viikon touhut

Ulpun veli Milo (Flash Dancer`s Apollo)

Äiti ja poika: vasemmalla Bali ja oikealla Milo

Sisko ja sen veli: vas. Ulpu ja oik. Milo

Kasvattaja ja kasvatti :)

Onpas ollut taas kiva treeniviikko, mistäs sitä aloittais.... No aloitanpas Ulpusta, kun olen sen kanssa nyt säännöllisemmin tokoillut kotona. Olen tullut siihen tulokseen, että tuleekohan valmista koskaan tuon pienen sättääjän kanssa :D Luoksetulossa haukahtaa kerran, kun käsken sen tulla paikalta sivulle parin kolmen metrin päästä. Se haukahtaa silkasta innostuksesta, kun homma on niin kivaa. Ei se mua haittaa laisinkaan, mutta olen nyt vähän ottanut selvää, niin tokokokeissa ei paljoa älähdyksiä saa kuulua koirasta, ne ovat pisteitä vähentävä tekijä. Hupaisaa on myös Ulpun sivulle tulo: Se hyppää edessä reittäni vasten ja ponkaisee siitä itsensä sivulle istumaan ja on siinä niin tärkeää, että :D Sitten tuo paikalla olo siten, että palaan itse takaisin: Ulpun häntä heiluu ja tyttö tärisee ja hilaa itseään peppunsa päällä paikoillaan, kun tulen lähemmäksi. Sekin on niin huippu juttu, että ei vaan malta olla paikoillaan :D Siis se on paikoillaan, mutta sellaista pientä liikehdintää pepun päällä tapahtuu. Ihan kuin siellä persuksissa olisi satiaisia tai muurahaisia :D

Keskiviikkona Balin valmennusringin treenien jälkeen Ulpukin pääsi pitkästä aikaa esteille. Mietin että varmasti 1,5-2 kuukautta ehti kulua edellisestä agiesteillä käynnistä. Mutta pakko todeta, että kehitystä on tapahtunut Ulpun pääkopassa lajin suhteen. Nimittäin MITÄÄN ongelmaa ei ole enää keinun kanssa, mikä silloin viimeksi oli pikkasen semmonen jännä este alun hankaluuksien jälkeen. Nyt meni oikein mallikkaasti keinu :) Lisäksi otimme A:ta ja puomia sekä rengasta. Tuli sellainen fiilis, että pitäisi nyt ihan oikeasti Ulpulle saada kaikki esteet kuntoon, niin voitaisiin hakeutua johonkin pienryhmään harjoittelemaan jatkossa. Mistään muustahan tämä ei ole kiinni, kuin omasta aktiivisuudestani käydä hallilla viikonloppuna vapaa vuoroilla.

Balin kanssa treenit sujuivat ihan hyvin. Valmennusryhmässä oli jälleen haastava rata, jossa sain taas miettiä omaa ohjaamistani pääni puhki. Huomiota pitää kiinnittää siihen, että säilytän kontaktin koiraan, aina. Se tuppaa väliinsä katoamaan, ja siitä seuraa väärä rata tai ainakin helkutin suuria kurveja. Vastakkaisen käden käyttö, ja se että, koira malttaa tulla lähellenikin radalla olivat myös aiheina. Sainkin hyviä vinkkejä siihen, miten voin noita kahta asiaa harjoitella itsenäisesti Balin kanssa. Jokunen este ja putki vaikka lähelle ja siinä pyörittää koiraa siten, että seuraa vastakkaista kättä ja sitten heittää toisella kädellä suorittamaan estettä. Ja palkkaa siitä, että tulee käsiin. Minusta poispäin irtoaminen kun ei ole ongelma. Tajusin myös sen, että persjätön paikka ei ole ahtaassa välissä ja kaarteessa, siinä tulee mutkaa koiralle.

No torstaina meillä oli sitten oman pienryhmän treenit. Samat teemat oikeastaan sielläkin uudelleen käsittelyssä, mikä olikin hyvä. Radalla oli sellainen kiva kepit, rengas putki rengas kiemura. Suunnittelin asian aluksi siten, että en vaihda keppien jälkeen puolta. No sitten katselin, kun treenikaveri isommalla koiralla vaihtoi puolta keppien jälkeen, niin ajattelin, että ehkä mäkin koitan Balin kanssa noin. No menihän se oikein, mutta ei niin sujuvasti. No sitten meidän koutsi käski mun tehdä siten, miten olin itse sen suunnitellut alunperin, ja voi jukra, että se kohta tuli sujuvaksi. Eli mun kannattaa pitää vaan oma pääni, eikä katsoa miten muut tekevät.

Perjantaina meillä olikin aamulla ohjelmassa Tyynen rokotuksien uusiminen eläinlääkärissä, kun olisivat menneet vanhaksi seuraavalla viikolla. Oikein iloinen olen Tyynen painon lisäyksestä: 3,5 kg ennen ja nyt 4kg. Nyt on mielestäni täyteläinen kroppa tytöllä, joka oli ennen ensimmäistä pentuettaan kuin luut ja nahka. Nykyisin Tyyne syö reippaasti ja tietenkin liikkuu paljon. Se on hyvä yhdistelmä :) Muutenkin Tyyne oli oikein reipas eläinlääkärissä. Varoitin lääkäriä siitä, että tämä neiti sitten kiljuu, kun pistetään. Mutta mitä vielä, prinsessa Tyyne näytti, että olen urhea prinsessa :) Ei inahdustakaan kuulunut, vaikka 2 piikkiä laitettiin. Viimeksi 2 vuotta sitten oli kyllä sellaiset aariat rokotuksilla, että ei samaksi koiraksi nyt olisi tuntenut. Rokotuksilta sitten suuntasimme Tyynen kanssa mun työpaikalle töihin. En viitsinyt ajella edes takaisin viemään Tyyneä kotiin päiväksi, kun kuitenkin olin jo puolessa matkassa menossa töihin eläinlääkärin kohdalla. Tyyne oli koko päivän niin elementissään ja mieluisimmassa harrastuksessaan, nimittäin sai olla ihmisten huomion ja rapsutusten kohteena. Toki nukkui sitten mun työpöydän alla kangashäkissään ja nakersi siankorvaansa. Mutta meillä oli iltapäivällä töissä kick-off ympäristöasioiden tiimoilta kun meillä oli esittely WWF:n Green Office ympäristö sertifikaatin tiimoilta. Huvitti, kun työtoverini selkäni takaa sai puheenvuoron, ja Tyyne joka oli siis mun sylissä, katsoi sylistäni koko puheenvuoron ajan puhujaa :D Osan kick off:n ajasta Tyyne makoili mun toisen työkaverin sylissä, rapsutettavana ja lämmikkeenä, kun meillä on aina hiukka kylmä ja vetoisaa toimistolla :D Oli oikein kiva päivä Tyynelle tuo :)

Lauantaina saimmekin mieluisia vieraita Seinäjoelta, kun Balin ja Uunon poika ja siis Ulpun veli Milo (Flash Dancer`s Apollo) tuli omistajansa ja tämän poikaystävän kanssa käymään. Viimeksi olin Milon nähnyt silloin, kun lähti uuteen kotiin mun luota. Toki olen pojasta nähnyt videota ja valokuvia. Oikein kivan näköinen onkin pojasta kasvanut, erityisesti pää on NIIN kaunis. Kooltaan Milo on Ulpua suurempi, mielestäni hyvinkin Balin Purri-isän kokoinen. Luonteessa tulee Uuno esille, nimittäin Milolla on pitkä pinna toisien koirien suhteen. Milo ei koskaan räyhi toisille koirille, ei uroksille eikä nartuille. Uunokin oli tuollainen, jos toinen uros räyhi, niin Uuno ei siihen mukaan lähtenyt koskaan. Milo harrastaa myös agilityä, joten varmasti jossain vaiheessa poika starttaa kisoissakin omistajansa kanssa :)