Tyynen harrastus: Naisten reissut

Kaikki kuvat: Katariina Koivusalo

Tulipas sitten poikettua eilen Tyynen kanssa Helsingin kaapelitehtaalla villakoirien erikoisnäyttelyssä. Olikin oikein kiva näyttelypäivä hyvässä seurassa Tylleröisen kanssa. Lähdettiin tosiaan bussilla matkaan Turun Ravattulasta aamulla klo 7 jonne menin tästä kotoa kaverini kyydissä. Ulpua selvästi potutti aamulla, kun ei päässyt mukaan. Laitoin kotona Tyynen boksiin ja aloin roudata tavaroitani ulos ja sanoin heipat Balille ja Ulpulle. No, ulos saakka kuului, kun Ulpu kiekui täällä asunnossa. Meillähän ei koirat kieku muuten eivätkä ole eroahdistuneita myöskään. Mutta Ulpu on tuossa kohtia kuin isänsä: pitää kiekua, jos joku muu pääsee jonnekin ja itse ei pääse. Kaverini tuli autolla pihaan ja sanoin meneväni ojentamaan Ulpua vielä kun kiekuu siellä. No, kun tulin talon nurkalle, ei enää mitään ääntä kuulunutkaan asunnosta. Kuuntelin hetken, ja totesin Ulpun alistuneen kohtaloonsa olla pääsemättä tälle reissulle mukaan. En mennyt sitten häiritsemään, vaan palasin autolle ja lähdettiin matkaan.

Helsinkiin Kaapelitehtaalle päästyämme meillä olikin runsaasti luppoaikaa, nimittäin aprikoosi-harmaa-punaisten kääpiönarttujen kehän oli määrä alkaa aikataulun mukaan vasta klo 16. No, siinä tuli sitten vietettyä aikaa turisten kavereiden kanssa ja kehiä seuratessa. Seurasin lähinnä musta-ruskea-valkoisten isovillakoirien kehää sekä aprikoosi-harmaa-punaisten keskareiden kehää. Tuli myös tavattua Tikkurilassa asuva ystävä, jonka olen tuntenut 13-vuotiaasta saakka, kun oltiin yläasteella samalla luokalla. Oli niin kiva nähdä ja turistä hänenkin kanssa.

Vihdoinkin alkoi kello olla sen verran, että piti alkaa Tyynen turkin viimeistely kehää varten. Onneksi kasvattaja-omistaja-ystävämme oli viikko sitten tehnyt pohjatrimmin, niin riitti pelkkä tasoittelu ja päätukan tuperrus ylös. Oltiin kehän laidalla katsomassa Tyynen kanssa, kun ystävieni Tanskasta tuotu aprikoosi-kääpiöpentunen oli ROP-pentu. Hienoa! Eikä sitten enää mennyt kauaakaan, kun me päästiin Tyynen kanssa kehään. Tuomari oli tosiaan saksalainen, ja odotin, että se heittää meidät jollain H:lla pihalle puuttuvien välihampaiden takia. Tyyneltähän niitä jokunen puuttuu.... Tyllerö esiintyi hienosti ja olin oikein iloinen, kun saatiin erinomainen laatuarvostelussa. Tuomari katsoi kyllä hampaat, mutta hänelle ei ollut välihammaspuutokset onneksi mikään ongelma. Jatkettiin kilpailuluokkaan, jossa olikin paljon ERIn saaneita avoimen luokan narttuja, ja ylläri oli, kun tuomari otti meidät neljän parhaan joukkoon, jossa sitten sijoituimme kolmansiksi. Tulos oli siten samanlainen, kuin viimevuonnakin puudelierkkarissa Tyynellä: avoimen luokan kolmas. Olen oikein tyytyväinen, että Tyyne on molemmilla kerroillaan rodun erikoisnäyttelyssä palkittu laatuarvostelulla erinomainen. Arvostelu oli kirjoitettu saksaksi huonolla käsialalla, joten vaikeuksia oli sen suomentamisessa. Sen verran, mitä siitä sain selvää, niin oli oikein totuuden mukainen arvostelu. Mainittu oli Tyynen hyvät puolet ja puutteet.

No tätä meidän porukan menestystä, erityisesti Marsu-pennun ROP-pentu sijoitusta piti sitten juhlistaa oikein kuohuviinillä, jota minulla oli mukana kylmälaukussa. Mukana oli myös muuta syötävää ja juotavaa, koska viimevuodesta viisastuneena tiesin, että kunnon ruokaa ja juomaa ei lähistöllä olisi tarjolla. Ja Tyyne tietenkin sai lihapullia palkinnoksi hienosta esiintymisestään. Loppukilpailut tuli sitten siinä syöminkien ja juominkien lomassa katsottua. Minulle oli pettymys, että kavereideni pennut eivät sijoittuneet. Jotekin BIS-pentu kehää katsoessani olin varma että tuomari sijoittaisi molemmat neljän parhaan pennun joukkoon, mutta ei. Oli todella ihmeelliset valinnat. Voittajasta olin yhtä mieltä, mutta ne seuraavat kolme sijaa meni mielestäni vähän pepulleen. Harmittaa kavereiden puolesta tää homma.

Näyttelyssä julkistettiin myös vuoden 2009 voitokkaimmat näyttely, agility ja toko villakoirat sekä toko ja agility-tulokkaat. Bali sijoittui kolmanneksi vuoden agility-tulokas kisassa ollen samalla paras mini-luokkalainen agitulokas, koska kaksi parasta olivat medi-luokassa kisaavia. JEE!

Näyttelypäivä oli ohitse ja kotimatka bussilla kohti Turkua alkoi. Matka vaan sujui nopeasti hyvässä seurassa, ja istuminenkin oli mukavaa, koska oli koko päivän seissyt ja ollut jalkeilla näyttelypaikalla. Kotona oltiin Tyynen kanssa siinä 21.30-22 aikoihin. Eli tulipas noin 16 tuntinen reissu tehtyä. Ei me Balia ja Ulpua kotiin yksin tuoksi ajaksi tietenkään jätetty, vaan heitä oli hoitanut ystäväperheeni, joka asustaa tässä meistä muutaman sadan metrin päässä. Kyseessä on Tyynen äidin Olgan omistajat, eli tunnen heidät ihan sitä kautta, että Tyyne on heillä syntynyt ja heiltä haettu. Bali ja Ulpu olivatkin olleet heillä iltaa viettämässä heidän puudeleitten Olgan ja Sanin kanssa. Olivat oikein hyvin tulleet juttuun keskenään, ei mitään ongelmaa tai kähinää. Bali ja Ulpu olivat touhunneet samoja juttuja heillä kuin täällä kotonakin: karhunpainia :D Ulpu oli kuulemma spurttaillut sohva-lattia väliä, kuten se tekee välillä täälläkin. Bali oli kuulemma lenkiltä tullessaan merkannut mun postilaatikkoni. Täällä mun talossahan on postilaatikot tuossa talon päädyssä. Bali oli vetänyt kovasti narussa postilaatikolle päin ja pysähtynyt mun postilaatikon kohdalle :D Ihan uskomatonta, koska mä en ole tuollaista huomannut. Mutta se johtuu siitä, että kurkkaan lähes aina siitä ohitse sisälle mennessäni sinne, että jos siellä olisi jotain. Bali on siis tottunut, että sinne kuuluu katsoa ja siinä pysähtyä :D

Tyyne kyllä nauttii selvästi tuollaisesta kahdenkeskeisestä näyttelymatkasta, siitä että saa huomiota, rapsutusta, herkkuja ja kehuja. Tyyne on ollut kasvattaja-omistajansakin kanssa muutamilla reissuilla ilman mua, ja on kyllä käyttäytynyt sielläkin kuin suurinkin maailman matkaaja champiooni. Että vaikka saisin Tyynelle sen viimeisen puuttuvan sertin, niin taidanpa silti käydä sen kanssa näyttelyissä, naisten reissuissa, kuten meillä on tapana sanoa. Pitää katsoa, josko löytyisi vielä tälle keväälle joku sopiva näyttely, mihin mennään Tylleröisen kanssa.

Perjantaina tuli muuten käytyä treenaamassa agilityä Ulpun kanssa illalla meidän ryhmässä. Ulpu oli varmasti taas mielikuvaharjoitellut tai jotain, koska oli ihan mahtava. Voi että kun oli iloista menoa. Tehtiin ihan kunnon rataa, mutta toki palkkasin usein. Radassa oli putkia, A, puomi, rengas, kepit ja hyppyjä. Mentiin jopa pimeää putkikulmaa, ja sinnehän Ulpukka meni mun yllätykseksi ilman ihmetyksiä. Renkaalla Ulpu mietti sekunnin sadasosan, että mistäs välistä mun kuuluikaan hypätä, mutta hyppäsi aina renkaasta, kuten kuuluukin. Mua nauratti, kun toinen selvästi oivalsi, että tää olikin tää keskeltä mentävä juttu :D Vahvistettiin sitten tuota meidän kouluttajan kanssa siten, että hän oli renkaan toisella puolella antamassa heti räsyn oikeasta suorituksesta. Kokeilin myös takaa ohjausta kouluttajan kehoituksesta yhdessä kohtia, ja Ulpuhan perskules toimi siinä, kuten Bali. Se meni niin nappiin, että voi kun olinkin iloinen harjoitusten jälkeen kehitykseen. Kouluttajamme sanoikin, että keppejä treenaat vaan lisää ja pussi kans treenauksen alle ja kuntoon ja kisoihin. Kehui Ulpua lahjakkaaksi, ja tottahan se onkin että Ulpulla on lahjoja. Ohjaajalle niitä lahjoja ei ole ihan samalla mitalla suotu :D En kuitenkaan starttaa Ulpun kanssa virallisissa kisoissa, ennen kuin meillä on varmat pysäytyskontaktit ja voin luottaa siihen, että Ulpu ei niistä ilman lupaa lähde. Kiirettähän ei ole minnekään, joten harjoitusta vaan. Möllikisa varmaan voisi kohta olla ajankohtainen asia Ulpukalle.

Ensi viikolla meillä on ohjelmassa agilityn treenausta valmennusryhmässä sekä omissa pienryhmissämme. Perjantainahan on vapaata töistä, kun on pitkäperjantai. Sunnuntaina kaahataan Balin kanssa naapuriseura ATT:n pääsiäiskisoissa kolme starttia. Siellä olikin mini3-luokkalaisia peräti 60 jotain. Paikalla paljon hyviä koirakoita, huippuna vuoden 2009 maailman mestarit Carolina ja Kerttu-sheltti. Pääsiäis-maanantaina kisaavat puolestaan ykkös ja kakkosluokkalaiset. Balin isukki on ilmoitettu ykkösluokkaan, joten voi olla, että menen katsomaan.