Bali valmennusryhmään :-)

Onkin pakko kirjoittaa tänne heti eilen illalla sähköpostiini saamani hyvä uutinen: Meidät on Balin kanssa nyt valittu TSAU:n eli Turun Seudun Agilityurheilijoiden valmennusryhmään. Ryhmä on tarkoitettu agilityä tavoitteellisesti treenaaville 3-luokan koirakoille normaalin agility pienryhmäharjoittelun lisäksi. Noin kerran kuukaudessa päästään sitten vierailevien kouluttajien syyniin myös saamaan lisävinkkejä ja opetusta. Ensimmäinen tällainen vieraileva tähtikouluttaja meillä onkin sitten jo 22.11., kun Juha Orenius tulee kouluttamaan. Ikinä ei olla oltu hänellä, joten jännää on :-)
Eilen käytiin hallilla taas Balin ja Ulpun kera harjoittelemassa itsenäisesti. Ulpun kanssa tein enemmän, koska sille opetan tosiaan vasta ihan esteitä ja niiden oikeita suoritustapoja. Keinu meni jälleen ihan lupaavasti kuten myös pussi. Viimeiset pari-kolme kertaa Ulpu suoritti jo ihan normaalipussin, eli koko pussinsuu oli maassa, ei yhtään raollaan metallikehikon ympärillä. Joten pikkuhiljaa, pikkuhiljaa....
Meidän hallin pohja on hyvin hienojakoista hiekkaa, mikä tarttuu sitten ihan kaikkeen, koirankarvoihin ja leluihin jne... Ulpunhan palkka on se minkinkarvarätti, ja voi olla, että joudun sille jonkun muun palkan keksimään. Ihan siitä syystä, että tuo minkinkarvarätti tietenkin kastuu Ulpun kuolasta, kun se on sen suussa. Sen jälkeen siihen tarttuu hallin hiekka, joka menee Ulpun silmiin ja saa silmät vuotamaan. Ei varmasti ole pikku-punapäällä kovin kivat oltavat vaikka kovasti nauttiikin harrastuksesta ja palkastaan :-( Ehkä pitää kokeilla, josko Ulpu palkkautuisi mokkanahkapatukkaan, joka minulta kyllä löytyy treenirepusta. Se ei kerää sitä hiekkaa ainakaan ja sitä voi vetää ja riepoa kuitenkin.

Keinuttelua ja mielikuvaharjoittelua

Edistystä tapahtuu, nimittäin Ulpun keinu on edistynyt. Olen sille nyt keinua opettanut kolmena eri kertana, joista kaksi ensimmäistä kertaa ei olleet kovin lupaavia kumpikaan. Ainut mikä niissä kahdessa ekakerrassa oli tosin hyvää, oli Ulpun keinulta alastulokontakti. Mutta tänään oli ihan eri ääni kellossa, kun otettiin hallin pihassa samaa keinua kuin viikko sittenkin. Ei mikään valmis keinu todellakaan vielä, narussa me sitä otetaan, mutta lupaava :-) Tulin siitä tosi hyvälle mielelle. Onkohan Ulpu kuluneen viikon aikana tehnyt jonkinsorttisia mielikuva harjoituksia keinun suhteen :-D ? Tuplapalkkauksia otin, namia keinulla edetessä ja kontaktilla ja siitä vapautuksesta se maailman paras palkka: minkinkarvarätin riepominen. Muita esteitä me ei Ulpun kanssa tänään sitten harjoiteltukaan, oltiin Balin kanssa treenaamassa ja hallin pihassa on esteitä hyvin vähän. Mutta yritän viikonloppuna mennä vähän harjoittelemaan hallille tytteleiden kanssa, josko saisi taas hiukan lisää opetettua Ulpulle jotain.

Varsinais-Suomen Piirinmestaruudet 2009 on nyt sitten kisailtu

Nyt on sitten piirinmestaruudet vuosimallia 2009 kisailtu ja meillä vaan hylkyputki jatkuu. Tuomareina oli hyppyradalla Marja Lahikainen ja agilityradalla Mia Laamanen. Aikas kinkkiset ja mutkikkaat radat olivat molemmat tuomarit "askarrelleetkin" meille kilpailijoille. Vaikka molemmista radoista tuli meille hylky niin ne oli aikas hyviä hylkyjä molemmat. Molemmilta radoilta hylky tuli samasta syystä eli hypyn suorittaminen väärään suuntaan. Hylky oli aikas monella muullakin nopealla koiralla se kohtalo, valitettavasti.
Agiradalla uskalsin kokeilla ekan kerran kisoissa takaa ohjausta, yhdessä mutkikkaassa kohdassa jossa valssien tekeminen olisi saanut aikaan turhia mutkia koiralle. Treeneissä ollaan noita onnistuneesti saatu tehtyäkin, mutta nyt tämän onnistumisesta kisoissa olen tosi tyytyväinen. Teen kyllä noita vastaavanlaisissa kohdissa kisoissa taatusti jatkossakin ja yritän opetella turhista valsseista pikkuhiljaa pois. Eli tässä on jonkinlainen vieroitushoito menossa :-D
Kontaktit meni mallikkaasti ja samoin molemmilla radoilla onnistui kepit, joilla meillä oli viimekisoissa hienoisia ongelmia. Niistä olinkin silloin pöyristynyt hiukan silloin, kun Bali on ollut aikas varma keppien menijä kulmasta kuin kulmasta jo hetken aikaa. Mutta nyt nekin kulkee taas.
Mua nauratti hyppyradan maaliintulo hypyn jälkeen, kun Bali tarrasi mua neuleen hihasta kiinni :-D Odottikohan palkkapallon lentämistä vai mitä, kun oli niin innoissaan. Neuleen hiha kun oli aavistuksen verran pitkä, että se oli siinä lepattamassa heti, kun laskin kättäni alemmaksi rapsuttaakseni Balia heti kaulan alta :-D
Seuraavat kisat meillä lienee Balin kanssa loka-marraskuun vaihteessa meidän seuran (TSAU) omalla hallilla, siellä on muistaakseni "tyrkyllä" 3 kisaa, 2 agirataa ja 1 hyppyrata mikäli nyt oikein muistan.

Surullinen viikko

Enpäs ole ehtinyt tänne meidän kuulumisia päivitellä, vaikka ehkä pitäisi aavistuksen verran useammin ehtiä niin tekemään. Surullisia uutisia on kerrottava ihan ensimmäiseksi, sillä Uuno Fin Ch & NordW-01 Eugenios Uno The Only Solitaire matkasi koirien taivaaseen viikko sitten perjantaina 2.10 :´-( Sydänmen vajaatoiminta, täydellinen sokeus viimeiset 10 kk verkkokalvojen irtoamisen takia sekä anaalirauhasadenooma olivat syyt tämän raskaan päätöksen tekemiselle. En tiennyt perjantaina töihin lähteissäni, että illalla olen klinikalla Uunon kanssa nukuttamassa Uunoa. Mutta kun papparainen huusi tuskissaan kakatessaan ulkona, tiesin, että tässä ei nyt ole kovin montaa vaihtoehtoa. Sydän ei olisi kestänyt sen adenooman poistoa leikkauksella. Eläinlääkärikin sanoi, että jos näistä Uunolla olleista kolmesta sairaudesta olisi ollut vain yksi, niin olisi hyvin voinut vielä elää, mutta nuo kaikki kolme samassa yksilössä on vähän jo liikaa. Nyt Uuno saa juosta vehreämmillä niityillä vailla kipuja ja tuskia. Suru on ihan hirveä, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. Uuno oli niin ihana koira koko olemukseltaan ja kaikkine hassuine tapoineen ja luonteenpiirteineen. Toista Uunoa ei koskaan ole eikä tule, mutta Uunolla on 43 jälkeläistä, joissa Uunon perintö jatkuu. Itselläni on tuo Ulpu, joka on Uunon viimeisestä pentueesta.

Mutta elämä jatkuu, vaikka sitä ei aina kaikkien vastoinkäymisten osuessa kohdalle heti uskoisi. Olemme Balin kanssa kisailleet viimeisen kirjoitukseni jälkeen, mutta emme ole saanet tehtyä lisää nollia. Meillä on nyt jonkinsortin hylkyputki meneillään, koska olemme hankkineet viimeisen kirjoitukseni jälkeen 6 hylkyä ja yhden viitosen. Mutta siltikin vaan jaksan uskoa tuohon puudeliini ja siihen, että joskus me vielä näytetään. Jatkuvasti kuitenkin opin ohjaajana lisää, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu joskus. Nyt olisi viikonloppuna luvassa Varsinais-Suomen piirinmestaruuskisat, joissa meillä siis on luvassa kaksi starttia. Kivaa :-) !

Ulpun peto- eli perustottelevaisuuskurssi on nyt sitten käyty. Nyt on tarkoitus itsenäisesti harjoitella eri liikkeitä, josko sitten jossain vaiheessa taas johonkin ryhmään mahdollisesti. Ulpu kun tuntuu tykkäävän mun kanssa touhuamisesta tosi paljon. Haastavin liike tuntuu olevan seuraaminen, koska siinä on niin kamalan kivaa, että siinä pompitaan kuin sirkushevonen konsanaan. Nopeampi kävelytahti meikäläisellä on osoittautunut siihen lääkkeeksi, niin ei ehdi pomppia :-D
Agility puolella Ulpu osaa esteet pussia ja keinua lukuunottamatta, joita ei ole vielä edes näytetty neidille. Kepit on myöskin vaiheessa, mutta eilen huomasin niissä edistystä, kun treenattiin hiukan hallilla. Oikealla puolella ollessani Ulpu jo menee itsenäisesti ja innoisssaan, mutta jos olen "väärällä puolella" keppejä, niin pitää näyttää joka väli. Mutta noinhan se meni äitinsä Balinkin kanssa. Harjoitusta vaan, niin alkaa kaikki sujumaan tyttärelläkin. Ilo on huomata se, että Ulpu omaa samanlaisen treenipään, kuin äitinsä, eli ei näytä minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, aina 110% lasissa antaa kaiken itsestään.

Näyttelyissäkin olemme käyneet syyskuussa, lähinnä yritetty Tyynelle saada viimeistä sertiä valioitumista varten, mutta on ollut meille vääriä tuomareita kehissä, niin ei olla sitä saatu. Siitähän se kuitenkin on paljon kiinni, että mistä jokin tuomari tykkää ja mistä ei. Tyyne on kyllä luonteeltaan viimeisenpäälle näyttelykoiruus, nauttii jotenkin, kun saa olla esillä ja saa olla prinsessa. Myöskin viimeisenpäälle reissunainen, nimittäin kasvattajansa kanssa reissussa ollessaan ei yhtään ikävöi ja on kuin ihmisen mieli.
Nyt meillä hiukan valioitumismahdollisuudet lykkääntyvät, kun Tyyne reväytti toisen takajalkansa. Annetaan sen rauhassa parantua ja katsellaan sitten meille sopivia näyttelyitä. Ehtiihän sitä.
-Jossu-