0-voitto saavutettu ja samalla tulos maajoukkuekarsintoja varten!!!

JEEEEE!!!! Mä oon NIIN iloinen. Onnistuttiin Balin kanssa nappiin tänään oman seuran kisoissa hyppyradalla. Käytin käsiä, liikuin ja otin kontaktin koiraan ajoissa vaikeissa kohdissa ja käännöksissä. Saatiin aikaiseksi tällä meiningillä 0 ja ihanneajan alitustakin 10,52 sekuntia etenemisnopeudella 4,75 m/s ja voitettiin! Siitähän sitten tietenkin saatiin meidän ensimmäinen serti 3.-luokassa, eli laitettiin Balin hyppyvaliokello käyntiin.
Ongelmiakin oli kisoissa, kolmeen kisaan kun osallistuttiin. Kaikissa oli lähdössä ongelmia, Bali nyki ja meinasi varastaa hiipparoimalla. Se on mun omaa tyhmyyttäni se, että tällainen ongelma on nyt ilmaantunut. Se juontaa viime kisoista, kun viimeisellä radalla annoin Balin hiipparoida ekaa hyppyä lähemmäs ja sitten annoin sille sen jo tullessa luvan hypätä. Mutta nyt ei saanut likka periksi, palautin aina takaisin istumaan paikalleen. Ja niin teen muuten vastaisuudessakin, koska en halua tästä mitään ongelmaa. Otan jatkossa vaikka sitten hylyn, jos varastaa ja ohittaa ekan esteen. Aion mennä tässä lähiaikoina epävirallisiin treenaan tätä juttua takaisin kuntoon, kun siellä saa palkata koiran ja silti tehdä radan loppuun.
Tietenkään mulla ei ole sitä meidän onnistunutta rataa videoituna, mutta laitetaan tänne nyt tämä meidän toka rata. Mulla tippui taskusta lähdössä nenäliinakin, ja mietin siinä, että hylätäänköhän mut sen takia. Onneksi ei. Tässä se rata: http://www.youtube.com/watch?v=QIPZh7o3FBQ Ensimmäiset esteet sujuivat ok, mutta sitten meinasin kompastua siinä kohtia kun Bali meni putkeen ja mä olen menossa ottamaan sitä vastaan hypylle. Kyllä se tossa näkyykin, kun mun toinen jalka hiukka notkahtaa. Jotenkin sitten sekosi rytmi siinä kohtia ja Bali sinkoaa sinne putkesta, minne nenu ensin näyttää :D No sitten mennään kepeille, jossa Bali jättää pari viimeistä keppiä pujottelematta. Olin siitäkin ihmeissäni, kun mielestäni pidin kättäkin siinä sivullani pujottelun aikana. Putki on melko lähellä pujottelun loppua, että oliskos se sitten ollut jokin syy sille, että näin kävi. En muuten tätä pohtisi tähän tyyliin, mutta kun meidän jälkeen radalle mennyt koira teki ihan saman ja ihan samassa keppivälissä. Kyseessä oli hyvin Balin tyyppinen villakoira, jolle tuo kävi. No mutta loppu rata meni sitten kommelluksitta.
Viimeinen agirata oli mun sössimiseni. Alku meni hienosti, mutta hyppy numero 9.n edessä Bali teki semmosen ringin, kun olin ohjauksessani myöhässä. Siitä tuli kieltovirhe, ja sekös mua harmitti. En jatkanut rataa suunnitelmani mukaisesti, vaan otin typerän asenteen, että antaa mennä miten menee ja olin väärällä puolen A-estettä. Seuraava hyppy meni oikein, mutta sitä seuraava meni väärästä suunnasta Matka jatkui kepeille, putkelle ja hypylle ihan ok:sti. Keinukin meni ihan sääntöjen puitteissa ok, mutta Bali lähti kontaktilta ilman mun lupaa joten sanoin "HYI" ja otin koko esteen uudelleen ja mentiin radalta pois. Bali varmaan ajatteli, että paska-Jossu, ku ite sössii. Mutta pakko olla vaan jämpti.
Kaikki radat oli kyllä oikein kivoja, perus agilityä. Ansakohtia oli, mutta radat olisi ollut meidänkin ihan mahdollista viedä nollilla läpi.

Meidän viime viikko sujuikin Balin osalta ilman treenejä, kun sain päähäni torstaina (joka on siis meidän treenipäivä, kun on pienryhmän treenit) käydä puoliksi vitsillä puoliksi tosissaan tavismalli castingissä tuossa Raision isossa kauppakeskuksessa. Oli pakko mennä, kun oltiin työkaverini kanssa koko viikko naurettettu radiossa tapahtumasta pyörineelle mainokselle. Hiukan mulle tietty tuli tuosta huono omatunto, mutta toisaalta me ollaan Balin kanssa kesästä saakka treenattu todella säntillisesti. Tulipa siinä samalla sitten tekosyy poiketa alennusmyynneissä ja ostaa pari vaatetta.

Hyviä uutisia tuli muuten viime viikolla: Ilmoitin Ulpun pienryhmäpaikka jonoon ja jo parin päivän kuluttua mulle tulikin mailia meidän seuran koulutusvastaavalta, että olisi perjantaina ryhmäpaikka klo 20-21.3o ryhmässä jossa on möllitasoisiakin koiria. Olin tosiaan Ulpun taitotasoksi ilmoittanut, että osaa esteet jotenkuten. No, me sitten eilen oltiin Ulpukan kanssa treenaamassa, ja tykkäsin tosi paljon tuosta ryhmästä. Ryhmässä oli kaikkia agivaliosta ja kolmosluokkalaisesta mölleihin. Meille oli Ulpun kanssa oma rata, onneksi. Sellainen lyhyt 6-7 esteen pätkä. Tuollaisista onkin meidän hyvä aloittaa rataharjoittelua, kun ei olla mitään kunnon pätkiä tehty juurikaan. Viereinen kenttä oli lisäksi loppuajan tyhjänä, joten käytin sitä hyödyksi ja treenasin Ulpun kanssa esteitä paremmiksi sillä välin, kun muut tekivät rataa. Hurjaa edistystä tapahtui treenien aikana keppien kanssa. Tekemisen intoa tuolla punapäällä tuntuu riittävän, joten siksikin sen kanssa on tällaista harrasteltava.

Tokoa ollaan Ulpun kanssa treenattu kotona sisällä. En tiedä, oliko aloittelijan tuuria viimeksi, vai mitä, mutta Ulpu ei haukahtanut luoksetulossa. Voi tietenkin olla, että haukahtaa seuraavan kerran, kun aihetta treenataan. Mutta hyvää sekin harjoittelu tekee, mennään sitten toko-kokeeseen joskus tai ei.

Tuli ilmoitettua Tyyne suuren pähkäilyn lopputuloksena Villakoirien erikoisnäyttelyyn, joka on siis 27.3.2010 Helsingissä Kaapelitehtaalla viime vuotiseen tapaan. Mä pohdin, että ilmoitanko 1, 2 vai kaikki 3 mukaan. Päädyin kuitenkin ilmoittamaan vain yhden, koska en pysty kaikkia itse esittämään kuitenkaan, kun ovat samaa rotua ja narttuja. Tyyneen päädyin sen vuoksi, että sille tällä hetkellä eniten toivoisin sertiä. Ulpu ei tarvitse nyt sellaista (koska on alle 2 vuotta ja saanut 2 sertiä jo) ja Balin haluan oikeastaan viedä mieluiten kansainväliseen näyttelyyn hakemaan tulosta, joka riittää agilityssä joka tilanteessa. Ja senkin takia on kiva lähteä reissuun Tyynen kanssa, kun näiden kahden muun kanssa on näitä "agilitykotkotuksia", joita Tyyne-prinsessalla ei ole. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin Tyyne on prinsessa isolla P:llä ja nauttii huomiosta, rapsuttelusta ja kainaloisena olosta. Silloinhan on ihan oikeutettua, että prinsessa pääseen kaksistaan mun kanssa "naisten reíssuun" näyttelyyn päiväksi ja saa kaiken mun huomion. Bali ja Ulpukin pääsevät mukaan, mikäli en saa niille hoitajaa siksi päiväksi, mutta ovat vaan turisteina mukana. Erikoisnäyttelyyn kun onneksi saa viedä turistejakin, kunhan rokotukset ovat kunnossa.

Ensi viikonloppuna meillä onkin jälleen naapuriseura ATT:n kisat, jossa meillä on Balin kanssa 3 starttia. Sitä ennen treenaillaan valmennusryhmässä ja omassa ryhmässä :)

Talvisia kuvia

Puudeliperheen touhut

Taas on viikko vierähtänyt ja perjantai, JEE! Alkuviikosta otin parina päivänä kameran mukaan meidän metsälenkille, mutta mä oon tosi surkea valokuvaaja. Mulla on hyvä järjestelmäkamera, mutta en osaa sitä käyttää vielä kunnolla. Monen monta kertaa kävi myös niin, että otin kuvaa koirasta, mutta koira olikin jo poissa, kun kuva räpsähti. Nää on niin eläväisiä tapauksia nää mun tyttelit :D Tässä vähän tuoreimpia kuvia:

Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa valmennusryhmän treenit. Ennen valmennusryhmän treenivuoroa treenailee meidän villakoirakavereita, itseasiassa Balin isukki Purri on saanut hiljattain ryhmäpaikan juuri tuosta ryhmästä. No sinnehän oli pakko mennä muutama sananen vaihtamaan ja koirat morjestaan ennen omia treenejä. Tosin kauaa ei ehtinyt, kun piti mennä auttamaan meidän radan rakennuksessa, samalla todettiin vähäinen osallistuja määrä: 7stä ryhmän koirasta paikalla vain 2: Bali ja bortsu Ritva ohjaajiensa kera. Meitä se ei tietenkään haitannut, koska vähäinen osallistuja määrä tietää aina sitä, että ehtii enemmän. Siinä sitten taas analysoitiin mun ohjaamistani: Se on töksähtävää, liikun välillä kovaa ja pysähdyn, hyörin ja pyörin :D Parempi olisi, jos pysyisin liikkeessä aina, pitäen kontaktin koiraan KOKO AJAN, kädet mukana, jalat mukana, enkä yrittäisi ohjata koiraa noilla koiran menoa hidastavilla pysähdyksillä. Täten saisi pois niitä hurjia turhia kaarteita ja en siten hidastaisi Balin menoa. HUH! Niin monta asiaa, että huh! Välillä sitä miettii, että saanko tätä koskaan toimimaan, mutta sitten muistan aina sen, millaista meidän agility oli aluksi ja millaista se on nyt. Siinäkin on jo hurja ero, joten uskon vaan jääräpäisenä siihen, että joskus mäkin osaan yhtä hyvin kuin Bali :D

Balin treenauksen jälkeen kävin kävelyllä tyttöjeni kera, ja laitoin Balin ja Tyynen autoon hetkeksi, kun otin Ulpun hiukan treenaileen esteitä. Se on hassu :D otin pisimmillään 3-4 esteen pätkiä, ja voi kun tyttö tykkäsi. Kun jätin Ulpun parin esteen taakse lähtöön ja kun annoin luvan lähteä radalle, niin sieltähän alkoi kuulua ääntäkin jo innostuksesta :D Otettiin hyppyjä, puomia, keinua ja A:ta, keppejä, rengasta ja putkea. Keppien ohjaus on mulle vaikeaa nyt, koska Ulpulla on kova vauhti ja into päällä hommaan. Mä opetan samalla tyylillä keppejä, kuin Balillekin, eli ihan tavallisilla kepeillä alusta saakka, ei mitään vinokeppejä tai kujakeppejä tai verkkoja tai ohjureita. Tosin saan sitten olla siellä ohjaamassa oikeaan keppiväliin kaksin kerroin, kun on pieni koira. Mutta uskon, että tällä systeemillä oppii sitten joskus. Bali oppi samoin metodein, jos tuli virhe niin käänsin selän ja otin alusta. Into tehdä on kuitenkin niin huipussaan, että voi tehdä useita toistoja, ilman että koira kyllästyisi tai osottaisi mitään merkkejäkään siitä. Kun Ulpukkakin oli treenattu, niin mentiin vielä kävelylle ja sitten kaikki autoon ja kotiin. Kello oli puoli 11 illalla, kun olin näistä treeneistä kotona, kun tuo valmennusryhmän vuoro on aina viimeinen illan vuoroista.

Torstaina oli meidän oman pienryhmän treenit, ja siellä olikin haastava rata. Sai olla koko ajan koiraa "kuonossa kiinni" ohjaamassa. Radan kaikki hyppyesteet oli laitettu ympyrän muotoon, joten siksikin tehtävä oli hämmentävä, vaikka kaikkia radassa olevia juttuja on harjoiteltu ennenkin, viimeksi edellisenä päivänä. Tuli tosiaan todettua sekin (taas), että Bali katsoo mua tarkkaan: toinen käsi heilahti väärällä hetkellä hypyn vieressä, niin Bali tulkitsi sen käskyksi hypätä, ja hyppäsi sitten väärän hypyn. Tarkkana saa olla kaiken liikkumisensa kanssa :D Toinen treenien radasta samalla pohjalla olikin sitten sujuvampi pätkä, mikä oli minun surkean ohjaajan helpompi toteuttaa.

Joskus mä mietin, että mä oon niin apukoululainen ton Balin ohjauksessa, joskus sorrun myös miettimään, että kuinka pitkällä Bali olisi taitavan ohjaajan kanssa. Me ollaan Balin kanssa helmiä ja sikoja -pari. Mä oon se sika. Mutta onneksi päässäni soi noina epätoivon hetkinä järjen äänikin. Nimittäin se syy, miksi Balin kanssa agilityharrastuksen aloitin aikanaan: Syy oli se, että saan laatuaikaa Balin kanssa kivan yhteisen harrastuksen merkeissä. Joten viis siitä mun ohjauksestani loppupeleissä, koska tärkeintä on kuitenki itse koira ja sen kokema kiva. Suhde on Baliin vahvistunut harrastuksen myötä, ja siitä olen tosi iloinen ja ylpeä, sillä Bali tuli minulle aikanaan vasta 8 kk ikäisenä kodin vaihtajana.

Tänään olikin kylmä ulkona, pakkasta 15 ja kylmä tuuli. Huomisen ratsastus tunninkin peruin, kun huomiseksi on luvattu vielä kylmempää ja lumipyryäkin. Viikonloppu menee näillä näkymin rentoutumisen merkeissä, kun ei ole kisojakaan nyt, vaan vasta viikon kuluttua oman seuran kisat 3 startin kera. Tuli ilmoittauduttua myös villakoirien erikoisnäyttelyn bussiin, joten nyt lähipäivinä mun pitää päättää, ilmoitanko näyttelyyn mukaan yhden vaiko kaksi koiraa. Varmasti kiva reissu, kun kavereita tulee mukaan.

Naapurifirman kisat

Olipas kivoja touhuja tänään. Aamulla kävin jo klo 10 ratsastamassa, kun olen hiukka elvyttänyt tätä minun usean vuoden lapsuuden/nuoruuden harrastustani. Nyt oli kolmas perättäinen lauantai ja siis kolmas ratsastuskerta 9 vuoden tauon jälkeen. Säännöllisistä kerran viikossa ratsastustunneilla käynneistä pääsi vierähtämään peräti 12,5 vuotta. Liian kauan siis, mutta jotkut asiat vaan on jäänyt selkärankaankin. Kiva ei-koiramainen harraste, kun kaikki muut harrasteet ovat sitten koiriin tavalla tai toisella liittyviä.
Jep, no ratsastamasta kotiin tultuani söin ja nukuin päiväunet, koska illaksi oli ohjelmassa naapuriseura ATT:n kisat, jossa meillä oli ohjelmassa 3 rataa. Tuomarina kaikilla radoilla toimi Leena Rantamäki-Lahtinen, joka olikin tehnyt kaikista radoista oikein mukavat. Meidän tulossaldo oli noilta radoilta 0 agilityradalta sijoituksella 5. sekä viitoset hyppyradalta ja agiradalta. Eli tämä tarkoittaa sitä, että meiltä puuttuu enää yksi nolla agilityradalta, niin saadaan osallistua SM-kisoihin kesällä. Toiveikas olen sen suhteen, että se viimeinenkin nolla sieltä tulee vielä :)

Eka rata oli siis 0, mutta siihen mahtui pari minua harmittavaa juttua. Este numero kaksi oli hyppy takaa, jossa meni Balin kääntyminen tosi pitkäksi, oikeastaan vähän järkytyinkin siinä, että mites se nyt tollai lipsahti noin kauas kääntymään :D No Bali kuitenkin hyppäsi 2. hypyn oikein ja matka jatkui mallikkaasti. Viimeisen hypyn edessä Bali teki piruetin, kun tulin jäljessä, mutta hyppäsi toki sen viimeisen hypynkin.
Toka rata meni mallikkaasti alusta saakka ilman "kevätjuhlaliikkeitä". Olin rataan tutustuessani varma, että meidän rata menee hylylle radan puolessa välissä olevan putken kohdalla. Siinä mentiin putkeen pituusesteeltä, jonne toinen putken päistä suoraan osoitti. Tarkoitus oli kuitenkin suorittaa putki siitä kauemmasta päästä lähtien. Tän kohdan tein juuri niin kuin suunnittelin, eli sanoin "Bali" silloin kun Bali oli ilmassa hypyn päällä liikkuen jo sinne oikeaa putken päätä kohti jonka sitten näytin vielä kädelläni. Ja se kohta meni siis ihan nappiin. Seuraavaksi mentiin kepeille ja kepeiltä pussiin, jolta meille se viitonen napsahti. Minun olisi pitänyt olla keppien lopussa aavistuksen edellä, eikä hipsutella takana, ja ohjata Bali sinne putkeen. Nyt kun olin takana, niin Bali joutui kysymään, että minne mennään. Laittoi tassut jo pussiin, mutta ei ollut varma että tarkoitinko sitä ja tuli sieltä pois. Olin tosi harmistunut omasta töppäyksestäni. Mutta matka jatkui maaliin yhtä mallikkaasti kuin se oli alkanutkin :)
Viimeinen rata oli hyppyrata, joka meni ihan suunnitelmieni mukaan aina loppusuoralle saakka. Siellä oli taas pussi. Mietin jo pussille tullessa siitä seuraavaa hyppyä, joka oli osoittautunut kinkkiseksi paikaksi joillekin koirakoille: koira oli hypännyt sen väärästä suunnasta pussista tullessa. Mietin, että meillekin helposti voi niin käydä, mikäli en pääse edelle pussin jälkeen. Mietin varmaan liikaa tätä, kun en sanonut Balille käskyä "pussi", näytin vain kädellä. No Bali ei suorittanut pussia, kun en sanonut, vaan meni vierestä. Jäin katsomaan suu auki :D No suoritettiin pussi sitten, ja Bali tosiaan meni sinne suurella innollaan, kun sanoin käskyn "pussi". Tarkka tyttö :)
Näissä kisoissa oli kyllä se ilahduttava puoli, että me saatiin kaikilta radoilta tulokset. Viime kisathan oli 3 hylkyä ja sitä edelliset oli 2 hylkyä ja 1 nolla. Saavutettiin jo ihan hyvä etenemisnopeuskin tuolla meidän 0-radalla: 4,11 m/s huolimatta meidän ylimääräisistä kuvioista.

Huomenissa olisi ohjelmassa ulkoilua jäällä, kun täällä Naantalissa on kaupungin järjestämä ulkoilupäivä laskiaisen ja ystävänpäivän kunniaksi. Mennään sinne nauttimaan tytteleiden sekä koira ja ihmiskavereiden kanssa talvisesta säästä. Sinne voisin yrittää muistaa ottaa kamerankin mukaan, niin saisi kuvia. Sen jälkeen on ohjelmassa kauratalkoot UkkoPekan sillalla, kun on koirat tuotu kotiin lämpöiseen. Nimittäin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyserin johdolla kannetaan suuri määrä kaurasäkkejä lintujen talviruokintapaikalle.

Koira- ja ihmissukulaisia tapailemassa

Linus, Luukas ja Bali, joka ei osaa istua näköjään :D

Ulpu ja Linus ovat päässeet syliin

Eilen tuli poikettua Pirkanmaan suunnalla sukuloimassa niin koira kuin ihmis-sukulaisten luona. Ensin suuntasimme Holvastiin Balin veljeä Luukasta ja sen "pikku-veljeä" Linusta ja niiden omistajaa morjestamaan. Linus on vasta 3 kk ikäinen komeaakin komeampi pikkupuudelin alku, sulatti kyllä mun sydämen heti reippaalla olemuksellaan. Ja Linus näytti sulattaneen myös Ulpun sydämen: Punapää tytteli kun oli sitä mieltä, että tuo on IHANA mies, vaikka onkin vähän vielä pieni ja alaikäinen. Meillä oli oikein hupaisaa seurattavaa näiden kahden kaveruksen touhut.

Bali ja Luukas osoittivat toisilleen sitä aitoa sisarusrakkautta: Kun tuotiin lelut toisesta huoneesta, että kaikki saisivat leikkiä niillä, niin molemmat vahtivat tyyliin "nää on mun lelut, ja vain MUN". No kähinäähän siitä syntyi siinä määrin näiden kahden välille, että otettiin lelut pois, kun ei onnistunut sovussa leikkiminen. Tyyne ja Linus eli Limppu olivat asiasta hoo-moilasina, että mitä nuo kaksi kinaavat, kun leluja riittäisi kaikille. Ja Ulpuhan vikitteli Limppua, ei paljon lelut kiinnostaneet :D

Lähdettiin Holvastista kohti Nokiaa, ja ajattelin että voisin viedä koirat hetkeksi Vihnuksen jäälle juoksemaan, kun paistoi aurinkokin kivasti. No, viimeistään siellä muistin sen peri-nokialaisen tavan näin talvella: ei ole kävelyreittejä, on vain hiihtoreitit ja muualla metritolkulla lunta. Niin paljon siis, että ei mitään asiaa kävelemään saapikkaiden ja pienten koirien kanssa. Rantaan vievät puurappusetkin oli niin lumessa, että oli ennemminkin pulkkamäki, kuin rappuset. HUH, onneksi en sentään itseäni telonut niissä, vaikka ei se kaukana ollut.


Tän jälkeen menin sairaalaan moikkaan mun pappaa, koirat odottivat autossa sen hetken. Sieltä sitten suuntasin rakkaita kummejani tervehtimään, jotka siis asuvat myös Nokialla. Kuulumisien vaihtamisen jälkeen suuntasin isääni ja veljeäni vielä moikkaan Siuroon ja sieltä sitten suuntasin takaisin Naantaliin. Semmonen mini-reissu :)


Tänään oltiin harjoituksissa Balin kanssa, ja kyllä oli taas meidän koutsi laittanut mukavia kohtia rataan: kaikenlaista estettä oli tyrkyllä, sai todella ohjata. Ja kepeille meno oli tosi pahasta avokulmasta. Bali sujahti tokaan väliin pariinkin otteeseen kepeille menossa. Kun sain oman sijaintini ja liikkumiseni kohdilleen kepeille menossa, niin ne sujui. Ja mikä hienointa, taas ne kepit olivat seinää kohti, ihan lähellä. Ja ei mitään ongelmaa enää keppien loppuun saakka suorittamisessa seinän vastaan tullessa. Edistystä :)


Nyt lauantaina olisi luvassa illalla kisat ATT:llä. Kolme rataa ohjelmassa, joten sitä odotellessa.

viikon touhut

Ulpun veli Milo (Flash Dancer`s Apollo)

Äiti ja poika: vasemmalla Bali ja oikealla Milo

Sisko ja sen veli: vas. Ulpu ja oik. Milo

Kasvattaja ja kasvatti :)

Onpas ollut taas kiva treeniviikko, mistäs sitä aloittais.... No aloitanpas Ulpusta, kun olen sen kanssa nyt säännöllisemmin tokoillut kotona. Olen tullut siihen tulokseen, että tuleekohan valmista koskaan tuon pienen sättääjän kanssa :D Luoksetulossa haukahtaa kerran, kun käsken sen tulla paikalta sivulle parin kolmen metrin päästä. Se haukahtaa silkasta innostuksesta, kun homma on niin kivaa. Ei se mua haittaa laisinkaan, mutta olen nyt vähän ottanut selvää, niin tokokokeissa ei paljoa älähdyksiä saa kuulua koirasta, ne ovat pisteitä vähentävä tekijä. Hupaisaa on myös Ulpun sivulle tulo: Se hyppää edessä reittäni vasten ja ponkaisee siitä itsensä sivulle istumaan ja on siinä niin tärkeää, että :D Sitten tuo paikalla olo siten, että palaan itse takaisin: Ulpun häntä heiluu ja tyttö tärisee ja hilaa itseään peppunsa päällä paikoillaan, kun tulen lähemmäksi. Sekin on niin huippu juttu, että ei vaan malta olla paikoillaan :D Siis se on paikoillaan, mutta sellaista pientä liikehdintää pepun päällä tapahtuu. Ihan kuin siellä persuksissa olisi satiaisia tai muurahaisia :D

Keskiviikkona Balin valmennusringin treenien jälkeen Ulpukin pääsi pitkästä aikaa esteille. Mietin että varmasti 1,5-2 kuukautta ehti kulua edellisestä agiesteillä käynnistä. Mutta pakko todeta, että kehitystä on tapahtunut Ulpun pääkopassa lajin suhteen. Nimittäin MITÄÄN ongelmaa ei ole enää keinun kanssa, mikä silloin viimeksi oli pikkasen semmonen jännä este alun hankaluuksien jälkeen. Nyt meni oikein mallikkaasti keinu :) Lisäksi otimme A:ta ja puomia sekä rengasta. Tuli sellainen fiilis, että pitäisi nyt ihan oikeasti Ulpulle saada kaikki esteet kuntoon, niin voitaisiin hakeutua johonkin pienryhmään harjoittelemaan jatkossa. Mistään muustahan tämä ei ole kiinni, kuin omasta aktiivisuudestani käydä hallilla viikonloppuna vapaa vuoroilla.

Balin kanssa treenit sujuivat ihan hyvin. Valmennusryhmässä oli jälleen haastava rata, jossa sain taas miettiä omaa ohjaamistani pääni puhki. Huomiota pitää kiinnittää siihen, että säilytän kontaktin koiraan, aina. Se tuppaa väliinsä katoamaan, ja siitä seuraa väärä rata tai ainakin helkutin suuria kurveja. Vastakkaisen käden käyttö, ja se että, koira malttaa tulla lähellenikin radalla olivat myös aiheina. Sainkin hyviä vinkkejä siihen, miten voin noita kahta asiaa harjoitella itsenäisesti Balin kanssa. Jokunen este ja putki vaikka lähelle ja siinä pyörittää koiraa siten, että seuraa vastakkaista kättä ja sitten heittää toisella kädellä suorittamaan estettä. Ja palkkaa siitä, että tulee käsiin. Minusta poispäin irtoaminen kun ei ole ongelma. Tajusin myös sen, että persjätön paikka ei ole ahtaassa välissä ja kaarteessa, siinä tulee mutkaa koiralle.

No torstaina meillä oli sitten oman pienryhmän treenit. Samat teemat oikeastaan sielläkin uudelleen käsittelyssä, mikä olikin hyvä. Radalla oli sellainen kiva kepit, rengas putki rengas kiemura. Suunnittelin asian aluksi siten, että en vaihda keppien jälkeen puolta. No sitten katselin, kun treenikaveri isommalla koiralla vaihtoi puolta keppien jälkeen, niin ajattelin, että ehkä mäkin koitan Balin kanssa noin. No menihän se oikein, mutta ei niin sujuvasti. No sitten meidän koutsi käski mun tehdä siten, miten olin itse sen suunnitellut alunperin, ja voi jukra, että se kohta tuli sujuvaksi. Eli mun kannattaa pitää vaan oma pääni, eikä katsoa miten muut tekevät.

Perjantaina meillä olikin aamulla ohjelmassa Tyynen rokotuksien uusiminen eläinlääkärissä, kun olisivat menneet vanhaksi seuraavalla viikolla. Oikein iloinen olen Tyynen painon lisäyksestä: 3,5 kg ennen ja nyt 4kg. Nyt on mielestäni täyteläinen kroppa tytöllä, joka oli ennen ensimmäistä pentuettaan kuin luut ja nahka. Nykyisin Tyyne syö reippaasti ja tietenkin liikkuu paljon. Se on hyvä yhdistelmä :) Muutenkin Tyyne oli oikein reipas eläinlääkärissä. Varoitin lääkäriä siitä, että tämä neiti sitten kiljuu, kun pistetään. Mutta mitä vielä, prinsessa Tyyne näytti, että olen urhea prinsessa :) Ei inahdustakaan kuulunut, vaikka 2 piikkiä laitettiin. Viimeksi 2 vuotta sitten oli kyllä sellaiset aariat rokotuksilla, että ei samaksi koiraksi nyt olisi tuntenut. Rokotuksilta sitten suuntasimme Tyynen kanssa mun työpaikalle töihin. En viitsinyt ajella edes takaisin viemään Tyyneä kotiin päiväksi, kun kuitenkin olin jo puolessa matkassa menossa töihin eläinlääkärin kohdalla. Tyyne oli koko päivän niin elementissään ja mieluisimmassa harrastuksessaan, nimittäin sai olla ihmisten huomion ja rapsutusten kohteena. Toki nukkui sitten mun työpöydän alla kangashäkissään ja nakersi siankorvaansa. Mutta meillä oli iltapäivällä töissä kick-off ympäristöasioiden tiimoilta kun meillä oli esittely WWF:n Green Office ympäristö sertifikaatin tiimoilta. Huvitti, kun työtoverini selkäni takaa sai puheenvuoron, ja Tyyne joka oli siis mun sylissä, katsoi sylistäni koko puheenvuoron ajan puhujaa :D Osan kick off:n ajasta Tyyne makoili mun toisen työkaverin sylissä, rapsutettavana ja lämmikkeenä, kun meillä on aina hiukka kylmä ja vetoisaa toimistolla :D Oli oikein kiva päivä Tyynelle tuo :)

Lauantaina saimmekin mieluisia vieraita Seinäjoelta, kun Balin ja Uunon poika ja siis Ulpun veli Milo (Flash Dancer`s Apollo) tuli omistajansa ja tämän poikaystävän kanssa käymään. Viimeksi olin Milon nähnyt silloin, kun lähti uuteen kotiin mun luota. Toki olen pojasta nähnyt videota ja valokuvia. Oikein kivan näköinen onkin pojasta kasvanut, erityisesti pää on NIIN kaunis. Kooltaan Milo on Ulpua suurempi, mielestäni hyvinkin Balin Purri-isän kokoinen. Luonteessa tulee Uuno esille, nimittäin Milolla on pitkä pinna toisien koirien suhteen. Milo ei koskaan räyhi toisille koirille, ei uroksille eikä nartuille. Uunokin oli tuollainen, jos toinen uros räyhi, niin Uuno ei siihen mukaan lähtenyt koskaan. Milo harrastaa myös agilityä, joten varmasti jossain vaiheessa poika starttaa kisoissakin omistajansa kanssa :)