Nollavoitto Nokialla!

Ulpun rusakkohyppy Lohjan kisoissa 22.8.2010 kuva: Sarianna Junnila

Viikonlopun kisailujamme voisi kuvata vähän jo kliseiselläkin sanonnalla että "vaikeuksien kautta voittoon". Lauantaina kisattiin 3 kisaa naapuriseura ATT:llä. Ja ensimmäisellä radalla ei päästy Balin kanssa edes matkaan, kun tämä päätti varastaa lähdössä. Jätin Balin lähtöön ja kävelin parin esteen taakse. Yleisöstä kuuluu, että "tulee jo" ja käännyin katsomaan, niin Balihan sieltä oli singahtanut jo radalle. Karjasin, että "hyi olkoon!" ja otin Balin nätisti kainaloon ja lähdettiin radalta pois. Vein Balin suorinta tietä autoon ja otin vasta seuraavan radan verryttelyyn sen autosta. Kyllä harmitti, mutta tiesin kyllä tehneeni oikein. Balille on palkka jo agilityesteiden suorittaminen, niin kova palo sillä on tähän touhuun. Niinpä mun oli palautettava tällä tavalla sen mieleen, että kuka meistä määrääkään suunnan ja tahdin radalla. Mua jännitti tokalle radalle lähtö. Mielessä pyöri, että mitäs jos Bali varastaa taas, tuleeko tästä useita kisoja kestävä noidankehä. Pelkoni osoittautui kuitenkin aiheettomaksi, kun Bali pysyi hienosti lähdössä. Tarkoituksella en kuitenkaan mennyt ylettömän kauaksi tässä kohtia, sillä tavoitteenani oli saada onnistuminen ja Balille agiradan suorittaminen palkaksi mielensä malttamisesta lähtötilanteessa. Voi kuinka iloinen olinkaan tässä kohtia :) Ei haitannut vaikka hylky radalta tulikin väärän radan vuoksi. Seuraavan radan lähdön Bali malttoi taas, ja rata menikin todella mallikkaasti kunnes Bali singahti väärään putkeen. Kaveri sanoi, että sä ohjasit sen sinne putkeen. Mutta en ohjannut, en. Mulla näytti vaan kroppa sinne putkeen päin ja kun Bali hyppäsi vielä hypyn putken suuta kohti, niin lukitsi sen ja meni sinne. Harmi juttu, mutta toisaalta ei sittenkään. Bali teki niin hienon radan, että iloinen saan olla :)
Liedosta suuntasin auton nokan kohti Karkkua ja äitini tiluksia, jossa yövyimme ja vietimme rentouttavan lauantai-illan tyttöjen kanssa.

Sunnuntaina saatiinkin nukkua pitkään, sillä kisat Nokialla alkoivat minikolmosten osalta vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Kisoissa tuomarina toimi kaikilla radoilla Eija Berglund, jonka radat ovat kivan haastavia. Ekan radan lähtö jännitti, kun mietin taas, että pysyyköhän Bali uudessa paikassa lähdössä. No, pelko oli turha, koska tyttö pysyí lähdössä niin kuuliaisen kiltisti: "Joo mamma, mää odotan täällä sun lupaa, niin sitte mennään yhdessä". Rata meni kivasti mutta taas tuli se pieni mutta: putkelta kielto ja siitä viitonen, ja pian sen jälkeen eräs hyppy väärään suuntaan, kun oma keskittyminen virheen jälkeen herpaantui, joten hylky siitä seurasi. Seuraavan radan lähtöä jännitin mielessäni taas: Mitäs jos Bali varastaisi nyt lähdön? Näitä ajatuksia kuitenkin helpotti, kun sanoin itselleni, että siitä puuhasta otan Balin kainaloon ja vien jäähylle autoon, ei siinä sen kummempaa. Ja niin oli tälläkin radalla pelkoni varastamisesta aiheeton: Bali pysyi hienosti lähdössä jälleen ja kaiken kukkuraksi tehtiin nolla ja voitettiin. Ihan huikeeta! En ollut ollenkaan varma tuosta voitosta ennen tuloslistan näkemistä, koska kisassa oli mukana muitakin nopeita, joiden nollat näin ja joiden suorituksia ihailin. Tuosta voitosta Bali sai myös toisen agilitysertinsä, joten enää Balilta puuttuu yksi agilityserti samoin kuin yksi hyppyserti puuttuu hyppyagilityvalioitumisesta. Uskomatonta. Viimeinen hyppyserti me saadaan vastaanottaa aikaisintaan 28.2.2011 ja agilityserti 28.6.2011, jolloin tuolee vuosi täyteen ekojen sertien saannista. Viimeinen hyppyrata ei mennyt nappiin, kun Bali bongasi putken ja singahti sinne, ihan kun meitä edelläkin startannut nopea borderterrierikin. Harmi sinänsä, mutta iloita sain jälleen Balin lähdössä pysymisestä, jee!
Tällä viikolla saankin siten tarjota Balin treeniryhmässä jotain limpparia ja keksejä tai muuta herkkua, kun tuli menestystä kisoissa. Ja sehän sopii, koska herkkujen syönti on kivaa :) Ensi viikonloppuna kisataan Raumalla, lauantaina Ulpun kanssa 2 kisaa ja sunnuntaina Balin kanssa 2 kisaa myös.