Agirotureissu

Viikonloppuna oltiin Balin kanssa Ylöjärvellä agirodussa kisailemassa joukkuekisassa. Ulpu oli mukana kisaturistina Tyynen puolestaan hoidellessa vauveleitaan kotona. Kyydissämme matkasi myös Balin Purri-isukki omistajansa kanssa, kun olivat kanssamme samassa joukkueessa. Oltiin siis Trucker`s kennelin toisessa joukkueessa, johon kuului Reina, Bali, Luukas ja Purri. Ulpu oli varakoira, mikäli joku olisi estynyt osallistumaan. Ilma oli tosi kuuma ja aurinkoinen, taisi olla peräti 27-28 astetta lämmintä. Onneksi meillä oli teltta auringon suojaksi, sekä häkkituuletin ja kasteltavat froteeloimet koirille. Sen lisäksi kasteltiin koirat kyllä muutenkin kastelupaikalla. Bali teki hyvän radan, mä myöhästyin yhdessä liikkeelle lähdössä radan alkupuoliskolla, josta seurasi se, että Bali hyppäsi suoran putken jälkeen takaahypyn väärästä suunnasta, koska en ollut hyppyä oikeassa kohdassa ohjaamassa. Kiva rata oli kyllä. Oli myös taas kerran kiva huomata radalla, että kyllä villakoiriin agilityssä ja muutenkin kohdistuu melkoisia ennakkoasenteita ja luuloja. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että villakoirasta ei ole huippusuorituksiin ja vauhtiin agilityssä. Käsitys narussa sipsuttelevasta räksöttävästä tyhmäpuudelista tuntuu olevan ihmisissä aikas vahvasti. On jotenkin kiva huomata Balin kanssa kisaillessa ja treenatessa, että kummasti ne asenteet ja käsitykset ihmisillä muuttuvat Balin näkemisen myötä. Toki on muitakin huippuja puudeleita kuin Bali, mutta ei niitä kaiketi ihan joka kisassa tule vastaan. Kun oltiin Balin kanssa radalla agirodussa, niin kuuluttaja ihmetteli mikrofoniinsa Balin vauhtia, sanoi, että tässä ei mene mikään villakasa, vaan tässä menee villaliitäjä. Ja kaikkea muuta ylenpalttista kehumista, joita en edes muista tai suoritukseeni keskittyneenä edes kuullut. Olen kyllä superonnekas ihminen, että olen ensinnäkin saanut Balin ja toiseksi vielä ikäänkuin boonuksena Ulpun.

Ja mun yhtä aarrettani ei tietenkään saa unohtaa, nimittäin mun taskutyttö Tyyne-tylleröistä. Mun pieni täpäkkä tyttö, joka tietää olevansa sievä ja älykäs, vaikka välillä vaikuttaakin aikasen blondilta tapaukselta. Tyyne ja pennut voivat hyvin, nyt kun ikää on pennuilla jo 2,5 viikkoa. Silmät aukesivat ja kynnetkin on jo ensikertaa leikattu pojilta. Karhu on edelleen suurin, sitten Urho ja pienin poika on edelleen Olvi. Hiukan siellä jo noustaan jaloilleenkin, tosin on honkkelin näköistä touhua. Mutta harjoitus tekee mestarin tuossakin asiassa.

Kuva: Sanna Koponen Karhukoplalla ikää kuvassa 2 vko+2päivää
Kasvattaja kävi katsomassa niitä tuossa sunnuntaina ja ottamassa kuviakin. Urholla näytti tässä vaiheessa olevan sievin pää. Maitoa tulee hyvin nisistä ja hännät heiluvat aina, kun menevät imemään, joten iloisia tapauksia ovat. Tyynen syötän kädestä edelleen, kun tämä ei kupista käy syömässä itse vielä, vaikka muuten kyllä pentulaatikon ulkopuolella huilailee ja käy vettäkin juomassa. Ruuaksi Tyyne saa koirapuuroa ja lihaa höystettynä raejuustolla ja kermaviilillä sekä vitamiineilla ja ravintoöljyllä. Päivässä on myös pullahetki, jolloin Tyyne nauttii naudanmahapullia kädestä ja jälkkäriksi Nutri-plus geeliä päivän annos. Kerran päivässä Tyyne syö myös joko pienen siankorvasiivun tai sitten Dentastixin. Perjantaina kun pennut täyttivät 2 viikkoa, pesin föönäsin trimmasin ja konetin Tyynen. Siinä oli oikea urakka, nimittäin takkua oli enemmän kuin laki sallii. Pentujen synnytyksen jäljiltä jalat olivat menneet takkuun, samoin kuin iso turkkikin makoilun takia. Tuosta hommasta kuitenkin selvittiin kunnialla, mutta takkujen selvitykseen meni kokonaiset 2 tuntia. Mutta se selvitys ei ollutkaan mitään takkujen repimistä, vaan kohtakohdalta varovasti harjausnesteen kanssa takkujen selvittämistä. Harjausnestettä kului kokonaista puoli pullollista. Mutta eipä tullut mitään karvakatoa. Välillä Tyyne kävi imettämässä ja taas jatkettiin pesulla ja föönauksella. Taas imettämään ja sitten jatkettiin konettamisella ja saksimisella. Kyllä oli tuon urakan jälkeen NIIN ilo katsoa sievää Tyyneä, joka selvästi itsekin nautti ollessaan taas puhdas ja siisti prinsessa. Nyt helpottaa, kun saa taas pestä normaaleilla pesuväleillä, niin ei tule näitä takkuja.

Maanantaina oltiin Balin kanssa karsintakilpailujen omaisissa harjoituksissa omalla hallilla. Tehtiin rata 2 kertaa, ensin hylyllä ja sitten nollalla läpi, kilpailun omaisesti. Omaa vuoroa odoteltiin lähtökarsinassa, kuten karsinnoissakin on tapana. Saaren Sirpa oli kuvaamassa noissa treeneissä, joten iso kiitos Sirpalle jälleen kerran näistä mestariotoksista.

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Nyt lauantaina on ohjelmassa kisat Liedossa omalla hallilla Balin kanssa ja sunnuntaina näyttely Karjaalla Ulpun kanssa. Näyttelystä en suoraan sanottuna odota mitään, koska on kotimainen tuomari ja tunnetumpia tuomareiden suosiota nauttivia kasvattajia kilpakumppaneina. Mutta mennään nyt paikan päälle toteamaan itse, että tuolle ei toiste kannata koiraa viedä.