





Seuraavaksi meillä on ohjelmassa Balin ja Ulpun treenit ens viikolla. Lauantaina suuntaan Tyynen kanssa villakoirien erikoisnäyttelyyn Helsinkiin kaapelitehtaalle. Ens viikolla on myös viimeinen ilmoittautumispäivä naapuriseura ATT:n pääsiäiskisoihin, jonne olen ajatellut Balin kanssa mennä.

tahdon ja en tahdo pentua -viikko

Onpas mulla vaikeeta. Nimittäin olen kuin kahden tulen välissä tosi usein sen asian kanssa, että pentu olisi kiva, mutta toisaalta ei nyt. No sen takia olisi kiva, että puudelithan on ihania ja NIIN mun juttu. Ja kun säännöllisesti käyn katselemassa erinäisiä sivuja, joissa on tulevia pentueita ja jo syntyneitä pentujakin, niin aina sitä vaan tulee pentu kuume, jos on joku mielenkiintoinen yhdistelmä toteutettu. Mutta sitten tulen aina sen tosiasian eteen, että mulla on 3 oikein kivaa tytteliä täällä, kaikki parhaassa iässään. Voidaan touhuta yhdessä yhtä ja toista, tehdä pitkiä lenkkejä ja treenailla agilityä ja käydä näyttelyissäkin toisinaan. Jos ottaisin pennun, niin se olisi tyttöjen touhuista pois, kun pentu vaatii niin paljon sitä sosiaalistamista ja tottumista kaikkeen elämään ja sisäsiistiksikin pitäisi oppia. Jatkuvaa ulkona ramppausta siis pentusen kanssa. Ja tietty sitten se, että haluan keskittyä agilityyn Balin ja Ulpun kanssa ja Tyynen kanssa olisi tarkoitus aloittaa ensi syksynä koiratanssi, jos saadaan ryhmäpaikka. Ja näyttelyissäkin haluan käydä kaikkien kanssa vähän vuorotellen ja tuomareiden mukaan. Että ei nyt sitten kuitenkaan.... ehkä. Tavallaan tylsää, mutta järkevää.

Balin kanssa treenattiin tuttuja kuvioita valmennusryhmässä ja omassa ryhmässämme. Oli melkoisen haastavat radat molemmissa treeneissä . Oikeastaan molemmissa harjoituksissa tuli sama puutteemme esille, eli mun lähelle tulo. Bali ei radalla tahtoisi tulla mun lähelle esim. sylkkäriin. Sen mielestä on kivampi kaasutella etäämmällä, kun mä vaan häiritsen kuitenkin :D No tätä sitten korjailtiin sillä, että palkkasin lähelle tulosta heti. Molemmissa treeneissä oli myös tarkkuutta vaativat radat: Valmennusryhmän treeneissä oli parit hypyt aikas kinkkisissä paikoissa ja omassa ryhmässämme puolestaan oli tehty monilla lähekkäin olevilla putkilla rata haastavaksi ja ohjauksessa tarkkuutta vaativaksi. Hiukan mua sekoittaakin se, että valmennusryhmässä koutsi kehoittaa mua viemään Balia valsseilla, jotta kontakti koiraan säilyisi. Mutta oma koutsimme sitten on mulle opettanut persjätöillä viemistä ja takaa ohjausta Balin kanssa, koska valssit hidastaa ja laitoin niitä aikaisemmin joka kohtaan. Nyt en enää tee niin paljoa valsseja kuin esim. vuosi sitten. Tää on niin kaksipiippuinen juttu, että vaikeaa on päättää ja tietää tällä vähäisellä kokemusmäärällä.

Treenit ja touhut

Oltiin perjantai-iltasella taas Ulpun kanssa treenailemassa. Nyt oli tosiaan kolmas kerta, kun oltiin tuossa meidän pienryhmän treeneissä, ja alan olla vakuuttunut, että ryhmä ja etenkin kouluttaja on meille kahdelle juurikin sopiva. Meille on ryhmän osaavamman porukan radasta pätkästy aina semmonen meidän tasolle sopiva pätkä, jota me sitten treenataan. Jotenkin sitä vaan tulee niin hyvälle tuulelle tuonkin kanssa touhutessa, kun näkee kuinka paljon se nauttii agilitystäkin. Ja samat elkeet on punapäällä jo radalle kävellessäkin, kuin äidillänsä: Hyppii ilmaan ja naukkailee mun persauksista. Ei se näin talvella haittaa, mutta kesällä on vähän ikävämpi tapa, kun on ohuempi varustus vaatetta päällä. Vai alanko juoksemaan kesälläkin agitreeneissä toppahousut jalassa :D
Meillä oli treeneissä radalla esteistä hyppyjä, putkia, A-este, kepit ja keinu. Kouluttajamme tykkää Ulpun hakeutumisesta kontaktin päähän istumaan ja siitä, että malttaa tasoonsa nähden hyvin odottaa lupaa lähteä siitä liikkeelle. Selvästi tajuaa jujun. Mutta eihän Ulpu muusta kontaktin suorittamisesta mitään tiedäkään, kun näin ollaan aina toimittu. Keinun sujumista radalla jännitin itse, että mitenköhän käy. Jotenkin odotin, että ainakin ensimmäisen kerran voi vauhdissa tulla lentokeinu. Mutta kivasti meni, Ulpu pysähtyi hiukan keinun puolivälin jälkeen, kun sanoin odota. Ota käskyllä istuikin sitten hienosti kontaktin päähän palkkaansa odottamaan.
Radassa oli A-esteen jälkeen kepit avokulmaan, johon Ulpu meni kahdesti oikein sisään. Tuli sellainen olo että wau, vaikka jotenkin järki sanoo, että se oli aloittelijan tuuria. No ehkä oli ehkä ei, mutta hienoa silti :)
Harjoiteltiin hyppyjä pidemmällä suoralla, jossa kouluttajamme oli hyppyjen päässä palkkaamassa Ulpua räsyllä. Ulpun vaatimaton räsy herätti hilpeyttä. Mutta oikeastaan eihän se alunalkujaan mikään vaatimaton ollut. Se on nimittäin kymmenen euron minkinkarvapatukka, josta on enää jäljellä Ulpun toimesta 1-2 senttiä karvaa ja musta nailoninen kahva :D Mutta se on Ulpun mielestä yliveto palkka, siksi en ole mitään muuta lelua ottanut käyttöön.
Lauantaina heti aamusta suuntasimmekin minun lapsuudenkoti-konnuilleni sukuloimaan. Sukuloinnin lomassa tulikin sitten käytyä katsomassa miesten SM-nyrkkeilyiden semifinaaliotteluja Tampereen Pyynikin Palloiluhallissa. Kyllä tulikin niin muistot mieleen siellä kehän äärellä ollessa ja kaikkia vanhoja tuttuja tapaillessa. Ehdotuksia tuli niin ottelemaan paluustani kuin tuomarin toimintaan mukaan tulemisestanikin. Mutta enköhän nyt kuitenkin touhuile vaan näiden karvaisten kavereideni kera ;) Siitä tulikin mieleeni, että huomenna viimeinen ilmoittautuminen TSAU:n ensi lauantain kisoihin. Sunnuntaina olen talkoilemassa kakkosluokkalaisten kisoissa. Keskiviikkona treenaillaan Balin valmennusryhmässä ja torstaina Balin pienryhmässä ja perjantaina Ulpun.

Lukutaito

Olipas kivaa tänään harjoituksissa Balin kanssa. Laitoin taas matamin lihapullareppua vartioimaan, kun olin auttamassa radan rakennuksessa ja tutustumassa rataan. Pysyi aikas hiljaisella Balin volyymit sen aikaa.

Rata alkoi hypyllä, jonka jälkeen tuli takaa hyppy. Sitä kohtaa mietin rataan tutustuessani, että kuinkahan käy, kun siinä samassa linjassa vieressä oli toinen hyppy ja näiden välissä tilaa melko vähän. Ajattelin, että koira voi hypätä sen 3. hypyn 2. hypyn sijasta. Mutta niin ei käynyt kuitenkaan, kun ohjasin :) Radan lopussa oli suora putki ja sen jälkeen takaa-hyppy. Tuollaiset kohdat on pahoja, koska en ehdi lyllertämään sinne hypylle ja näyttämää takaa kiertoa. No, nyt tein sitten niin, että käänsin kroppaani juostessani hyppyä kohti vastakkaiseen suuntaan, ja kun Bali oli ohittanut hypyn siivekkeen käänsin äkkiä rintamasuuntani 180 astetta ja Bali suoritti hypyn oikein :) Kyllä sai Bali kehut tuosta, vaikka samalla nauratti kauheesti toisen taitavuus. Kyllä tuollaisesta tulee vaan niin hyvälle tuulelle :)

Härnäsin taas muuten lähdössä, lähdin juoksemaan ihan päättömästi heti kun olin jättänyt Balin "paikka" käskyllä 1. esteen taakse. Ei tyttö onneksi mihinkään liikkunut, nyki hiukan siinä, mutta ei ole niin paljoa tottunut näihin mun härnäämisiin vielä. Pysyi kuitenkin peppu maassa siellä, niin sehän on jo hyvin :) Odotan vaan niin, että on jotkut sopivat epäviralliset kisat, niin pääsen kokeilemaan näitä "leikkejäni" sielläkin.

Huomenna olisi Ulpukan treenit ohjelmassa. Onneksi alkaa kevät pikkuhiljaa koittaa. En ole enää niin jäässä hallissa, kuin kylmillä ilmoilla. Tosin nyt kun lunta on näin paljon ja se alkaa sulaa, niin kuraa ja rapaa on tiedossa. Ja mähän en pidä likaisista koiranhajuisista koirista. Olen siis siinä mielessä huono koiran omistaja. Jotenkin vaan mun sielu lepää, kun koirat ovat siistin näköisiä ja puhtaita :)

Harmitus ja kahjotuurin puute vaivana

Huaah, oltiin joo sitten naapuriseura ATT:n kisoissa eilen. Ja ei onnistuttu tekemään lisää nollia. Tehtiin kaksi hyvää hylkyä ja tosi huono viitonen. Balin kasvattaja oli paikalla katsomassa menoa ja videoi meidän keskimmäisen radan, sen siis mikä oli se viitonen. Ja voi luoja, miten olenkin päivitellyt tätä meidän suoritusta mielessäni. Kun ei ole tuollaisia koiran kadottamisia ja jalkoihin törmäyksiä käynyt sitten aikoihin. Lisäksi olen koko ajan myöhässä. Viitonen tuli meille kepeiltä, kun Bali jätti keppien lopussa yhden välin pujottelematta. Tässä se rata kaiken kansan ihasteltavaksi :D:D
http://www.youtube.com/watch?v=LicRJTEBMH4
Toki tuossa jotain hyvääkin on, nimittäin katsokaas miten minun viime viikonlopun lähtönykijä on hienosti paikoillaan lähdössä. Tarkoituksella kävelen oikein hitaasti 2. esteelle ottamaan Balia vastaan, kun se on luvan saatuaan hypännyt 1. esteen. Eli viikolla suoritetuista härkkimis-lähtö -harjoitteista on ollut hyötyä. En kyllä unohda niiden tekemistä jatkossakaan, jotta pysyisi homma hanskassa tän asian suhteen. Lisäksi tein tuolla kisapaikallakin paikallaistumisharjoitusta, jotta Bali muistaisi varmasti mitä se paikka-sana tarkoittaa :) Ja hyvin se pysyikin mielessä, nimittäin missään meidän kolmesta startista ei ollut nykimisiä. Myöskin kontaktit ovat onnistuineita, ja pidinkin niissä Balin ihan kunnon ajan aina, kun oli viitonen alla.
Eka rata (hyppyrata) meni hylyksi, kun oltiin tulossa kepeille ihan suoraan hypyltä ja mun piti leikata Bali takaa, saisin paremman puolen seuraavalle hypylle. Keppien alkupään molemmilla puolilla oli hypyt, ja Bali bongasi niistä toisen todella nopeasti ja hyppäsi sen. Sinänsä sääli, koska tuo rata oli muuten ihan hyvää agilityä meiltä. Kuitenkaan tämä rata ei jäänyt minua harmittamaan lainkaan, mitä taas teki meidän viimeinen rata, sillä se harmittaa mua varmaan hetkenaikaa. Se meni hienosti alusta saakka, ja selvitettiin ilman ongelmia 2 kertaa radassa kohta, jossa putki oli A-esteen alla, ja molemmat putken päät ihan kiinni A:n ylösmenossa. No, loppusuoralle sitten menossa piti mennä puomille, mutta koska olin tyhmä ja hidastin sivullani olevan putken suun kohdalla Bali meni sinne. Harmitti ihan julmetusti, ja pääsi V-sanakin siinä harmituksessa, joka ei ollut todellakaan tarkoitettu mun ihanalle kisa-kaverilleni Balille, vaan ihan minulle itselleni. Ai kun harmittaa tätä kirjoittaessanikin, auts! Jotenkin vaan sitä toivoisi, että olisi se kahjon tuurikin välillä läsnä meillä ja virheitä ei tulisi, vaikka keekoilisi mitä :D
Balin Purri-isukkikin omistajineen oli tullut katsomaan kisoja, ja meitä huvitti, miten Bali mielisteli Purria. Tietääköhän se kuuluvansa jotenkin samaan sukuun, koska ei todellakaan mielistele varsinkaan agilityhallilla ketään koiria, vaan näyttelee ennemminkin hampaita ja räyhii remmissä. Purrin näkeminen oli Balille mieluisaa :)

Tänään tuli pestyä ja trimmattua Ulpu. Tuli kokeiltua ensikertaa jenkeistä tilaamaani hoitoainetta, ja voi että siitä tuli hyvän tuntuinen siitä turkista. En kyllä yhtään harmittele, vaikka jouduin hakemaan hoitoaineeni tullista ja maksamaan tullimaksun ja ALV:n kun tavarat oli sinne jääneet. Minulta kysyttiin ensimmäisenä, että mitäs siellä on sulle tulossa siellä laatikossa. No kerroin, että koiran hoitoainetta 4 gallonaa. Yllättävän luottavainen setä, kun ei käskenyt edes pulloa laatikosta nostaa etiketin näkemiseksi, vaan luotti laatikossa olevaan laskuun ja minun sanaani sisällöstä. Mähän olisin periaatteessa voinut siellä pullossa tuottaa vaikka mitä kiljua :D Mulla olisi ollut periaatteessa tänään kaikkien pyykkipäivä, mutta karkasin Ulpun laittamisen jälkeen ulos nauttimaan kauniista ilmasta koirien kanssa :)

Haltuunottoja ja härnäyksiä

Keskiviikkona treenattiin Balin kanssa valmennusryhmässä, siellä keskityttiin taas niihin tavallisiin meidän ongelmiin, eli mun käsieni käyttöön. Kouluttaja sanoi, että ne kädet on jo siellä mukana, mutta ne pitäisi olla paremmin, jämäkämmin ja selkeämmin. Esimerkiksi kepeillä mun käsi ei ole jämäkästi, vaan "hölskyy" siinä hölkätessä. Käteen pitäisi saada olkapäästä saakka sellainen fiilis, kuin olisi pyssy kädessä ja sillä osoittaisi koiraa. HYI kamala mikä vertaus, mutta siis semmonen jämäkämpi käsi siis :D Keskityttiin myös siinä lähdössä paikalla pysymiseen, nimittäin härnäsin Balia oikein, kun laitoin sen paikalle istumaan ekan hypyn taakse. Hypähtelin, ja olin lähtevinäni liikkeelle. Kun Bali nosti peppunsa maasta, niin komensin ja otin saman uudelleen. Kun pysyi nätisti paikalla, niin kävin palkkaamassa namilla.

Torstaina treenattiin Balin omassa pienryhmässä. Radan rakennuksen ajaksi laitoin Balin narusta hallin seinään kiinni, toisinaan tyttö on autossakin tuon ajan, kun haukkuu niin paljon siellä kentän laidalla, kun haluaa radalle. Se ottaa korviin ja käy hermoon. Nyt laitoin sitten ihan Balin viereiselle tuolille meidän treenirepun, jossa oli kontaktipalkka lihapullat repun uloimmassa taskussa. Rataa rakentaessani huomasin, että Bali istuu tuolilla ja on ihan hiljaa. Selkeästi otti tehtäväksi vahtia reppua. Ryhmäläisteni kanssa hiukan naurettiin, kun ryhmän kiljukaula käyttäytyi :D Kouluttajammekin kysyi, että onks toi koira kipee, kun se on noin kiltisti. No, ei ollut Bali kipeä, meinaan tuttu riekkuminen alkoi siinä vaiheessa, kun menin Balin luo ja otin loimen pois ja lämmiteltiin edellisen ollessa radalla. Radalle kävellessä Bali nappaili mua persauksista hampaillaan ja pomppi suoraan ylös innostuksissaan tuttuun tapaansa :D Kiva rata oli treeneissä. Kepit oli pahasta avokulmasta, ja niihin tultiin kovasta vauhdista suoralta. Treenien teemana olikin juuri tällaiset kohdat, että tullaan kovaa johonkin haltuunottoa vaativaan tilanteeseen. Tuossa kohdassa parhaaksi tavaksi osoittautui se, että menin näyttämään keppeihin sisääntulovälin, koska pääsin keppejä edeltävästä kaarteen hypystä kuitenkin Balin edelle. Tuolla systeemillä homma toimi. Viimeinen hyppy oli välistä vedosta hyppy, josta Bali meni ohi. Syy oli se, että en ottanut tarpeeksi haltuun välistä vedon jälkeen. Homma toimi heti, kun otin tarpeeksi haltuun ja lähetin sitten vasta hyppäämään sitä viimeistä hyppyä. Lähtöjen härnäyksiä tein myös näissä treeneissä (ja varmasti tulen tekemään niitä kaikissa treeneissä tästä eteenpäin;)

Ulpu treenasi perjantaina toista kertaa omassa pienryhmässään. Ulpu ei paljoa ole rataa tosiaan tehnyt, joten ohjauskuviot on punapäällä hakusessa. Niitä sitten harjoiteltiinkin siten, että tein ekalla radalla valsseja sellaiseenkin kohtaan, jossa ei tositilanteessa sellaista olisi tarvittu, mutta harjoituksen vuoksi tehtiin. Palkkasin Ulpun aina namilla kädestä, kun tuli "tässä"-käskyssä lähelle käteen. Kyllä oli tyttö innoissaan, kun pääsi tekemään rataa, suoralla vaan sillä silmät kiilui innosta, kun paineli menemään :D