Karhukopla 6 viikkoa!

Kuvassa pennut 6 viikkoa, kuvaaja: Sanna Koponen

Tyynen ja Pedron pojat täyttivät jo 6 viikkoa. Vastahan ne syntyivät ja olivat sokeita ja kuuroja rotan näköisiä mönkiäisiä. 6-viikkoissynttäreiden kunniaksi oli ohjelmassa madotus sekä kasvattaja-kennelneuvojan toimesta mikrosirutus sekä polveutumismääritystä ja dna-tunnistetta varten irtosolunäytteiden otto poskien sisäpinnoilta harjaamalla. Näin ollen viralliset nimetkin päätettiin, tai siis se, kuka on kukin. Itse nimet on olleet päätettynä jo viimeiset 2 viikkoa ja nehän ovat Trucker´s Monsieur Mosse, Trucker´s Mr Bean ja Trucker´s Me Myself and I. Pojilla luonnetta tuntuu olevan, tosin mikrosirut antoivat laittaa ja posket harjata hyvin vähäisillä äänillä ja vastarinnalla. Käsittelyyn pojat ovat muuten tottuneet, sillä ne ovat käyneet jo 3 kertaa kylvyssä sekä föönattavana ja konetyötkin on tehty kahdesti ja trimmattu hiukan jo pepun päältäkin. Kiltisti ovat olleet noissa hommissa, vaikka sitä ei ihan ensinäkemältä uskoisi, kun niiden touhuja keskenään seurailee muuten. Ihanan vilkkaita kavereita.

Keskiviikkona kävin treenailemassa Balin ja Ulpun kanssa hallilla ekan kerran karsintojen jälkeen. Mentiin ennen meidän vuoroa treenanneen ryhmän rataa, joka sujui molemmilta aikas kivasti. Lopuksi otettiin keppejä avokulmasta, jossa treenasin Balin kanssa erilaisia sisään menoja, joiden osaamisesta olen havainnut kisoissa olevan hyötyä. Esim. sellainen sisäänmeno avokulmakeppeihin, jossa ohjaan itse ulkopuolella koiran keppeihin. Onnistui hyvin, mutta en olisi sellaista kisoissa uskaltanut yrittää vielä, mutta harjoitellaan lisää vielä, niin uskallan kisoissakin toteuttaa sen Balin kanssa. Ulpulle näytin avokulmaa ekan kerran, kun nyt kepit ovat molemmilta puolilta aikas kivassa mallissa. Ulpu tajusi heti, että miten kuuluu avokulmakeppeihin mennä. Varmaan ajatteli pienessä punaisessa päässään, että tyhmänäkö minua pidät, osaanhan mä nämäkin vaikka et oo ennen näitä laittanut tekemään. No tulinpas sitten ilmoittaneeksi Ulpun virallisiin kisoihin Lempäälään 7.8, jossa on ohjelmassa kolme kisaa peräti. Bali on tuona viikonloppuna torstaista sunnuntaihin kasvattajansa mukana näyttelyreissussa Kuopiossa. Seuranmestaruuskisat on puolestaan sunnuntaina 8.8. Liedossa, jonne ilmoitin molemmat tytöt, mutta tajusin vasta hetken kuluttua, että Bali on siellä Kuopiossa, eli pitää perua sen ilmoittautuminen tuolta.

Viikonloppuna oltiin Tyynen ja Balin kasvattajan treffeillä elikkäs Trucker`s treffeillä. Siellä oltiin vaan ihan suht pikaisesti käymässä, kun pennut ja Tyyne jäivät kotiin. Kiva oli nähdä ihmisiä ja omien koirien sukulaisia. Osallistuin näyttelytrimmauskurssille, josta sai uusia hyviä vinkkejä näyttelytrimmauksen tekoon. Jotkut kohdat kun trimmistä on vähän olleet vaikeita minulle ja en ole tyytyväinen tekemiini trimmeihin juuri koskaan. Nyt on vaan kaikki koirat niin hyvissä trimmeissä, että ei tarvitse ketään trimmata nyt ihan heti. Sormet kuitenkin syyhyäisivät trimmata joku liiassa karvassa oleva näyttelypuudeli ja katsoa saanko yhtään miellyttävämäpää jälkeä aikaiseksi kuin aikaisemmin.

Sunnuntaina oli ohjelmassa TSAU:n valmennusryhmän epäviralliset agikisatalkoot. Kisasin talkoiden lomassa kaikki kolme kisaa Ulpun kanssa möllit, 1-luokkalaiset ja avoimen kisat. Möllit meni vähän persiilleen, kun oli niin kova kiire siinä kohtia vielä ilmoittautumisessakin, että en nyt itsekään niin hyvin keskittynyt. Palautin Ulpun A:n kontaktille, kun ei pysähtynyt siinä kunnolla, joten siitä tuli hylkäys. Toka rata meni paremmin, nimittäin 10 virhepistettä ja sillä sijoituttiin kolmansiksi. Eka kielto tuli kepeiltä, kun Ulpu aloitti väärältä puolelelta pujottelemisen ja toka kielto oli tosi tyhmä moka multa, kun en vienyt tarpeeksi huolellisesti sitä yhdelle hypylle, niin Ulpu tuli siitä ohitse. Tällä radalla kontaktit sujui oikein kivasti. Avoimen radalla hylkäännyttiin, kun Ulpu peruutti pylly edellä A:n alasmenokontaktille :D Ulpu tuli hiukka roiskaisten alas, tosin kontakti olisi ollut ihan hyväksytty, mutta itse en liikkunut minnekään, vaan katsoin Ulpua. Punapää tajusi, mitä tuli tehtyä ja laittoi äkkiä molemmat takajalat kontaktille takaisin :D Saapas nähdä kuinka me selvitään ensi lauantaina Lempäälässä virallisista kisoistamme Ulpukan kanssa.

Karsiuduttiin karsinnoista

Tyynen pennut ikää hiukan yli 4 viikkoa kuvassa. Kuva: Sanna Koponen

En ole ehtinyt kirjoittelemaan juurikaan tänne viimeaikoina, kun on ollut niin paljon tekemistä. Pennut ovat nyt siinä iässä, että niissä riittää puuhaa ja katseltavaa. Sitten kun on nämä aikuisetkin, joiden turkit pitää hoitaa, lenkit lenkittää ja treenatakin pitää välillä, niin ei ole vapaa-ajan ongelmia.

Karsinnat tuli kisattua, mutta ei mennyt hyvin. Saatiin hylyt molemmilta lauantain radoilta, joten asiaa ei siten ollut sunnuntain radoille. Harmi juttu, mutta kun miettii tätä meidän uraa ja sen kestoa, niin ylipäätään mahtava juttu, että päästiin karsintoihin ekana mahdollisena vuonna mukaan. Se kun ei ole mikään helppo homma sekään. Välillä sitä itsekin unohtaa sen tosiseikan, että Bali on ensinnäkin mun ensimmäinen kisakoira agilityssä, ja toiseksi ollaan vasta alle vuosi kisattu kolmosissa. Että nyt lepotauon jälkeen vaan ahkeraa treenausta ja kisaamista molemmilla niin Balilla kuin Ulpullakin, lepoa ja tavallista rentouttavaa ulkoilua unohtamatta. Balin ensi kauden valmennusasiat ehdinkin jo tällä viikolla heti laittaa kuntoon, nimittäin otin yhteyttä Janita Leinoseen ja ilmaisin halukkuuteni treenata hänen, Elina Jänesniemen tai Jaakko Suoknuutin opissa kerran viikossa syksystä alkaen. Jaakolla aloittelemme 15.9 keskiviikkona :) Tietenkään emme jätä nykyistä koutsiamme ja pienryhmäämme, mutta lisäksi on hyvä olla myös näiden taitureidenkin opissa. Varmasti saan uusia eväitä molempien koirieni ohjaukseen, vaikka olenkin ryhmässä vain Balin kanssa.

Tyynen pennut vaan kasvavat ja komistuvat, ikää on jo vähän yli 5 viikkoa. Painoa eniten Urholla joka on mennyt Karhun ohitse muutamalla kymmenellä grammalla. Painoa on Urholla vähän yli kilon ja Karhulla vähän alle kilon. Olvi painaa vähän päälle 800g. Pojat oppivat alle viikossa tekemään tarpeensa hiekka-astialle niin, että 4 viikon ikäisinä asiat tehtiin jo hiekkikselle. Hiekkalaatikko on siis noin 40 cm halkaisijaltaan oleva puutarhaliikkeestä ostettu muovinen kukkaruukun alunen, jossa on noin 7 sentin reunat. Hiekkana on puhdan luonnon hiekka, joka on haettu hiekkamontulta ja on erittäin hienojakoista hiekkaa ilman kiviä ja epäpuhtauksia. Näin pennut eivät ole kiinnostuneita laittamaan mitään ylimääräistä suuhunsa hiekan joukosta, kun siellä ei ole houkuttimia. Hiekan etu on se, että näin pennut oppivat heti sen, että asiat tehdään maa-ainekselle. Tämä helpottaa huomattavasti uusissa kodeissa sisäsiistiksi oppimista ja opettamista. Idea on peräisin Tuire Kaimiolta. Tyynen kasvattaja ja puoliomistaja oli hänen luennollaan taanoin ja sieltä tämä idea jalkautui meillekin.

Pojat ovat olleet jo kylvyssä kahdesti ja konetyöt ja ensimmäinen leijonaleikkauskin on trimmattu. Pieniä leijonia :) Luonnekin on kaikilla kuin leijonilla, niin rohkeita ja eloisia, mutta välillä on siestan aika, että jaksaa kohta taas painia :D Mulla on todellisia vaikeuksia itseni kanssa, koska haluaisin kovasti jättää itselleni yhden näistä pienistä leijonamielistä, mutta koska ovat uroksia, niin ei ole mitään järkeä ja mahdollisuutta jättää narttulaumaani. Tylsää.

Ulpukka kävi Karjaalla näyttelyssä 11.7., mutta tulokseksi tuli vain EH. Ja ihan ansiosta, sillä Ulpu oli helteen vuoksi ihan läkähtynyt kehässä. En ole Ulpua koskaan nähnyt sellaisena näyttelyssä. Tuomarikin kirjoitti arvosteluun, että ei selvästi nauti tästä helteestä, haluaa viileään. Haluttomat liikkeet. Oli kuin olisin lehmää taluttanut kehässä, tyttö kulki häntä alaviistossa ja pää alaviistossa. Viimeksihän arvostelussa oli maininta liian iloisista liikkeistä. Jos olisin tiennyt, että toinen kärsii helteestä noin paljon, en olisi lähtenyt aamulla tuonne näyttelyyn, koska kunnon hellettä luvattiin. Ulpulle tarjosin kuitenkin vähän väliä vettä juotavaksi ja tyttö joikin, joten siitä ei tämä uupumus johtunut. Telttakin oli auringon suojana, mutta ei se auttanut paljoa. Heti kehän jälkeen pakkasin kamat nopeasti kasaan ja roudasin kamani autolle nopeasti. Kiire autoon oli siksi, että siellä on ilmastointi, joka viilenee hetken ajon jälkeen tuonne 18 asteeseen, joten ihanan viileää oli siellä alun saunan jälkeen. Ulpua mun kävi todella sääliksi, lupasin Ulpukalle, että toiste ei tulla ainakaan näyttelyyn helteellä. Agilityssä onneksi voi koiran kastella ja pitää froteemärkäloimea päällä.

Eilen, kun oltiin iltakävelyllä Balin ja Ulpun kanssa, niin Bali jäljesti hienosti tuoretta rusakon jälkeä maavainulla metsässä. Mä näin rusakon reitin, mutta koirat eivät sitä eläintä nähneet. Bali löysi kohdan josta rusakko läksi liikkeelle hetkeä aikaisemmin ja meni hienosti jälkeä myöten ylös mäkeen metsässä. Jäljestäminen olis jatkunut, mutta käskin Balin takas kun mentiin kuitenkin polkua toiseen suuntaan. Tästä tulikin jälleen mieleeni, että olisi aikas hienoa kokeilla MEJÄ:kin tuon kanssa, kun tuntuu olevan luonnon lahjakkuus tuossakin touhussa. Paljoa treeniä ei tarvittaisi, kun voisi mennä jälkikokeeseen. Olisihan se hienoa, kun tuollainen pikkupuudeli siellä jäljestäisi, kun mikäkin kunnon metsästyskoira konsanaan :D

Agirotureissu

Viikonloppuna oltiin Balin kanssa Ylöjärvellä agirodussa kisailemassa joukkuekisassa. Ulpu oli mukana kisaturistina Tyynen puolestaan hoidellessa vauveleitaan kotona. Kyydissämme matkasi myös Balin Purri-isukki omistajansa kanssa, kun olivat kanssamme samassa joukkueessa. Oltiin siis Trucker`s kennelin toisessa joukkueessa, johon kuului Reina, Bali, Luukas ja Purri. Ulpu oli varakoira, mikäli joku olisi estynyt osallistumaan. Ilma oli tosi kuuma ja aurinkoinen, taisi olla peräti 27-28 astetta lämmintä. Onneksi meillä oli teltta auringon suojaksi, sekä häkkituuletin ja kasteltavat froteeloimet koirille. Sen lisäksi kasteltiin koirat kyllä muutenkin kastelupaikalla. Bali teki hyvän radan, mä myöhästyin yhdessä liikkeelle lähdössä radan alkupuoliskolla, josta seurasi se, että Bali hyppäsi suoran putken jälkeen takaahypyn väärästä suunnasta, koska en ollut hyppyä oikeassa kohdassa ohjaamassa. Kiva rata oli kyllä. Oli myös taas kerran kiva huomata radalla, että kyllä villakoiriin agilityssä ja muutenkin kohdistuu melkoisia ennakkoasenteita ja luuloja. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että villakoirasta ei ole huippusuorituksiin ja vauhtiin agilityssä. Käsitys narussa sipsuttelevasta räksöttävästä tyhmäpuudelista tuntuu olevan ihmisissä aikas vahvasti. On jotenkin kiva huomata Balin kanssa kisaillessa ja treenatessa, että kummasti ne asenteet ja käsitykset ihmisillä muuttuvat Balin näkemisen myötä. Toki on muitakin huippuja puudeleita kuin Bali, mutta ei niitä kaiketi ihan joka kisassa tule vastaan. Kun oltiin Balin kanssa radalla agirodussa, niin kuuluttaja ihmetteli mikrofoniinsa Balin vauhtia, sanoi, että tässä ei mene mikään villakasa, vaan tässä menee villaliitäjä. Ja kaikkea muuta ylenpalttista kehumista, joita en edes muista tai suoritukseeni keskittyneenä edes kuullut. Olen kyllä superonnekas ihminen, että olen ensinnäkin saanut Balin ja toiseksi vielä ikäänkuin boonuksena Ulpun.

Ja mun yhtä aarrettani ei tietenkään saa unohtaa, nimittäin mun taskutyttö Tyyne-tylleröistä. Mun pieni täpäkkä tyttö, joka tietää olevansa sievä ja älykäs, vaikka välillä vaikuttaakin aikasen blondilta tapaukselta. Tyyne ja pennut voivat hyvin, nyt kun ikää on pennuilla jo 2,5 viikkoa. Silmät aukesivat ja kynnetkin on jo ensikertaa leikattu pojilta. Karhu on edelleen suurin, sitten Urho ja pienin poika on edelleen Olvi. Hiukan siellä jo noustaan jaloilleenkin, tosin on honkkelin näköistä touhua. Mutta harjoitus tekee mestarin tuossakin asiassa.

Kuva: Sanna Koponen Karhukoplalla ikää kuvassa 2 vko+2päivää
Kasvattaja kävi katsomassa niitä tuossa sunnuntaina ja ottamassa kuviakin. Urholla näytti tässä vaiheessa olevan sievin pää. Maitoa tulee hyvin nisistä ja hännät heiluvat aina, kun menevät imemään, joten iloisia tapauksia ovat. Tyynen syötän kädestä edelleen, kun tämä ei kupista käy syömässä itse vielä, vaikka muuten kyllä pentulaatikon ulkopuolella huilailee ja käy vettäkin juomassa. Ruuaksi Tyyne saa koirapuuroa ja lihaa höystettynä raejuustolla ja kermaviilillä sekä vitamiineilla ja ravintoöljyllä. Päivässä on myös pullahetki, jolloin Tyyne nauttii naudanmahapullia kädestä ja jälkkäriksi Nutri-plus geeliä päivän annos. Kerran päivässä Tyyne syö myös joko pienen siankorvasiivun tai sitten Dentastixin. Perjantaina kun pennut täyttivät 2 viikkoa, pesin föönäsin trimmasin ja konetin Tyynen. Siinä oli oikea urakka, nimittäin takkua oli enemmän kuin laki sallii. Pentujen synnytyksen jäljiltä jalat olivat menneet takkuun, samoin kuin iso turkkikin makoilun takia. Tuosta hommasta kuitenkin selvittiin kunnialla, mutta takkujen selvitykseen meni kokonaiset 2 tuntia. Mutta se selvitys ei ollutkaan mitään takkujen repimistä, vaan kohtakohdalta varovasti harjausnesteen kanssa takkujen selvittämistä. Harjausnestettä kului kokonaista puoli pullollista. Mutta eipä tullut mitään karvakatoa. Välillä Tyyne kävi imettämässä ja taas jatkettiin pesulla ja föönauksella. Taas imettämään ja sitten jatkettiin konettamisella ja saksimisella. Kyllä oli tuon urakan jälkeen NIIN ilo katsoa sievää Tyyneä, joka selvästi itsekin nautti ollessaan taas puhdas ja siisti prinsessa. Nyt helpottaa, kun saa taas pestä normaaleilla pesuväleillä, niin ei tule näitä takkuja.

Maanantaina oltiin Balin kanssa karsintakilpailujen omaisissa harjoituksissa omalla hallilla. Tehtiin rata 2 kertaa, ensin hylyllä ja sitten nollalla läpi, kilpailun omaisesti. Omaa vuoroa odoteltiin lähtökarsinassa, kuten karsinnoissakin on tapana. Saaren Sirpa oli kuvaamassa noissa treeneissä, joten iso kiitos Sirpalle jälleen kerran näistä mestariotoksista.

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Nyt lauantaina on ohjelmassa kisat Liedossa omalla hallilla Balin kanssa ja sunnuntaina näyttely Karjaalla Ulpun kanssa. Näyttelystä en suoraan sanottuna odota mitään, koska on kotimainen tuomari ja tunnetumpia tuomareiden suosiota nauttivia kasvattajia kilpakumppaneina. Mutta mennään nyt paikan päälle toteamaan itse, että tuolle ei toiste kannata koiraa viedä.