Puudeliperheen touhut

Taas on viikko vierähtänyt ja perjantai, JEE! Alkuviikosta otin parina päivänä kameran mukaan meidän metsälenkille, mutta mä oon tosi surkea valokuvaaja. Mulla on hyvä järjestelmäkamera, mutta en osaa sitä käyttää vielä kunnolla. Monen monta kertaa kävi myös niin, että otin kuvaa koirasta, mutta koira olikin jo poissa, kun kuva räpsähti. Nää on niin eläväisiä tapauksia nää mun tyttelit :D Tässä vähän tuoreimpia kuvia:

Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa valmennusryhmän treenit. Ennen valmennusryhmän treenivuoroa treenailee meidän villakoirakavereita, itseasiassa Balin isukki Purri on saanut hiljattain ryhmäpaikan juuri tuosta ryhmästä. No sinnehän oli pakko mennä muutama sananen vaihtamaan ja koirat morjestaan ennen omia treenejä. Tosin kauaa ei ehtinyt, kun piti mennä auttamaan meidän radan rakennuksessa, samalla todettiin vähäinen osallistuja määrä: 7stä ryhmän koirasta paikalla vain 2: Bali ja bortsu Ritva ohjaajiensa kera. Meitä se ei tietenkään haitannut, koska vähäinen osallistuja määrä tietää aina sitä, että ehtii enemmän. Siinä sitten taas analysoitiin mun ohjaamistani: Se on töksähtävää, liikun välillä kovaa ja pysähdyn, hyörin ja pyörin :D Parempi olisi, jos pysyisin liikkeessä aina, pitäen kontaktin koiraan KOKO AJAN, kädet mukana, jalat mukana, enkä yrittäisi ohjata koiraa noilla koiran menoa hidastavilla pysähdyksillä. Täten saisi pois niitä hurjia turhia kaarteita ja en siten hidastaisi Balin menoa. HUH! Niin monta asiaa, että huh! Välillä sitä miettii, että saanko tätä koskaan toimimaan, mutta sitten muistan aina sen, millaista meidän agility oli aluksi ja millaista se on nyt. Siinäkin on jo hurja ero, joten uskon vaan jääräpäisenä siihen, että joskus mäkin osaan yhtä hyvin kuin Bali :D

Balin treenauksen jälkeen kävin kävelyllä tyttöjeni kera, ja laitoin Balin ja Tyynen autoon hetkeksi, kun otin Ulpun hiukan treenaileen esteitä. Se on hassu :D otin pisimmillään 3-4 esteen pätkiä, ja voi kun tyttö tykkäsi. Kun jätin Ulpun parin esteen taakse lähtöön ja kun annoin luvan lähteä radalle, niin sieltähän alkoi kuulua ääntäkin jo innostuksesta :D Otettiin hyppyjä, puomia, keinua ja A:ta, keppejä, rengasta ja putkea. Keppien ohjaus on mulle vaikeaa nyt, koska Ulpulla on kova vauhti ja into päällä hommaan. Mä opetan samalla tyylillä keppejä, kuin Balillekin, eli ihan tavallisilla kepeillä alusta saakka, ei mitään vinokeppejä tai kujakeppejä tai verkkoja tai ohjureita. Tosin saan sitten olla siellä ohjaamassa oikeaan keppiväliin kaksin kerroin, kun on pieni koira. Mutta uskon, että tällä systeemillä oppii sitten joskus. Bali oppi samoin metodein, jos tuli virhe niin käänsin selän ja otin alusta. Into tehdä on kuitenkin niin huipussaan, että voi tehdä useita toistoja, ilman että koira kyllästyisi tai osottaisi mitään merkkejäkään siitä. Kun Ulpukkakin oli treenattu, niin mentiin vielä kävelylle ja sitten kaikki autoon ja kotiin. Kello oli puoli 11 illalla, kun olin näistä treeneistä kotona, kun tuo valmennusryhmän vuoro on aina viimeinen illan vuoroista.

Torstaina oli meidän oman pienryhmän treenit, ja siellä olikin haastava rata. Sai olla koko ajan koiraa "kuonossa kiinni" ohjaamassa. Radan kaikki hyppyesteet oli laitettu ympyrän muotoon, joten siksikin tehtävä oli hämmentävä, vaikka kaikkia radassa olevia juttuja on harjoiteltu ennenkin, viimeksi edellisenä päivänä. Tuli tosiaan todettua sekin (taas), että Bali katsoo mua tarkkaan: toinen käsi heilahti väärällä hetkellä hypyn vieressä, niin Bali tulkitsi sen käskyksi hypätä, ja hyppäsi sitten väärän hypyn. Tarkkana saa olla kaiken liikkumisensa kanssa :D Toinen treenien radasta samalla pohjalla olikin sitten sujuvampi pätkä, mikä oli minun surkean ohjaajan helpompi toteuttaa.

Joskus mä mietin, että mä oon niin apukoululainen ton Balin ohjauksessa, joskus sorrun myös miettimään, että kuinka pitkällä Bali olisi taitavan ohjaajan kanssa. Me ollaan Balin kanssa helmiä ja sikoja -pari. Mä oon se sika. Mutta onneksi päässäni soi noina epätoivon hetkinä järjen äänikin. Nimittäin se syy, miksi Balin kanssa agilityharrastuksen aloitin aikanaan: Syy oli se, että saan laatuaikaa Balin kanssa kivan yhteisen harrastuksen merkeissä. Joten viis siitä mun ohjauksestani loppupeleissä, koska tärkeintä on kuitenki itse koira ja sen kokema kiva. Suhde on Baliin vahvistunut harrastuksen myötä, ja siitä olen tosi iloinen ja ylpeä, sillä Bali tuli minulle aikanaan vasta 8 kk ikäisenä kodin vaihtajana.

Tänään olikin kylmä ulkona, pakkasta 15 ja kylmä tuuli. Huomisen ratsastus tunninkin peruin, kun huomiseksi on luvattu vielä kylmempää ja lumipyryäkin. Viikonloppu menee näillä näkymin rentoutumisen merkeissä, kun ei ole kisojakaan nyt, vaan vasta viikon kuluttua oman seuran kisat 3 startin kera. Tuli ilmoittauduttua myös villakoirien erikoisnäyttelyn bussiin, joten nyt lähipäivinä mun pitää päättää, ilmoitanko näyttelyyn mukaan yhden vaiko kaksi koiraa. Varmasti kiva reissu, kun kavereita tulee mukaan.