Ylhäällä: Ulpu vauhdissa mamman kanssa ekoissa virallisissa kisoissa Kirkkiksellä 15.5.2010. Kuva: Jukka Pätynen
Ylhäällä: Bali vauhdissa Kirkkisellä 15.5.2010 Kuva: Jukka Pätynen
Huh huh, laitoinpas tuollaisen otsikon, koska se kuvaa tällä hetkellä osuvasti mun oloa eilen käydyistä villakoiramestaruus agilitykisoista. Mulla on ollut niin ryöstö olo eilisen johdosta, että ei mitään rajaa. Bali teki huippuradan virheettömästi, ja tuomari hylkäsi sen, koska emme olleet odottaneet lähtölupaa. Tilanne olikin lähdössä todella koominen, kun tuuli kaateli radalla esteitä itsellään. Näin oli käynyt meitä edeltävälle koirakollekin. Odottelimme Balin kanssa esteiden korjausta, tuulen laantumista ja radalle kutsumista. No, meidät kutsuttiin radalle, seurasin tuomarin viittomiset ajanottajiin ja sihteeriin päin. Kaikki olivat paikallaan, kukaan ei tehnyt enää mitään, katsoin suoraan tuomariin ja tuomari katsoi suoraan minuun, tulkitsin sen luvaksi lähteä, kun tuulikin oli siinä kohtia olosuhteisiin nähden sopivan vähäinen. Mäkihyppääjän lailla odottelin sopivan pientä tuulta suoritukseen lähtöön siis. Aloitettiin rata mallikkaasti, ja suorittaessamme viidettä estettä eli puomia, näin sivusilmällä tuomarin laittavan kätensä ristiin hylyn merkiksi. Ajattelin tämän olevan joku erehdys ja jatkoin rataa ihan kuten olisin muutenkin jatkanut. Rata olikin meiltä huippu, ainoastaan loppusuoralla olisin voinut olla sijoittuneena toiselle puolelle ohjaamaan. Maaliin tultuani kävin kysymässä, mikä tuossa oli ongelmana, niin kuulemma ilman lupaa lähteminen. Olin, ja olen vieläkin NIIN vihainen, että enpäs ole aikoihin ollut. Kun meillä ei ole noita nollia muutenkaan viimeaikoina tullut, niin olisin sen nyt enemmän kuin mielelläni ottanut ja samoin villakoiramestaruudenkin siihen kaupan päällisiksi. Mistä tätä huonoa tuuria oikein tulee? Saunalahdeltako, kuten mainoksessa kaikki tulee Saunalahdelta? En mä oo enää ollu niiden asiakaskaan hetkeen…
B-Radallakin jatkui meidän huono tuuri, nimittäin ei nollaa sieltäkään, vaan kielto viitonen. Lisäksi tuuli kaateli esteitä meidän suorituksen aikana niin, että jouduimme suorittamaan radan 3-4 kertaa ennen kuin pääsimme maaliin. Selvähän se, että aika ei ollut mikään paras mahdollinen siellä helteessä, ja toisaalta annoin Balin istua A:n alastulolla ihan kunnon hetkosen. No, mutta on tässä nyt se ilo, että voin ajatella meidän suorittaneen näissä kisoissa nollan ja viitosen. Ja onneksi tuo hienon nollan ystäväni sai taltioitua videolle ja hän laittaa sen YouTubeen. Eka sujuva taltiotu nollarata siis, ainahan on ollut niin, että on taltioitu niitä vähän huonompia suorituksia :D Minulle Bali on villakoiramestari vuosimallia 2010, vaikka se ei sitten sitä virallisesti olekaan, koska KAIKKI olivat paikalla ja näkivät tuon homman. Ja Baliahan multa ei ole viety, joten siksi tämän harmituksen voisinkin jo unohtaa ja miettiä jotain meidän kivoja tulevia juttuja.
Ulpukin osallistui puudelimestaruuksiin ja B-kisaan, ja ne menivät ensikertalaiselle kisaajalle oikein hyvin. A-kisasta meille tuli ensin kepeiltä viitonen, kun Ulpu aloitti ne väärältä puolelta ja korjasin. Sitten jatkettiin rataa ja jotenkin viitosesta harmistuneena en ohjannut huolellisesti putkeen, ja Ulpu meni siitä ohitse. Onneksi Ulpu tuli takaisin, eikä ottanut mitään väärää estettä, joten mentiin se putki ja jatkettiin. Radalla oli pussi, jota Ulpu on suorittanut vain sillä kevyen ihanalla pussikankaalla, joka löytyy meiltä halliltakin, joten mua etukäteen jännitti se, tuleeko Ulpu pussista pois, kun huomaa kankaan olevan paljon raskaampaa kuin mihin on tottunut. Kun huomasin möykyn etenevän pussissa, niin kehuin ihan tosi paljon, jotta Ulpu tottuisi siihen, että raskaasta pussistakin kannattaa tulla pois, mammaan voi luottaa. Loppuun mentiin mallikkaasti, ja lopputulokseksi tuli 10 virhepistettä ja sijoitus kuudes. Toinen rata oli Ulpulla tulokseltaan hylky, mutta sen tein minä tahallaan. Tuossa kohtia meillä olisi ollut 15 virhepistettä kasassa, eikä siinä mitään, jos ne olisivat olleet esim. jotain riman pudotuksia tail Ulpun ”hömpsötys” kieltoja. Eka viitonen tuli esteen ohi menemisestä, toka viitonen tuli riman pudotuksesta ja kolmas lentokeinusta. Sen keinun halusin ottaa uudelleen, joten se oli sitten radalta pois ja hylky. Mutta tällä konstilla olen Balinkin opettanut kontakteille, joten Ulpullekin tämä oli sellainen opin paikka. Saihan hän palkaksi sitten hypätä tiellemme osuneen hypyn, kun poistuimme radalta. Pitää opetella pikku-punapään kanssa vähän lisää juttuja ennen seuraavia kisojamme :D Ihan hyvällä mallilla kuitenkin ollaan. Iloinen olen siitä, että mulla tosiaan on kaksi kisakamua nyt.
Tyyne sai kisapaikalla olla sylissä rapsuteltavana suorituksia katselemassa välillä. Ja siitähän tämä pikku kainaloinen nauttikin. Ilme oli tällä pikku-rouvalla sitä luokkaa, että hyppikää te hölmöt siellä, minä nautin elämästäni tälleen :D Pieneläinhoitaja ystäväiseni käskin masua katsoa, ja kyllähän siinä pieni pömppö ja suurentuneet tissit on havaittavissa, kun ekasta astutuksesta tulee tänään kuluneeksi 4 viikkoa. Jännitetään siis :)
Toi oli aikas pitkä päivä Kirkkonummella, kun lähdimme ajamaan aamulla jo klo 5.45, koska inhoan kiirettä ja myöhästymistä. Heräsin aamulla jo klo 4.30 aamupalalle. Aika paljon väsytti, kun oli hiukka noita univelkoja. Ajoissa olin kisapaikalla telttaani pystyttämässä. Ulpulle piti tietenkin hankkia kisakirja ja tuomarin varmennus siihen. Tuomari ei edes mitannut Ulpua, koska on niin selkeä mini. Näyttelyssähän on tuomari saanut Ulpusta 31 cm. Ennen kotiin lähtöämme kävelyllä kisapaikan vieressä jäin sattumalta juttusille kokeneen villakoirien kanssa eri lajeja vuosia harrastaneen henkilön kanssa. Hän oli pitänyt kovasti Balin ja minun menosta radalla. Balin kaltaisia villakoiria hän ei ole elämänsä kanssa yhtään saati kovinkaan montaa nähnyt. Usein kuulemma hän myös näkee koiria ja ohjaajia, jotka ovat keskenään eri paria, eri rytmissä keskenään, ”keskustelevat” eri kieltä keskenään. Meillä kuulemma on Balin kanssa sama aaltopituus hommassa, sama ”kieli”, olemme samaa paria siis :) Voi että, kun nuo sanat lohduttivatkin mua niin paljon, ja antoi uskoa siihen, että oikeita asioita on tullut tehtyä ja opeteltua ja suunta lienee oikea, vaikkakin on paljon oppimista ja kehittämistä. Kotona oltiin takaisin illalla vähän yli kuuden, kädet aurinkoa saaneina ja kihelmöivinä.
Ai niin, oltiinhan me naapuriseuran kisoissakin Balin kanssa helatorstaina kolmella radalla, joista saatiin viitoset agiradoilta ja hyppikseltä hylätty. A agiradan viitonen oli todella harmi riman pudotus, radan muuten ollessa hieno. Tokan radan keinulle ohjasin Balin ilmeisesti jotenkin hassuhkosti, kun Bali pomppasi keinulle menosta alas. Tällöin otin keinun uudelleen ja pidin kontaktilla ihan kunnollisen hetken, joten parisen sekuntia meni yliajalle tämä rata. Ei ollut muutenkaan mikään erityisen hieno suoritus, mutta tulos kuitenkin. Viimeisen radan pyöritys-takaahyppy alku meni mallikkaasti, mutta kepeiltä tullessa Bali otti väärän hypyn, kun piti mennä putkeen. Balilla oli myös 4-vuotissynttärit tuolloin. Olikin oikein kiva juttu Balille, että Balin keinoemo tuli morjestamaan meitä kisapaikalle. Bali sekosi ihan täysin, kun näki hänet. Bali selvästi muistaa, niin oli riemua täynnä prinsessa :)
Seuraavia kisoja tässä mietin, että minne sitä suuntaisi, kun tässä ei nyt omilla halleilla ole mitään. Ehkä Rauman ja Salon kisat voisivat olla sopivat meille. Ulpulle on tulossa varmasti kohta juoksut, joten sitä en ilmoita hetkeen minnekään. Nyt lähden nauttimaan kauniista säästä ulos tyttöjen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti