Lahjattomat treenaa

Niin se vaan on, että se kevät sieltä näyttää tulevan sittenkin. Lumet on sulaneet ihan hurjasti tosi lyhyessä ajassa. Meidän vieressä olevan pururadan hiihtolatukin on sulanut siihen malliin, että purut pilkottavat jo paikoitellen, joten uskaltauduin tänä aamuna latupohjalle koiria juoksuttamaan, koska baana on siinä kunnossa, että kukaan himohiihtäjä ei sinne enää suksiansa mene pilaamaan. Olikin muuten kivaa, kun oli vielä pakkasta, niin koirat eivät olleet sotkuisia yhtään kun tultiin kotiin. Päiväsaikaan kun ollaan lenkkeilty, niin koirat ovat tosi törkyisiä, kun kura roiskuu jalkoihin ja mahojen alle. Niitä saa sitten suihkutella puhtaiksi. Kurapuvutkin toki kaikille löytyy kaapista, mutta olen todennut niiden huopaavan turkkeja, joten siksi koen pääseväni helpommalla kun en niitä käytä, vaan suihkuttelen sotkut vedellä. Vaikka en föönaa, niin huopatakkuja ei kuitenkaan synny, kun turkki on saanut olla vapaana, eikä puvun alla. Odotan niin, että kaikki lumi on sulanut, jotta koirat pysyisivät siistimpinä.
Keskiviikkona treenattiin Balin kanssa valmennusryhmän treeneissä. Radalla oli pöytä, mikä olikin hyvä juttu, jotta sekin este pysyisi mielessä. Tosin en vaan pidä siitä esteenä sen vuoksi, että se on vähän epätasa-arvoinen, mikäli ei ole kelloa laskemassa sitä viittä pöydälläolo sekuntia. Rata oli jälleen kerran vaikea, oikeastaan vaikeuksia Balille ja mulle aiheutti jälleen ne kohdat, joissa Bali olisi pitänyt tulla mun lähelle. Avokulma kepit sen sijaan sujui joka kerta mallikkaasti, mistä tietenkin olen iloinen. Näitä kaarteita ja lähelle tuloja sitten hiottiin siten, että otin palkkapallon ja ohjasin sillä. Se oli mullekin vaikeaa vaihtaa se pallo oikealla hetkellä aina ohjaavaan käteen. Mutta se toisaalta kehittäisi kuulemma sitä mun käsieni käyttöä. Palkkapallolla sitten palkkasin Balin muutamaan kertaan siitä, että se tuli lähelleni ohjaukseen. Heitin pallon palkaksi heti vastakkaiseen suuntaan kaarteesta Balin käännyttyä pienesti mua kohti. Kyselin myös kouluttajalta, että olisiko makupala tässä kohtia sopivampi tapa palkata tällaisessa harjoitteessa. Hänen mielipide oli kuitenkin se, että näin vietikkäällä ja edistyneella koiralla ei. Sopii kuulemma aloittelevalle ja vähemmän vietikkäälle koiralle palkaksi, mutta Balin tapauksessa on yhtä tyhjän kanssa. Vietikkään koiran paras palkka on saalistus ja/tai taistelu. Eli hiukan sitten meikäläisellekin ajatustyötä sen suhteen, että mihin suuntaan se pallo kannattaa aina heittääkin missäkin harjoitteessa.
Torstaina oli Balin pienryhmän harkat, mutta meidän koutsi ilmoitti jo alkuviikosta, että kiirastorstaina ei ole ohjattuja treenejä. Niinpä suuntasin itsenäisesti harjoittelemaan hallille Balin ja Ulpun kera. Otin ensin Ulpukan kanssa treeniä, jossa harjoittelin Ulpun kanssa hypyillä samoja juttuja, kun Balin kanssa edellisenä päivänä valmennusryhmässä, koska Ulpuhan on niin samantyyppinen. Pidin Ulpun palkkaräsyä aina ohjaavassa kädessä ja palkkasin lähelletulosta tiukissa kohdissa. Lisäksi treenattiin tietenkin kaikkia kontaktiesteitä ja keppejä molemmilta puolilta. Keppejä otetiin aluksi kuudella kepillä, jotta saisi paljon onnistuneita toistoja ja palkkauksia. Hetken kuluttua sitten lisäsin toisetkin kuusi keppiä sarjaan ja ilokseni totesin, että oikealta puolen kepithän perskules sujuu jo. Okei, ei ihan vielä niin kuin äiteellänsä, mutta sillai, että kehtaisi ihan hyvin jo ykkösissä tommosilla kepeillä kisailla. Pussia treenattiin pitkästä aikaa myös. Ajattelin kokeilla ensin ihan kylmästi vaan, että menisikö sinne ilman avitusta, kun kuitenkin sinkoaa putkeen niin mielellään aina. No eihän Ulpu sinne mennyt kuin katsomaan, ja toteamaan, että ei tää ollutkaan putki. Pyysin sitten treenikaveriani pitämään muutaman kerran pussin suuta hiukka auki, että Ulpu muistaisi, että tästä voi mennä läpi. Tämän jälkeen mentiin sitten ilman avustajaa, ja nekin sujui, muutamaa satunnaista kieltoa lukuun ottamatta. Lisää vaan varmuutta tähänkin toistojen kautta, niin se menee. Pitääkin toivoa tuota estettä meidän seuraavien treenien rataan, jotta tulee harjoitusta lisää. Kohta Ulpun voisi periaatteessa ilmoittaa hyppyradalle, jos jossain olisi ykkösluokalle hyppyrata. Niitä ei niin samalla lailla ole alemmille luokille tarjolla, kuin kolmosluokkalaisille.
Ai niin, Ulpulla olikin muuten uusi räsy bai the vei. Ostin mokkanahkaisen uuden räsyn viikko sitten erikoisnäyttelystä, ja se tuntuu olevan Ulpukalle yhtä mieluinen, kuin se rikottu minkkiräsykin.
Balin kanssa tehtiin sitten Ulpun jälkeen treeniä. Otettiin ihan suht lyhyt treeni, jossa keskityin meidän valmennusryhmässä saatuihin kotiläksyihin. Eli toisinsanoin jatkoin niistä lähelletulo palkkaus -jutuista sekä takaakierto hypyn ohjauksesta, joita edellisenä päivänä tehtiin. Lisäksi hioin keppien avokulmaa, ja yritin olla itse vielä tavallista kauempana sivussa ohjaamassa. Yritin olla myös keskemmällä keppejä antamassa käskyä, mutta parit kerrat Bali meni vasta tokasta välistä sisään niihin. Kun sain onnistumaan oikein tämän sisään menon, niin kehuin heti oikeasta sisään menosta ja jatkettiin kepit loppuun ja sitten palkkaus. Kun oltiin saatu treeni vietyä loppuun, niin mentiin tyttöjen kanssa kävelylle ja kotiin.
Perjantaina käytiin kunnon lenkeillä vapaapäivän kunniaksi. Lisäksi tein kunnon pääsiäissiivousta ja pesin pyykkiä. Meillähän alkaa treenit perjantaisin klo 20 joten päätin ottaa pienet päivätorkut ennen treenejä. No, nukahdin sitten ja heräsin klo 19.45. Hiukan otti päähän huomata, että ei ehditä. Treeneihin Lietoon kun ajaa tästä lähes 30 minuuttia. No, päätin siinä sitten, että jää väliin. Totesin kuitenkin vanhan kuluneen sanonnan, että lahjattomat treenaa. Ulpulla meni kuitenkin niin kivasti edellisen päivän itsenäinen harjoittelu, että sikäli ei isosti haittaa kuitenkaan tämä kömmähdys.
Huomenna olisi sitten ohjelmassa heti aamusta Balin kanssa pääsiäiskisailut naapuriseura ATT:llä. Siellä onkin oikein kunnon kisojen tuntua, kun minejä oli ilmotettu peräti 62. Kaikkia hyviä koirakkoja näytti olevan ilmoitettuina, joten saa sitten katsoa hyviä suorituksiakin oman kisailun lomassa. Ja tuttujakin siellä tavataan, jee! Nyt kun ei ole niin kylmäkään, niin saatan poiketa kisojen jälkeen treenaamassa Ulpun kanssa oman seuran hallissa, joka on ihan kisapaikan vieressä.
Hyvää ja munarikasta pääsiäistä kaikille:)