Kaikenlaista suhinaa tiedossa

Tyyne kotiutui miehelästä Pedron luota eilen. Astutukset menivät kaikki aikas loistavasti, tosin Pedron omistajilla oli hiukan pitkät astutushetket, kun tämä lemmen pari oli kiinni toisissaan maanantaina 40 minuuttia, tiistaina 45 minuuttia, keskiviikkona 45 minuuttia ja huippuna torstaina, kun mentiin Tyyneä hakemaan 50 minuuttia. Aivan uskomattomia lemmenhetkiä, kun yleensä noista 20 minuutissa on selvitty ja kaikki on mennyt aina hyvin. Tyyne ja Pedro on vaan jotenkin niin kiintyneitä toisiinsa :D Mä odotan niin innolla pentuetta ja toivon ensinnäkin, että sellainen tulee ja kaikki menisi hyvin pienokaisten kanssa. Kesäkuun 16. päivä tulee 59 vuorokautta täyteen ensimmäisestä astutuksesta. Tuntuu, että siihen on vielä tuskallisen pitkä aika :P Mun mielestä ne sais syntyä tässä nyt ja heti :D En mä yhtään ole kärsimätön ja utelias en :D

Eilen sain myös mukavaa postia: Olen saanut asunnon tuosta vähän matkan päästä. Tässä on huippua se, että taloa vastapäätä on kauppa, leipomo 100 metrin päässä, kuten myös bussipysäkki 100 metrin päässä ja Tyynen ja Balin kasvattaja asustaa puolet lähempänä meitä kuin nyt tällä hetkellä. Lisäksi tuo on edullinen asunto asustella. Asunto vapautuu 1.6., mutta sinne joudutaan tapetit vaihtamaan, kun ovat niin kamalan vanhat ja kamalassa kunnossa. Todennäköisesti myös lattiamatto uusitaan, ainakin eteiseen, jossa se oli hiukan rikki. Nykyinen asukas tosin muuttaa 15.5 alkaen pikkuhiljaa joten elän toiveissa, että asunto vapautuisi jo hyvissä ajoin ennen kuun vaihdetta ja päästäisiin muuttamaan hyvissä ajoin ennen Tyynen synnytystä. Jos ei päästä muuttamaan ajoissa, niin sitten siirtyy suosista heinäkuun alkuun muutto.

Tänään oltiin treenailemassa, kun oli Ulpun treenit. Otin Balin kanssa ennen treenejä putkijarrutuksia ja ne tuntui menevän kivasti. Otettiin ihan suoralla putkella ja samalla idealla, kuin viikko sitten Elinan kurssilla. Bali kääntyikin jo tosi pienesti mua kohti sieltä putken päästä. Tietty otettiin vaan pelkkää putkea ja yhden hypyn jälkeen putkeen. Helpoilla harjoitteilla ton kanssa on pakko aloittaa.
Ilmoitin Balin tänään oman seuran Vappu-kisoihin ja naapuriseuran helatorstain kisoihin. Molemmissa on 3 kisaa. Ensi viikolla pitää muistaa ilmoittaa Bali villakoirien mestaruuskisoihin Kirkkonummelle, jotka on siis 15.5. Kova hinku olisi Ulpu laittaa myös kisaamaan, mutta siinä ei olisi mitään järkeä tulevaisuuden kannalta aloittaa jo nyt. Pitää malttaa, jotta en tee samoja virheitä, kuin Balin kanssa kontaktien kanssa.

Ulpukan treenaus se vaan sujui kivasti kans. A-lle mennessä kouluttaja käski mun kokeilla takaa leikkausta, mutta Ulpu ei vielä sitä kestä kontaktiesteillä. Se pysähtyi kuin seinään, että mitäs helkuttia meinaat. Niinpä pari kertaa koitettuani otin valssin kanssa kuten olin suunnitellutkin. Toki tätä on harjoiteltava. Muistelisin, että Balilla oli samanlainen vaihe joskus, että ei kestänyt tämän tyyppistä takaa leikkausta, vaan teki kiellon. Mutta kun estevarmuus kasvaa, niin tämä korjaantuu takuulla. Treeneissä oli myös teemana putkeen kaukaa lähetys ja takaa hypyt. Ne meni hyvin. Pussin kanssa ei ole enää minkäänlaista ongelmaa, vaan se suoritetaan jo rutiinilla. Renkaan reunaan Ulpu törmäsi pahan näköisesti. Rengas oli sijoitettu A:n suuntaisesti, ja se hypättiin siihen suuntaan, josta A:lle tultiin. Mutta ei Ulpua hetkauttanut tippaakaan, vaikka törmäsi siihen renkaaseen, kun jatkoi hirveällä innolla kohti seuraavaa putkea ja suoritti senkin. Tässä ohjaaja ja muut treenaajat, jotka katselivat treenejä, olivat enemmän säikähtäneitä kuin Ulpu. Otettiin rengasta sitten uudelleen ja Ulpu suoritti sen törmäämättä reunaan, jee :) Kouluttajamme sanoikin, että onpas siinä kovaluontoinen elukka, kun ei tuosta hätkähtänyt, riepoo ja roikkuu palkkaräsyssä ja nappailee mua persauksistakin kun mennään radalle. Epäili, että Ulpu todettaisiin luonnetestissä kovaksi luonteeksi. Itse en usko, koska Ulpussa on sellaista pehmeyttä luonteessa, kuten on Balissakin. Ulpussa on hiukka sellaista "vöhhyttäjää", mikä kielii siitä pehmeydestä. Agility on kuitenkin näille koirille tuttua puuhaa, tuttu tilanne, jossa he tietävät miten ollaan ja tehdään. Luonnetestissä koirat ovat täysin vieraassa uudessa tilanteessa. Voisin ajatella, että vuoden kuluttua suunnilleen luonnetestaisin Ulpunkin, jolloin ikää olisi saman verran, kuin silloin kun Bali luonnetestattiin.

Miehelän reissuun

Kuvassa lemmenpari Pedro(vasemmalla)ja Tyyne

Eilen illalla päätin laittaa Tyynen nätiksi tän päiväistä miehelään lähtöä varten. Pesin, konetin ja trimmasin Tylleröisen. Laitoin oikein punaiset rakkaus-väriset korvamuovit ja kumilenksutkin :D Tyyne on kyllä ollut koko tän sen juoksujen ajan enenevässä määrin rasittava, nimittäin ihan jatkuvaa nylkytystä Ulpun kanssa, vuorot vaan vaihtelee: välillä Ulpu alla ja Tyyne selässä ja päinvastoin. Huhheijaa niiden junaleikkejä :D

Tänään lähdettiin Tyynen kanssa matkaan kohti Nummelaa jossa Tyynen sulhasmies Pedro asustaa perheineen. Päästiin vasta iltapäivästä lähtemään, kun Pedro kävi vähän mätsärissä treenailemassa. Mulla olikin siten hyvää aikaa pestä ja konettaa Ulpukka aamupäivästä, joka olikin aikas kälähtäneen näköinen. Matkaa vaikeutti Turku-Helsinki moottoritien tunneleiden huoltotyöt, joiden vuoksi uusi motaripätkä oli suljettuna Muurlasta eteen päin. Piti siten ajella hiukka pidempi matka hitaammalla vanhalla tiellä. Perille päästiin turvallisesti ja Pedro tulikin heti katsomaan ulos omistajiensa kanssa kuka saapui taas kylään. Tyynellä ja Pedrolla on nähkääs tälläinen vähän pidempi suhde, kun heillä on jo yksi pentue keskenään ennestään. Oli sen verran kiva pentue, että päätettiin kokeilla uusia tämä yhdistelmä. Pedrolle oli kerrottu jo sisällä, että Tyyne tuli. Siitähän tämä poika oli riemastunut, oli alkanut vinkumaan heti sisällä :D Sama juttu oli erikoisnäyttelyssä, kun kuuli sanan Tyyne ja Tyyne tuli ulos boksistaan. Astutus sujui nytkin oikein hyvin. Kaksikko oli kiinni toisissaan 20 minuuttia. Nyt Tyyne vietttää Pedron luona muutaman päivän. Ja mun on jo nyt ikävä pikku-Tyyne-kainaloista.

Balin kanssa Elina Jänesniemen valmennuksessa

No niin, Elinan treenit takana, ja niin hyvä mieli itellä ja Balilla. Todella haastavan radan hän olikin meille laittanut jossa oli peräti 31 estettä. Tosin me ehdittiin Balin kassa esteelle numero 25 saakka treenata sitä meidän vuorolla. Mutta siinäkin pätkässä tuli monia juttuja, joihin kiinnittää huomiota ja joita opetella. Mistäs sitä aloittais kertomaan.... No, vaikka siitä, että ajoissa liikkeelle itse Balin kanssa. Jos olen samassa kohtaa Balin kanssa, niin olen jo myöhässä. Mun pitää olla aina Balia sen askeleen edellä ohjaamassa radalla. Tajusin, että tässä agilityssä on jotain samaa kuin nyrkkeilyssä, tai kuten nyrkkeilyä verrataan shakkiin. Shakissa pitää ennakoida vastustajan seuraava siirto ja tehdä temput laudalla, jotta se toinen ei pystyisikään tekemään sitä omaa siirtoaan kuten oli suunnitellut. Nyrkkeilyssä pitää ajatella, mitä se vastustaja meinaa. Pitää tietää mitä se siellä kehässä "harrastaa" jotta voi suunnitella sitten vastalääkkeet niihin sen "bravuurinumeroihin" eli vahvoihin tekniikoihin, jotta saa toteutettua niitä omia bravuurejaan ja voittaa siten ottelu. Ja tästä pääsenkin takaisin agilityyn, eli siellä ajoissa liikkumisella, oikein sijoittumisella ja ajoituksilla saadaan aikaan se, että koira ohjautuu pienimmillä ja nopeimmilla teillä oikeille esteille. Erona näissä kolmessa lajissa on se, että agilityssä tää ennakointi tehdään yhteistyön onnistumisen vuoksi, kun taas nyrkkeilyssä ja shakissa toisen päihittämisen vuoksi.
Sitten kokeiltiin Balin kanssa vähän niistoja. Ne toimii Balilla tosi hyvin sellaisissa kohdissa, joissa käännytään hypyn jälkeen 180 astetta kohti seuraavaa tehtävää, jotta saadaan mahdollisimman pieni kurvi. Niitä mun kannattaa alkaa käyttämään enemmän ja hioa paremmiksi, koska ne toimii.
Suoralla 3 hypyn pätkällä mietittiin, että miten kolmannen hypyn kaarteen saisi lyhyemmäksi ja Balin tulemaan mukaan seuraavaan takaa suoritettavaan hyppyyn, joka oli sijoittettu saman suuntaisesti, kuin se viimeinen hyppy, mutta ei ollut täysin vierekkäin keskenään, vaan seuraava hyppy oli kauempana, ei linjassa vierekkäin siis. Ekaksi yritin kääntymisellä hyvissä ajoin, mutta sillä systeemillä tuli hurjan pitkä kaarre. Sitten Elina kertoi yhdestä kanadalaisesta agikoutsista, jonka valmennuksessa oli ollut, ja siitä, miten se vei tuollaisia kohtia nopeita ja herkkiä koiria. Ennen sitä viimeistä hyppyä itselle ohjatessa tiukka ihan sekunnin sadasosan pysähdys kuin seinään ja koiran kutsuminen nimeltä. Välittömästi tän jälkeen liikkeelle kohti oikeaa suuntaa ja ohjaamaan. Sillä oli nopeilla koirillaan kuulemmma ihan uskomattoman pienet kaarteet. Balille voisi sopia tuo sama menetelmä. Toimi ainakin noissa treeneissä. Tää oli tosi jännä oppi mulle, kun on opetettu sitä, että töksähdykset pois mun ohjauksesta ja liikkeessä kokoajan valssaten. Ei se aina vaan niinkään ole se asia.
Tuli myöskin tulevaisuudessa Balille uusi opetettava asia, nimittäin putkijarrutus. En ole opettanut, kun en ole tiennyt kuinka se opetetaan. Mutta nyt tiedän. Eli suoran putken jälkeen, jossa vauhti kasvaa koiralla kovaksi, on hyvä tehdä putkijarrutus, jotta koira on heti putken jälkeen tarkkana, jolloin saadaan kurvi pieneksi, kun koira tietää himmata hiukka putkella, koska ohjaaja kertoi, että jotain erityistä seuraa. Tämä opetetaan siten, että ensin annetaan "putki" -käsky hyvissä ajoin ja juuri ennen kuin koira sinne putkeen menee, niin "shhhhh" tai mikä tahansa muu käsky, että koira tietää. Kun koira on putkessa, niin kutsutaan koiraa. Kun koira tulee putkesta pihalle, niin kutsutaan edelleen koiraa. Tän alkuun opettamisessa ei tarvitse eikä kannata liikkua minnekään putken lähetyspäästä, jotta koiralle tulee tiukka mutka sieltä putken päästä. Kun koira tulee ohjaajan luokse käskystä putken jälkeen, niin se saa palkan. Tätä tarpeeksi hiomalla päästään siihen, että kun koira kuulee radalla "shhh", niin se tietää, että nyt tarkkana, jonnekin käännytään. JEE! Tää auttaa sitten valmiina niin paljon mua noissa suorissa putkissa, joissa mulla on todellisia vaikeuksia Balin kanssa ehtimisessä.

Kyllä tuli niin hyvin uusia ideoita tuolta kurssilta, että todella tyytyväinen olen. Nyt vaan treenailemaan näitä läksyjä itsenäisesti niin Balin kuin Ulpunkin kanssa ja tekniikat käyttöön sitten harkoissa ja kisoissakin.

Huomenna olisi sitten ohjelmassa Tyynen vienti lempi-tiettynsä eli Pedron luokse Nummelaan. Nyt on nimittäin Tyynen juoksut siinä mallissa, että on aika astuttaa jos aikoo. Tyyne viettää siten siellä muutaman päivän "seksilomalla". Mun tulee kyllä kainaloista ikävä. Yritän saada tästä kaksikosta jonkun fiksun kuvan, molemmat esim. mun sylissä, jotta saisin tänne blogiin laitettua. Mutta jotenkin mulla on nyt semmonen fiilis, että se ei välttämättä onnistu nyt kun on tärppipäivät ja molemmilla on kauhea hinku päällä :D Pitäisi tänään pestäkin Tyyne ja mielellään Ulpukin, mutta ulkona sataa, ja sehän syö rutosti mun motivaatiota kyseistä hommaa kohtaan. Katsotaan, jos saisin aikaiseksi.

Treeni videoo

Tämä viikko menikin hiukka erilailla treenien osalta,kuin oli alunperin suunnitelmissa. Keskiviikkona jäi Balin valmennusryhmä meiltä väliin,kun ilmaantui muuta menoa, jota ei voinut mitenkään siirtää. Torstaina puolestaan missattiin pienryhmän treenit, kun oli työpaikan virkistäytyminen TPS-JYP jääkiekko-ottelun merkeissä ruuan ja juoman kera. Mutta kivaa on se, että meillä on tosiaan huomenna se Elina Jänesniemen valmennus Hitti-areenalla heti aamusta. Sillai ihan kiva, että Balilla on ollut treenien osalta muuten kevyempi viikko ennen tätä kurssia. Ulkoiltu toki ollaan paljon, kun ilmat ovat suosineet.

Tänään oli Ulpun treenit ja kivaa oli jälleen. Tässä niistä pätkää, kun kerrankin sain jonkun filmaamaan kentän reunalla. http://www.youtube.com/watch?v=J5aZQtkpTI8 Ei voi todeta kuin sen saman vanhan kuluneen: äiteensä tytteli on tämä pikkuinen punapää :) Mutta enempää en nyt tähän kohtia jorise, kun pitää painua nukkumaan, jotta jaksaa huomenna aksailla Balin kanssa. Öitä ja viikonloppua kaikille.

Apua, takkini taskussa roikkuu puudeli

Perjantaina alku-illasta sain puhelinsoiton Ulpun kouluttajalta, että hän on sairaana, flunssassa petipotilaana, joten ohjatut treenit on peruttu tältä päivältä. Kuulostikin kyllä niin kipeältä, että sanoin, että kannattaakin kyllä pysyä poissa ja levätä. No päätin mennä kuitenkin Ulpun kanssa hallille treenaamaan itsenäisesti eri esteitä varmemmiksi. Vanhaa tuttua settiä kerrattiin. Pussi ei tarvinnut enään auki pitäjää, vaan Ulpukka tuli aina niin hienosti siitä lävitse. Jee, edistystä jälleen. Keppejä treenatiin myös, ja oikealta puolelta ne jo tosiaan menee, mutta väärä puolessa onkin sitten vielä tekemistä. Tehtiin taas 12 kepillä ja 6 kepillä molempia puolia. Kontaktiesteitä eli keinua puomia ja A:ta treenatiin myös, ja keinun edistymisestä olen jälleen iloinen. Ulpu ei arastele kyseistä estettä enää yhtään. Sain sen kuntoon siten, että sillä hetkellä kun keinu lähtee alaspäin ja tulee tömähdys, niin Ulpulla on nakkia tai muuta herkkua mun kädestä nautittavanaan :D Varmaan tähän systeemiin on monia mielipiteitä, mutta tää toimi Balilla ja näköjään Ulpullakin :) Mutta hitto tuo Ulpukka on mahdoton, nimitääin hyppii ja välillä näykkii housujen kankuista mua tai sitten vastaavasti tarraa avonaisen taskun reunaan, kun ollaan menossa radan reunalta radalle. Elä ja ole sitten tuollaisen kanssa. Pitää varmaan alkaa uhkailemaan kotiarestilla :D

Sunnuntaina tokoilin pitkästä aikaa Ulpun kanssa kotona. Vanhoja tuttuja juttuja tehtiin. Ei siitä luoksetulon ääntelystä vaan tunnu pääsevän eroon, kun se haukahdus sieltä aina täällä kotona tulee. Mutta enpä jaksa stressata siitä, kun en ole varma, tuleeko tokokokeeseen valmista tästä treenauksesta. Pakko vaan tehdä näitäkin, kun toinen tykkää. Seuraamisessa alkaa suurimmaksi osaksi askellus sujua neljän tassun varassa, eikä kahden, kuten syksyn PETO-kurssilla, jossa Ulpun seuraus oli sirkushyppelyä enimmäkseen. Tokoilujen jälkeen päätin lähteä Ulpun kanssa Turkuun Villakoirakerhon match showhun muistelemaan, miten siellä näyttelyssä mennäänkään. Hyvin se Ulpu muisti, oikeastaan meni paremmin kuin viime näyttelyssämme marraskuun lopussa, jossa Ulpulla oli kehässä vähän liikaa energiaa liikkeessä. Saatiin sininen nauha ja ei sijoituttu. Mutta muuten tämä oli oikein hyvä harjoitus, kun tuomari katsoi tarkkaan kaikki parit ja sitten parhaiden valinnassakin kehä kesti ja oli liikutusta ja seisotusta paljon. Tuollaista mun mielestä mätsärissä pitääkin olla, että porukka saa sitä harjoitetta mahdollisimman paljon, kun ovat sitä tulleen hakemaankin sieltä suurin osa kuitenkin. Lopuksi oli vielä Viilein Villis-kisa villakoirille. Sielläkin tuli hyvää paikalla seisotusharjoitusta Ulpulle. Tuomaristo joka koostui kolmesta tuomarista päätti, että jokaisen pitää esittää jotain sellaista koiransa kanssa, minkä takia se olisi omasta mielestä viilein villis. No, eipä meillä niitä erikoisia temppuja ole taskussa, mutta otinpas sitten Ulpun kanssa sivulta luoksetulon sivulle. Ajattelin, että josko tähänkin tulisi niitä samoja ääniefektejä, kuin aamulla kotona, mutta ei tullut mitään ääntä, vaan Ulpu malttoi :D Viilein villis oli lopulta tanssimis-liikettä esittänyt musta kääpiövillakoira. Kiva mätsäri oli pitkästä aikaa :)

Olipas meitillä kivat harkat

Voi että, kun olikin kivat harkat tänään Balin kanssa meidän omassa pienryhmässä. Sopivat radat jotenkin. Iloinen olen siitä, että olen nyt pikkuhiljaa omaksunut käyttöön yhden ohjauskuvion lisää. Siis se on persjättö, joo, mutta se on hyvä, jos on pari estettä rinnakkain ja jälkimmäinen hyppy hypätään siihen suuntaan mistä ekalle hypylle tultiin. Ite oon siinä välissä ja otan koiran selkäni takaa, vaihdan vain ohjaavaa kättä. En oo nyt varma, oonko tästä nyt kirjoitellut aikaisemminkin tänne, mutta kirjoittelen nyt uudelleen vielä, kun musta vaan on kivaa, että huomaa jonkun asian menneen jo sillai "kaaliin" että alkaa suunnittelemaan ohjausta jo sillä menetelmällä ja toteuttaakin jo niitä. Se antaa jotenkin uskoa siihen, että mahkuja on koko ajan oppia uutta, jos haluaa. Kivaa on myös se, että kesä tulee ja enää ei palele treeneissä, kuten vielä tässä vähän aikaa sitten teki.

Oltiin muuten pääsiäisenä siellä ATT:n kisoissakin Balin kanssa, mutta ei mitenkään erityisellä menestyksellä. Eka rata hyvä, mutta vahinko hylkäys. Piti ottaa Bali välistä vedosta hypylle, mutta aavistuksen liian aikaisin päästin koiran "käsistäni" ja Bali otti sitten sen hypyn väärästä suunnasta. Tokalla Radalla tuli kepeiltä virhe tokasta välistä, joten otin sen alusta. Se jotenkin herpaannutti rytmiä, ja sitten niistä mentiin renkaalle takaisinpäin keppien suuntaisesti, josta Bali juoksi ohitse. Kun palattiin hyppäämään se, niin Bali hyppäsi sen väärästä suunnasta. Viimeinen rata oli lähellä onnistua, mutta mun tyhmyydellä ja tuurilla ei onnistunut. Melko lopussa jäin puomin jälkeen väärälle puolen ohjaamaan, ja tuli kielto. Siitä harmistuneena en ohjannut loppua huolella ja tuli toinen kielto pussin jälkeiseltä putkelta. Radalta tullessani olin uskossa, että 10 virhepistettä, mutta yllätys oli melkoinen, kun huomasin, että meille tuli vain viitonen, siltä putken kiellolta. Tuomari ei nostanut kättä siltä hypyn kiellolta, mikä oli kyllä niin ilmiselvä, että olisi pitänyt. Olisiko tuomari ollut sen hetken untenmailla :D Mulle tuo on kuitenkin 10 virhepisteen rata, vaikka tuloksissa muuta lukeekin. Toki, tässä tullaan taas siihen, että ohjaa koira AINA loppuun saakka radalla. Mulla tuppaa jotenkin tää unohtuun.

Ensi viikolla onkin sitten monenmoista ohjelmassa meidän perheellä. Balin valmennusryhmän treenit keskiviikkona, torstaina olisi Balin pienryhmä, mutta näillä näkymin on mun töistä virkistys illallinen ja TPS:n jääkiekko peliin meno ruuan jälkeen. Bali saa siten lomaa näistä treeneistä, mikä on oikeastaan hyvä, koska ilmoitin Balin ensi lauantaille Elina Jänesniemen valmennukseen Hitti-Areenalle. Saadaan vähän uutta näkökulmaa meidän touhuihin radalla. Perjantaina on tietenkin Ulpukan treenit, kuten on myös muuten huomenna perjantainakin. Loppuviikosta, varmaankin lauantaina tai sunnuntaina pitää viedä Tyyne miehelään sulhasen luokse, kun juoksut alkoi tänään. Toiveissa olisi siten saada semmosia keskikesän puudelivauveleita perhettä sulostuttamaan. Jännät ajat on siis edessäpäin taas tässäkin huushollissa :)

Lahjattomat treenaa

Niin se vaan on, että se kevät sieltä näyttää tulevan sittenkin. Lumet on sulaneet ihan hurjasti tosi lyhyessä ajassa. Meidän vieressä olevan pururadan hiihtolatukin on sulanut siihen malliin, että purut pilkottavat jo paikoitellen, joten uskaltauduin tänä aamuna latupohjalle koiria juoksuttamaan, koska baana on siinä kunnossa, että kukaan himohiihtäjä ei sinne enää suksiansa mene pilaamaan. Olikin muuten kivaa, kun oli vielä pakkasta, niin koirat eivät olleet sotkuisia yhtään kun tultiin kotiin. Päiväsaikaan kun ollaan lenkkeilty, niin koirat ovat tosi törkyisiä, kun kura roiskuu jalkoihin ja mahojen alle. Niitä saa sitten suihkutella puhtaiksi. Kurapuvutkin toki kaikille löytyy kaapista, mutta olen todennut niiden huopaavan turkkeja, joten siksi koen pääseväni helpommalla kun en niitä käytä, vaan suihkuttelen sotkut vedellä. Vaikka en föönaa, niin huopatakkuja ei kuitenkaan synny, kun turkki on saanut olla vapaana, eikä puvun alla. Odotan niin, että kaikki lumi on sulanut, jotta koirat pysyisivät siistimpinä.
Keskiviikkona treenattiin Balin kanssa valmennusryhmän treeneissä. Radalla oli pöytä, mikä olikin hyvä juttu, jotta sekin este pysyisi mielessä. Tosin en vaan pidä siitä esteenä sen vuoksi, että se on vähän epätasa-arvoinen, mikäli ei ole kelloa laskemassa sitä viittä pöydälläolo sekuntia. Rata oli jälleen kerran vaikea, oikeastaan vaikeuksia Balille ja mulle aiheutti jälleen ne kohdat, joissa Bali olisi pitänyt tulla mun lähelle. Avokulma kepit sen sijaan sujui joka kerta mallikkaasti, mistä tietenkin olen iloinen. Näitä kaarteita ja lähelle tuloja sitten hiottiin siten, että otin palkkapallon ja ohjasin sillä. Se oli mullekin vaikeaa vaihtaa se pallo oikealla hetkellä aina ohjaavaan käteen. Mutta se toisaalta kehittäisi kuulemma sitä mun käsieni käyttöä. Palkkapallolla sitten palkkasin Balin muutamaan kertaan siitä, että se tuli lähelleni ohjaukseen. Heitin pallon palkaksi heti vastakkaiseen suuntaan kaarteesta Balin käännyttyä pienesti mua kohti. Kyselin myös kouluttajalta, että olisiko makupala tässä kohtia sopivampi tapa palkata tällaisessa harjoitteessa. Hänen mielipide oli kuitenkin se, että näin vietikkäällä ja edistyneella koiralla ei. Sopii kuulemma aloittelevalle ja vähemmän vietikkäälle koiralle palkaksi, mutta Balin tapauksessa on yhtä tyhjän kanssa. Vietikkään koiran paras palkka on saalistus ja/tai taistelu. Eli hiukan sitten meikäläisellekin ajatustyötä sen suhteen, että mihin suuntaan se pallo kannattaa aina heittääkin missäkin harjoitteessa.
Torstaina oli Balin pienryhmän harkat, mutta meidän koutsi ilmoitti jo alkuviikosta, että kiirastorstaina ei ole ohjattuja treenejä. Niinpä suuntasin itsenäisesti harjoittelemaan hallille Balin ja Ulpun kera. Otin ensin Ulpukan kanssa treeniä, jossa harjoittelin Ulpun kanssa hypyillä samoja juttuja, kun Balin kanssa edellisenä päivänä valmennusryhmässä, koska Ulpuhan on niin samantyyppinen. Pidin Ulpun palkkaräsyä aina ohjaavassa kädessä ja palkkasin lähelletulosta tiukissa kohdissa. Lisäksi treenattiin tietenkin kaikkia kontaktiesteitä ja keppejä molemmilta puolilta. Keppejä otetiin aluksi kuudella kepillä, jotta saisi paljon onnistuneita toistoja ja palkkauksia. Hetken kuluttua sitten lisäsin toisetkin kuusi keppiä sarjaan ja ilokseni totesin, että oikealta puolen kepithän perskules sujuu jo. Okei, ei ihan vielä niin kuin äiteellänsä, mutta sillai, että kehtaisi ihan hyvin jo ykkösissä tommosilla kepeillä kisailla. Pussia treenattiin pitkästä aikaa myös. Ajattelin kokeilla ensin ihan kylmästi vaan, että menisikö sinne ilman avitusta, kun kuitenkin sinkoaa putkeen niin mielellään aina. No eihän Ulpu sinne mennyt kuin katsomaan, ja toteamaan, että ei tää ollutkaan putki. Pyysin sitten treenikaveriani pitämään muutaman kerran pussin suuta hiukka auki, että Ulpu muistaisi, että tästä voi mennä läpi. Tämän jälkeen mentiin sitten ilman avustajaa, ja nekin sujui, muutamaa satunnaista kieltoa lukuun ottamatta. Lisää vaan varmuutta tähänkin toistojen kautta, niin se menee. Pitääkin toivoa tuota estettä meidän seuraavien treenien rataan, jotta tulee harjoitusta lisää. Kohta Ulpun voisi periaatteessa ilmoittaa hyppyradalle, jos jossain olisi ykkösluokalle hyppyrata. Niitä ei niin samalla lailla ole alemmille luokille tarjolla, kuin kolmosluokkalaisille.
Ai niin, Ulpulla olikin muuten uusi räsy bai the vei. Ostin mokkanahkaisen uuden räsyn viikko sitten erikoisnäyttelystä, ja se tuntuu olevan Ulpukalle yhtä mieluinen, kuin se rikottu minkkiräsykin.
Balin kanssa tehtiin sitten Ulpun jälkeen treeniä. Otettiin ihan suht lyhyt treeni, jossa keskityin meidän valmennusryhmässä saatuihin kotiläksyihin. Eli toisinsanoin jatkoin niistä lähelletulo palkkaus -jutuista sekä takaakierto hypyn ohjauksesta, joita edellisenä päivänä tehtiin. Lisäksi hioin keppien avokulmaa, ja yritin olla itse vielä tavallista kauempana sivussa ohjaamassa. Yritin olla myös keskemmällä keppejä antamassa käskyä, mutta parit kerrat Bali meni vasta tokasta välistä sisään niihin. Kun sain onnistumaan oikein tämän sisään menon, niin kehuin heti oikeasta sisään menosta ja jatkettiin kepit loppuun ja sitten palkkaus. Kun oltiin saatu treeni vietyä loppuun, niin mentiin tyttöjen kanssa kävelylle ja kotiin.
Perjantaina käytiin kunnon lenkeillä vapaapäivän kunniaksi. Lisäksi tein kunnon pääsiäissiivousta ja pesin pyykkiä. Meillähän alkaa treenit perjantaisin klo 20 joten päätin ottaa pienet päivätorkut ennen treenejä. No, nukahdin sitten ja heräsin klo 19.45. Hiukan otti päähän huomata, että ei ehditä. Treeneihin Lietoon kun ajaa tästä lähes 30 minuuttia. No, päätin siinä sitten, että jää väliin. Totesin kuitenkin vanhan kuluneen sanonnan, että lahjattomat treenaa. Ulpulla meni kuitenkin niin kivasti edellisen päivän itsenäinen harjoittelu, että sikäli ei isosti haittaa kuitenkaan tämä kömmähdys.
Huomenna olisi sitten ohjelmassa heti aamusta Balin kanssa pääsiäiskisailut naapuriseura ATT:llä. Siellä onkin oikein kunnon kisojen tuntua, kun minejä oli ilmotettu peräti 62. Kaikkia hyviä koirakkoja näytti olevan ilmoitettuina, joten saa sitten katsoa hyviä suorituksiakin oman kisailun lomassa. Ja tuttujakin siellä tavataan, jee! Nyt kun ei ole niin kylmäkään, niin saatan poiketa kisojen jälkeen treenaamassa Ulpun kanssa oman seuran hallissa, joka on ihan kisapaikan vieressä.
Hyvää ja munarikasta pääsiäistä kaikille:)