Balin kanssa Elina Jänesniemen valmennuksessa

No niin, Elinan treenit takana, ja niin hyvä mieli itellä ja Balilla. Todella haastavan radan hän olikin meille laittanut jossa oli peräti 31 estettä. Tosin me ehdittiin Balin kassa esteelle numero 25 saakka treenata sitä meidän vuorolla. Mutta siinäkin pätkässä tuli monia juttuja, joihin kiinnittää huomiota ja joita opetella. Mistäs sitä aloittais kertomaan.... No, vaikka siitä, että ajoissa liikkeelle itse Balin kanssa. Jos olen samassa kohtaa Balin kanssa, niin olen jo myöhässä. Mun pitää olla aina Balia sen askeleen edellä ohjaamassa radalla. Tajusin, että tässä agilityssä on jotain samaa kuin nyrkkeilyssä, tai kuten nyrkkeilyä verrataan shakkiin. Shakissa pitää ennakoida vastustajan seuraava siirto ja tehdä temput laudalla, jotta se toinen ei pystyisikään tekemään sitä omaa siirtoaan kuten oli suunnitellut. Nyrkkeilyssä pitää ajatella, mitä se vastustaja meinaa. Pitää tietää mitä se siellä kehässä "harrastaa" jotta voi suunnitella sitten vastalääkkeet niihin sen "bravuurinumeroihin" eli vahvoihin tekniikoihin, jotta saa toteutettua niitä omia bravuurejaan ja voittaa siten ottelu. Ja tästä pääsenkin takaisin agilityyn, eli siellä ajoissa liikkumisella, oikein sijoittumisella ja ajoituksilla saadaan aikaan se, että koira ohjautuu pienimmillä ja nopeimmilla teillä oikeille esteille. Erona näissä kolmessa lajissa on se, että agilityssä tää ennakointi tehdään yhteistyön onnistumisen vuoksi, kun taas nyrkkeilyssä ja shakissa toisen päihittämisen vuoksi.
Sitten kokeiltiin Balin kanssa vähän niistoja. Ne toimii Balilla tosi hyvin sellaisissa kohdissa, joissa käännytään hypyn jälkeen 180 astetta kohti seuraavaa tehtävää, jotta saadaan mahdollisimman pieni kurvi. Niitä mun kannattaa alkaa käyttämään enemmän ja hioa paremmiksi, koska ne toimii.
Suoralla 3 hypyn pätkällä mietittiin, että miten kolmannen hypyn kaarteen saisi lyhyemmäksi ja Balin tulemaan mukaan seuraavaan takaa suoritettavaan hyppyyn, joka oli sijoittettu saman suuntaisesti, kuin se viimeinen hyppy, mutta ei ollut täysin vierekkäin keskenään, vaan seuraava hyppy oli kauempana, ei linjassa vierekkäin siis. Ekaksi yritin kääntymisellä hyvissä ajoin, mutta sillä systeemillä tuli hurjan pitkä kaarre. Sitten Elina kertoi yhdestä kanadalaisesta agikoutsista, jonka valmennuksessa oli ollut, ja siitä, miten se vei tuollaisia kohtia nopeita ja herkkiä koiria. Ennen sitä viimeistä hyppyä itselle ohjatessa tiukka ihan sekunnin sadasosan pysähdys kuin seinään ja koiran kutsuminen nimeltä. Välittömästi tän jälkeen liikkeelle kohti oikeaa suuntaa ja ohjaamaan. Sillä oli nopeilla koirillaan kuulemmma ihan uskomattoman pienet kaarteet. Balille voisi sopia tuo sama menetelmä. Toimi ainakin noissa treeneissä. Tää oli tosi jännä oppi mulle, kun on opetettu sitä, että töksähdykset pois mun ohjauksesta ja liikkeessä kokoajan valssaten. Ei se aina vaan niinkään ole se asia.
Tuli myöskin tulevaisuudessa Balille uusi opetettava asia, nimittäin putkijarrutus. En ole opettanut, kun en ole tiennyt kuinka se opetetaan. Mutta nyt tiedän. Eli suoran putken jälkeen, jossa vauhti kasvaa koiralla kovaksi, on hyvä tehdä putkijarrutus, jotta koira on heti putken jälkeen tarkkana, jolloin saadaan kurvi pieneksi, kun koira tietää himmata hiukka putkella, koska ohjaaja kertoi, että jotain erityistä seuraa. Tämä opetetaan siten, että ensin annetaan "putki" -käsky hyvissä ajoin ja juuri ennen kuin koira sinne putkeen menee, niin "shhhhh" tai mikä tahansa muu käsky, että koira tietää. Kun koira on putkessa, niin kutsutaan koiraa. Kun koira tulee putkesta pihalle, niin kutsutaan edelleen koiraa. Tän alkuun opettamisessa ei tarvitse eikä kannata liikkua minnekään putken lähetyspäästä, jotta koiralle tulee tiukka mutka sieltä putken päästä. Kun koira tulee ohjaajan luokse käskystä putken jälkeen, niin se saa palkan. Tätä tarpeeksi hiomalla päästään siihen, että kun koira kuulee radalla "shhh", niin se tietää, että nyt tarkkana, jonnekin käännytään. JEE! Tää auttaa sitten valmiina niin paljon mua noissa suorissa putkissa, joissa mulla on todellisia vaikeuksia Balin kanssa ehtimisessä.

Kyllä tuli niin hyvin uusia ideoita tuolta kurssilta, että todella tyytyväinen olen. Nyt vaan treenailemaan näitä läksyjä itsenäisesti niin Balin kuin Ulpunkin kanssa ja tekniikat käyttöön sitten harkoissa ja kisoissakin.

Huomenna olisi sitten ohjelmassa Tyynen vienti lempi-tiettynsä eli Pedron luokse Nummelaan. Nyt on nimittäin Tyynen juoksut siinä mallissa, että on aika astuttaa jos aikoo. Tyyne viettää siten siellä muutaman päivän "seksilomalla". Mun tulee kyllä kainaloista ikävä. Yritän saada tästä kaksikosta jonkun fiksun kuvan, molemmat esim. mun sylissä, jotta saisin tänne blogiin laitettua. Mutta jotenkin mulla on nyt semmonen fiilis, että se ei välttämättä onnistu nyt kun on tärppipäivät ja molemmilla on kauhea hinku päällä :D Pitäisi tänään pestäkin Tyyne ja mielellään Ulpukin, mutta ulkona sataa, ja sehän syö rutosti mun motivaatiota kyseistä hommaa kohtaan. Katsotaan, jos saisin aikaiseksi.