Raision näyttelyssä

Viikonloppuna olin Raision näyttelyssä Ulpun kanssa. Oli kiva, kun näyttelypaikalle kesti ajaa vajaat 10 minuuttia. Niinpä saatoinkin pestä ja föönata Ulpukan vasta aamulla aamukävelyn jälkeen, jotta ei tarvinnut varoa jalkojen kastumista märässä nurmikossa aamupissareissulla. Näyttelystä tulikin ihan kiva tulos, nimittäin laatuarvostelusta ERInomainen ja kilpailuluokassa oltiin sitten 5 koiran joukosta avoimen luokan ykkösiä ja edelleen paras narttu kisassa neljänsiä. Ei tosin sitä viimeistä sertiä saatu vieläkään, mutta en isommin odottanutkaan sitä. ERI oli kiva saada kahden EH:n jälkeen. Oli kiva huomata Ulpun kulkevan iloisesti ja ryhdikkäästi nyt, kun Karjaalla toinen oli kuumuuden takia häntä ja pää alhaalla kehässä. Ei ollut onneksi niin kuuma.

Kehässä oli eräs kilpakumppani, jonka handleri yritti häiritä Ulpun esiintymistä ilmeisen tarkoituksella. Tuli kilpailuluokassa ja paras narttu kehissä ihan meidän kannoille ja sisäkautta rinnalle. Onnneksi tuli testattua Ulpun hermot viime kesänä tällaisien tilanteiden varalle. Tehtiin nimittäin kaverini kanssa sellainen harjoitus, että kuljettiin ympyrää koirien kanssa, kuten näyttelyssä ja mentiin tahallaan ihan toistemme kannoille ja sisäkautta ohi ja rinnalle. Todettiin, että meidän koirat ei ole moisesta moksiskaan, mikäli itse vaan pidämme iloisen normaalin mielialamme. Koiria ei haittaa siis lainkaan. Niinpä pidin tämän näyttelyssä mielessäni, kun toinen koko ajan oli ihan kannoissa kiinni. Ulpu kulki niin huipusti. Niin iloisesti ja mielenkiinto täysin meidän jutussa eikä kannoilla roikkuvassa parissa. Että ehkäpä meni ihmisille perille, että meidän kannoilla ei ole mitään hyötyä roikkua, voi pitää ihan normi välit, kun itselleen siitä ei mitään hyötyä saa, eikä varsinkaan sympatioita katsojilta. Ainoastaan näyttää heidän silmissä todella röyhkeältä kilpakumppanilta, koska kaikkihan heistä tuon näkevät ja tietävät mitä siinä haetaan.

Perjantaina käytiin pikku pentujen kanssa eläinlääkäriä moikkaamassa, kun pojat täyttivät 8 viikkoa jo. Karhu ja Urho painoivat 1600g ja Olvi painoi 1300g eli potran kokoisia ovat kaikki. Kaikilla tuntui jo kivekset ja muutekin oli kaikki ok. Ainoastaan Urholla on selvä alapurenta, joka tuskin tulee korjaantumaan. Sääli sinänsä, sillä poika on ihan superlupaavan ulkonäön omaava hurmuri. Urholla tosin kävi flaksi, nimittäin pääsi ison veikkansa Nekun (Trucker`s Iron Maiden) kaveriksi Raumalle ja näin Urhosta tuli sitten Paavo (Trucker`s Me Myself And I). Karhu (Trucker`s Monsieur Mosse) ja Olvi (Trucker`s Mr Bean) vielä etsivät kotejaan, mutta sehän on vaan kivaa, nimittäin mä saan näitä suloisia riiviöitä vielä rapsutella ja hoidella. Tyyne, Bali ja Ulpu tosin näitä vähän opettavat, miten meillä ollaan. Välillä nämä kokeilevat tyttöjen pinnoja aikaslailla tempauksillaan. Mutta osaa se Tyynekin, nimittäin kokosi olkkarista kaikki lelut pojilta itsensä viereen. Ja niihin leluihin ei sitten pojilla ollutkaan asiaa koskea :D

Ensi lauantaina ja sunnuntaina on meillä ohjelmassa kisat Lohjalla. Lauantaina on Balilla peräti 4 kisaa ja sunnuntaina Ulpulla 3 kisaa. Niitä siis odotellessa :)