Surullinen viikko

Enpäs ole ehtinyt tänne meidän kuulumisia päivitellä, vaikka ehkä pitäisi aavistuksen verran useammin ehtiä niin tekemään. Surullisia uutisia on kerrottava ihan ensimmäiseksi, sillä Uuno Fin Ch & NordW-01 Eugenios Uno The Only Solitaire matkasi koirien taivaaseen viikko sitten perjantaina 2.10 :´-( Sydänmen vajaatoiminta, täydellinen sokeus viimeiset 10 kk verkkokalvojen irtoamisen takia sekä anaalirauhasadenooma olivat syyt tämän raskaan päätöksen tekemiselle. En tiennyt perjantaina töihin lähteissäni, että illalla olen klinikalla Uunon kanssa nukuttamassa Uunoa. Mutta kun papparainen huusi tuskissaan kakatessaan ulkona, tiesin, että tässä ei nyt ole kovin montaa vaihtoehtoa. Sydän ei olisi kestänyt sen adenooman poistoa leikkauksella. Eläinlääkärikin sanoi, että jos näistä Uunolla olleista kolmesta sairaudesta olisi ollut vain yksi, niin olisi hyvin voinut vielä elää, mutta nuo kaikki kolme samassa yksilössä on vähän jo liikaa. Nyt Uuno saa juosta vehreämmillä niityillä vailla kipuja ja tuskia. Suru on ihan hirveä, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. Uuno oli niin ihana koira koko olemukseltaan ja kaikkine hassuine tapoineen ja luonteenpiirteineen. Toista Uunoa ei koskaan ole eikä tule, mutta Uunolla on 43 jälkeläistä, joissa Uunon perintö jatkuu. Itselläni on tuo Ulpu, joka on Uunon viimeisestä pentueesta.

Mutta elämä jatkuu, vaikka sitä ei aina kaikkien vastoinkäymisten osuessa kohdalle heti uskoisi. Olemme Balin kanssa kisailleet viimeisen kirjoitukseni jälkeen, mutta emme ole saanet tehtyä lisää nollia. Meillä on nyt jonkinsortin hylkyputki meneillään, koska olemme hankkineet viimeisen kirjoitukseni jälkeen 6 hylkyä ja yhden viitosen. Mutta siltikin vaan jaksan uskoa tuohon puudeliini ja siihen, että joskus me vielä näytetään. Jatkuvasti kuitenkin opin ohjaajana lisää, joten eiköhän se tästä vielä iloksi muutu joskus. Nyt olisi viikonloppuna luvassa Varsinais-Suomen piirinmestaruuskisat, joissa meillä siis on luvassa kaksi starttia. Kivaa :-) !

Ulpun peto- eli perustottelevaisuuskurssi on nyt sitten käyty. Nyt on tarkoitus itsenäisesti harjoitella eri liikkeitä, josko sitten jossain vaiheessa taas johonkin ryhmään mahdollisesti. Ulpu kun tuntuu tykkäävän mun kanssa touhuamisesta tosi paljon. Haastavin liike tuntuu olevan seuraaminen, koska siinä on niin kamalan kivaa, että siinä pompitaan kuin sirkushevonen konsanaan. Nopeampi kävelytahti meikäläisellä on osoittautunut siihen lääkkeeksi, niin ei ehdi pomppia :-D
Agility puolella Ulpu osaa esteet pussia ja keinua lukuunottamatta, joita ei ole vielä edes näytetty neidille. Kepit on myöskin vaiheessa, mutta eilen huomasin niissä edistystä, kun treenattiin hiukan hallilla. Oikealla puolella ollessani Ulpu jo menee itsenäisesti ja innoisssaan, mutta jos olen "väärällä puolella" keppejä, niin pitää näyttää joka väli. Mutta noinhan se meni äitinsä Balinkin kanssa. Harjoitusta vaan, niin alkaa kaikki sujumaan tyttärelläkin. Ilo on huomata se, että Ulpu omaa samanlaisen treenipään, kuin äitinsä, eli ei näytä minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä, aina 110% lasissa antaa kaiken itsestään.

Näyttelyissäkin olemme käyneet syyskuussa, lähinnä yritetty Tyynelle saada viimeistä sertiä valioitumista varten, mutta on ollut meille vääriä tuomareita kehissä, niin ei olla sitä saatu. Siitähän se kuitenkin on paljon kiinni, että mistä jokin tuomari tykkää ja mistä ei. Tyyne on kyllä luonteeltaan viimeisenpäälle näyttelykoiruus, nauttii jotenkin, kun saa olla esillä ja saa olla prinsessa. Myöskin viimeisenpäälle reissunainen, nimittäin kasvattajansa kanssa reissussa ollessaan ei yhtään ikävöi ja on kuin ihmisen mieli.
Nyt meillä hiukan valioitumismahdollisuudet lykkääntyvät, kun Tyyne reväytti toisen takajalkansa. Annetaan sen rauhassa parantua ja katsellaan sitten meille sopivia näyttelyitä. Ehtiihän sitä.
-Jossu-