Kivaa harkoissa

Olipas kivat treenit tänäänkin. Kokeilin alusta saakka yhden kohdan tuolla meidän radalla viedä sillä eilen oppimallani tekniikalla, ja meni niin nappiin heti ekasta kerrasta se juttu. En tiedä onko toi ohjausliike nimeltään sylkkäri vai mikä se on. Mutta samalla tavalla otin koiran edestäni, ohjasin käsilläni toiseen suuntaan hypylle ja liikuin seuraavaa estettä (puomi) kohti. Tuollaisista onnistumisista vaan tulee niin hyvälle mielelle :) Hiottiin taas meidän kaarroksia, kun tuppas vähän leviään, kuin ne kuuluisat "jokisen eväät" meidän kaarteet. Mutta viimeisellä kerralla, kun mentiin koko rata ja muistin käskyttää ja pitää kontaktia paremmin Baliin, saatiin kaarrokset ihan näppäriksi. Iloitsin myös siitä, että ehdin kahden suoran putken jälkeen ohjaamaan seuraavan hypyn, joka ei ollut linjassa putkien kanssa, vaan sivussa. Mä en ole urheillut kohta neljään vuoteen säännöllisesti mitään, ainoastaan kävellyt koirien kanssa. Nyt olen kuitenkin hiukka innostumisen vaiheilla, kun seuraan kaverini blogia ja hän on aloittanut juoksukamppiksen. Tietty toi mun polvi, jossa on toinen ristiside kokonaan poikki on aikas arvoitus. Se voi kipeytyä tai sitten ei. Viime syksynä kipeytyi 10 minuutin juoksusta, mutta talvella 45 minuutin juokseminen ei tehnyt mitään. Kivampihan sitä olisi koiraa ohjata radalla, kun olisi peruskunto hyvä.

Ulpun kanssa otin ennen Balin treenejä tuttua settiä: keppejä, A:ta, puomia ja keinua ja rengasta. Keinun veti kaksi kertaa lentokeinuna toi mun punapää-intiaanini. Huh heijaa sen kanssa. Intoa ja vauhtia piisaa, sen mukana noita vaarallisia tilanteitakin näköjään. Huomenna olisi illalla Ulpukan oman ryhmän treenit, kiva päästä taas vähän ohjatusti tekemään tuonkin kanssa.

Ai niin jäipäs tuossa aiemmin kertomatta tämän viikon hassu tapahtuma. Nimittäin tiistaina leikin aamulla Tyynen kanssa semmosella solmulelulla olohuoneessa, Balin ja Ulpun ollessa keittiössä, eteisessä ja makkarissa porttien takana. Leikin jälkeen otin Tyynenkin aitojen toiselle puolelle ja lelu jäi olkkariin. Mä lähdin koulun pääsykokeisiin. Kun tulin sieltä, päätin ottaa päivänokoset, avasin kotiin tultuani molemmat olohuoneen portit, kuten aina teen. Menin sänkyyn, jonne käskin koko lauman kainalooni. Kaikki tulivat, viimeisenä Bali olkkarista. Bali oli ottanut sen solmulelun, jolla leikin Tyynen kanssa aamulla ja piti sitä ylpeänä suussaan. No eihän tässä mitään, mutta kun tuo kyseinen solmulelu ei mitenkään ole kuulunut Balin tai Ulpun top-5 leluihin. Se on enemminkin ollut semmonen lattialla lojuva lelu, kuin sellainen mikä olisi aina menossa mukana. Balin ja Ulpun kanssa mä en leiki muualla kuin treeneissä treenileluilla. Oliskohan Bali ajatellut, että jos mä suostuisin hänenkin kanssaan leikkimään edes pikkasen kotona tuolla solmulelulla, kun Tyynenkin kanssa sillä suostuin kotona leikkimään :D Balilla oli semmonen syyttävä reppanailme, kun se lelu oli suussa. Tunsin itseni tuolloin niin ikäväksi ihmiseksi :D Mutta niihän se on, että lauman päällikkö päättää, koska leikitään, joten siksi ei Bali saanut musta tuolloin leikkikamua.