Eilen käytin Tyynen aamulla eläinlääkärissä tiineysröntgenissä kun tiineysvuorokausia oli jo 57. Hyvä se on tietää, montaako pikkuvauvelia sieltä odottelee. 3 asukastahan sieltä löytyi, kuten tuosta kuvasta hyvin voi sen todeta: 3 selkärankaa ja kalloa siinä näkyy. Kiva juttu tuo kolme, sillä toivoinkin kolmea. Se on sopivan kokoinen porukka, ei liian suuri, mutta kuitenkin jo kunnon porukka. Painoa Tyynellä oli 5,15kg, joten 1,15kg on tullut lisäystä normaalipainoon. Eilen rakennettiin myös pentuaitaus mun makuuhuoneeseen Tyynen kasvattajan kanssa, siitä tuli huippuhieno, kokoa 280cmx140cm, joten siellä kelpaa telmiä pienokaisten sitten kun alkavat liikkua pentulaatikosta. Tuo on erilainen aitaus, mikä meillä on aikaisemmin ollut, nimittäin Tyynen kasvattaja sai tuohon idean Tuire Kaimion luennolla taanoin.
Viikonloppu oli kiireinen, nimittäin me muutettiin puudelityttöjen kanssa. Samat lenkkimaastot toki meillä säilyi, sillä tämä uusi paikka on vaan noin 700 metrin päässä vanhasta. Hienosti ovat mun tytöt tänne sopeutuneet, mistä olen iloinen. Kai nuo tutut tavarat tekevät sen, että olivat heti niin kotonaan. Balin ja Ulpun lenkitykset on tän muuttorumban johdosta olleet hiukkasen lyhyehköjä, ja sen huomaa näistä kahdesta: Sellaista leikkipainia ja sohva-agilityrataa sisällä, että huh :D Heikompihermoista hirvittäisi :D Tyyne onkin mieluiten omissa oloissaan, taitaa tietää että saa vauvoja ja pitää olla rauhassa. Tai ainakin olo lienee sen verran tukala tuon ison pallomahan kanssa, että ei tee mieli koheltaa.
Sunnuntaina olin Balin kanssa heti aamusta Juha Oreniuksen valmennuksessa. Oli oikein antoisa valmennus. Itse en ollut tosin parhaassa mahdollisessa terässä, sillä lauantaina olin koko päivän tehnyt muuttoa, joten oli lihakset aikas tukossa. Lisäksi olin vielä väsynyt, kun en saanut nukuttua uudessa paikassa kovinkaan hyvin. Parin uuden ohjausterminkin opin: Läpijuoksu ja saksalainen. Ehkä olen niitä voinut joskus vahingossa tehdäkin, mutta en ole tiennyt, että nyt teen läpijuoksua tai saksalaista. Juha sanoi, että paljon olen mennyt ohjaajana eteenpäin viime syksystä, mutta vieläkin on ongelmana mun ajoitus. Pääsen kyllä hyvin liikkumaan, mutta väärissä kohdissa lähden liian myöhään liikkeelle, jolloin ehtiminen seuraavaan radan kohtaan käy mahdottomaksi Balin nopeuden vuoksi. Mun pitää saada mun ajatusta yhdestä seuraavaksi suoritettavasta esteestä laajennettua useampiin seuraavaksi suoritettaviin esteisiin, jotta tulisi sujuvammaksi meno. Yrittää ajatella yhden seuraavaksi suoritettavan esteen sijasta kahta-kolmea seuraavaksi suoritettavaa, ja kun se alkaa onnistua, niin aina lisätä, jotta opin ajattelemaan paremmin rataa kokonaisuutena, mikä se tietty onkin. Balia Juha kehui jälleen super-mega-makeaksi menijäksi, nopea koira, joka kääntyy hyvin :) Ja sitähän Bali onkin, mun aarteeni armain :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti