Karsiuduttiin karsinnoista

Tyynen pennut ikää hiukan yli 4 viikkoa kuvassa. Kuva: Sanna Koponen

En ole ehtinyt kirjoittelemaan juurikaan tänne viimeaikoina, kun on ollut niin paljon tekemistä. Pennut ovat nyt siinä iässä, että niissä riittää puuhaa ja katseltavaa. Sitten kun on nämä aikuisetkin, joiden turkit pitää hoitaa, lenkit lenkittää ja treenatakin pitää välillä, niin ei ole vapaa-ajan ongelmia.

Karsinnat tuli kisattua, mutta ei mennyt hyvin. Saatiin hylyt molemmilta lauantain radoilta, joten asiaa ei siten ollut sunnuntain radoille. Harmi juttu, mutta kun miettii tätä meidän uraa ja sen kestoa, niin ylipäätään mahtava juttu, että päästiin karsintoihin ekana mahdollisena vuonna mukaan. Se kun ei ole mikään helppo homma sekään. Välillä sitä itsekin unohtaa sen tosiseikan, että Bali on ensinnäkin mun ensimmäinen kisakoira agilityssä, ja toiseksi ollaan vasta alle vuosi kisattu kolmosissa. Että nyt lepotauon jälkeen vaan ahkeraa treenausta ja kisaamista molemmilla niin Balilla kuin Ulpullakin, lepoa ja tavallista rentouttavaa ulkoilua unohtamatta. Balin ensi kauden valmennusasiat ehdinkin jo tällä viikolla heti laittaa kuntoon, nimittäin otin yhteyttä Janita Leinoseen ja ilmaisin halukkuuteni treenata hänen, Elina Jänesniemen tai Jaakko Suoknuutin opissa kerran viikossa syksystä alkaen. Jaakolla aloittelemme 15.9 keskiviikkona :) Tietenkään emme jätä nykyistä koutsiamme ja pienryhmäämme, mutta lisäksi on hyvä olla myös näiden taitureidenkin opissa. Varmasti saan uusia eväitä molempien koirieni ohjaukseen, vaikka olenkin ryhmässä vain Balin kanssa.

Tyynen pennut vaan kasvavat ja komistuvat, ikää on jo vähän yli 5 viikkoa. Painoa eniten Urholla joka on mennyt Karhun ohitse muutamalla kymmenellä grammalla. Painoa on Urholla vähän yli kilon ja Karhulla vähän alle kilon. Olvi painaa vähän päälle 800g. Pojat oppivat alle viikossa tekemään tarpeensa hiekka-astialle niin, että 4 viikon ikäisinä asiat tehtiin jo hiekkikselle. Hiekkalaatikko on siis noin 40 cm halkaisijaltaan oleva puutarhaliikkeestä ostettu muovinen kukkaruukun alunen, jossa on noin 7 sentin reunat. Hiekkana on puhdan luonnon hiekka, joka on haettu hiekkamontulta ja on erittäin hienojakoista hiekkaa ilman kiviä ja epäpuhtauksia. Näin pennut eivät ole kiinnostuneita laittamaan mitään ylimääräistä suuhunsa hiekan joukosta, kun siellä ei ole houkuttimia. Hiekan etu on se, että näin pennut oppivat heti sen, että asiat tehdään maa-ainekselle. Tämä helpottaa huomattavasti uusissa kodeissa sisäsiistiksi oppimista ja opettamista. Idea on peräisin Tuire Kaimiolta. Tyynen kasvattaja ja puoliomistaja oli hänen luennollaan taanoin ja sieltä tämä idea jalkautui meillekin.

Pojat ovat olleet jo kylvyssä kahdesti ja konetyöt ja ensimmäinen leijonaleikkauskin on trimmattu. Pieniä leijonia :) Luonnekin on kaikilla kuin leijonilla, niin rohkeita ja eloisia, mutta välillä on siestan aika, että jaksaa kohta taas painia :D Mulla on todellisia vaikeuksia itseni kanssa, koska haluaisin kovasti jättää itselleni yhden näistä pienistä leijonamielistä, mutta koska ovat uroksia, niin ei ole mitään järkeä ja mahdollisuutta jättää narttulaumaani. Tylsää.

Ulpukka kävi Karjaalla näyttelyssä 11.7., mutta tulokseksi tuli vain EH. Ja ihan ansiosta, sillä Ulpu oli helteen vuoksi ihan läkähtynyt kehässä. En ole Ulpua koskaan nähnyt sellaisena näyttelyssä. Tuomarikin kirjoitti arvosteluun, että ei selvästi nauti tästä helteestä, haluaa viileään. Haluttomat liikkeet. Oli kuin olisin lehmää taluttanut kehässä, tyttö kulki häntä alaviistossa ja pää alaviistossa. Viimeksihän arvostelussa oli maininta liian iloisista liikkeistä. Jos olisin tiennyt, että toinen kärsii helteestä noin paljon, en olisi lähtenyt aamulla tuonne näyttelyyn, koska kunnon hellettä luvattiin. Ulpulle tarjosin kuitenkin vähän väliä vettä juotavaksi ja tyttö joikin, joten siitä ei tämä uupumus johtunut. Telttakin oli auringon suojana, mutta ei se auttanut paljoa. Heti kehän jälkeen pakkasin kamat nopeasti kasaan ja roudasin kamani autolle nopeasti. Kiire autoon oli siksi, että siellä on ilmastointi, joka viilenee hetken ajon jälkeen tuonne 18 asteeseen, joten ihanan viileää oli siellä alun saunan jälkeen. Ulpua mun kävi todella sääliksi, lupasin Ulpukalle, että toiste ei tulla ainakaan näyttelyyn helteellä. Agilityssä onneksi voi koiran kastella ja pitää froteemärkäloimea päällä.

Eilen, kun oltiin iltakävelyllä Balin ja Ulpun kanssa, niin Bali jäljesti hienosti tuoretta rusakon jälkeä maavainulla metsässä. Mä näin rusakon reitin, mutta koirat eivät sitä eläintä nähneet. Bali löysi kohdan josta rusakko läksi liikkeelle hetkeä aikaisemmin ja meni hienosti jälkeä myöten ylös mäkeen metsässä. Jäljestäminen olis jatkunut, mutta käskin Balin takas kun mentiin kuitenkin polkua toiseen suuntaan. Tästä tulikin jälleen mieleeni, että olisi aikas hienoa kokeilla MEJÄ:kin tuon kanssa, kun tuntuu olevan luonnon lahjakkuus tuossakin touhussa. Paljoa treeniä ei tarvittaisi, kun voisi mennä jälkikokeeseen. Olisihan se hienoa, kun tuollainen pikkupuudeli siellä jäljestäisi, kun mikäkin kunnon metsästyskoira konsanaan :D