Apua, takkini taskussa roikkuu puudeli

Perjantaina alku-illasta sain puhelinsoiton Ulpun kouluttajalta, että hän on sairaana, flunssassa petipotilaana, joten ohjatut treenit on peruttu tältä päivältä. Kuulostikin kyllä niin kipeältä, että sanoin, että kannattaakin kyllä pysyä poissa ja levätä. No päätin mennä kuitenkin Ulpun kanssa hallille treenaamaan itsenäisesti eri esteitä varmemmiksi. Vanhaa tuttua settiä kerrattiin. Pussi ei tarvinnut enään auki pitäjää, vaan Ulpukka tuli aina niin hienosti siitä lävitse. Jee, edistystä jälleen. Keppejä treenatiin myös, ja oikealta puolelta ne jo tosiaan menee, mutta väärä puolessa onkin sitten vielä tekemistä. Tehtiin taas 12 kepillä ja 6 kepillä molempia puolia. Kontaktiesteitä eli keinua puomia ja A:ta treenatiin myös, ja keinun edistymisestä olen jälleen iloinen. Ulpu ei arastele kyseistä estettä enää yhtään. Sain sen kuntoon siten, että sillä hetkellä kun keinu lähtee alaspäin ja tulee tömähdys, niin Ulpulla on nakkia tai muuta herkkua mun kädestä nautittavanaan :D Varmaan tähän systeemiin on monia mielipiteitä, mutta tää toimi Balilla ja näköjään Ulpullakin :) Mutta hitto tuo Ulpukka on mahdoton, nimitääin hyppii ja välillä näykkii housujen kankuista mua tai sitten vastaavasti tarraa avonaisen taskun reunaan, kun ollaan menossa radan reunalta radalle. Elä ja ole sitten tuollaisen kanssa. Pitää varmaan alkaa uhkailemaan kotiarestilla :D

Sunnuntaina tokoilin pitkästä aikaa Ulpun kanssa kotona. Vanhoja tuttuja juttuja tehtiin. Ei siitä luoksetulon ääntelystä vaan tunnu pääsevän eroon, kun se haukahdus sieltä aina täällä kotona tulee. Mutta enpä jaksa stressata siitä, kun en ole varma, tuleeko tokokokeeseen valmista tästä treenauksesta. Pakko vaan tehdä näitäkin, kun toinen tykkää. Seuraamisessa alkaa suurimmaksi osaksi askellus sujua neljän tassun varassa, eikä kahden, kuten syksyn PETO-kurssilla, jossa Ulpun seuraus oli sirkushyppelyä enimmäkseen. Tokoilujen jälkeen päätin lähteä Ulpun kanssa Turkuun Villakoirakerhon match showhun muistelemaan, miten siellä näyttelyssä mennäänkään. Hyvin se Ulpu muisti, oikeastaan meni paremmin kuin viime näyttelyssämme marraskuun lopussa, jossa Ulpulla oli kehässä vähän liikaa energiaa liikkeessä. Saatiin sininen nauha ja ei sijoituttu. Mutta muuten tämä oli oikein hyvä harjoitus, kun tuomari katsoi tarkkaan kaikki parit ja sitten parhaiden valinnassakin kehä kesti ja oli liikutusta ja seisotusta paljon. Tuollaista mun mielestä mätsärissä pitääkin olla, että porukka saa sitä harjoitetta mahdollisimman paljon, kun ovat sitä tulleen hakemaankin sieltä suurin osa kuitenkin. Lopuksi oli vielä Viilein Villis-kisa villakoirille. Sielläkin tuli hyvää paikalla seisotusharjoitusta Ulpulle. Tuomaristo joka koostui kolmesta tuomarista päätti, että jokaisen pitää esittää jotain sellaista koiransa kanssa, minkä takia se olisi omasta mielestä viilein villis. No, eipä meillä niitä erikoisia temppuja ole taskussa, mutta otinpas sitten Ulpun kanssa sivulta luoksetulon sivulle. Ajattelin, että josko tähänkin tulisi niitä samoja ääniefektejä, kuin aamulla kotona, mutta ei tullut mitään ääntä, vaan Ulpu malttoi :D Viilein villis oli lopulta tanssimis-liikettä esittänyt musta kääpiövillakoira. Kiva mätsäri oli pitkästä aikaa :)